Hopeaa

Syksyn alussa taisinkin mainita monenmonituisista kursseista, joille oli tarkoitus osallistua, jottei syksyn pimeät ottaisi yliotetta. Kursseilu ei onneksi jäänyt pelkästään suunnitelman tasolle, vaan Espoon työväenopisto on tullut tutuksi.

Olinkin Anna Heinon opettamalla hopeakorukurssilla ja kyllähän se hopeakärpänen puraisi. Työ vaatii kärsivällisyyttä tämäkin, mutta yllättävän hienoja luomuksia vielä hyvin romuluinenkin pihdin puristaja saa aikaiseksi. Annan korudesignit herättävät kunnioitusta ja ovat allekirjoittaneen mieleen erityisen paljon. (Kaupassa on tullut jo vierailtua ja saatua omat bubblet-kaulaan)

Sain mallin luokseni kyläilemään viikonloppuna, joten tässä hieman syksyn korusatoa.

Lenkeistä tehty koru ja korvikset lienevät ainoat omat designini. Muut kurssilla tekemät korut ovat pääosin apinoitu Annan esittelemistä mallikoruista.


Lukitus on korussa riippuvan kiven yhteydessä.


Ebbun kanssa viikonlopun aikana mietimme suhdettamme sydänkoruihin. Tokihan minullakin syntyi tällainen sydänkoru kurssilla. Simppeli ja ehkä jopa siedettävä sydänkoruksi. :)


Spiraalisormuksia erilaisin kivin. Lempivärissäni mustassa ja läpinäkyvissä; molemmat sopivat taas lähes kaiken väristen vaatteiden asusteiksi.



Koruihin pätee sama kuin kutomuksiin. Asenne on kovin kriittinen ja matka työpöydältä käyttöön on pidempi kuin kuvitella uskoisikaan.

Kehruukurssin sato

Ei siis "kehruukurssin satoa", koska sadosta ei voida tässä tapauksessa puhua monikossa. :)

Kirjoitinkin jo aiemmin, että olin viikonloppuna (värttinä)kehräyskurssilla. Kyllähän kissafanin pitää osata kehrätä! Hrr, hrr... :) Kurssi oli Helsingin työväenopiston järjestämä. Alunperin se oli kakkosvaihtoehtoni, koska ykkösenä olisin halunnut päästä helmityökursille, mutta olivat niin täynnä.

Täynnä oli nyt tämäkin kurssi ja kieltämättä oli kiva tutustua vähän muihinkin käsityöhörhöihin, koska olemme Ebbun kanssa kuitenkin aika kaksin jutskailtu kaikista hommista ja blogisfääri on kuitenkin vain blogisfääri. Jatkossa pitää kurssittautua enemmänkin ihan vaan kurssien sosiaalisen puolenkin takia.

Ensin kurssilla oli teoriatunti, jossa kerrottiin, mitä välineitä pitäisi ostaa. Nojuu, kiireessä sitten kävin Hobby Pointista hakemassa villaa (sen alpakan villan lisäksi). Värttinän oston olin päättänyt jättää kurssin jälkeiseen elämään. Ostin punaista merinovillaa ja violettia suomenlampaan villaa. Olen käynyt Hobby Pointissa nyt yhteensä kolme kertaa ja joka kerta olen saanut sieltä huonoa palvelua... Ihmettelen, koska yleensä kässäkauppojen henkilökunta on niin avuliasta. Aion kokeilla paikkaa vielä muutaman kerran, koska siellä on kyllä tosi hyvät valikoimat. Lisäksi Kamppiin on niin helppo ohikulkiessaan aina poiketa, mutta toivoisin kyllä hieman enemmän innostusta ja asiantuntemusta kaupan henkilökunnalta.

Kurssilla aloin sitten opiston painavalla (n. 50g) alapainoisella värttinällä kehrätä... Ja noh, kärsimättömyyteni ei ole ehkä omiaan kehräämisessä. Saman tien sain luovuttaa punaisen merinovillan kanssa, koska se oli aloittelijan näpeilleni aivan liian liukasta (niinkuin ope oli varottanut teoriatunnilla). Violetin suomenlampaan villan sentään sain joten kuten lankautumaan.


Syntynyt lanka oli suhteellisen paksua, joten sitä ei kannattanut alkaa kerrata, vaan siitä tuli valmista kerrasta. Kehräyksen jälkeen langan kierteisyyttä vähennetään kastelemalla se n. 80 asteisessa vedessä vähintään 10 minuttia. Oma keräni oli vielä kastelunkin jälkeen aika kierteinen, joten kuivattamisessa oli apuna vielä paino, joka suoristi lankaa entisestään.

Toisen kurssi päivän käytin pääasiassa karstaamiseen, koska ajattelin nyt vielä olla investoimatta karstoihin, joten minun piti saada kaikki alpakan ja lampaan villani kehräyskelpoiseen muotoon.

Nyt kun lanka vihdoin oli kuiva, pääsin ottamaan omasta pikkukullastani kuvan. Mahtavat 53 grammaa söpöä efektilankaa! (ja ananas.)