Viimeinen sadon korjaus tältä vuodelta

Korjasimme eilen suihimme satomme viimeiset rippeet. Aiemminkin bloggaamani lehtikaali vielä viime viikolla komeasti porskutti terassilaatikossaan, mutta totesin, että ehkä senkin osalta olisi aika luovuttaa aapuvalle talvelle. 

Koska olin kaalin kanssa vähän ihmeissäni, että miten sitä saatetaan syötävään muotoon, niin keksinpä töiden Amican innoittamana tehdä siitä pinaattilettuja. 

Koska lehtikaalia oli enää vaivaset 100g, lisäsin joukkoon myös kesällä pakastimeen ryöppäämääni nokkosta. Muokkasin Kotikokin reseptin omaan muotooni seuraavasti: 

Lehtikaali-nokkosletut 

100 g lehtikaalia

100 g nokkosta

2 kpl munia

7 dl maitoa

0,5 dl soijarouhetta

1,5 dl ruisjauhoa

2 dl vehnäjauhoa

1 dl vettä

1,5 tl sokeria

1,5 tl suolaa

voita paistamiseen

Ohjeen taikina oli aika paksua, vaikka itse laitoin enemmän nestettä. Lisäksi ilmeisesti induktioliesi ei ole ihan optimaali lettujen paistamiseen. Näistä syistä kesti normaalia kauemmin, että lätyt alkoivat näyttämään vaativalle visuaaliselle silmälleni riittävän kauniille. Siihen mennessä 

- voita oli kulunut aimo verran

- syntyi yksi ylikuumentunut teflonpannu

- liesi välkytteli myös ylikuumenneena F-kirjaimia. 

JEI! :)

Syksyn viimeisen sadonkorjuujuhlan anti oli kuitenkin herkullinen. Päällisinä letuilla nautittiin kinkku-partajugurtti-feta-soosia & omaa salsaamme ja jälkkärinä tietty itsetekoista omppuhilloa.

Sadonkorjuun päätettyä voi nihkeästi sallia talven tulon, vaikka tiukkaa tekee edelleen! 

Kevättä odotellessa :) 

Äiti oli pelastanut syksyn omenasadosta vielä muutaman säkillisen joutumasta peurojen ruoaksi. Kun omenapalveluun kuului lisäksi omenat valmiiksi kuorittuina, ei hillottajan tarvinnut paljon pinnistellä. 

Perusresepti

2 kg omenoita

2 dl vettä

sitruunamehua

1 kg hillosokeria

Perushilloreseptin lisäksi tein inkiväärillä terästettyä hilloa ja porkkanaomenahilloa, josta tuli ihanan oranssia. 

Kun tehdas kerran käynnistyy, ei sitä heti kannata alasajaa. Hilloa tuli sitten taas vähintään omiks tarpeiks, mutta tutut taitaa saada näitä lahjaks, ihan kiusaks asti. 

Omppujen lisäksi äitiltä sai tuliaisiksi ihanan vanhan emalikattilan. Ajatuksena kai oli, että siinä voisi puutarhassa kasvatella jotakin, mutta päätimme, että siitä tulee käyttökattila. Induktiotason hankkimisen jäljiltä kattilakokoelmamme on hieman niukka. 

Meiltähän puuttuu kellari, pakastin on täynnä sieniä ja jääkaappiin ei viitsi tällaista satsia sulloa, joten kiire tulee ennen kuin pakkanen valtaa kylmävarastomme, jonne purnukat siirrettiin. 

Talven myötä puutarhassa viljely on jäänyt luonnollisista syistä ja olemme siirtynee sisäviljelyyn. Viime keväänä sain lehtitilauksen kylkiäisenä Herb:ien vesiviljelysysteemin ja nyt olemme aloittaneet salaattien ja basilikan viljelyn uhmaten talven pimeyttä.

Kaupan vihreät tomaatit ottavat myös aurinkoa valon alla. Nämä ovat olleet nyt alullaan kolme viikkoa ja ensimmäinen vedenvaihto on käsillä.  

Basilika ja salaatti näyttää lähtevän hyvin. Ikivanhat korianterin siemenet eivät ottaneet . Kasvattamisen lisäksi laitteesta on paljon iloa aamuisin, kun ajastin käynnistää valon kello seitsemän; laite on samalla kuin kirkasvalolamppu ja se saa hyvälle mielelle! 

Sato talteen

Onko minulla vaihtoehtoja kuin alkaa toteuttamaan tätä hieman keskiluokkaista rivitaloasujan arkea?  Joka tapauksessa: Ihanaa arjen juhlaa kurkkujen muodossa.

Selailin useita avomaakurkkujen säilöntäreseptejä ja hieman muokkasin omaan makuuni eli laitoin kaikki ne ainekset, jotka eri ohjeissa herkutti eniten. Lientä tarvitsi tuplamäärän kuin mitä netin ohjeissa oli eli näin:

Sisältö:
reilu 1kg kurkkuja
tilliä

Liemi:
4dl etikkaa
6 dl vettä
4 porkkanaa
1 kokonainen valkosipuli
2 sipulia
4 rkl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
maustepippuria
mustapippuria

Kurkut ja tillit aseteltiin kerroksittain lasipurkkiin. Liemi kiehautettiin ja kaadettiin kuumana purkkiin, niin että sen sisältö kokonaisuudessaan peittyi.

Ja maistaminen?

Odotin pari viikkoa. Voi kärsimättömyys.
- Aika kirpakkaa oli, mutta mitä ihaninta on omatekemää taas maistella. Mies laittoi paistettua illallista (roasted dinner) ja nämä hienosti sopivat pehmeän punajuuren, sipulin, valkosipulin kyytipojaksi.

Mies kysyi jossain välissä kurkku- ja omenahilloprojektin välillä, että onko tuo nyt välttämätöntä, kun vielä asumme keskellä laatikkokamaluutta. - Tämä oli aivan yhtä välttämätöntä kuin saada tietokoneet toimimaan ensimmäisenä, kun päästään taloon. :))

Pojat vetristymään päin

Meillä ei ole lapsia. Meillä ei ole kissaa (, vaikka niin kovin haluaisin, edes karvattoman). Meillä ei ole uutta asuntoa, mitä voisi nakuttaa. MUTTA meillä on pojat. Poikiin voi käyttää paljon, paljon sitä ylimääräistä (!?) energiaa mitä kumpuilee.

Työpäivän matka kotiin menee parvekkeen kautta aina, koska on tarkistus siitä, mikä on päivän kunto parvekepuutarhassamme.

Ja pojathan alkavat olla vetristymään päin:

Kahdessa kerroksessa näitä kasvattelemme:

Voin vaan kuvitella mitä lapsenkasvatuksellisia dilemmia ihmisille tulee, meille tämä intensiivinen poikain kasvatus on jo huvittavissa sfääreissä. Olemme nyt kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen lannoituksen määrästä, poikayksilöiden määrästä rajallisessa tilassamme, ruukkujen koista, ulko- vai sisäkasvatuksen mahdollisuuksista, mullan määrä / ruukku, mullan laatu / ruukku jne... 

Ennen kuin näin pitkällekään pääsimme oli muutama ilta miesvoimistelua.

Ja mikäs siinä ilta-auringon laskiessa oli baileyssiään siemaillessa seurata jumppaa. :) 

Homma lähtee käsistä

Olimme viikonloppuna Ebbun ja Dissaajan uudessa kotossa remonttihommissa ja voihan kun oli kiva päästä tekemään vähän isompia käsitöitä! Siitä varmaan pitkälti johtui, että omassa kodissammekin homma oli vähän lähteä käsistä. Niinkuin nyt aina kaikki hommani. (Esimerkkinä; "olisipa kiva mennä jonnekin työväenopiston taidekurssille." Hups, löytää itsensä parivuotisesta koulutusohjelmasta taiteiden parissa).

 

Noh, Kesäkasvihuone-projekti  on alkanut istutusten muodossa jo jokin aikaa sitten. Ensimmäinen satsi siemeniä saatiin purkkeihin jo ennen pääsiäistä ja nyt loman lopulla ne koulittiin omiin karsinoihinsa.

On ne söpöjä. 

Siinä sitten rankan pääsiäisreissun jälkitohinoista selvittynä, kun istuskelimme partsin auringossa viinliasi kädessä, idea laajemmasta parvekeprojektista sai alkunsa. Syytämme tästä nyt sitten joko Ebbun asunnon antamaa innostusta  nikkaroinnista tai viinilasillisen tuomaa keväthuumaa... 

Kellarissamme rojun seassa on ollut keltainen hyllykkö (kasattuna ja naulattuna kanahäkin seiniin). "Onkohan se liian leveä?"

Ja eikun toimeen. Hieman äherrystä kanahäkissä ja uudelleenkokoaminen taas. Itsehän olen päässyt tässä suht helpolla, kun vasara on lähinnä heilunut miehen kädessä. :) Kaikki tämä muutaman pikkukasvin tähden. Eli tarvitaan siis lisää kasveja! Ja noidankehä on valmis.

 Hop, hop!

Olisko kenelläkään ajatusta, mistä saada (meinasin kirjoittaa "kivoja", mutta) ihan mitä tahansa istumatyynyjä (koko isompi kuin 50 x 50)? Nämä ovat ainoat, mitä netistä löysin, mutta ideoita otettaisiin mielellään vastaan!

Käsitöitä nämäkin

Aika on mennyt taas vähän erilaisiin käsitöihin kuin mitä perinteisesti. Yhtäläisyyksiä lankakäsitöiden ja sieni- ja mustikkametsän kanssa tosin löytyy paljon. Samalla vimmalla ja kärsimättömyydellä mennään molemmissa! :) Suorastaan huvittavaa, miten samoja fiiliksiä metsässä kokee.

Olemme ystävieni kanssa käyneet Kirkkonummen lähimetsillä nyt pari kertaa tarkoituksena kerätä metsästä sieniä. Molemmilla kerroilla kuitenkin uskomattomat määrät mustikoita ovat pakottaneet keräämään niitä koreihin. Eilen olin jo vähän tuskastua, että eikö metsästä meinaa löytää sienen sientä, kunnes lopulta löysin saniaisten alta kanttarellikasvuston. Tuloksena n. 1 kg isoja keltaisia kanttarelleja! NAM! Tunne oli vähintäänkin samanlainen kuin ison (onnistuneen) villapaitaprojektin jälkeen!


Metsissä näytti kypsyvän hyvää vauhtia myös puolukka poikineen. Ne ovatkin ensi viikon keräyslistalla, koska nyt ne eivät ihan olleet kypsiä. Maa oli ihan punaisenaan!


Metsäreissun jälkeen todelliset käsityöt alkoivat kotona, kun piti irroittaa hirvikärpäsyhdyskunta tukastani! YÖÖÖÖK! Vieläkin tuntuu, että niitä vipeltää joka paikassa, mutta se on enää vain kuvittelua.

---------

Kävin viime torstaina ensimmäistä kertaa Helsingin käsityöbloggareiden live-tapaamisessa Ursulassa. Olin varmaankin hieman hoomoilasena. Kahvilavierailun myötä aloin miettiä omaa käsityöharrastustani hieman enemmän, koska tuntui, että suhtautumiseni lankoihin ja käsitöihin poikkesi siellä kuulemastani. Oli jännä nimittäin huomata, miten eri asioista saman harrastuksen omaavat ihmiset innostuvat ja saavat kiksinsä.

Omassa tekemisessäni korostuu kovasti lopputulos, ei niinkään langat ja niiden pehmeys ja sopivuus ko. neuleeseen. Huomaankin usein, että minulle on ihan sama mistä novitasta tms. käsityöni teen, kunhan malllissa on joku juju. Mallin tulee sopia minun tai neuleen saajan garderobiin, siinä tulee olla jotain jännää, se voisi jopa olla muodikas ja ajan hermolla. Tavoitteena aina, että mielessäni luoma kuva valmiista työstä vastaisi lopputulosta. Pyrkimyksenäni usein on myös, että itse tehty luomus ei näyttäisi siltä, että se on itse tehty. Tämä onkin usein se kohta, missä omat taidot eivät vielä oikein riitä.

Huomasin tapaamisessa, että tietoni eri langoista on vielä aika lapsen kengissä. Jatkan kuitenkin opiskeluani pikkuhiljaa, mutta jatkan myös novitailuani. Maailma on täynnä kivoja malleja ja josko jossain vaiheessa pystyisi luomaan jotain omaakin!

Kevään merkkejä, vai onko?

Lämpimät kelit ovat hellineet Tampereella lähipäivinä. Ulkona voi käppäillä melkein jo ilman takkia ja pipoa, joten ollaan jo lähellä kesää. Mutta mitä tekee Ebbu?! Neuloo lämpimiä VILLASUKKIA! Loogista, vai kuinka? Olisiko se kuitenkin sitä kuuluisaa naisen logiikkaa, hulluutta vai typeryyttä? Tiedä häntä, mutta näin on päässyt käymään. Ne vaan ovat niin kauniit! (Pointtina vaan siis se, että voisihan sitä kait jotain kesäisempääkin neuloa.)

Viikossa viherpeukaloksi (tosiasiassa kuukausissa) rojekti on ottanut tulta alleen. Huhtikuun alussa aloimme Dissaajan kanssa yrittiviljelijöiksi. En ollut kovinkaan luottavainen yrttien (korianteri, basilika, tilli, maustemeirami ja ryytisalvia) suhteen, sillä keittiömme olosuhteet eivät ole parhaimmat mahdolliset. Lähinnä ruukkujen pienuus ja valon riittävyys arvelutti. Mutta tällä hetkellä yritit näyttävät kohtuu hyvinvoivilta. Alkuun pidimme ruukkuja pohjoispuolen ikkunalla, kunnes siirsin ne eteläpuolelle. Eteläaurinko oli kuitenkin liian polttava, sillä ne nuukahtivat melko helposti, joten siirsin ne takaisin pohjoisikkunalle. Tällä hetkellä yrtit ovat siinä vaiheessa, että ulkonäön perusteella niistä pystyy jo arvaamaan mikä kasvi on kyseessä! Jiiihaa! Jännityksellä seuraan, koska saamme ensimmäistä kertaa tehdä korianterisalsaa tai TILLILIHAA!

Etualalla basilika

Viherpeukalona

Eilen loppui blogimme arvonta, joka oli käynnissä viime viikolla. Olipa mukava lukea kommenttejanne kesästä, aika samantyylisiä odotuksia itsellänikin on. Ja kyllä olen kateellinen niille kaikille, joilla on ihan virallista kesälomaa kesällä. No, joskus tulevaisuudessa sitten.

Suoritin arvonnan netin arvontageneraattorin avulla 24 osallistujan kesken. Ja onni oli tällä kertaa Evan puollella. Lisäksi lupasimme ilahduttaa sitä henkilöä, joka bongaa 10000. latauksen blogissamme. Lähimmäksi pääsi Lettu! Jos vielä laittaisitte sähköpostilla osoitteenne tuohon sivupalkissa olevaan sähköpostiin, niin saamme paketit eteenpäin.

***

Viimeistään huhtikuussa tulee ajankohtaiseksi kukkamultien vaihto ja taimien istuttaminen. Jos ajankohtaa ei muista, viimeistään vapaavalintojen ja muiden markettien multa- ja kukkaruukkumyynnistä voi päätellä sen ajan olevan käsillä. Itse en ole mikään erikoinen viherpeukalo ja kukkien kastelu voi olla välillä hieman heikoilla kantimilla.
Tänä keväänä kuitenkin päätin yrittää kasvattaa oman pikku yrttitarhan. Koska omaa pihaa ei ole ja parveketilat ovat hieman huonot, piti tyytyä tällaiseen pieneen keittiötarhaan. Koska olosuhteet ovat hieman haasteelliset ja puutteelliset, vain tietyt lajikkeet olivat vaihtoehtoina. Ostin siis basilikan, salvian, timjamin, meiramin ja korianterin siemeniä. Ohjeissa sanottiin, että ruukkujen tulisi olla riittävän suuria, joten ostin ruukkuja, jotka ovat 15 cm. Vähän kyllä epäilyttää, että onko se riittävästi.

Korianteri tuskin tulee menestymään, sillä se ilmeisesti on hieman vaativampi kasvi. Mutta ajattelin yrittää, sillä korianteri on yksi suosikkiyrttini ja sitä voi laittaa moneen ruokaan. Salviaa ja meiramia sitten vähän harvemmin…hhihihih.

Vaihdoin myös tavallisten huonekasvien mullat. Ja yhteen oli jo kukka puhjennut! Jeejee, en ole täysin epäonnistunut kasvatuksessa! :)