(Blogi)laiskurin To do -lista

Blogilaiskuri panee parastaan vihdoin. Kolmas postaus viikon aikana! Onko moista nähty hetkeen! Aiemmin jo kiitin Marjaa, jonka haaste laittoi paineen niin kovaksi, että vihdoin alkoi tapahtua. Haaste oli kirjata oma To do -lista ja jo pelkkä ajatuskin asiasta sai listan lyhenemään (vrt. kaksi aiempaa tämän viikon postausta).

Seuraavassa listassa kuvat ovat rumia ja ehkä se on omiaan myös kirittämään minua tekemään jotain asioiden hyväksi.  

1) Olen suurisuisuuksissani luvannut maalata sohvan yläpuolelle taulun, joka peittää seinässä olevat naulanreiät. Ollaan asuttu kodissamme nyt kaksi vuotta ja projekti on edennyt niin pitkälle, että kk sitten ostin   maaleja ja maalausalustan. Tämä on mieheni suosikkikettuilunaihe, jos painostan häntä tekemään juttuja, jotka hänen pitäisi tehdä kotona.. 

Tyhjä on seinä, tyhjä..

2) Toinen akuutti homma on hobbyroomin järjestäminen. Ostimme jo kolmannen osan hyllyyn, mutta mikään ei tunnu auttavan, vaan lisää rojua kasaantuu pitkin lattioita. Hobbyroomin järjestäminen pitää sisällään pari ala-todo-projektia, jotka voinen eritellä omiksi kohdikseen.

Voihan hobby sentään!

3) Leikekirjojen leikkeiden kiinnittäminen. Lienee aika vanhanaikaista kerätä leikekirjaa digiaikana, mutta kirjani sisustusjutuista, resepteistä ja hortoilusta ovat päivityksen tarpeessa. Jotenkin NIIN hankala kaivaa erikeeper-pullo ja alkaa liimaileen.

4) Kasa vaatteita, joille pitäisi vilauttaa ompelukonetta; korjata tunikan halkio, pidentää iltapukua, jne. Hmph.

5) Kesällä aloin kerätä kahvipaketteja tehdäkseni sienikorin. Sienestyskausi alkaa olla lopuillaan ja koristani tuli aloittelijamaisesti vauvan kehdon kokoinen. Ja vaikka sienisaaliit ovatkin olleet aika isoja, niin korin koko ehkä kuitenkin liiottelua.

6) Vesiviljelysysteemimme on vähän surullinen ja pitäisi laittaa kuntoon. Viime talvena tykkäsin kasvattaa yrttejä keinovalossa, koska ilona on yrttien lisäksi kirkasvalolamppu, joka pitää virkeänä talven pimeydessä ajastimen avulla. 

 7) Heinäkuussa ostin kolmella eurolla tämän nojatuolivanhuksen, joka pitäisi päällystää ja ehkä hieman hioakin. Kangasmalleja on katsottu ja nyt pitäisi vaan pinnistää ja ostaa kankaat ja alkaa työhön.

 Livenä tuoli on pahemman näköinen.

8) Viime viikolla vietiin rojua kierrätyskeskukseen ja tultiin isompien rojujen kanssa takaisin eli nämä pinnatuolit kotiutuivat ja ovat kunnostuksen tarpeessa. Ehkä parin vuoden päästä voisi harkita aloittavansa :)

Haastan listailuun seuraavia kanssabloggaajia:
- Haltiakummi
- Huippuhomman Katri
- Tyttö kylmän maan Sara
- Hepuli puikkoja heiluttaa
- Ebbu-sissu

Tunnustuksia ja yhteisprojekteja kotosalla

Pyryisenä päivänä on kiva kääriytyä shaalin alle sohvan nurkkaan ja bloggailla. Erityisen kiva on bloggailla, koska saimme hiljan Miia-Rebekalta tunnustuksen blogillemme. Miia-Rebekan blogi on ihanan kaunis ja selkeä ja huomaan, että sieltä löytyy usein sellaisia juttuja, mitä haluaisi itsekin alkaa tehdä. Suurkiitos Miia-Rebekalle tunnustuksesta!

Luen yhteensä 216 blogia, joista noin puolet on käsityöblogeja. Olikin todella vaikea valita neljä, joille laittaisin tunnustuksen eteenpäin. Tämä kiertotunnustus on tarkoitettu blogeille, joissa on alle 200 lukijaa ja tarkoituksena vinkata muille kivoja vierailemisen arvoisia blogeja. 

Punnitsin tämän valinnan yhteydessä, että mikä tekee minusta kivan blogin ja mieleeni tuli erityisesti kaksi asiaa. Kuvat ovat minusta tosi tärkeitä blogissa. Selkeät kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Vielä hienompaa, jos kuvissa on joku juju. Sitä itsekin opettelen jatkuvasti. Toisaalta minusta sellaisia blogeja on kiva lukea, jossa bloggaaja laittaa itsensä likoon; kertoo ilot & surut, mielipiteensä ja fiiliksensä. Näiden kriteereiden perusteella haluaisinkin antaa tunnustuksen seuraaville blogeille: 

• Usimarjaanan kirjoittaa Estival-blogissa käsitöistään, rinsessoista ja rinsseistä... :)
• Haltiakummin blogissa tehdään kaiken karvaisia käsitöitä unohtamatta fiilistelyjä. 
• Marjaanan Soppaa ja silmukoita -blogissa yhdistyy nimensäkin mukaisesti käsityöt ja herkut. Itsellenikin niin rakkaat aiheet. 
• Emman Villaviidakko-blogissa on myös kauniita kuvia ja tarinoita käsitöistä ja elämästä muutenkin.

Samanaikaisesti kotonamme on saatu perheemme yhteisprojekteja päätökseen. Yhteisprojekti tarkoittaa, että mieheni on niissä mukana, ja joskus jopa päävastuullisena. Yhteistä näille projekteille on usein, että synnytystuskat on näissä joskus aikamoisia, kun kaksi vahvatahtoista pääsee vääntämään. 

Kun aloitimme tauluhyllyprojektia, mistään kalustekaupasta ei löytynyt yli 50 cm:n pituista valkoista tauluhyllyä. Koska halusimme television ylle pitkän hyllyn ja totesimme, että neljän puolen metrin hyllyn laittaminen suoraan on toivoton tehtävä, oli mieheni ryhdyttävä toimeen. 

Yleensä pakenen yläkertaan mieheni projektien ollessa käynnissä, koska hänen ollessa suunnaton perfektionisti ja kädentaitojen ollessa vielä ei-täysin-perfektit, niin se kiroilun määrä on sellainen, että minun korviani alkaa kuumottaan. Yleensä piileksin siis yläkerrassa.

Olenkin miettinyt, että miksiköhän itse en jaksa kiroilla epäonnistuvien kässäprojektieni yhteydessä. Ehkäpä siksi, että niitä on niin suunnattomasti ja jotenkin epäonnistumisiinkin alkaa tottua. Lisäksi lienee helpompaa heittää mytty jonnekin lankakorin pohjalle ja purkaa hiljaisesti puolen vuoden päästä :)

Mutta kannatti piileksiä (tälläkin kertaa). 2,5 metriä tauluhyllyä tosi suorassa! Kuvatukset hyllyllä ovat vielä vähän vaiheessa, mutta kehtasinpa tänne jo laittaa. 

Tauluhyllyprojekti valmistui noin kahdessa viikossa eli vain sen aikaa olohuoneemme muistutti verstasta. Yhtä sulavaliikkeinen ei ollut keittiön kulmahyllyprojekti, joka alkoi syyskuussa ja viime viikonloppuna kirjaimellisesti taputin karvaisia käsiäni hyllyn valmistuttua. 

Halusimme pois työtasoilta myslitarvikkeet ja kokkikirjat haluttiin saavutettavammaksi eli keittiöön, pois yläkerran kirjahyllystä. Hyllyn alle mitoitettiin tila, johon mahtuu Herb:ien vesiviljelysysteemi.

Kimurantti yhteisprojekti oli myös täydellisen säilytystölkkisysteemin löytäminen, mutta lopulta molemmat hyväksyivät Iittalan Jarsit toimivaksi. Hinta niille vaan on aika suolainen, mutta pikkuhiljaa kokoelma on kasvanut. 

Viimeisin yhteisprojektin päävastuu lieni minulla, mutta yhdessä juostiin ympäri kangaskauppoja löytääksemme sopivan kankaan kierrätyskeskuksesta löytämämme tuolin koristukseksi. Puolisen vuotta kangas odotti tuolin päällä ompelijaansa. (Johtui väärinkäsityksestä eli en tiennyt, että minun pitäisi tehdä tämä projekti yksistäni kankaan löytämisen jälkeen). 

Eihän tuoli alkuperäisasussaankaan ollut kamala, mutta vähän nuhjaantunut, vähän nyppyinen, vähän väritön. Uusi tuoli on ihanan kirkuvan vihreä ja se on nyt minun lisäksi vastaanottamaan kevään! Sitä odotellessa voin käpertyä tähän luonnon valoon näpräämään projektejani. 

Projektin aloitus siis kangerteli hieman, kai siksikin, että en ollut aiemmin juuri mitään verhoillut ja hieman pelotti, että miten kävisi. Pientä ryppyä on havaittavissa 90-asteen kulman tienoilla, vaikka ompelin siihen kohtaan lisäosan taivutuksen onnistumiseksi. Eiköhän se istumalla suoristu! :) Kangas löytyi Stockmannin tilausosalta ja läheltä tarkasteltuna on erityisen kaunis. 

Meidän perheessä on tänä vuonna päätetty, että joululahjoja ei osteta. Olen henkeen ja vereen lahjojen antaja, mutta myös saaja, mutta koska en ole itse Suomessa jouluna, olen suostunut järjestelmään. 

Kuten Ebbu oli jo epäillytkin, täysin lahjaton joulu ei vain minulta onnistu. Siksipä päätin kanssabloggaajaa, rakasta siskoani muistaa näillä ihanilla joulupalloilla. 

Aiemmin jo kerroinkin, että minulla on kilokaupalla tällaista valkoista viskoosinauhaa. Näppärä käsityöihminen varmasti keksii kivoja projekteja materiaalista. 

Hyviä ideoita nauhan käyttöön otetaan vastaan!
- Ehkäpä muumiopuku naamiaisissa?!

Käsityömessuista

Jos tarkkoja ollaan, pitäisi puhua Suomen kädentaitomessuista. Noh, tätä viikonloppua on taas odotettu kuin kuuta nousevaa kaikkien käsityöhullujen ja vähemmän hullujen keskuudessa. Niin myös minun ja muutaman ystäväni pikkukätöset ovat syyhynneet innosta jo viikkkoja. Sitä ei tarvitse edes enää erikseen sopia, että mennään messuileen. Se on kaikille niin itsestäänselvyys, että tämän viikonlopun lauantai pyhitetään täysin käsitöihin liittyville asioille.

Myös muutama muu päätti lähteä katsastamaan messut, sillä bussit olivat kohtuu täynnä messuilijoista. Myös Pirkkahallille (Pirkkahallikaan ei ole enää Pirkkahalli, jo on aikoihin eletty....) vievät tiet ovat olleet koko viikonlopun melkoisen ruuhkaiset. Me päätimme saapua paikalle lauantaina heti aamusta klo 9. Paikalla oli paljon jo porukkaa, mutta ei mitään siihen verrattuna kuinka paljon populaa oli myöhemmin iltapäivällä. 

Aamusta messupöytien luo vielä mahtui ja tavaroihin pääsi ns. käsiksi. Lankoja en kuitenkaan jaksanut alkaa tutkimaan enempää (lankavarasto ja mies kiittää). Mutta muita pikkutavaroita tarttui mukaan, kuten korvakoruja, himmeli ja heijastinmatskuja.

Vielä vinkkinä niille, jotka menevät tänään vielä messuille. En muista ollenkaan mikä porukka oli nimeltään, mutta paperikasseissa luki jotain Satakunnasta. Eli heillä oli myynnissä puusta valmistettuja tavaraoita puulastoista puisiin leikkuulautoihin sekä kaikkea siltä väliltä. Ostin alla olevan leikkuulaudan, joka maksoi vain 13€. Harmittaa etten ostanut enempää, sillä kunnon leikkuulaudat ovat vain niin paljon parempia kokkailussa. Suosittelen!

Messuilta sain sen mitä odotinkin ja ehkä vähän enemmänkin. Joka vuosi messut ovat tuntuneet kasvavan aina vähän. Tänä vuonna messuilla oli oikein oma Strömsö-lavakin. Mutta jotenkin se mieletön väkimäärä alkoi olla jo vähän liikaakin. Puolenpäivän hujakoilla lauantaina käytävillä ei mahtunut enää edes kävelemään, korkeintaan vaeltamaan massan mukana eteenpäin. Siinä vaiheessa oli turha edes ajatella, että olisi päässyt pöytien äreen tarkastelemaan messutarjontaa. En sitten tiedä, olisiko joku muu kellonaika parempi aika mennä. Vinkkejä ensi vuoden varalle toivotaan! Mikä on paras aika mennä messuilemaan?

Onhan se todella hieno juttu, että käsityöt innostavat ihmisiä entistä enemmän ja erilaisia myyjiäkin on monenlaisia. Mutta jotenkin en vain nauttinut messuista tänä vuonna niin paljoa. Mietin vain, että mitä jos messut kasvavat vuosi vuodelta vähän, niin järjestäjien on kyllä pohdittava messujen laajentamista edelleen. Oliko kennelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia?

Loppuilta menikin joulukorttiaskartelujen parissa. Hauskinta oli se, että messujen jälkeen ajattiin Ideaparkin Sinelliin ja ostettiin materiaalit sieltä. :) Sai rauhassa mallailla ja suunnitella, eikä kukaan törkkinyt kyynerpäillä selkään. 

 

Koko perheen vauvajaislahja

Lähipiiriini saadaan jälleen pian uusi tulokas ja tulokkaan äitiä valmistettiin tulevaan vauvajaisilla. 

Perinteistä ohjelmaa oli jälleen eli maukasta syöminkiä, äidin elämään nivoutuva tietovisa, vaatteiden ja vauvatavaroiden hypistelyä, masukipsi jne.

Oma tieni vauvajaisiin oli hikoilun täyteinen trikooprojekti, joka sai alkunsa viattomasta huulenheitosta. Perheen isä oli aiemmin ihaillut vauvojen veluurihaalareita ja siitä lähti idea koko perheen mukaviin veluurioloasuihin.

Jälkikäteen ajateltuna en ehkä enää lähtisi tähän projektiin, mutta into lahjan keksimisvaiheessa oli taas niin suuri, ettei pystynyt vastustamaan kiusausta. 

Ostinpa ensin lähemmäksi kymmenen metriä veluuria. Pesin kutistumisvarat pois, koska 8% kutistuminen olisi tuonut liikaa vaikeuskerrointa kokojen oikeaksi tekemiseen. Tämä peseminen saattoi olla virhe, koska sen jälkeen koko kotimme oli veluuripölyn peitossa seuraavat kaksi viikkoa. (Kai sekin parempi kuin rakennuspöly). 

Muutama yö ja ilta siinä sitten meni. Muistin jälleen, miksi inhoan ompelemista. Ehkä saumurilla olisi ollut vähän hauskempaa, mutta ompelukoneella vauvan asun tekeminen veluurista oli välillä hieman tuskaa. Perheen isompien oloasujen tekeminen oli suht kivutonta. 

Lopulta lapsukaisenkin 68-koon haalarista kehkeytyi ihan mainio. Haalarissa on pitkävetoketjun toisessa laidassa helpottamaan pukemista. Haarovälissä vaipanvaihtonapit. 

Perheen isän haalari tehtiin yhdistämällä SK:n t-paitakaava ja mieheni pyjaman housuista tehty kaava. Hyvin joustaa:

(Huom. Banaanilaatikoista tullut pysyvä osa sisustusta, kohta jo melkein vuoden ajan!)

Perheen tuleva äippä, ystäväni, sai tunikan, joka mahtuu myös mahdollisesti raskausaikana päälle säädettävyytensä vuoksi. Kylläpä on ajattelevaista.

Soma paketti kerrassaan.

Itse vauvajaisissa tuleva äiti pääsi osoittamaan valmiutensa äitipuuhiin sovittamalla vauvan haalarin juhlissa mukana olleen Eeron (nimi muutettu) päälle. Eero oli kiinnostuneempi tärisevästä sammakon koivesta.

Seuraavaa ompeluprojektia saadaan taas odottaa. Ehkäpä jotain niinkin monimutkaista kuin verhoja voisi harkita päräyttävänsä.

Syysjuhlaa

Tänä viikonloppuna oli juhlaan syytä. Olemme nyt kuukauden päivät asuneet uudessa kodissa, siinä yksi syy. Lisäksi noin kuukauden päivät mies on ollut miehen iässä, joten siinäkin oli syytä pyytää rakkaimmat ystävät kokoon. Syödä hyvää hyvin, nauraa ja nauttia toisten seurasta.

Mies sai oman 30-vuotisjuhlansa kunniaksi olla menun päävastuullinen. Pienissä arjen ja juhlan tilanteissa huomaan pieniä kulttuurieroja, joiden pitää antaa vain rikastuttaa elämäämme ennemmin kuin ottaa ne mankeliimme. Mies halusikin ehdottomasti tehdä chili con carnea vieraiden täyttämiseksi. Perienglantilaiseen tyyliin sen lisäksi tarjottiin riisiä ja itse tehtyä valkosipulipatonkia. Isoja makuja kaikki! Ostimme 10 pakettia jauhelihaa ja teimme kaksi isoa kattilallista tulista herkkua. Tänään ei meille jääneet kuin pienet rippeet, joten vieraat tuntuivat tykkäävän. 

Minä olin jälkiruoka vastaavana. Kauden herkuksi valittiin yllätyksettömästi omenapiirakka. Netin ylitarjonnosta osasin onneksi valita todella makoisan reseptin, jossa omenoiden määrä oli isoin. Kinuskikissan herkkublogista löysin ohjeen, jota en tässä uudelleen esittele, vaan halukkaat pääsevät linkistä eteenpäin.

Täytteenä 1kg omenoita / piirakka. Kokkaillessa olisi tehnyt mieli vähän jo syödä keskeneräistä kakun sisusta. Miten kaneli, fariinisokeri ja vanilijasokeri voivatkin täydentää hienosti toisiaan.

Kakut oli aika järeän näköisiä (rough :) ). Carnen tavoin piirakatkin hävisivät lähemmäksi 30 hengen parempiin  suihin jäätelön kera. Suosittelen ohjetta ehdottomasti. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea makoisaa.

Loppuun muutama tunnelmakuva lämmintunnelmaisesta illastamme. 

Halauksia. Porukkaa silmänkantamattomiin. Vaikka tilaa oli nyt 50m2 enemmän kuin omissa 30-vuotisjuhlissani, niin onnistuimme täyttämään tilan nytkin niin, ettei tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. :)

Ebbu raportoinee vielä lisäksi suklaakeksileipomuksistaan samaisiin juhliin. Namnam! 

Onnen kantamoinen

Kävipä tässä tuuri! Osallistuin Lankastian ihanien talvikuvien viitoittamaan 1-vuotisarvontaan ja onni lykästi. Tänään lattialla odotti paketti, kun tulin kotiin. Ihanaa! (Alkaa harmittamaan, miksi ei osallistunut kevään sny-kierrokselle, koska se oli niin hauskaa sittenkin). Lankastian blogissa on ihania kuvatuokioita, joihin on aina ihana tuudittautua kaupungin vilskeestä. Kiitos niistä!

Kiitos myös paketin käärijälle, joka oli ottanut huomioon kapoisat postilaatikot ja paketti oli niin litteäksi pakattu, että se mahtui postiluukusta sisään, eikä tarvinnut lähteä erikseen postiin. (Postin aukioloajat eivät sovi elämän rytmiini).

Paketissa oli ihanat värikkäät puikot (joiden nimeä en nyt millään muista), Milano-sukkalankaa (saksalaista Milano-lankaa, todella epäjohdonmukaista, mitä en olisi saksalaisilta odottanut) sekä ihanaa chilisuklaata.

Lanka on uusi tuttavuus, mutta väri on kaunis ja moniin projekteihin sopiva, joten se löytää puikoille varmasti.

Chilisuklaasta oli tarkoitus ottaa pienet jälkiruokapalaset ja säästää loput myöhemmäksi, mutta arvaattenette varmasti kuinka sitten kävi!!

Joululahjatunnelmia

Olen ollut juhlistamassa joulua tänä vuonna Brightonissa Englannissa. Joulunvietto on hieman eronnut perisuomalaisesta; ei tosin paljon. Lahjoja, ylensyöntiä, rakkaita ihmisiä (vaikkakin osa rakkaista nyt sitten on kaukana Suomessa) on täälläkin kuulunut jouluun.

Poikaystäväni perheessä on keksitty kiva tapa tehdä lahjojen antamisesta ja saamisesta vähän jännittävämpää. Pari kuukautta sitten Englannissa vierailessamme sovittiin joululahjapelisäännöistä; kaikkien nimet laitettiin hattuun ja arvottiin joululahjan antaja kullekin. Salaisien tonttuystävien piti sitten tehdä jotain omin käsin henkilölle, kenen nimen sai arvonnassa hatusta. Pari kuukautta sitten oli aikaa suunnitella ja toteuttaa jotakin salaiselle ystävälleen.

Tyylilleni uskollisena lahjaa tikutettiin juuri ennen niiden antamista, edellisenä iltana. Koska olin ihastunut Wurm-pipoon edellisen pipoprojektin myötä, tein samaisen hatun myös Lyndsaylle, joka oli hatusta minulle nostettu.

Alla tunnelmia lahjojen ojennushetkestä. Hattu oli oikean kokoinen ja toivottavasti valittu turkoosi väri pukee blondia.

Kyseissä lahjaproseduuri on omiaan vähentämään mielettömiä määriä turhia lahjoja, kun kukin huolella miettii, mitä saajalle antaisi, käyttää siihen enemmän aikaa kuin valmiiksi kaupasta ostettuihin lahjoihin ja siten joulun tavarapaljous pienenee hieman. Muita vaihdettuja lahjoja oli mm. itsetehdyt musiikkikokoelmat, mp3-soittimen pussukka, koruteline, itseleivottuja pikkuleipiä jne.

Malli: Ursus-kämmekkäät by Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Malli: wurm (Ravelry-linkki) by katushika

Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair

Sattuman kauppaa oli, että myös Lyndsay oli saanut minun nimen hatusta ja senpä vuoksi sain lahjaksi ihanaa itsetehtyä karpalohilloa! Enpä ole ennen maistanut itsetehtyä karpalohilloa, joten sen maistaminen on ainutkertainen kokemus varmasti! NAM!

Lämmikkettä kylmiin iltoihin

Blogimme on pääasiassa neuleblogi ja sitä kautta lämmikettä syksyn kylmiin iltoihin saadaan villaisista tekeleistä. Tällä kertaa lämmikettä saadaan kuuman juuston, kynttilöiden ja viinin muodossa.

Kuten hopeapostauksessani mainitsinkin, Ebbu oli viikonlopun luonani kylässä. Lauantai-iltaa vietettiin hieman laajemminkin ystävien seurassa herkutellen fonduen parissa.

Fonduepataan leipäkuutioiden lisäksi dipattiin
- paprikaa
- minitomaatteja
- kukkakaalia
- kevyesti paistettuja herkkusieniä

Lisäkkeenä oli ilmakuivattua kinkkua.

Tällä kertaa kokeilimme sveitsiläistä valmisfondue-settiä, joka kyllä todettiin kehnommaksi kuin fonduen tekeminen itse. Taisi Hulluilta päiviltä ostettu setti jäädä ainokaiseksi. Fonduen seurana joimme sveitsiläistä, valkoista Edelweiss fondueviiniä. Se ei varmasti jää viimeiseksi kokeiluksi, koska viini oli kaikkien makunystyröiden mieleen.

Ja sitten annetaan juuston venyä ja paukkua:


Raikaat kasvikset sopivat hienosti raskaahkon juuston seuraan. NAM.


Jälkkäriksi oli suoraan Kölnin suklaamuseosta 99% kaakaoprosentin suklaata, jota ei muuten oltu makeudella pilattu. :)


Siskokset kuin ilvekset puhuttivat eli että olemmeko todellakin niin samannäköisiä, että puolitutut voivat erehtyä siskossa?!

Syksyisenä Nuuksiossa

Sunnuntain ohjelmassa oli taas tervehenkistä, hivenen keski-ikäistä metsässä samoilua Nuuksiossa. Reissulle asetettiin seuraavat tavoitteet:
(onko joku omaksunut työelämän vaatimusmäärittelyt myös siviiliin, voi huhhuh) .
(x) saavutettu.

Sammalinen Nuuksion metsä oli vihreä syksyisen keltaisen sijaan.

- 7 km liikuntaa (x)
- raitista ulkoilmaa (x)
- kuvia uudesta pipasta (x)
- hilpeää hekotusta (x)
- maailman parannusta (x)
- eväitä (x)

Vangiksi jäänyt ulpukan lehti.

Riskienhallintaryhmämme ei osannut arvata näiden asioiden vaikutusta päivän kulkuun:
- valokuvaajalla ei ole taitoja (x)
- kehä II:sella välähti (x)
- naapuripatikoijilla oli paremmat eväät (x)
- pipo vaatii kuminauhan (x)


Malli: Dolce Slouch (Ravelry-linkki) by Faina Gober
Lanka: harmaa Novita Aino sängynalusvarastoista
Kulutus: 65g
Puikot: 4 pyöröt ja sukkikset
Muuta: Seuraavaan samaiseen pipoon yksi mallikerta enemmän x- ja y-suunnissa (insinöörituulella tänään)

Kikkailija sisälläni olisi kovin halunnut ottaa kuvat peilaten synkkää suolampea vasten. Siinä sitten tasapainoiltiin sillalla ja parhaamme mukaan yritettiin kuvailla. Onnistumatta. Idea hyvä, toteutus kökkö.

Roolit on monet; apukuvaaja, malli, hihittäjä.

Pipon kauniit palmikot tullevat parhaiten näkyviin tässä kuvassa. Mallineule oli hirmu hauska tehdä. Pipo sopii hyvin tylsän mustan villakangastakin pariksi. Huom. mallin pieni pää.


Suolampikuvausta alla. Ei näy mitään, ei.


Retkestä retken tekee aina eväät; sumppia ja pimpssejä.


Seitsemän kilometrin jälkeen tosin olisi naapurin makkaratkin kelvanneet. Harkitsin jo hieman heidän eväsrepun kahmaisua mukaan ja pakoon pinkomista. :D

Ei ole yhtään hullumpaa viettää näin sunnuntai!