Tahallaan mätä

Meillä käy nyt säännönmukaisesti koko ajan niin, että kotiin ostetut banaanit alkavat olla mädänpuoleisia, minkä takia ne pitää pelastaa tekemällä banaanikakkua. Näin tuntuu käyvän nyt viikoittain.

En tiedä, onko tämä joku tiedostamaton tapa saada terveelliset banaanit muuttumaan herkullisen rasvaiseksi banaanikakuksi!

Eihän tämän näköistä banaania nyt tällaisenaan vaan voi syödä enää. 

Alunperin anoppi tutustutti minut banaanikakun saloihin ja olenkin tehnyt tällä BBC:n reseptillä kakkua siitä lähtien. 

140g voita

140g sokeria (laitan yleensä puolet määrästä jotain hippisokeria eli esim inkkarisokeria)

2 isoa munaa

140g jauhoja (ohjeessa self-raising flour, joka tässä avattu reseptiin Kinuskikissan ohjeen mukaan)

2,5tl leivinjauhetta

1/4tl suolaa

2 puolimätää banaania

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi. Lisätään munat, banaani ja keskenään sekoitetut kuivat aineet varovaisesti sekoittaen. 180 astetta ja puoli tuntia ja herkuttelemaan!

Tällä kertaa laitoin myös venhäjauhojen sijasta rohkeasti koko jauhomäärän Malmgårdin luomuista kokojyväspelttijauhoa, eikä eroa juurikaan huomaa lopputuloksessa. Mutta näiden jauhojen ja hitaan sokerin myötä tämähän alkaa olla melkein terveysruokaa :D 

Kotiäidin paras hetki eli päiväuniaika ja kakkua.

 Yllä olevan teehetkikuvan taustalla viime vuoden synttärilahja miehelleni (jolla luonnollisesti on jo kaikkea) eli itse kerättyjä ja kuivattuja teelaatuja. Hän on nuhailuun (man flu) taipuvainen, joten monessa luonnon yrtissä on tervehdyttäviä vaikutuksia. Tällä kertaa sekoituksessa minttua, ruusunterälehtiä ja mustanviinimarjan lehtiä.

Keräämällä lehtiä nätteihin purkkeihin ja nätisti nimikoimalla näistä saa kivan lahjan melkein kenelle vaan teen juojalle. Erityisesti ruusunterälehdet ovat tosi nättejä (näissä vähän katsottava, ettei kerää kaikkein tiheimmin liikennöidyn tien varrelta). Ensi kevättä ja kesää jo odotellen, jolloin keräilijäintoilija villiintyy taas! :)

Köyhä karviaishillo

Mehutalkoista jäi karviaismäskiä, jolle piti löytää käyttökohde. En erityisemmin pidä karviaisesta sellaisenaan, joten mielin lisätä jotain sen sekaan.

Köyhän miehen lakkahillo -ohje kuulosti mielenkiintoiselta, joten se valikoitui testattavaksi. Omani taitaa olla vielä tästä ohjeesta köyhempi, koska parhaat maut oli jo mehustettu pois. :)

Köyhä karviaishillo

½ litraa karviaismäskiä (mukana myös sitruunan ja mintun rippeet)

500 g porkkanoita

muutama dl vettä 

500 g sokeria

Keittelin marjoja ja raastettua porkkanaa aikani kattilassa. Lisäsin sokerin ja keittelin taas lisää. Purkitin. 

Lakkahilloksi tätä en uskaltaisi kutsua. Värikin minun hillossa vähän likainen. Maku oli kuitenkin mieluisa ja eiköhän tämä hienosti taas tämäkin maustamattoman jugurtin mausteena mene. Lakkahillossa tykkään lakan siemenistä ja tässä hillossa myös siemenet kivasti raksuvat hampaissa. 

Mehutalkoot

Viime viikonloppuna kokoonnuimme Ebbun kanssa vanhemmillemme mehutalkoisiin. Tarkoituksena oli keittää mehumaijakaupalla mustaviinimarjamehua,  mutta koska tilanne puskissa oli vähän niukka, piti projektia laajentaa.

Ostettiinkin lisäksi lodjullinen mansikoita ja tyhjennettiin lisäksi karviaispuskat ja raparperiviljelmät. 

Suuremmilta palovammoilta vältyttiin siinä höyrystellessä ja keittäessä ja mehua tuli kiitettävästi molemmille. Mustaviinimarjamehua vähemmän, mutta muita mehuja sitten sitäkin enemmän. 

Karviaismehu, raparperimasikkamehu ja mustaviinimarjamehu. Ah, mitä värejä! 

Pulloja emme kumpainenkaan olleet ehtineet kerätä, joten Ebbu kipaisi hermojaraastavalta reissulta Ikeasta pulloja. Oli vaivansa väärti! 

Ohessa vielä reseptit näihin erikoisempiin. Mustaviinimarjamehu ei paljon miettimistä vaatinut :)

Karviaismehu keittämällä 

Ämpärillinen karviaisia

3 sitruunaa

2 puskaa minttua

3 kg sokeria

Raparperimansikkamehu keittämällä 

Ämpärillinen raparperia

Laatikollinen mansikoita

2 vaniljatankoa

2 kg sokeria

Keitellään kaikkia aineksia sokeria lukuunottamatta. Sen vaan näkee, milloin keittämistä ei tarvitse jatkaa. Siivilöidään pelut pois keitoksesta. Kiehautetaan mehu kera sokerin ja pullotetaan. 

Lempiruoka

Käsillä tekeminen rajottuu edelleen ruoan tekemiseen. Neulomukset odottavat kylmempiä kelejä ja pimeitä iltoja. Eikä siinä mitään valittamista, sillä maukkaita ruokia on aina ihan parasta tehdä.

Opiskelujeni aikana asuin vuoden Meksikossa Guadalajarassa, jossa rakastuin meksikolaiseen ruokaan. Silloin en valitettavasti ollut vielä mikään kokkikolmonen ja ruokaharrastus keskittyi enemmänkin syömiseen. Nyt harmittaa hieman, sillä jos olisin ollut hieman kiinostuneempi myös siitä ruoan tekemisestä, voisi nyt olla enemmän jippoja meksikolaisen ruoan tekemisessä. Noh, jälleen kerran, onneksi meillä on internet ja meksikolaiset ystävät.

Suomessa meksikolaisen ruoan löytäminen on melkoisen vaikeaa. Ravintolat keskittyvät enimmäkseen texmex-tyyppiseen ruokaan kuin aitoon meksikolaiseen. Eikä texmexissäkään mitään vikaa ole, mutta on niissä vaan vissi ero. Helsingissä on Patrona niminen ravintola, joka on todella hyvä paikka. Suosittelen, siellä on kyllä maukasta ruokaa.

Hankalaksi homman tekee se, että raaka-aineita on vaikea saada. Tavallisesta kaupasta saa korkeintaan yhdenlaista chiliä. Kaupan tortillat eivät ole tortilloita nähneetkään. Eikä täydellistä quesadilla-juustoakaan ole löytynyt. Pitää siis hieman improvisoida ja tilata netistä puuttuvat raaka-aineet.

Tortillat valmistetaan perinteisesti masa harina jauhoista. Niitä on hieman vaikea löytää Suomesta. Tosin nykyään ainakin Ruohonjuuresta löytyy Cool chile -merkkistä, josta tehtynä tortillat onnistuvat ihan hyvin. 

Masa harina tortillat (noin. 10kpl)
2 dl jauhoja
1 dl lämmintä vettä
hieman suolaa (jos haluaa)

Sekoita aineet keskenään. Vaivaa taikinaa hetki. Pyörtä taikinan paloista hieman pienempiä kuin golf-pallot. Kaulitse tai käytä tortilla-paininta. Kuumenna pannu (mieluiten valurautainen) ja kuumenna lätty molemmin puolin. Laita valmiit tortillat liinan alle odottamaan.

Perinteisen salsan lisäksi teimme salsa verdeä, mitä en ollut aikaisemmin tehnytkään. Ohjeen bongasin Tasty Kitchen -sivulta. Siitä tuli kyllä ihan mielettömän hyvää, suosittelen! Maku on tulinen, mutta silti erityyppinen kuin toisessa salsassa. Salsaan tulevia tomatilloja on hieman vaikea myös löytää.


Alla olevan kuvan salsa reseptin olen täällä jo aikaisemmin jakanut. Suosittelen tätäkin!

Lopuksi kaikki ruoka-aineet yhteen ja ääntä kohti. Piti nopesti vielä napata kuva valmiista setistä ennenkö aloitettiin kunnon syöpöttely.

Voi voi voita

Mähän olen hippiäisyyksissäni näitä margariinin kammoksujia. 

Leivän päällä voi on ihan ok, mutta usein ärsyttää sen vaikea levitettävyys. Tämänpä ja kokeilunhalun vuoksi pitkään listalla on ollut kotitekoinen margariini tai whatsoever levite. 

Levite
100g voita
1dl (kylmäpuristettua) öljyä
1dl vettä
1 valkosipulinkynsi
persiljaa
ripaus suolaa

Anna voin pehmetä ja vatkaa se tasaiseksi. Lisää vatkaten öljy ja vesi. Lisää mausteet.

Tein niin kuivia sämpylöitä, että oli äkillinen tarve levitteelle. Meillä ei ollut suositeltua kylmäpuristettua öljyä kuin oliivista, jonka luottoystäväni tyrmäsi tässä käyttötarkoituksessa voimakkaan makunsa takia. Siksi käytinkin ihan tavallista rypsiöljyä ja toimi vallan hyvin.

Maku?
- Herkullista! Napsimme hapankorppuja ihan vain saadaksemme vielä aina vähän lisää levitettä :)
Seuraavaksi ajattelin vaihtaa mausteeksi jotain muuta, ehkä aurinkokuivattua tomaattia (joka on Bonjour-levitesuosikkini).
Ystäväni ja kirjallisuuslähteet kertovat, että levite säilyisi jääkaapissa pari viikkoa.

Miksi siis ostaa kaupan epämääräisiä prosessimössöjä, joita margariiniksikin kutsutaan, kun taivas on avoin kotitekoisille levitekokeiluille! :)

Vadelmasmoothie

Vadelmakausi alkaa olla kuumimmillaan, joten kirjataan ylös Ebbun vadelmasmoothieresepti. Tänään oli tehtävä piristävä iltadrinksu, koska vadelmia oli tarjolla ja jääkaappiin nahistui selleriä ja banaania :)

Vadelmasmoothie

vadelmia

varsiselleriä

banaani

maustamatonta jugurttia

Kuulemma voi vielä maustaa vaikka hunajalla, ja jos on makean ystävä, niin ehkä kannattaa vähän lisätä. Oli aika pirskahteleva ja raikas kokemus! (lue: ei-makea)

Kalajuttuja

Kesälomaa on vietetty mökkeillen. Vaikka puikotkin ovat viuhuneet, niin pääasiassa viuhe on käynyt mustikkavarpujen, vadelmien, järven kalojen ja muiden luonnon antimien tienoilla. 

Mökkijärvemme suorastaa kuhisee suutarikaloja. Perheessämme on aina vannottu sen nimeen, että suutari maistuu mudalle, eikä siitä voi tehdä mitään syömäkelpoista. Myytin murtamiseen tarvittiin kalastamisesta innostunut britti-mieheni, joka alkoi nostamaan järvestä suutareita. Esimerkkinä kerrottakoon, että katiskan saa yön aikana AINA täyteen (= 10 kpl) näitä suutarikaloja. Mato-ongella laiturilta kaloja voi vain nostaa ylös. 

Eli sitten pitikin keksiä, että mitä näistä kamalista mutakaloista sitten tehtäisiin ruokapöytään. Alkuun kalaa savustettiin (mudan maun peittämiseksi) hyvällä menestyksellä. Tänään kuitenkin päätimme soveltaa äitini herkullista kalasoppareseptiä järvestä nostettuihin suutareihin. 

Kalasoppa
3 sipulia 
voita
vettä
pienehkö palsternakka
3 porkkanaa
1-2 kalaliemikuutioa
15 valkopippuria
5 perunaa
1 savustettu suutari
2 kypsemätöntä suutaria
2 dl kermaa
purjoa
tilliä
lisää voita

Sipulit paistetaan voissa. Lisätään vesi, pilkotut palsternakka ja porkkanat. Lisätään mausteet. Kun kasvikset jo vähän pehmenneet, lisätään pilkotut perunat. Perunoiden ollessa melkein valmiita lisätään kalan palat. Kun kala on kypsää, lisätään kerma, purjon paloja ja tilliä. Äitini ohjeen mukaan kerman lisäyksen jälkeen keittoa ei enää kiehauteta, vaan kuumennetaan vain lähes kiehumispisteeseen. Voinokare lopuksi perään. 

Nautitaan jälkiuunileivän kanssa! 

Ja maistuiko soppa mudalta? -ehei, vaan oli aivan ihanan herkullista. Hieman askartelua oli ruotojen kanssa, mutta maku oli yhtä hyvä kun perinteisessä lohi- tai kuhakeitossa, jota äiti aina tekee. 

Opiskelimme kalasta hieman lisää ja vaikka Suomessa suutari ei ole kovin arvostettu ruokakala, niin Euroopassa sitä syödään ja käytetään koristekalanakin. Jos siis sattuu suutareita ongenkoukkuun, voimme suositella ihan syötäväksikin! :) 

Kesäisiä askarteluja

Kesäisiä värkkäilyjä syntyy, vaikka vähemmän puikoilla ja enemmän muilla menetelmillä. Kuvat kännykästä eli vähän sameeta. 

Töistä tarpeettomina olen saanut tämänkokoisia rumia muovitörppöjä, joihin olen aloittanut virkkuuprojektin. Netistä on löytynyt ihania amppeliasetelmia, joten ehkä jossain vaiheessa törppöjä alkaa olla asetelmaksi asti. 

Pojat kasvavat, vaikka terassin kasvitarhan vitsauksena onkin ollut sekä kirvat että joku tuntematon mullan pöyhiä (city-kani?!). 

Kunnostauduin kaverini innoittamana kokeilemaan kuusenkerkkäsiirapin tekemistä. Jännän makuista ja toivottavasti kauhian terveellistä :) Siirappia olen käyttänyt jätskin kanssa, raakapuuron ja viilin mausteena. Reseptejä esim täällä ja täällä.

Sisätiloissa tasainen tappavalla tahdilla etenee vessaremppa. Niin tappavasti, että olen päättänyt homman päätyttyä pitää vessatuparit! Kaakeliliiman hienous on testattu (voi argh). Kierrätyskeskuksesta raijattu jos sun minkälaista rojua. 

Tällä hetkellä työt vaarassa tauota, koska alkuperäinen liukuovien valmistaja ei voikaan tehdä niin epä-syviä  (?!) ovia, mitkä meille mahtuisi. Eli jos jollakulla olisi neuvoja, mistä saada mittatilausliukuovia, niin mielelläni otan vinkkejä vastaan :) 

Pure Love - raakasuklaata

Vaikka en erityisesti syttynyt tämän päivän (14.2.) ystävänpäiväpostauksista blogisfäärissä, niin lyönpä itsekin vettä myllyyn.  

Puhdas rakkautemme -teemalla tein ennen illan bodypumpsessiotani raakasuklaata, joka on jo pitkään ollut mielessä. Nettihän pursuaa erilaista raakasuklaasanastoa, raaka-ainevaihtoehtoja ym hifistelyä. Meillä oli laatikossa nipsejä, kaakaovoita ja kookosöljyä, joten ohje valikoitui sillä perusteella.

Kemikaalicocktailissa oli makuuni namilta kuulostava resepti, jotenkin vallan eksyin raakasuklaalle pyhitetyllä sivustolla, mutta näitä varmasti voi testailla myöhemmin. 

Raakasuklaa

2 dl luomukookosöljyä

1 dl kaakaovoita

1 dl kaakaonipsejä

1 dl kaakaojauhetta

sopivassa suhteessa kuivattuja karpaloita & cashew-pähkinöitä rouhittuna

2 rkl hunajaa

vaniljasokeria

ripaus suolaa

Aineet sulatettua ja sekoitettua annoin astioiden jämähtää hetken jääkaapissa, mutta kun haluttua tulosta ei hetimmiten tullut, laitoin ne ulos muutaman asteen pakkaseen. Liekö siinä syy, että suklaastani tuli kerrossuklaata eli kaakaovoi hieman erottui omaksi kerroksekseen.

Makua kerrostuminen ei haitannut ja ansaittu herkkuhetki koitti. Kerrassaan suussasulavaa! Kaupan suklaat ovat eri kategoriassa, mutta molemmille varmaan löytyy käyttötarkoituksensa. Suosittelen kaikille herkkusuille, onhan tällä vissiinkin ihan terveysruoan status, vaikka mausta päätellen sitä oli vaikea kuvitella :)

Minä puolestani sain mieheltäni ystävänpäivälahjaksi viherkasvin. Tässä oli oma jujunsa (josta myöhemmin lisää) sen lisäksi, että olen joskus nurissut, että leikkokukat ovat hölmöjä, koska ne lakastuvat verrattuna viherkasveihin. Sittemmin olen muuttanut jopa mieltäni, koska onko ihanampaa kuin terästää kotia kimpulla tulppaaneja!

Kivaa, ja erityisesti makiaa, ystävänpäivää kaikille blogimaailman ystäville!

Viimeinen sadon korjaus tältä vuodelta

Korjasimme eilen suihimme satomme viimeiset rippeet. Aiemminkin bloggaamani lehtikaali vielä viime viikolla komeasti porskutti terassilaatikossaan, mutta totesin, että ehkä senkin osalta olisi aika luovuttaa aapuvalle talvelle. 

Koska olin kaalin kanssa vähän ihmeissäni, että miten sitä saatetaan syötävään muotoon, niin keksinpä töiden Amican innoittamana tehdä siitä pinaattilettuja. 

Koska lehtikaalia oli enää vaivaset 100g, lisäsin joukkoon myös kesällä pakastimeen ryöppäämääni nokkosta. Muokkasin Kotikokin reseptin omaan muotooni seuraavasti: 

Lehtikaali-nokkosletut 

100 g lehtikaalia

100 g nokkosta

2 kpl munia

7 dl maitoa

0,5 dl soijarouhetta

1,5 dl ruisjauhoa

2 dl vehnäjauhoa

1 dl vettä

1,5 tl sokeria

1,5 tl suolaa

voita paistamiseen

Ohjeen taikina oli aika paksua, vaikka itse laitoin enemmän nestettä. Lisäksi ilmeisesti induktioliesi ei ole ihan optimaali lettujen paistamiseen. Näistä syistä kesti normaalia kauemmin, että lätyt alkoivat näyttämään vaativalle visuaaliselle silmälleni riittävän kauniille. Siihen mennessä 

- voita oli kulunut aimo verran

- syntyi yksi ylikuumentunut teflonpannu

- liesi välkytteli myös ylikuumenneena F-kirjaimia. 

JEI! :)

Syksyn viimeisen sadonkorjuujuhlan anti oli kuitenkin herkullinen. Päällisinä letuilla nautittiin kinkku-partajugurtti-feta-soosia & omaa salsaamme ja jälkkärinä tietty itsetekoista omppuhilloa.

Sadonkorjuun päätettyä voi nihkeästi sallia talven tulon, vaikka tiukkaa tekee edelleen! 

Kevättä odotellessa :) 

Käytetyn tavaran sembalot

Käytetyn tavaran sembalot senkun jatkuu! 

Laitoin jokin aikaa sitten huuto.nettiin vahdin saumuriostoksia silmällä pitäen. Liekö innottajana taannoinen veluuriprojekti, näin epäilen. Pari viikkoa jännitin automaattikorottajan viritettyäni ja eilen kaupat varmistui. Tänään hain vekottimen kotiin. On se komee! 

Kaunis kolmilankainen Singeri. Omat taitoni saumureista rajoittuu kasiluokan kässän tunnin kahden kerran kokeiluun, mutta eiköhän tässä vielä opita. Asiasta enemmän tietävät älköön kertoko, että kolmilankasella ei tee mitään, ja neljä niitä keriä pitää olla. Kuten järkkärikameran, niin tämänkin osalta luulen, että taidot rajoittaa enemmän kuin laitteen suorituskyky :) 

Samaan syssyyn raportoin viikonlopun sembaloista eli lauantainahan jälleen tiemme vei kierrätyskeskukseen. Edellisen reissun jäljiltä oli jäänyt vähän harmittamaan mehulinko (10e), jonka jätin hyllyyn kotimme tilanpuutteen takia. Tämän korvatakseni päädyimme ostamaan meille monitoimikoneen (15e), mitä myös olen vähän haikaillut. Ehdottamasti kooltaan suurempi ja ongelmallisempi löytää paikkaa rajoittuneessa keittiössämme! 

Voiko olla ihanampaa nimeä laitteella kuin Philips Ahkera? Laite lienee ajalta kun miehet oli miehiä ja koneet rautaa. Lyhyen haun jälkeen nykylaitteita kutsutaan esim näillä nimillä:

•  Masterchef Gourmet RED RUBY
• Titanium Major
• 6799 PRO 2000
• KitchenAid 5 KSM 150 Psewh

Eivät minusta vedä vertoja meidän Ahkerallemme?! :)

Ryhdyin Ahkeran kanssa tuumasta toimeen samantein, koska lehtikaalisatomme viimeiset herkkupalat ovat vielä odottaneet syöjäänsä. Laitoin Merry Morning -blogista jo aikaa sitten taltioimani Trooppisen smoothien työn alle.

Hieman keskenään epäilyttävän kuuloiset ainekset (banaani, lehtikaali, ananas ja maito) muokkautuvat Ahkeran käsittelyssä upean vihreäksi juomaksi. Vekotin toimi kiitettävästi ja maltan tuskin odottaa tulevia möyhennös-, vatkaus-, survous-, linkous- ja vaivausprojekteja!

Terveellisen maanantain kunniaksi join herkkujuoman ja jatkoin matkaani joogaan! Olo melkein kuin oikealla hipillä :)  Voi onni! Kiitos reseptistä! 

Äiti oli pelastanut syksyn omenasadosta vielä muutaman säkillisen joutumasta peurojen ruoaksi. Kun omenapalveluun kuului lisäksi omenat valmiiksi kuorittuina, ei hillottajan tarvinnut paljon pinnistellä. 

Perusresepti

2 kg omenoita

2 dl vettä

sitruunamehua

1 kg hillosokeria

Perushilloreseptin lisäksi tein inkiväärillä terästettyä hilloa ja porkkanaomenahilloa, josta tuli ihanan oranssia. 

Kun tehdas kerran käynnistyy, ei sitä heti kannata alasajaa. Hilloa tuli sitten taas vähintään omiks tarpeiks, mutta tutut taitaa saada näitä lahjaks, ihan kiusaks asti. 

Omppujen lisäksi äitiltä sai tuliaisiksi ihanan vanhan emalikattilan. Ajatuksena kai oli, että siinä voisi puutarhassa kasvatella jotakin, mutta päätimme, että siitä tulee käyttökattila. Induktiotason hankkimisen jäljiltä kattilakokoelmamme on hieman niukka. 

Meiltähän puuttuu kellari, pakastin on täynnä sieniä ja jääkaappiin ei viitsi tällaista satsia sulloa, joten kiire tulee ennen kuin pakkanen valtaa kylmävarastomme, jonne purnukat siirrettiin. 

Talven myötä puutarhassa viljely on jäänyt luonnollisista syistä ja olemme siirtynee sisäviljelyyn. Viime keväänä sain lehtitilauksen kylkiäisenä Herb:ien vesiviljelysysteemin ja nyt olemme aloittaneet salaattien ja basilikan viljelyn uhmaten talven pimeyttä.

Kaupan vihreät tomaatit ottavat myös aurinkoa valon alla. Nämä ovat olleet nyt alullaan kolme viikkoa ja ensimmäinen vedenvaihto on käsillä.  

Basilika ja salaatti näyttää lähtevän hyvin. Ikivanhat korianterin siemenet eivät ottaneet . Kasvattamisen lisäksi laitteesta on paljon iloa aamuisin, kun ajastin käynnistää valon kello seitsemän; laite on samalla kuin kirkasvalolamppu ja se saa hyvälle mielelle! 

Nokkosten tie pestoksi

Olen lukenut viime aikoina blo-geja luonnossa olevien kasvien hyödyntämisestä ruoassa. Juhannuksena teimme villiä salaattia apilasta, maitohorsmasta, vuohenputkesta jne. Keväällä keräsin kasan nokkosia, jonka tie kävi kattilan kautta pestoksi. 

Ystäväni keräsi kieloja, minä keskityin nokkosiin.

Keräämisen jälkeen nokkoset kiehautetaan nopeasti. Tämän jälkeen ylimääräinen vesi puristetaan pois. Sitten pakastin nyytit odottamaan käyttöä.

Puutarhassamme kasvaa basilikaa ja koska en ole pelkältään nokkosen suuri ystävä, yhdistän sitä basilikan kanssa  ja teen niistä valkosipulilla terästettyä pestoa. Olen tehnyt sekä punaista että vihreää pestoa; alla kirkuvan vihreää sellaista. Reseptissä olevat määrät ovat aika viitteellisiä; omassani lienee enemmän valkosipulia ja lisäksi esim. pellavansiemeniä tuomassa suutuntumaa. 

Basilikan lisäksi terassilla kasvaa laatikossa mm. lehtikaalia. Kaunista, röpöliäläisreunaista kaalia, jonka ravintoarvot on kohdillaan myös :) Saas nähdä, mitä siitä keksii! 

Nokkospastaa

Alkukesastä keräsin kielokimpun lisäksi kesän alun uusia nokkosia. Ryöppäsin ja pakastin ne odottamaan ruoanlaittoinspiraatiota. Inspiraatio tuli pakotettuna, kun pakastin piti tyhjentää muuton siivittämänä. 

Nokkosen sanotaan olevan hyvin pinaatin makuinen ja tämä heratti tiettyjä epäluuloja (kiitos traumaattisten lapsuuden pinaattikeittokokemusten takia). Kuitenkin nokkosen ravintoarvoista innostuneena päätin kokeilla. 

Löysin maistuvan kuuloisen pastakastikkeen reseptin Turun sanomien jutusta.

Pastakastikkeeseen tuli seuraavia ihania raaka-aineita:

- 3 valkosipulin kynttä

- Sipuli

- 2 dl nokkosta

- 2 dl ruoanvalmistusjugurttia

- Rypsiöljyä

- Valkopippuria

- Mustapippuria

- Suolaa

Päälle:

- Parmesaania

Ohjeessa oli lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta ne jäi minulta pois huonon varastotilaanteen vuoksi.

(Kasvisruoan takaa pilkistää pikkupikkumakkarat! Olen toivoton kasvisruokailija ja planeetan pelastaja!)

Vitsi oli hyvää! Mies ei tajunnut syöneensä nokkosia, joten luulen senkin myötä kokeilun olleen onnistunut. Nyt vain odottamaan ensi kevään nokkosatoa!  

Syysjuhlaa

Tänä viikonloppuna oli juhlaan syytä. Olemme nyt kuukauden päivät asuneet uudessa kodissa, siinä yksi syy. Lisäksi noin kuukauden päivät mies on ollut miehen iässä, joten siinäkin oli syytä pyytää rakkaimmat ystävät kokoon. Syödä hyvää hyvin, nauraa ja nauttia toisten seurasta.

Mies sai oman 30-vuotisjuhlansa kunniaksi olla menun päävastuullinen. Pienissä arjen ja juhlan tilanteissa huomaan pieniä kulttuurieroja, joiden pitää antaa vain rikastuttaa elämäämme ennemmin kuin ottaa ne mankeliimme. Mies halusikin ehdottomasti tehdä chili con carnea vieraiden täyttämiseksi. Perienglantilaiseen tyyliin sen lisäksi tarjottiin riisiä ja itse tehtyä valkosipulipatonkia. Isoja makuja kaikki! Ostimme 10 pakettia jauhelihaa ja teimme kaksi isoa kattilallista tulista herkkua. Tänään ei meille jääneet kuin pienet rippeet, joten vieraat tuntuivat tykkäävän. 

Minä olin jälkiruoka vastaavana. Kauden herkuksi valittiin yllätyksettömästi omenapiirakka. Netin ylitarjonnosta osasin onneksi valita todella makoisan reseptin, jossa omenoiden määrä oli isoin. Kinuskikissan herkkublogista löysin ohjeen, jota en tässä uudelleen esittele, vaan halukkaat pääsevät linkistä eteenpäin.

Täytteenä 1kg omenoita / piirakka. Kokkaillessa olisi tehnyt mieli vähän jo syödä keskeneräistä kakun sisusta. Miten kaneli, fariinisokeri ja vanilijasokeri voivatkin täydentää hienosti toisiaan.

Kakut oli aika järeän näköisiä (rough :) ). Carnen tavoin piirakatkin hävisivät lähemmäksi 30 hengen parempiin  suihin jäätelön kera. Suosittelen ohjetta ehdottomasti. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea makoisaa.

Loppuun muutama tunnelmakuva lämmintunnelmaisesta illastamme. 

Halauksia. Porukkaa silmänkantamattomiin. Vaikka tilaa oli nyt 50m2 enemmän kuin omissa 30-vuotisjuhlissani, niin onnistuimme täyttämään tilan nytkin niin, ettei tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. :)

Ebbu raportoinee vielä lisäksi suklaakeksileipomuksistaan samaisiin juhliin. Namnam!