Käsin tehtyä

Nyt on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun syksyllä on kivaa. Jotenkin kummasti syksyn tulo, pimenevät illat ja kylmentynyt ilma eivät vielä ahdista. Pessimisti ei pety, eli ehkä se pahin on vielä edessä kuukausien edetessä.

Ehkä olen vain tajunnut ottaa ilon irti syksyn parhaista puolista. Peppiinan innostuksen myötä olen itsekin käynyt sienestämässä ja kuivannut omenoita puutarhan sadosta. Eikös nekin lasketa käsillä puuhailuksi? Tämä blogi on siis käsityöblogi, ei neuleblogi. :)

Elokuussa innostuin perinteisesti Rowanin syksn lehdestä ja aloitin ihanan kirjoneuleen, Orkneyn. (linkki Ravelryyn). Tavoitteena olisi saada se ennen joulua valmiisi, saas nähdä. Päättelemistä on ainakin törky-paljon. Huoh. Lanka on mehevää Rowan Felted Tweediä. Palataan asiaan, kun on jotain esiteltävää.

Vihreä-oranssi tuijottaja

Miten onkin joskus vaikeaa aloittaa ns. tilaustyötä.

Olen mielessäni tilannut itseltäni muutamat lahjatöppöset, joita pitäisi alkaa tikuttelemaan. Liekö vaikeus aihepiirin tuntemattomuudessa itselleni vai kerän karmivassa värissä vai miksi ei meinaa puikot käynnistyä.

Aika alkaa käydä vähiin ja äitisihmisten masut senkun kasvavat. *jännitysmusiikkia*

Vihreä-oranssi kerä tuijottaa minua murhaavasti!

(Olen ennenkin blogannut langoista, jotka eivät vain harmaa-musta-ruskea-palettiini sovi. Tylsä mikä tylsä)

Yritän selättää hirviön tällä julkisella blogiuhittelulla!

Onnen kantamoinen

Kävipä tässä tuuri! Osallistuin Lankastian ihanien talvikuvien viitoittamaan 1-vuotisarvontaan ja onni lykästi. Tänään lattialla odotti paketti, kun tulin kotiin. Ihanaa! (Alkaa harmittamaan, miksi ei osallistunut kevään sny-kierrokselle, koska se oli niin hauskaa sittenkin). Lankastian blogissa on ihania kuvatuokioita, joihin on aina ihana tuudittautua kaupungin vilskeestä. Kiitos niistä!

Kiitos myös paketin käärijälle, joka oli ottanut huomioon kapoisat postilaatikot ja paketti oli niin litteäksi pakattu, että se mahtui postiluukusta sisään, eikä tarvinnut lähteä erikseen postiin. (Postin aukioloajat eivät sovi elämän rytmiini).

Paketissa oli ihanat värikkäät puikot (joiden nimeä en nyt millään muista), Milano-sukkalankaa (saksalaista Milano-lankaa, todella epäjohdonmukaista, mitä en olisi saksalaisilta odottanut) sekä ihanaa chilisuklaata.

Lanka on uusi tuttavuus, mutta väri on kaunis ja moniin projekteihin sopiva, joten se löytää puikoille varmasti.

Chilisuklaasta oli tarkoitus ottaa pienet jälkiruokapalaset ja säästää loput myöhemmäksi, mutta arvaattenette varmasti kuinka sitten kävi!!

Shoppailua

Loma alkaa olla lopuillaan ja arkeen asennoituminen vaatii pientä ponnistelua. Joululahjakutomusten jälkeen ennen ole paljon ehtinyt puikkoja kaivelemaan ulkomailla ollessa. Kuitenkin alennusmyynneistä ehti kahmimaan muutamia lankoja, joita varten sitten hiljaisina hetkinä kävin hieman penkomassa Ravelryakin.

Koska matkatavaroita oli kamalat määrät ilman ekstraostoksiakin, niin pyrin pitämään lankaostokset aika minimissä. Lisäksi Piitti-poikaystävän kanssa päätimme, että pyrimme uutena vuonna entistä enemmän tiedostamaan ekologisen jalanjälkemme, joten turhan rojun kerääminen alesta ei ollut listalla. (Lentämistä ei voi laskea mukaan, koska ensi vuosi näyttäisi tuovan tullessaan lisää matkoja Englantiin).

Etukäteen olin jostain blogista lukenut, että John Lewis –tavaratalossa on hyvin kattavat valikoimat Rowanin lankoja. Olen tilaillut Rowanin kirjoja ja lehtiä aiemmin, mutta lankoja on mukavampi ostaa paikan päältä. Lontoon tavaratalossa sitten ihmettelin kattavien lankahyllyjen edessä, kunnes huomasin ihmisten ryysivän hullutpäivätmäisesti alennuslankalaarien ympärillä. Mukaan matkaan lähti seuraavat herkullisuudet:

Rowan Kidsilk Haze lankaa khakin vihreänä. Lanka on sisältää mohairia 70% ja silkkiä 30%, keriä yhteensä 10 ja hintaa näille tuli 39£. Huijaisiko joukkohysteria mukahalvalla hinnalla, en viitsi edes tarkistaa. :) Tämän langan kohtaloa varten olen käyttänyt erityisen paljon aikaa Ravelryssa. Vahva ehdokas langan käyttökohteeksi on esim. pitkähihainen kevyen kevyt neule millaista olen katsonut myös useassa eri värissä Sisleyn talvimallistossa. Vastaavia neuleita tietävät vinkatkaapa minulle!!

Toinen herkku on mikäpä muu kuin Rowanin Scottish Tweed. Perin englantilaista indeed. :) Näitäkin yhteensä 10 kerää ja hintaa 17£. Josko jopa jaksaisin neuloa jonkun oikean neuleen näistäkin, niin olisi hienoa. Kaipaan selkeästikin näin vuoden alussa jotain suurta ja tuskaista projektia puikoille.

Lopuksi muutama tuokiokuva arjesta.

Onko mukavampaa tapaa tiskata kuin tuijotella suoraan naapurin keittiöön. Siinä silmä lepää eikä käy aika pitkäksi. (Mukavampi tapa on toki olemassa: tiskikone). Tiskaaminen taitaa vaan aina olla hauskempaa muualla kuin omassa kodissa. Täysin suvereenisti jätän nykyään myös Fairy-vaahdot tiskattuihin astioihin… :)

Asuimme Lontoossa Finbury Parkin lähimaastossa, missä on paljon turkkilaistaustaista väestöä. Tämä tarkoitti, että söimme useammankin kerran paikallisissa aivan mahtavissa kebabpaikoissa. Ei vetänyt vertoja aiemmalle suosikillenikaan! Jotta ruokavalio ei olisi ollut liian keppoinen muutamia kertoja teimme itsellemme perienglantilaisen aamupalan papuineen, munineen ja makkaroineen.

Kommenttina, että tässä vaiheeessa annoksesta on syöty jo hyvän verran! :)

Maakuntamatkailua läntisellä Uudellamaalla

Aloitetaan käsityöosuudella ja jatkan sitten matkakuvauksella.

Hopeakerä-blogissa oli taannoin kilpailu, jossa piti arvata Ausiferin lankavarastojen saldo. Olen ollut näissä kilpailussa aika kehno, mutta tällä kertaa insinöörimäinen lähestymistapa tuotti tulosta. Laatikoiden dimensiot x lankojen tiheys = 17,5 kg (tietenkin). Oikea tulos oli 17,625. (Ja oikeasti heitin tuon luvun kyllä ihan hatusta). Palkinnoksi sain lempiväriäni mustaa! Sekä musta hahtuvalanka että kimaltava Sisu-lanka löytävät tiensä tuleviin projekteihin ihan varmasti! Kimalletta mustassa langassa on juuri sopivasti.

On vasta hiljan löytänyt Hopeakerä-blogin, mutta siitä tuli heti ensilukukerran jälkeen vakkariluettavaa. Tällä hetkellä luettavien blogieni määrä alkaa olla jo aivan liian suuri ja kaikkien lukemiseen menee ihan liikaa aikaa. Mutta kun ei millään malta olla lukematta vähempääkään. Kyllä blogiharrastus on addiktoivaa!



Sitten vähemmän lankaiseen maailmaan, mutta kuitenkin vähän sinne päin myös. Olimme nimittäin maanantaina keljun sadepäivän kunniaksi turistimatkalla Suomessa. Kävimme Fiskarsin Ruukissa, josta olin kuullut paljon kehuja. Ilma tosiaan oli hieman surkea, joten kuvailu jäi vähemmälle, vaikka kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka ja paljon. Vierailimme pikkuputiikeissa, söimme ja maleksimme. Reissu oli tosi inspiroiva, koska puotien kädentyöt olivat kyllä omaa luokkaansa ja heti olisi tehnyt mieli ryhtyä vaikka mihin projekteihin!


Parempi kuvia löytyy Fiskarsin omilta sivuilta. Paikkaa voi ehdottamasti suositella käsitöistä ja muotoilusta kiinnostuneille. Auringon paistaessa paikka on varmasti vielä hurmaavampi.


Koska päivä oli vielä nuori Fiskarsin polut koluttuamme päätimme jatkaa lähitienoolla olevaan Raaseporin linnaan (tai Wikipedia). Dissaaja oli viettänyt seudulla lapsuuden kesiään, joten hän tunsi paikat ja toimi matkaoppaana.



Linna on rakennettu jo 1300-luvulla ja paikka missä se kohoaa korkealla kalliolla on aika hienon näköinen. Linnan yhteydessä on myös kahvila, jota suosittelisimme ruokailuvaihtoehtona. Harmittelimme, että olimme syöneet Fiskarssissa, koska linnan yhteydessä olevan kahvilan seisovapöytä oli monipuolisen ja herkullisen näköinen (ja vain 9€/naama).

Tässä vaiheessa jo aurinkokin alkoi pilkistää pilvien lomasta ja tunnelma nousta. Päivämatkakoheena linna on myös suositeltavien listalla.



Seuraavasta kuvasta sen verran, että ko. naisen jalat ovat n. metrin maanpinnasta, mikä ehkä selittää kahjoa ilmettäkin. Ebbu halusi linnakuvaan ja korkealla loikallahan siihen pääsi. Lomafiilistä kintuissa!

Nyt Ebbu ja Dissaaja ovat jo lähteneet omille teilleen ja minäkin lähden tästä vähän kauemmaksi reissuun. Kohteena on Lontoo ja sen lankakaupat. No ehkei ihan niinkään, mutta toivon, että jossain ehdin käymään. Lankakauppavierailua helpottamaan onkin blogi, josta löytää ympäri maailmaa olevia lankakauppoja suomalaisten testaamina. Hieno ja toimiva idea.

Hyvällä tuulella

Sain tässä tovi sitten (leikkimielistä) palautetta, että olenko laiskotellut, kun blogissa on minun osaltani ollut niin hiljasta. Laiskottelu taitaa olla osasyy, toinen syy se, että tämän hetkinen työn alla oleva projekti on aika pitkäpiimäinen (taas näitä).

Olen yrittänyt olla aloittamatta kovin montaa työtä samanaikaisesti, koska sitten nurkkiin jää lojumaan kaiken maailman nyssäköitä, mutta viime viikolla tulleen Novitan myötä ajattelin, että pitää tehdä niitä juttuja, mitä juuri sillä hetkellä haluaa. Tämä alustaakin sitä, että Puro-langat kovasti viehättivät ja halusin päästä kokeilemaan niitä. Ja ehei, mitään valmista ette tule nytkään näkemään vaan pelkkiä keriä.

Olen ollut jotenkin aivan intoa täynnä käsityöjutuista. Ravelryssa olen viettänyt tuntikausia ja pää on täynnä erilaisia ideoita. Toteuttamaan en ole päässyt vielä, on ihan valinnan vaikeus.

Olen usein hyvässä vireessä juhlintaillan jälkeen ja niin tänäänkin. Aamuinen kaupunkikierrokseni oli menestys. Nyt on hurjan mukava fiilis. Anttilasta kävin hakemassa ihanaista Puro-lankaa. Näistä on tulossa ihan vaan uusimmasta Novitasta pipo kaverille. Testipipo. Purojen lisäksi ostin muutaman kerän alennus-Annia, jotka soinuvat hienosti ennestään sängyn alle hankittujen harmaiden Annien kanssa. :)



Samalla kun hain langat kävin Kampissa vähän muutenkin katselemassa alennusmyyntejä. Tähän mennessä en ollutkaan mitään löytänyt, mutta nyt sitten tarttui hyvillä alennusprosenteilla vaikka mitä. Ensin Benettonin liikkeessä oli kaikki puoleen hintaan, ja löysin kauan haaveilemani valkoiset kesähousut. Lisäksi Marimekolta tarttui mukaan saappaat, joita olen pitänyt jo pidemmän aikaan ostoslistallani. Mustavalkoiset Kivi-saappaat maksoivat n. 30e ja uskon, että näille löytyy käyttöä niin jo kesälle kuin talvemmallekin. Ja tokihan näihin pitää tehdä jotkut asiaankuuluvan näköiset mukavat saapassukat.


Päivä on ollut mukava ja hengailimme turistien kanssa Punavuoren pikkukaduilla. Herkuttelua ja hengailua. Hyvän fiiliksen myötä pitäisi varmaan laittaa vaikkapa lotto illaksi, tai onnenbiisi-arvonta. Ensimmäinen ikinä löytämäni neliapilakin puhuu onneni puolesta.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Näin alkoi Snyni viimeinen kirje, joka tuli valkoisen, hentoisen (mutta painavan fyysisesti) paketin mukana. Todella kaunis lähetys! Ihana!

Pakettissa oli Valkoinen apina -hahtuvalankaa, Vikinging maitolankaa, pyöröbambupuikot, teetä, valkoista suklaata ja itse tehdy kämmekkäät; kaikki puhtaan valkeassa sävyssä. Suklaa sopii hyvin valmistujaisjuhlan jälkeiseen pienimuotoiseen heikotukseen... Teetä pitää kokeilla heti, kun on vähän pimeämpää. :) En oikein osaa juoda kotana teetä kesällä, vaan se kuuluu syksyyn, kynttilöihin ja sateeseen. (Ihme fiksaatio)


En ole ikinä tehnyt mitään hahtuvalangasta, joten todella mielenkiinnolla odotan sen käyttöä. Olenkin siis vieras hahtuvan kanssa, joten pitää oikein miettiä, mitä siitä tekisi. Eikös näistä pruukata tehdä niitä kestovaippoja myös? Sny ehdotti vanttuiden tekemistä. (Vanttuut lienee tumput? Ollaan vähän eri murrealueelta ilmeisesti) :)


Maitolanka on uskomattoman pehmeän tuntuista. Jotenkin niin herkkää sekin. Mitähän näistä keristä ikinä raaskii tehdä? :) Eikö ole muuten kaunis pakettikin; postissa näitä katselin ja ihailin.



Bambupuikkoja en ole vielä aiemmin omistanut, joten oli varmasti aikakin. Nelonen on hyvä koko, koska tuntuu, että en muuta kokoa koskaan käytäkään. Kiitos hurjasti!

Lisäksi paketissa oli nämä somat kämmekkäät! Ihanan naiselliset, pitsiset. Sanomattakin lienee selvää, että kaltaiseni aina kylmissään oleva löytää näille käyttöä.


Viimeisen paketin myötä paljastui myös vihdoin salaperäisen ystävän henkilöllisyys. Nyt varmaan jännitin sitä eniten. Snyni oli Purrrrls-blogin Jonna. Blogiin olen tutustunut jo vaihdon myötä ja se jää varmasti luettavien blogien listalla. Kiitos Jonna, kevät on ollut huimasti jännempi ja mukavampi lähettämiesi pakettien myötä. Olen saanut sellaisia lankoja ja välineitä, joita en välttämättä itse olisi ostanut, joten vaihto on ollut erittäin mielenkiintoinen. Mukavaa kesää kanssaneulojalle! Ja kisuille!

Ikuisuusongelmia

Tänään kävin tuhlaamassa syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin Lankaideaan. Olin jo aikaisemmin yrittänyt sen tehdä, mutta epäonnistuin surkeasti. Toisin sanoen ryntäsin eräänä lauantaipäivänä vähän ennen sulkemisaikaan Lankaideaan ilman tarkkoja suunnitelmia. Ei siitä tullut mitään, joten säästin myyjän sillä kertaa ongelma-asiakkaalta ja palasin kotiin. En vain osaa päättää mitä ostaisin, koska vaihtoehtoja on niin paljon! Ja kaikki ne ihanat värit!! Huoh!

Siinä rytäkässä kuitenkin tilasin Teeteen Elegant-lankaa. Kyseistä lankaa ei ollut tarjolla, mutta mukava ja palvelualtis myyjä lupasi tilata sitä toisen tilauksen yhteydessä. Huivin ohje on Moda 02/09:ssä ja vaihtoehtoiset langat eivät olisi olleet tällä kertaa sopivia. Joten hieno homma, että on olemassa tuollasia asiakaspalveluun panostavia yrityksiä. Väriksi valitsin yllättävän (minulle siis) turkoosin.

Teetee:n lisäksi ostin lankaa, joka on Fitted knits -kirjassa olevaa ohjetta varten. Piti valita vaihtoehtoista lankaa jälleen, sillä jenkki Cascade 200 ja 128 -lankoja ei Lankaideasta saa. Tässä tapauksessa oli pakko olla perinteisesmpi ja valita tuttu ja turvallinen pinkki. Ensin meinasin tuttua ja turvallista mustaa, mutta kesän kunniaksi päätin ottaa pirtämmän vaihtoehdon.

Vähän kyllä epäilen itseäni ja valmistuvia töitä. Tällä hetkellä puikot eivät ole pysyneet kädessä erityisen paljoa, johtuen lämpimämmistä ilmoista. Ehkä kevyemmät langat helpottavat tilannetta, varsinkin jos vertaa näihin supervillasukkiin, jotka aloitin vähän aikaa sitten.

Täytyy vielä loppukevennykseen näyttää kuva muista omista saavutuksista. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa omasta "yrttitarhasta" satoa. Tosin en hirveän suuressa mittakaavassa... :D

Koristeeksi korianteria

Pääsiäiskissa

Kannatti taas malttaa odottaa! Tiukkaa teki, mutta oli maltettava pääsiäisen pyhät, sain nimittäin jo ennen pääsiäistä lapun, jotta hakisin paketin postista. (Postikiroiluosuus postauksen lopussa).

Luulen, että Snyni varovaiset epäilykset lankojen värin ja minun yhteensopivuudesta voitiin todeta turhiksi jo edellisen postaukseni myötä. Keltainen on hyvä väri, varsinkin näin keväällä! (vaikka muuten väripalettini on yleensä aika syksyinen) Lisäksi en ole iso puuvillalankojen fani, joten villa menee läpi vuoden! :) Ei huolta siis.

Mutta nyt jo pakettiin. Kissakortin lisäksi Snyni kissa oli jättänyt jälkiään pakettiin (kirjeen mukaan ainakin), ja kyllä taas alkoi kissattamaan kirjettä lukiessani. Olen alkanut lukea muutamaa kissablogia, mikä ei varmastikaan auta tähän kissahuumaan.

Kissakortin lisäksi oli kaksi kerää Hjertegarnin keltaista Play it -mohairlankaa. Ihanan pörröistä! Varmasti löytyy käyttöä!

Pelilankojen lisäksi oli kolme kerää Gjestalin Norsk Ullgarnia, upean keltaista sekin. Kuvan keltaista vielä voimaakkaamman keltaista. Mukavan rouheaa lankaa, jotkut kivat asusteet silmissäni kiiluu lankoja mittaillessani katseellani.

Lankojen lisäksi paketissa oli Parhialan shampanjatryffelimunia. Herkkua, ja korvaa sitä surua, minkä koin, koska en löytänyt pääsiäiseksi Fazerin Mignon-munia mistään. Nämä olivat parempia! (Epäilijä mietiskeli, että olisiko munat pitänyt kuoria!! Niin aidon näköisiä olivat) Lisäksi herkutteluteemaan tuli itse neulotussa pussukassa Taika-kukkateetä, joka nupustaan aukeaa, kun sen laittaa kuumaan veteen. Kahvipöydän kaunistus varmasti. Herkkujen lisäksi vielä heijastinlankaa, joka löytää myös tiensä tekeleisiin varmasti.

Niin, olen niin hyvällä tuulella, että en tiedä, jaksanko avautua meidän postista. Pointti on kai, että se on suhteettoman kaukana siirtymisensä myötä ja sekös ärsyttää. Eihän mulla hätää, mutta mitäs ne kaikki lähiseudun mummot...

Miehen suusta

Normaali ilta tamperelaisessa kodissa. Mies katsoo jääkiekkoa, nainen kerii lankaa. (Taustatietona: nainen haluaisi hankkia kisssan.)

Nainen *vihjailevalla äänellä*: "Tällaisella lankakerällä kissa tykkäisi leikkiä..."
Mies: "Jaaa senkö takia oot ostanut arkullisen lankakeriä?"

:D :D
Juuuu, niimpä niin.

En tiedä oliko kenenkään muun mielestä hauskaa, mutta tulipahan kerrottua.

Keväistä Sny-postia

Snyni hieman jo aikaisemmin vihjaili, että postilaatikkoni saattaisi kolahdella tässä lähipäivinä. Tänään sitten hain postista huhtikuun sny-pakettini. Sny on ollut taas erityisen kekseliäs (muista en tiedä, verrattuna itseeni siis), kun hän oli käyttänyt pakettina vanhaa muropakkausta. Erittäin järkevää kierrätystä ja sai hymyn huulilleni, riks, raks ja poks.

Paketista paljastui kaunista virolaista Longad-villalankaa erittäin miellyttävissä väreissä. Lisäksi mukana tuli huivinteko-ohjeet, Evelyn A. Clarkin Shetland Triangle.
Mukana oli myös kaavionlukuapuri. En nyt sitten tiedä mikä on suomeksi oikea sana, mutta englanniksi pattern marker siis. Ihan uusi kapine minulle, mutta varmasti menee käyttöön. Lisäksi mukana oli vielä pääsiäisen kunniaksi pari huopaista koristetta ja söpöjä sydännuppineuloja.

Taidan tästä lähteä ulos kävelylle pajunkissametsälle, että saan koristeet heti ripustettua arvoiseensa paikkaan. Toivottavasti pääsiäisenä on vielä samanlaiset kelit, sillä täällä Tampesterissä paistaa aurinko melkein kirkkaalta taivaalta.

Ja Snylle: kiitos paketista, nappiin meni taas! :)

Lankaa, arvontaa ja vaikka mitä muuta

Aikaisemmista postauksista kävikin jo ilmi, että kävimme Peppiinan kanssa Pälkäneellä alpakkatilalla tutustumiskäynnillä. Noh, eihän sieltä sitten tyhjin käsin lähdetty. :)

Alkuun en yhtään osannut päättää minkä värisestä langasta haluaisin seuraavan projektin toteuttaa. Päädyin lopulta harmaaseen ja valkoiseen. Ajatuksena on tehdä superlämmin norjalais-/marttahenkinen villapaita. Tiedä sitten taas mikä on lopputulos!

Tähän väliin vielä söpö kuva Cindy-alpakasta.

Perustimme Peppiinan kanssa tämän blogin noin puoli vuotta sitten. Tällä hetkellä sivujemme laskuri lähestyy 10000 latausta, joten päätimme sen kunniaksi järjestää pienen arvonnan. Palkinnoksi arvomme tietysti käsityöaiheisia palkintoja. Toinen arvotaan kaikkien kommentoijien kesken ja toisen saa henkilö, kuka on 10000. kävijä blogissamme. Toisin sanoen bongaa sivupalkin laskurista 10000 ja kerro se vielä kommenteissa.

Olemme Peppiinan kanssa vannoutuneita kesäihmisiä, mikä on tullut esiin jo monen monta kertaa. Jos siis haluat osallistua arvontaan, kommentoi mitä sinä odotat tulevalta kesältä? Tai mikä on kesässä parasta? Meistä on hauskaa Peppiinan kanssa se, että näemme toisiamme enemmän ja puuhailemme kesäilloissa kaikkea mukavaa. Itse tykkään myös siitä, että saa pukeutua kesävaatteisiin, eikä tarvitse vuorautua kymmenen vaatekerroksen alle. Kommentoi siis tämän postauksen kommentilootaan viimeistään tämän viikon sunnuntaina.

Tässä vähän inspiraatiota kesästä ja ote meidän mielestä kesän parhaista asioista:

***

Kaiken tämän hauskan lisäksi olimme saaneet Mekepeace75:lta päivän piristyksen eli tällaiset merkit:

Kuten moni muukin neulebloggari ja -lukija, luemme mekin tuhottoman montaa hyvää blogia. Tällä kertaa halusimme muistaa näitä inspiraation luojia: Milliini Värinä käsissä-blogissa, Katri Huippuhommassa sekä Villasukkaa Langanpätkiä-blogissa. Jatkakaa samaan malliin :)

Kehruukurssin sato

Ei siis "kehruukurssin satoa", koska sadosta ei voida tässä tapauksessa puhua monikossa. :)

Kirjoitinkin jo aiemmin, että olin viikonloppuna (värttinä)kehräyskurssilla. Kyllähän kissafanin pitää osata kehrätä! Hrr, hrr... :) Kurssi oli Helsingin työväenopiston järjestämä. Alunperin se oli kakkosvaihtoehtoni, koska ykkösenä olisin halunnut päästä helmityökursille, mutta olivat niin täynnä.

Täynnä oli nyt tämäkin kurssi ja kieltämättä oli kiva tutustua vähän muihinkin käsityöhörhöihin, koska olemme Ebbun kanssa kuitenkin aika kaksin jutskailtu kaikista hommista ja blogisfääri on kuitenkin vain blogisfääri. Jatkossa pitää kurssittautua enemmänkin ihan vaan kurssien sosiaalisen puolenkin takia.

Ensin kurssilla oli teoriatunti, jossa kerrottiin, mitä välineitä pitäisi ostaa. Nojuu, kiireessä sitten kävin Hobby Pointista hakemassa villaa (sen alpakan villan lisäksi). Värttinän oston olin päättänyt jättää kurssin jälkeiseen elämään. Ostin punaista merinovillaa ja violettia suomenlampaan villaa. Olen käynyt Hobby Pointissa nyt yhteensä kolme kertaa ja joka kerta olen saanut sieltä huonoa palvelua... Ihmettelen, koska yleensä kässäkauppojen henkilökunta on niin avuliasta. Aion kokeilla paikkaa vielä muutaman kerran, koska siellä on kyllä tosi hyvät valikoimat. Lisäksi Kamppiin on niin helppo ohikulkiessaan aina poiketa, mutta toivoisin kyllä hieman enemmän innostusta ja asiantuntemusta kaupan henkilökunnalta.

Kurssilla aloin sitten opiston painavalla (n. 50g) alapainoisella värttinällä kehrätä... Ja noh, kärsimättömyyteni ei ole ehkä omiaan kehräämisessä. Saman tien sain luovuttaa punaisen merinovillan kanssa, koska se oli aloittelijan näpeilleni aivan liian liukasta (niinkuin ope oli varottanut teoriatunnilla). Violetin suomenlampaan villan sentään sain joten kuten lankautumaan.


Syntynyt lanka oli suhteellisen paksua, joten sitä ei kannattanut alkaa kerrata, vaan siitä tuli valmista kerrasta. Kehräyksen jälkeen langan kierteisyyttä vähennetään kastelemalla se n. 80 asteisessa vedessä vähintään 10 minuttia. Oma keräni oli vielä kastelunkin jälkeen aika kierteinen, joten kuivattamisessa oli apuna vielä paino, joka suoristi lankaa entisestään.

Toisen kurssi päivän käytin pääasiassa karstaamiseen, koska ajattelin nyt vielä olla investoimatta karstoihin, joten minun piti saada kaikki alpakan ja lampaan villani kehräyskelpoiseen muotoon.

Nyt kun lanka vihdoin oli kuiva, pääsin ottamaan omasta pikkukullastani kuvan. Mahtavat 53 grammaa söpöä efektilankaa! (ja ananas.)

Rouheaa lankaa

Viime viikonlopun alpakkabloggauksesta puuttui ne langat. Nyt siis muutama rouhea kuva Joensuun tilalta ostamistani langoista. Jotenkin ne niin mahtavasti sointuvat kallion ja jäisen lumen helmaan.

Ihanan tummista langoista saan kiittää Cindyä. Langan väri ei ole musta eikä ruskea, mutta jotain niiden väliltä riippuen valosta. Ihan mun värejä siis! Näitä ei raaski ihan mihin tahansa käyttää, vaan pitää nyt hieman harkita, mitä langoista alkaa syntymään. Luulen, että näistä tulee joku mukava kesäprojekti. Tällä hetkellä kun aivot ovat niin ylikuormitetut, niin ei pidä haukkailla liian isoja haukkuja.

Langan lisäksi ostin käsittelemätöntä villaa, joka lähtee kanssani nyt jännittävälle kehräyskurssille. Jee!

Lähilankaa

Teimme eilen aurinkon paistaessa päiväretken Pälkäneelle! Veikan kaverin vanhemmilla on siellä tila, jossa kasvatetaan alpakoita. Käsitöiden tekemisestä on tullut koko perheen harrastus ja siten eilen sitten pakkasimme porukan pikku-Golffiin ja lähdettiin kohti Pälkänettä.

Joensuun tila sijaitsee Pälkäneen Laitikkalassa ja eilen kevätaurigon loisteessa paikka oli vallan hurmaava. Ensimmäiseksi meitä tuli vastaan Lyyti-koira ja sitten mentiin kohti alpakka-aitausta. Pihapiirissä oli kauniita vanhoja rakennuksia.

Aitauksessa meitä odottivat Cindy, Capo, Marski, Muru, Bonito, Miralle, Agatha, Jazz, Ministeri, Jasmina, Amalia ja Julia. Yhteensä Kokkoloilla on 12 alpakkaa. Ensimmäiset alpakat tilalle tulivat viisi vuotta sitten, näiden ollessa Suomen vasta toiset alpakat. Pikkuhiljaa lauma on kasvanut ja nyt porukkaa oli jo enemmänkin pällistelemässä kaulat pitkällä meitä aidan yli.

Cindy on kuvassa vasemmalla oleva musta yksilö. Elokuussa äidiksi tullut Cindy vaikutti olevan lauman ehkä (ihmis)seurallisin yksilö. Alpakat olivat suurestaan koostaan huolimatta aika arkoja ja säikkyjä ja äkkinäisistä liikkeistä ja äänistä koko lauma kavahti aina kauemmas.

Alla kuvassa oleva ruskea alpakka ei koko aikana luopunut suussaan olevista heinistä vaan maisteli niitä, eikä korvaansa lotkauttanut ruokkismisyrityksillemme.

Alpakoiden hampaat kasvavat pitkiksi ja huomattavaa alapurentaa helpotetaan lyhentämällä hampaita säännöllisesti.

Joukon toinen uros, Marski, ei tule ihan kaikkien kanssa täysin toimeen, joten hän hengailee päälaumasta sivulla, omassa aitauksessa.

Alpakat syövät pelleteiksi puristettua ravintoa (näytti samalta kuin poltettavat pelletit, mutta mahtoi olla hyvää). Ebbun kädestä ei meinannut pelletit ensin maistua lainkaan.

Cindy kuitenkin lopulta uhrautui, jottei Ebulle olisi tullut paha mieli. :)

Cindylla oli lievää alapurentaa, ja niillä hampailla se kun sitten maisteli pellettejä kädestäni, niin siitähän sitten saatiin omaa yläpurentaanikin vilautettua... :D Hihii. Tämä on aika kaamea kuva, mutta tunnelman voi varmaan aistia. (Kaupunkilaistyttö maalla, vaikka vasta ensimmäisen polven kaupunkilaisia tässä ollaankin).

Ostimme tilalta myös lankaa ja täysin käsittelemätöntä villaa, mutta niistä sitten seuraavissa bloggauksissa.... IHANAN PEHMEÄÄ!