torstai 25. elokuuta 2011

Charlie Brown - ruskea shaali

Kovasti toiveeni olisi, että kesää saisi pitkittää mahdollisimman pitkälle, mutta syksy pukkaa päälle päättäväisesti. Vapaaehtoisesti en anna sille periksi, vaikka syyssopivaa valmistunutta neulomusta tässä esittelenkin. Lepakko siives levitä:



Malli: Revontuli-huivi by AnneM
Lanka: Aade Lõng nr 8/2. Kutomuksessa Heidillä oli ollut ongelmia solmujen kanssa, mutta minä säästyin isommilta tuskailuilta.
Puikot: 4,5 bambu
Muuta: En ole varmaan neulonut vielä tarpeeksi raitavärjättyä lankaa, koska se aina tuntuu yhtä jännältä. Olin aivan fiiliksissä tästä taas kerran... Tai sitten on vain, että kutominen vaan on niin jännää kerta toisensa jälkeen. 


En ihmettele yhtään, että Revontuli-huivin on Ravelryssa kudottu jo 2642 kertaa, koska ohje on kerrassaan mielenkiintoinen, sopivan helppo ja lähes taatusti hienon tuloksen tuottava. Haastavinta lienee kuvata lopputulos jotenkin mielenkiintoisesti kaikkien näiden kertojen jälkeen. 


Me räpsimme mökillä ihanan aurinkoisen syysillan huviksi ja melkein meinasi vielä hikikin tulla. Järvi oli peilityyni. 


En ole varsinaisesti shaali-tyyppi, joten tuskin kääriydyn näiden ensimmäisten kuvien mukaisesti shaaliini, vaan se tullee roikkumaan kaulassani yhtenä myttynä. 


Lopuksi kevennyksenä paikallista shaali - tsaali - charlie brown -huumoria. Mieheni ei aina pysy perässä aivotusteni ja parhaimmillaan joskus sekavankin englannin ääntämykseni kanssa, mutta hänkin on ihastunut suomalaiseen hittiin 70-luvulta. Syksyn tullen charlie brown niskaan ja menoksi! 



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Jämälankoja

Kamalan vaikea blogata pitkän tauon jälkeen. Harjoittelen vähitellen näillä pienillä asioilla. Tässä yksi tapa kuluttaa jämälankoja.


Neulatyyny by Liselotte Weller (Ravelry)

lauantai 20. elokuuta 2011

Jahti Jakt vaihtui sydämiin

Siinä vaiheessa kun tuleva äiti kertoo, että vauvalle puetaan maastokuosia oli kyseessä tyttö tai poika, on neulojahirmun aktivoiduttava. Metsästäjäperheen tytölle oli saatava jotain söpöä ja vaaleanpunaista.
Ostin parisen vuotta sitten Sandnes Garnin vauvalehden (0812). En silloin tajunnut, että kaikki lehden neuleet ovat Lanett-langalla tehtyjä, eli 2,5 puikoilla. Siitä juontaakin juurensa, että tämän potkupuvun tekemiseen meni noin kaksi vuotta. Alunperin potkupuku olikin menossa ihan toiselle vauvalle, onneksi (tyttö)vauvoja syntyy lähipiiriin kuin sieniä sateella.



Malli: 0812 Tema 6
Lanka: Sandnes Garn Lanett
Puikot: 2,5 puikot
Muuta: Hullun hommaa tehdä näin ohuesta langasta :) Lisäksi valmiin kirjokuvion höyrtttäminen saa ihmeitä aikaan kuviolle, kannattaisi varmaan tehdä useammin.



Potkupuku lähti postissa Iisalmeen rusetilla varustettuna.





Jos tästä vähitellen sitten aktivoituisi muissakin käsityöpuuhissa. Peppiina oli nimittäin odottanut jotain megalomaanista työtä, kun on ollut niin hiljaista viime aikoina...

perjantai 12. elokuuta 2011

Blogi on paljolti hiljentynyt, koska perinteisten käsitöiden sijaan on tehty kodin sisustustöitä. Niistä olen vähemmän blogannut, koska "koti ei ole vielä valmis". Se tuskin koskaan onkaan, joten ehkä voisin hieman raottaa verhon taakse. 

Niinkuin aiemmin mainitsin, mieheni on kodinsisustukseen(kin) kovin osallistuvaa sorttia, joten päätökset kodin sisustusratkaisuista tehdään yhdessä. Opin kovaksi neuvottelijaksi, perustelijaksi, joskus kiristäjäksi tai jopa luovuttajaksi, kun kulttuurierojen kasvattamat mielemme suunnittelevat yhteistä kotia. (Vrt. minun suht skandinaavinen tyylini ja mieheni maskuliininen britti-tyyli; huh-huh)

Verhot olemme saaneet yhdessä valittua. Kävimme läpi kaikki kaupat ja valmistajat ja kotiin vierailulle pääsi lähemmäksi puolitusinaa verhoja. Itse menetin jo toivoni puolessa välissä, mutta lopulta näiden kaikkien vaihtoehtojen jälkeen valitsimme yhdessä voittojan.
Marimekon kankaat olivat loppusuoralla (kuvat: Marimekko):






Valintaa vaikeuttamassa oli tietenkin kaikki jo kodissa olevat monenmonituiset värit sekä huolella valittu värikäs matto, joiden kanssa verhojen oli sovittava. Kasviteemaan päädyimme ja vaikka olemme aika niillä rajoilla, että kodista tulee liian monikuosinen, niin olen ollut vielä kuukausienkin jälkeen tyytyväinen lopputulokseen. 


 Ison mustan mötikän naamiointi lienee mahdotonta.