keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Huovutusta työn ohessa

Nyt on pakko kirjoittaa jotain kevyempää tekstiä, sillä olen koko aamun/päivän viimeistellyt ja hionut diplomityötäni. Tästä postauksesta tulee lyhyt, sillä pitää nopeasti palata ruotuun..

Huovutus ei ole ollut suosikkipuhaani koskaan, sillä siinä tarvitaan aika paljon kärsivällisyyttä. (Ainakin käsin huovutettaessa villaa) Mutta vähän aikaa sitten tutustuin uuteen tapaan. Pötkylähuovutukseen. Ei kait ole mikään virallinen nimi..

Levyistä saa tehtyä vaikka heijastimia. Harmi vaan heijastinkangas on aika kallista ja sitä kuitenkin tarvitaan aika paljon, jotta heijastus olisi mahdollisimman suuri. Mistä siis saisi Tampereella halvalla heijastinkangasta?

Pötkylöistä saa hienoja koruja, muutamia olen jo viritellyt. Eli villapötkylää hierotaan käsiä ja alustaa vasten niin kauan, että se on tarpeeksi tiivis ja kova. Kuuman veden ja mäntysuovan käyttö on välttämätöntä. Sitten kun kappaleet ovat kuivia, voi niitä alkaa esimerkiksi leikkaamaan ja tekemään koruja.


On ne vaan niiiiiin ihania ja söpöjä :)

Tämä pylpyräkoru ei ole vielä valmis, ehkä se kaipaisi jotain helmiä väliin.

Villasta saa koruihin kivoja pallukoita, jos vaan hieroo pientä villapalaa käsissä ja käyttää mäntysuopaa ja kuumaa vettä. Periaate on siis sama oli kyseessä sitten pallukat tai pötkylät.

Koruihin voi lisätä helmiä mielensä mukaan ja niitä saa useista askartelukaupoista. Omani on Sinooperista, vai oliko se nyt sittenkin Sinelli...? :)

Tässä tältä erää, nyt takaisin prosessien kehittämisen pariin!

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Rojektia pukkaa

Koska ulkona on ihan kamala ilma ja sisältä ei ole poistumista (äänestämistä lukuunottamatta!) on aika ottaa härkää sarvista ja tunnustaa oma saamattomuus ja hamstruu. Sunnuntai-iltapäivä on oiva hetki penkoa lankavarastoja ja tehdä inventaario meneillään olevista rojekteista.
Ajattelin, että yritän tehdä käynnissä olevat työt valmiiksi tässä lähiaikoina, sillä tulevilla käsityömessuilla saattaa MUUTAMA idea tulla lisää..heh. Kädentaitomessut järjestetään Tampereella 14-16.11. ja takuulla olen menossa muutaman käsityöhullukaverin kanssa.


Viime vuoden marraskuussa(?) aloitin slipoverin Novitan Paolasta. Muistelisin, että sitä oli ihan mukava tehdä, helppo neule ja paksu lanka. Mutta sitten Martta-neule, jonka tein äitille, astui kuvioihin ja paine sen valmistumiselle oli suuri. Jäljellä slipoverista on siis vain kaulus ja kädentiet, joten paljon ei olisi enää tehtävää.


Fifi-huivi on myös vanha rojekti. Se on oikeastaan valmis, ainoastaan hapsuja pitäisi kiinnittää lisää. Ongelmana on vain sen malli. En oikein tiedä miten sitä pitäisin. Ja kaiken lisäksi siitä lähtee karvaa aika paljon, varsinkin mustien vaatteiden kanssa se on ongelmallinen. En edes muista mistä langasta se on tehty, jostain vanhasta villapaidasta sen purin.


Viimeisenä keskeneräisenä neuletyönä on Novitan Syksy 2008 -numerosta bongattu liivi. Mohair langat ovat tällä hetkellä suosikkejani ja mohair-lankoja onkin tullut hamstrattua viime aikoina. Novitan ohjeessa lanka on tietysti Novitan oma Rose Mohair, mutta itse vaihdoin sen Sadnesgarnin Kitten Mohairiin, koska värivaihtoehtoja oli paljon enemmän ja herkullisempia ja Kitten Mohair on ehkä hieman ohuempaa kuin Rose M. Ohjee löytyy Novitan nettisivuilta.


Joku voisi ajatella, että eihän tässä edes ole montaa rojektia käynnissä samaan aikaan..Mutta tässähän todellakin oli vain neuletyöt, joskus myöhemmin vuorossa ovat sitten huovutus-, koru- ja ompelutyöt..

Mikä uusiokäytöksi sateenvarjoille?

Tiesin jo ulos lähtiessäni, että tästä tulisi viimeinen yhteinen reissumme ei-niin-kovin-kauaa palvelleen sateenvarjoni kanssa. Surullista, mutta ainakin viimeinen reissumme oli arvokas, sillä kävimme äänestämässä kunnallisvaaleissa. Ilkeä tuuli ja piiskaava sade riepottelivat niin armottomasti vanhaa ystävääni.

Olenkin miettinyt tässä useamman viikon ajan, että mikä olisi hyvä tapa uusiokäyttää sateenvarjoja. Niitä kun menee mäsäksi säännöllisin väliajoin ja aivan liian usein. Kamalaa materiaalintuhlausta. Lisäksi olen pohtinut, pitäisikö kerrankin panostaa parempaan, kalliimpaan sateenvarjoon. Onko kenellekään kokemuksia kalliiden sateenvarjojen kestävyydestä? Ongelma tietenkin kalliissa varjossa on se, että varjoja myös häviää tasaiseen tahtiin ja kalliin varjon hukkaaminen voisi harmittaa. Sateenvarjoihin tuntuu pätevän muutama ikävä sääntö:
- Mitä rumempi varjo, sitä varmemmin sitä EI hukkaa.
- Mitä rumempi varjo, sitä kestävämpi se on.

Näistä esimerkkinä on ikuisuuden minulla ollut Playmobil-sateenvarjo, joka ei suuremmastakaan myrskystä ole moksiskaan. Onnistun myös aina mitä kummallisemmissakin tilanteissa muistamaan sateenvarjon mukaani lähtiessäni; ravinteelissa pöydän alta, narikasta, junan penkin alta, jne. Olisikohan tähän sateenvarjo-ongelmaan ratkaisu, että ostaisi semi-kalliin, mutta todella ruman sateenvarjon? -kestäisi ja ei häviäisi.


Tässä vielä surullinen musta halpissateenvarjo ennen kuin olen pilkkonut sen osiin ja alkanut ideoimaan jatkokäyttökohteita sille. Eikö olekin surullinen? ....mutta hänestä kuullaan vielä!

EDIT. Vielä lisäkuvituksena juttuun kuvatus Playmobilesta. On se vaan ruma. Toisaalta kuvasta kun sitä katsoo, niin se näyttää aikas piristävältä syksyn pimeydessä.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Matkalla Kalliossa

Kässäblogeja pidempää lukeneena ei ole voinut olla törmäämättä erilaisiin lankakauppahehkutuksiin. Viime viikonloppuna käytiin Ebbun kanssa Korkeavuorenkadulla lankakauppa Menitassa ja koska perjantai-iltapäivällä oli aikaa, lähdin seikkailemaan Kallioon. Seikkailemaan sen takia, että aina vieraammassa ympäristössä pääni menee pyörälle ja eksyn. Tällä kertaa en suuremmin eksynyt, vaan suhasin eestaas bussilla Hämeentietä ennen kuin pääsin Priiman ovelle. Lueskelin siellä sitten kirjoja ja hypistelin lankoja. Pidempään viivyin Noro-hyllyn luona, mutta koska minulla ei ollut selvää visiota, mitä niistä alkaisin tekemään, jäi nämä arvokkaat langat vielä odottamaan ostajaansa.

Vähän sitten summamutikassa ostin syksyisiä lankoja sängyn alle odottamaan, Epäilijän ilahduttamiseksi jossei muuten.

Harkinnassa tästä harmaasta Fritidsgarnista on jotkut tumppuset tms. Jälleenlämmittelin Facebookissa ystävyyttäni vaihtarikaveriini ja mieleeni pälkähti, että kolmisen vuotta sitten lupasin kutoa hälle sukat/tumput (kunpa muistasin kummat?!) synttärilahjaksi. Onneksi joulukuun 19. päivään on vielä aikaa!

Nämä Fusion-langat lähti mukaan ihan vain ihanan pehmeytensä ja minulle niin ominaisten värien takia. Liekö nuo sitten tarpeeksi hyviä syitä lisätä sängynalusen varastoarvoja?!

Siinä sitten kun pyörin nälkäkin yllätti ja aloin hakea ruokapaikkaa ja päädyin syömään subia. Koska olin yksin liikenteessä piti mukaan käydä hakemassa lukuseuraa. Mikään R:llä löytyneistä käsityölehdistä ei oikein napannut, joten sorruin Gloriaan, varsinkin kun niitä sai vielä kaksi yhden hinnalla. Oi, miksi...

Jotenkin en ollut yhtään oikealla fiiliksellä lukeakseni 1000 euroa maksavista kelloista tai Viivi Avellanin aakkosista. Lisäksi kylkiäisenä tulleen lehden olin jo selannut aivan tarpeeksi syväluotaavasti salilla pyöräilyn lomassa. Aloin potea huonoa omatuntoa moisesta tulhaavaisuudesta.

Ehkä kyseessä oli hieman huono omatuntoni, joka hätyytti minut syömisen jälkeen suuntaamaan ruokapaikkaani vastapäätä olevaan Ekokauppaan, sillä jo pitkään olen miettinyt ostavani pesupähkinöitä ja kokeilevani niitä pyykinpesuaineen korvikkeena. Mukaan lähtikin sitten laatikollinen Samu-pesupähkinöitä, jotka ovat aivan huisin söpöjä. Koruntekijä minussa heräsi samantien, kun tutkin ostoksiani. Näistähän saisi aivan mahtavia koruvirityksiä! Ehkä testaan taitojani, kun ensimmäiset pähkinät on koepesty, jos niiden ulkomuoto suinkin säilyy yhtä hurmaavana työuran loppuun asti.

Kotona sain tietenkin vastaani riemunkiljahduksia, kun esittelin uusia hankintojani! Kuuleman mukaan pesukoneeseen ei laiteta samaan aikaan Epäilijän kauluspaitoja ja pähkinöitä. Luulenpa kuitenkin, että tässä pätee se, että joka lataa koneen ja laittaa sen päälle päättäköön myös käytettävän pesuaineen. Noh, ehkä minä ensin vähän testailen näitä jollain omilla treenikamitsuillani.

Vielä sitten illemmalla palatessani huonon omantunnon aiheuttaneen Glorian sivuille ilahduin positiivisesti. Siellähän huippumallien ja turkisten kanssa sulassa sovussa löytyi pieni juttu PESUPÄHKINÖISTÄ. Jes!


tiistai 21. lokakuuta 2008

Syksyn suosikkiväri?

Sain viimein valmiiksi Omppu-huivin, jonka aloitin noin kuukausi sitten. Kaulahuivin neulominen on kyllä todella tylsää puuhaa. Tuntui, että se ei tulisi koskaan valmiiksi! Mutta lopputulos on mielestäni nätti ja varmasti tarpeellinen tulevina kylminä kuukausina. Seuraavan kaulaliinan vuoro onkin sitten parin vuoden kuluttua..

Malli: Omppu-kaulahuivi by Mari Muinonen
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair, violetti
Puikot: 6
Lähde: MadeByMyself
Muuta: Lankaa meni 100g eli 2 kerää.

Kuvista löytyy muuten muutamia yhtäläisyyksiä Peppiinan kuvien kanssa. Mutta mitä? :)

maanantai 20. lokakuuta 2008

Syksyinen Lilavaara valmistui vihdoin

Vielä kun puissa viimeiset lehdet sinnittelivät, niin sain syksyisen Lilavaaran vihdoin valmiiksi. Mamboa oli helppo kutoa ja työ eteni alkuunsa tosi vikkelään. Hartiatienoon ongelmakohtien takia tekemiseen tuli pidempi tauko välillä, joten projektin loppuunsaattaminen kestikin sitten tovin. Onneksi se on nyt valmis ja pääsee käyttämään. Vielä on pohdinnassa, onko takki sopiva työkäyttöön vai tuleeko siitä "vain" vapaa-ajan lämmike.

Huomasin kyllä taas, kuinka en ole oikein isojen neuleprojektien taitaja; kyllästyn tekeleisiini jo tekovaiheessa oli lopputulos kuinka magea tahansa. Pitäisi tehdä vaan pikkuneulomuksia ja kaikki suuret työt antaa lahjaksi kavereille. Siitäkös ne innostuis.... :) En sanonut tätä ääneen.

Malli: Vihervaara-huppari / GreenGable -hoodie by Mari Muinonen
Lanka: Novita Mambo, violetti (617)
Puikot: 6,5
Lähde: Vogue Knitting, Fall 2008
Muuta: Paidan sijasta tein villatakin vetoketjulla. Huppuun lisäsin nyörin, jotta se olisi vähän paremmin hallittavissa (kontrollifriikki kun olen).

Puskissa huppu päässä hiippaillessa tuli vähintäänkin kahjo olo. Todettiin sitten Ebun kanssa, että harvemminhan sitä huppu päässä varmaan tulee neuletta käytettyä, mutta tulipahan nyt kuvattua.

Koska olemme vielä neulebloggaamisemme alkuvaiheessa, on tosi jännää harrastaa tätä "muotikuvaamista" tuolla lehtien ja sunnuntai-iltapäiväkävelijöiden seassa. Ekoiksi kuviksi ihan kelpo otoksia!

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Blogin lanseeraus


Ajatus blogista tuli mieleen muutama viikko sitten, kun surkuttelimme kuinka vaikeaa on jakaa ideoita ja esitellä omia töitä pitkän(?) välimatkan takia. Kiireiden ja töiden takia oman blogin päivittäminen olisi hieman haasteellista, joten päätimme sitten yhdistää neulevoimamme :)

Eilen pidettiin Helsingissä yhteisen blogimme lanseerausbileet. Innostuneita ihmisiä ei tosin ollut kovin montaa, muissa ihmisissä oli havaittavissa epäilyä ja jopa dissaamista! Bloggaamme omaksi iloksi, muutaman kerran viikossa. Aiheet voivat vaihdella melko paljon, mutta suuri intohimo on erityisesti neulominen. Mutta harrastamme myös muita käsitöitä, kuten huovuttamista, koruja, vaatteita. Tosin eri menestyksellä...


Peppiina teki herkullisen valkosuklaajuustokakun.

Eikun neuloon vaan sitten!