Lämpöä talven pakkasiin

Sain vähän aikaa sitten valmiiksi suuritöisimmäin neuleeni vähään aikaan. Tällä hetkellä en siis ole mikään himoneuloja, joten sallittakoon puolen vuoden valmistumisaika villaktakille. Mielestäni on kuitenkin hyvä suoritus, että neule ylipäänsä valmistui! Se on nopeaa toimintaa jos mikä!

Ostin langat kesällä vierailessani Tampereella, lankakauppa Kerässä. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Tampereella, muistan, että sain vähän nihkeää palvelua Kerässä. Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun vierailin kaupasa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun sain paljon hyviä vinkkejä ja apua langan valintaan.

Villatakki on Dexter (Ravelry) ja itseasiassa bongasin senkin Kerän Instagramista joskus alkukesästä. En edes muista, mikä lanka alkuperäisessä ohjeessa oli, mutta lankakauppias suositteli Isagerin lankoja (Alpaca 2). Arvoin jonkun aikaa värin kanssa ja koska lempivärejäni ei ollut tarjolla, päätin valita neutraalin luonnonvalkoisen. Lanka oli miellyttävä neuloa ja työ eteni nopeasti, vaikka se olikin yksitoikkoista sileää neulette melkein koko matkalta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä pidensin hihoja ja vartalo-osan pituutta. Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin villatakki, jossa on liian lyhyet hihat?!
Sain Kerästä myös vinkin, että langan voi huoletta laittaa pesukoneeseen. Hieman jännitti nähdä mitä takille tapahtui. Mutta turhaan pelkäsin, sillä pesu teki vain hyvää villatakille ja suurimmat nöyhtät lähtivät pois. Mistä tulikin hyvä aasinsilta ainoaan negatiiviseen asiaan. Villatakista lähtee vieläkin ihan tuhottomasti karvaa. Jos alla on tumma paita, on se päivän käytön jälkeen ihan täynnä valkoistaa karvaa. Ei siis mikään kaikista käytännöllisin villatakki. Mutta olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ihana oli saada valmiiksi oikeasti kivannäköinen ja käyttökelpoinen villatakki. Itsetehdyissä vaatteissa se kun ei aina ole niin varmaa, hahah. :)

Pakkasia odotellessa

Tässä se nyt on. Syksyn suur-projekti, jonka sain viimeisten vitkutteluiden jälkeen valmiiksi. Vaihtelevalla innokkuudella tein tätä pitkin syksyä ajatellen, että jouluna saisin villatakin ensimmäistä kertaa päälle. Eihän se ihan niin mennyt, mutta pääasia, että valmista tuli. 

 

Ihastuin tähän Rowanin syksy/talvi 2012 lehden malliin, koska siinä oli niin kauniit värit ja kuviot. En ole aikaisemmin tehnyt näin paljon kirjoneuletta kerralla. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin ja kivuttomasti se kuitenkin meni. Lankojen päättely meni myös sujuvasti. Tosin tein sitä pitkin työtä, kun kaipasin vaihtelua kutomiselle.

Tein hihoista reilusti pidemmät mitä mallissa oli. Ehkä jopa sentin pari liiankin pitkät, kun näin jälkikäteen ajattelee (ja sovittelee). Lisäksi tein selkä- ja etuosista myös muutaman sentin pidemmät, mutta niitä olisi saanut tehdä vieläkin pidemmäksi. Aika lyhyt tuo takki on nimittäin vieläkin. Ehkä pitää vielä yrittää vähän venytellä sitä. Jos joku siis innostuu tämän tekemään, suosittelen, että tekemään pituutta lisää.

On toinenkin asia, jossa tein virheen. Tai no, asian, jonka tekisin erilailla on se, että tekisin etu- ja takaosan ehdottomasti yhtenäisenä kappaleena. En tajua, miksi en ajatellut asiaa sen kummemmin. Tai miksi ihmeessä ohjeissa ei suosita yhden kappaleen tekotapaa. Alaosassa ei nimittäin ole edes mitään kavennuksia, joten senkin takia se olisi fiksuinta. 

Malli: Orkney by Marie Wallin (Ravelry)

Lanka: Rowan Felted Tweer DK

Puikot: 2,75 ja 3,25

Muuta: Johan oli villatakki!

Eri värejä villatakissa on 13 kappaletta. Kokonaisuus on mielestäni kyllä tosi kaunis. Lankaa jäi aika paljon jäljelle, joten jotain kivaa niistä voisi vielä keksiä. 

Itse takkia kohtaan on kyllä vielä toistaiseksi hieman ristiriitaiset fiilikset. Hieman meni lopussa hermo viimeistelyyn. Varsinkin etuosan tukikaistaleet oli vaikea saada onnistumaan nätiksi. Kunnon höyrytys toi kyllä hieman apua ja nyt kaistaleet eivät näy rumasti ja ne eivät ole niin paksut.

Loppuun vielä kuva neulojasta, joka on äärimmäisen onnellinen ja innostunut, että takki on valmis! :) Ja kiitos Peppiinalle kuvausavusta!

Pitkään hautunut projekti

Aloitin tämän neuleen pääsiäislomalla tänä vuonna, kun vierailimme villatakin omistajalla ensimmäistä kertaa. Tyttö oli tuolloin vajaa puolivuotias. 

Takki ei valmistunut ja projekti jatkui. Tyttö kasvoi tahollaan.

Nyt marraskuussa sain takin valmiiksi ja siinä vaiheessa alkoi olla jo selvää, että takki olisi tarpeeksi iso tytölle, vaikka hän alkoi olla jo lähemmäksi vuoden ikäinen. Ajankohta valmistumiselle oli hyvä joulun ollessa tuloillaan. 

Välttääkseni blogin kaksiulotteiset lastenneulekuvat ystäväni lainasi tytärtään, joka malttoi olla mallina riittävät kaksi minuuttia :) Kuvausmallini on jo useamman vuoden vanhempi kuin lahjan saajaksi kaavailtu pikkuneiti ja neuletakki hienosti mahtuu päälle. 

Malli: Drops 18-25 Cardigan in garter stich
Lanka: Regia Hand-dye Effect
Puikot: 3-pyöröt
Muuta: Tein neuleen pituuden isommaksi kuin ohjeessa neuvottiin, koska osassa kuvista takki näytti aika lyhyeltä.

Jostain syystä en päässyt sinuiksi ohjeen kanssa ja tekeminen oli vähän takkuista. Toisaalta lopputulos on ihan kaunis. Ainaoikeinneule taitaa olla kovassa huudossa ja itsekin siitä tykkään.  Samoin minusta on hauska, kun ohjeen neulomissuunta on tavallisesta poikkeava ja raidotus ja kuviointi tulee raikkaasti eri tavoin kuin normaalisti. 

Ensin oli paksukainen, sitten tuli ohukainen

Kesällä sain vinkin, että voisin neuloa mieheni veljenpojalle villatakin (Peppiina, tällainen olisi ihana pojalleni- vink. vink). Huomaamattoman vinkin lisäksi otin avukseni kyseisestä Tilda-kaupasta valokuvan projektini esikuvaksi. Projekteja tehdessäni jo puoliksi unohdin esikuvan ja nyt vasta tässä blogatessani kaivoin kuvan esiin ja pääsemme vertaamaan, minne luomisprosessi johti.  

Esikuvasta tehtyjä havaintoja:
1) Paksu lanka
2) Ehkä jopa liukuvärjätty lanka
3) Neuletakki
4) Sinisen sävyt (jonnekin hävisi nämä kuvassa näkyvät muut värit)

Eli eikun hommiin. Aluksi Ravelry-hakuja ja löysinkin Lion Bran Yarnin ilmaisohjeen pojan neuletakista, joka jostain syystä miellytti silmääni. Tässä kohtaa olisi ehkä voinut olla jo hieman varuillaan sen langan paksuuden ja neuletiheyden kanssa. Ohjeen mukaan osa raidoista tehdään aina oikein -neuleena ja osa sileänä neuleena. Tästä neulepinnasta oli seurauksena se, että villatakista tuli noin 5x vieläkin paksumpi kuin purkamisen jälkeen tehdystä villatakista. 

Version 2 teinkin lopulta ihan kokonaan aina oikein -neuleena, jolloin neule meni vähemmän kasaan kuin nurjien ja oikeiden vuorottelevien raitojen kanssa. 

Paksukainen.

Malli: Pojan raidallinen neuletakki eli Boy's Striped Cardigan by Lion Bran Yarnin

Lanka: Bouton d'Or Laika

Puikot: 6 pyöröt

Muuta:  On se aika jytky! 

Alusta alkaen vaivannut neuleen tiheys vaivasi loppuun asti ja välillä työ meni jäähylle, koska uskoi loppui, että tästä taas pitämiskelpoista tulisi. Kokoinaispaino koko komeudelle on 450g. Sääliksi käy lapsi-parkaa, joka tätä joutuu kantamaan harteillaan :) 

Näin loppulauselmana ja lahjan jo saajalleen antaneena täytyy ehkä itseään kiitellä värien sopusoinnusta ja siitä, että eiköhän tämä käyttöön pääse kylmän kosteassa britti-ilmastossa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa on vähemmän kelejä paksuille neuleille kuin muualla, mutta voipi olla vain oma fiilikseni. 

Palaan siihen uskon loppumiseen edellä mainitun projektin osalta. Jossain vaiheessa usko oli niin kadoksissa, että puikoille eksyi toinen vastaava projekti eli ei-niin-paksu neuletakki pienelle pojalle. Sellainen lahjatakki, jonka kehtaisi antaa lahjaksi ilman, että pieni poika lyhistyisi takin alle. :)

Luotin tällä kertaa suomalaissuunnittelijaan ja malliksi valikoitu Ullasta Melian-neuletakki ilman huppua. 

Ohukainen.

Malli: Melian by Meri Markus

Lanka: Regia Hand-dye Effect 

Puikot: 3,5 pyöröt

Muuta:  Langasta sanottakoon, että se ei pysy keränä lainkaan vaan oli sotkussa puolilevällään ihan alusta loppuun asti. Uudelleenkerimässä sai olla koko ajan. 

Ensimmäistä projektista oppineena käytössä oli alusta lähtien suurehkot puikot ja ohuehko lanka. Tikutusta, mutta neuleesta tuli tosi kevyt ja tämä olkoon saajansa kevytneuletakkina sitten. Regian lanka oli kaunista ja pienistä teknisistä ongelmista huolimatta voisin tehdä toisenkin projektin ko. langasta.

Sovitettaessa jouduin jo huomaamaan, että pienelle pojalle ei pitäisi neuletakkiin laittaa nappeja. Suunnitteluvaiheessa näin vaan jo etukäteispainajaisia vetoketjun venkoilusta, kurpistelusta jne, joten napit valikoitui kiinnitykseksi. Äiti-ihmiset kertokoon, onko painajaismaista napittaa sataa pikkunappia hikoilevan pikkupojan kiukutellassa vastaan?! :)

Loppuun vielä muutama tärähtynyt kuvan neuletakkien omistajasta. Ymmärrän jo taas paljon paremmin kaikkia äitibloggareita, jotka epätoivoissaan yrittävät saada kivoja kuvia kivoista neuleista lastensa päällä. Mahdoton tehtävä ainakin tämän vipeltäjän kanssa. Näissä kuvissa näkyy sekä poikaa että takkia, osassa ehkä vain jompakumpaa. Toisen neuleen osalta en edes lähtenyt yrittämään. 

Tämän hymyn saatuaan tekisi vielä vaikka muutaman villatakin lisää! :)

Old school

Oma käsityöharrastukseni alkoi joskus ala-asteella käsityötunneilta. Huippuhetkeni luultavasti oli se hetki, kun käsityönopettajani Kaarina kehui juuri valmistunutta pitsiliinaani ja kehotti muita oppilaita ottamaan mallia minusta :D Siinä ei muita hymyilyttänyt..

Vuosien varrella käsityöinnostus on vaihdellut aika paljon. Toisinaan olen keskittynyt enemmän ompeluun tai virkkaukseen, mutta neulominen on kuitenkin pysynyt aina pinnalla. Vähän aikaa sitten siivoilin vaatekaappejani ja löysin villapaidan, joka taitaa olla ensimmäisiä omatekemiäni villapaitoja. Ja se on kyllä sen näköinenkin!! Heh. Se on jäätävän iso ja ei-istuva..

Muistan, että malli on jostain Novitan ilmaisjulkaisusta, jossa oli paljon muitakin töitä 7 Veljelle. Mutta hauskinta tässä on nyt se, että vähän aikaa sitten satuin näkemään Vapaa Valinnassa sellaisen Novitan lehdykän, jossa oli juurikin Seiska Veikalle tehtyjä malleja. Siellä oli sama villapaita! Tosin miehille ja taisi siinä olla vetskari edessä. Joten ei nuo kuviot ja mallit paljoa vaihtele vuosien varrella.

Sain vähän aikaa sitten valmiiksi Äidilleni tekemäni martta-neuleen. Ohje on viime vuoden talvi Novitasta. Langan pitäisi olla Nallea, mutta erehdyksissäni olin ostanut paksumpaa 7 veljestä. Onneksi neuleesta tuli kuitenkin hyvä, onhan se pikkasen paksu, mutta käyttövaate kuitenkin. Huhujen mukaan ainakin.

Mallin vaihtoehtoina oli sekä nuoriso- että kypsyneemmän naisen –malli :) Mutta meirän Äitee on niin nuorekas, että kyllä se nuorison malli passaa paremmin. Ja kypsyneemmän naisen –malli oli pitempi, joten oli tietysti ”nopeampaa” tehdä se nuorisomalli.

Syksyinen Lilavaara valmistui vihdoin

Vielä kun puissa viimeiset lehdet sinnittelivät, niin sain syksyisen Lilavaaran vihdoin valmiiksi. Mamboa oli helppo kutoa ja työ eteni alkuunsa tosi vikkelään. Hartiatienoon ongelmakohtien takia tekemiseen tuli pidempi tauko välillä, joten projektin loppuunsaattaminen kestikin sitten tovin. Onneksi se on nyt valmis ja pääsee käyttämään. Vielä on pohdinnassa, onko takki sopiva työkäyttöön vai tuleeko siitä "vain" vapaa-ajan lämmike.

Huomasin kyllä taas, kuinka en ole oikein isojen neuleprojektien taitaja; kyllästyn tekeleisiini jo tekovaiheessa oli lopputulos kuinka magea tahansa. Pitäisi tehdä vaan pikkuneulomuksia ja kaikki suuret työt antaa lahjaksi kavereille. Siitäkös ne innostuis.... :) En sanonut tätä ääneen.

Malli: Vihervaara-huppari / GreenGable -hoodie by Mari Muinonen
Lanka: Novita Mambo, violetti (617)
Puikot: 6,5
Lähde: Vogue Knitting, Fall 2008
Muuta: Paidan sijasta tein villatakin vetoketjulla. Huppuun lisäsin nyörin, jotta se olisi vähän paremmin hallittavissa (kontrollifriikki kun olen).

Puskissa huppu päässä hiippaillessa tuli vähintäänkin kahjo olo. Todettiin sitten Ebun kanssa, että harvemminhan sitä huppu päässä varmaan tulee neuletta käytettyä, mutta tulipahan nyt kuvattua.

Koska olemme vielä neulebloggaamisemme alkuvaiheessa, on tosi jännää harrastaa tätä "muotikuvaamista" tuolla lehtien ja sunnuntai-iltapäiväkävelijöiden seassa. Ekoiksi kuviksi ihan kelpo otoksia!