sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Blue nun

Tämä bloggaus on vähän niillä rajoilla, että kehtaako laittaa kuvia näkösälle. Huonoihin kuviin ei auta kuin suhtautua hurtilla huumorilla ja sillä, että aina ei vaan voi onnistua. :) Tein tilaustyönä blondille naisihmiselle hanska- ja huivisetin. Itselleni setti ei oikein tunnu istuvan ja mielikuva on tämä otsikon mukainen "blue nun" eli sininen nunna. Paketti on jo lähtenyt postissa, joten uusia kuviakaan ei enää saa otettua.

Malli: Citron by Hilary Smith Callis
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair
Puikot: 4 mm

Citron-ohjeen mukaan tehtyjä malleja olen jo katsellut Raveryssä, ja joku siinä minua viehättää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan toimii.


Lankaa oli juuri ja juuri liian vähän eli huivi jäi vähän niukaksi, mutta lisääkään sitä ei viitsinyt lähteä ostamaan. Mutta toivottavasti lahjan saaja, joka on minua hieman pienempi, mahtuu kääritymään huiviin.

Hohhoijakkaa.

Huivin kanssa lähti kevääseen hienosti sopivat Ursukset (mutta ei niistä sen enempää tässä).



Nyt on sitten kaikki jonossa olleet työt tehty (olen vakaasti päättänyt unohtaa pari nyssäkkää ties missä nurkissa..). Kumman vapautunut olo. Pitäisi siis sitten keksiä jotain uutta ja ilahduttavaa!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kevät keikkuen tulevi

Onneksi ilmassa alkaa pikkuhiljaa olemaan kevään merkkejä. Olen lähes talvivihaaja, joten odotan aina kuin kuuta taivaalta kevättä ja sitä seuraavaa kesää. Tein talven viimoiset Ursus-kämmekkäät pinkistä mohairista ja lahjuksen mukaan piti saada vielä jotain söpöä. Mukaan lähti siis kevään keikkuva kukka.


Malli: Starburst Hotpad by Loretta Schepp
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair ja valkoinen, nimetön sängynaluslanka
Virkkuukoukku: 4 mm
Muuta: Käytetty aika 20.30 - 23.00, vaikka piti menemäni aikaisin nukkuun. Kukka oli hauska tehdä, irrallisista terälehdistä ei voinut vielä nähdä mitään kaunista lopputulosta tulevankaan, mutta pikkuhiljaa kukka kasvoi komeuteensa. Kiva ohje siis!

Kuvassa näkyy lisäksi toinen kevään merkki eli huonekasvit ja niiden mullan vaihtaminen tuoreeksi. Heti vuoden vaihteen jälkeen alan odottaa, milloin pääsen vaihtamaan kukkien multia ja säätämään eri tavoin istutuksiani. Tämän vuoden mullan vaihdot jo tehdyt, joten pian kasvit alkavat toivon mukaan kukoistamaan. Mikä on blogimme lukijoiden suosikki kevään merkki? -Jään lähtö? -Muuttolintujen paluu? - Puiden silmut? - Rakkaus ilmassa? :D

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Viilaten ja höyläten

Blogihiljaisuudesta huolimatta kulissien takana tapahtuu. Syksyn hopeakurssilleni tuli jatkoa nyt keväällä. Tällä kertaa kurssilla oli pelkän hopean vääntämisen lisäksi juottamista.

Kurssin vetäjänä oli jälleen Anna Heino, jonka aivotuksista oli suuri apu töitä tehdessä. Kurssilla oli paljon ihmisiä, jotka ovat jo vuosia tehneet hopeatöitä ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka selvät sävelet näillä oppilailla oli verrattuna itseeni, joka vasta toistamiseen oli kurssilla. Kotona en ole hopeatöitä vielä innostunut tekemään; tuntuu, että lankojen kaivaminen ja niiden näperrys sohvalla onnistuu helpommin kuin hopea-askareet.

Valmiista hopeatöistä usein saa mielikuvan, että työt olisivat jotenkin helppoja "vääntö, vääntö ja taivutus", mutta kuten kaikissa muissakin käsitöissä aikaa menee siivillä ja huolellisen lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan tuota otsikon vihjaamaa viilausta ja höyläystä.

Esittelenkin alla yhden sormuksen kehitystarinan. Työhön minulta meni lähemmäksi kaksi kurssipäivää (ja yksi peukalo). 

Ensin leikattiin lehtisahalla 1,5 mm paksusta levystä sormuksen pituinen pätkä.

Paloja viilataan hieman, jotta päästäisiin vähemmän suoista leikkauspinnoista. 

Sormuspinnan ja kumivasaran avulla taivutettiin sormuksen U-muoto.

Jälleen vähän viilailtiin, jotta voitiin juottaa U-osaan sormuksen suora osuus. 

Juottamiseen käytetään erivahvuisia juotosnesteitä (keltaiset litkut alla). Kuumentamalla liekillä juotosneste sulaa ja kiinnittää erilliset osat toisiinsa.  

Suoran osan ylimääräiset reunat leikattiin lehtisahalla ja otettiin jälleen viila kauniisen käteen.

Lämpimällä rikkihappoliuoksella liuottiin ylimäärä juotos pois.

Ja sitten taas viilattiin kaikki reunat sileiksi, alkaen karheammalla hiekkapaperilla tullen aina hienompaan paperiin.


Viilailun tuloksena oli sormet niin hellinä, että vaivoin pystyi tekemään mitään muutamaan seuraavaan päivään. Komea vesikello kertoi omaa kieltään.

Kurssin viimeisenä päivänä sai vielä hioa tekeleensä, jotka tahtoi kiiltäväksi. Kiillotus tehtiin Annan työhuoneella. 

Lopputuloksena kaunis sormus. Design Annan kurssilla olleiden mallikorujen apinointia.

Sormuksen lisäksi tein riipuksen, joka viilauksen sijasta oli lähinnä sahausharjoitus. Aika monta terää onnistuin tärvelemään...

 Hopeakurssit ovat tulleet jäädäkseen. Syksyllä pitää taas ilmottautua kurssille!