Lämpöä talven pakkasiin

Sain vähän aikaa sitten valmiiksi suuritöisimmäin neuleeni vähään aikaan. Tällä hetkellä en siis ole mikään himoneuloja, joten sallittakoon puolen vuoden valmistumisaika villaktakille. Mielestäni on kuitenkin hyvä suoritus, että neule ylipäänsä valmistui! Se on nopeaa toimintaa jos mikä!

Ostin langat kesällä vierailessani Tampereella, lankakauppa Kerässä. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Tampereella, muistan, että sain vähän nihkeää palvelua Kerässä. Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun vierailin kaupasa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun sain paljon hyviä vinkkejä ja apua langan valintaan.

Villatakki on Dexter (Ravelry) ja itseasiassa bongasin senkin Kerän Instagramista joskus alkukesästä. En edes muista, mikä lanka alkuperäisessä ohjeessa oli, mutta lankakauppias suositteli Isagerin lankoja (Alpaca 2). Arvoin jonkun aikaa värin kanssa ja koska lempivärejäni ei ollut tarjolla, päätin valita neutraalin luonnonvalkoisen. Lanka oli miellyttävä neuloa ja työ eteni nopeasti, vaikka se olikin yksitoikkoista sileää neulette melkein koko matkalta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä pidensin hihoja ja vartalo-osan pituutta. Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin villatakki, jossa on liian lyhyet hihat?!
Sain Kerästä myös vinkin, että langan voi huoletta laittaa pesukoneeseen. Hieman jännitti nähdä mitä takille tapahtui. Mutta turhaan pelkäsin, sillä pesu teki vain hyvää villatakille ja suurimmat nöyhtät lähtivät pois. Mistä tulikin hyvä aasinsilta ainoaan negatiiviseen asiaan. Villatakista lähtee vieläkin ihan tuhottomasti karvaa. Jos alla on tumma paita, on se päivän käytön jälkeen ihan täynnä valkoistaa karvaa. Ei siis mikään kaikista käytännöllisin villatakki. Mutta olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ihana oli saada valmiiksi oikeasti kivannäköinen ja käyttökelpoinen villatakki. Itsetehdyissä vaatteissa se kun ei aina ole niin varmaa, hahah. :)

Talvi saa tulla

Kesäkuun lopussa esittelin blogissa neljä ankkaa. Tänään ankkoja on tuplamäärä ja ovatpa vielä saaneet taustakseen valkoisen. Minä olin saada hermoromahduksen ja blogikin oli kuolla koko projektiin. En tiedä, voiko romahdusta laittaa kaikkea ankkapeiton syyksi, mutta enpä naismuistiin muista moista tehneeni taas. Pitäisi varmaan käydä tarkemmin blogimuistiinpanoja läpi.

Ihan symppishän peitto on, mutta perfektionistinä harmittaa, että edelleenkään se ei ole täysin suorakulmainen, vaan vähän lerppa ja kahdelle sivulle pitäisi tehdä lisäkolmiot. Vaan kun lopussa on sekä lanka, hermot ja aika. Peiton tuleva käyttäjä on laskelmoitu saapuvaksi kahden viikon sisällä, niin nyt on vain annettava ankkojen olla ja kiiruulla tehtävä muita kylmän talven kutomuksia uudelle tulokaspololle. 

Ohje on harvinaisen selvä ja osin jopa nautin ankkojen tekemisestä, mutta liekö se sitten se virkkaus, mikä tässä tökki. Ravelrystä olin ihastellut muiden tekeleitä, mutta omaan tuntuu vaikea olla tyytyväinen. 

Malli: Freeform Crochet Blanket by Kirsti Hallamaa

Lanka: Ankat tein Seiska Veikasta, josta riittää jämiä. Valkoinen oli kiharaista jämä-Nallea kaksinkertaisena. Tämän käyttö voi olla osasyy projektin nahkeuteen. 

Paino: 535g

Kaikkea pientä valmistautumista on pitänyt tehdä kotona muutenkin ankkojen kustannuksella eli onhan tässä ollut kaikkea järjestäytymistä, mitä lapsen tuleminen tuo tullessaan. Sisustamisen lasten huoneessa olen hoitanut räsymattoteemaan turvaten. 

Käsityöläisenä tietenkin tarkoituksen on yrittää käyttää kestovaippoja ja hahtuvahousuja olen tehnyt ja lanoliinikäsitellyt. Koska oma käsitys vauvojen koosta on edelleen hakusessa, niin lääkkeenä tähän olen tehnyt villapöpäohjeesta kaikki koot.

Malli: Villapöpät by Meri Markus

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuvalanka, beiget ovat samaista Viron villaa, mitä käytin Maija-paitaanikin.

Ja vieläpä kerkesin tekemään junasukatkin talvi-bebelle ja nyt jos vielä ehtisi tumput tehdä junasukkatekniikalla, niin sitten voin jäädä vain odottamaan h-hetkeä! 

Malli: Junasukat by Kerttu Latvala
Lanka: Schachenmayr nomotta Extra Merino Premium
Puikot: 3 sukkapuikot
Paino: 47g

Villapaitakausi on ohi

Juuri parahuldaan kevään saapuessa saan talven villapaitaprojektin loppuun. Huippua! 

Kun näin Maijapaidan Taito-lehdessä, se oli menoa samantien. Ihastuin. Samoin kävi aikoinaan blogin ensimmäisen bloggaukseni Vihervaaran kanssa. Pidän kovasti Mari Muinosen palmikkoneuleista ja varmaan vielä eniten näistä hieman yksinkertaisimmista designeista, joissa palmikon lisäksi jää enemmän tyhjää pintaa. 

Ohje on selkeä ja siinä minimoidaan ikävien saumojen määrä. Palmikko pitää mielen virkeänä, mutta toimii myös kuitenkin hyvin tv-aktiviteettina. Koska paita tehdään kauluksesta helmaan, sitä on helppo sovitella työn edetessä ja varmaan senkin takia neule istuu hyvin. 

Malli: Maija-paita by Mari Muinonen

Lanka: Uudelleen käytetty Viron villa

Puikot: puikkomitta hukassa...

Paino: 430 g

Lankana käytin Virosta 2000-luvun alussa ostaami jättivillapaitaa, jonka purin keriksi nyt. Alunperin mietin, että värjään langan, kun koen, että beige ei oikein pue beigeä ihon väriä, mutta taitaa se jäädä. Villa on aika rapsakkaa eli ilman alupaitaa ei varmaan tule käytettyä. 

Vihervaaraa en taida olla käyttänyt paria kertaa enempää, mutta toivottavasti tästä tulisi nyt enemmän käyttöneule.

Pakkasia odotellessa

Tässä se nyt on. Syksyn suur-projekti, jonka sain viimeisten vitkutteluiden jälkeen valmiiksi. Vaihtelevalla innokkuudella tein tätä pitkin syksyä ajatellen, että jouluna saisin villatakin ensimmäistä kertaa päälle. Eihän se ihan niin mennyt, mutta pääasia, että valmista tuli. 

 

Ihastuin tähän Rowanin syksy/talvi 2012 lehden malliin, koska siinä oli niin kauniit värit ja kuviot. En ole aikaisemmin tehnyt näin paljon kirjoneuletta kerralla. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin ja kivuttomasti se kuitenkin meni. Lankojen päättely meni myös sujuvasti. Tosin tein sitä pitkin työtä, kun kaipasin vaihtelua kutomiselle.

Tein hihoista reilusti pidemmät mitä mallissa oli. Ehkä jopa sentin pari liiankin pitkät, kun näin jälkikäteen ajattelee (ja sovittelee). Lisäksi tein selkä- ja etuosista myös muutaman sentin pidemmät, mutta niitä olisi saanut tehdä vieläkin pidemmäksi. Aika lyhyt tuo takki on nimittäin vieläkin. Ehkä pitää vielä yrittää vähän venytellä sitä. Jos joku siis innostuu tämän tekemään, suosittelen, että tekemään pituutta lisää.

On toinenkin asia, jossa tein virheen. Tai no, asian, jonka tekisin erilailla on se, että tekisin etu- ja takaosan ehdottomasti yhtenäisenä kappaleena. En tajua, miksi en ajatellut asiaa sen kummemmin. Tai miksi ihmeessä ohjeissa ei suosita yhden kappaleen tekotapaa. Alaosassa ei nimittäin ole edes mitään kavennuksia, joten senkin takia se olisi fiksuinta. 

Malli: Orkney by Marie Wallin (Ravelry)

Lanka: Rowan Felted Tweer DK

Puikot: 2,75 ja 3,25

Muuta: Johan oli villatakki!

Eri värejä villatakissa on 13 kappaletta. Kokonaisuus on mielestäni kyllä tosi kaunis. Lankaa jäi aika paljon jäljelle, joten jotain kivaa niistä voisi vielä keksiä. 

Itse takkia kohtaan on kyllä vielä toistaiseksi hieman ristiriitaiset fiilikset. Hieman meni lopussa hermo viimeistelyyn. Varsinkin etuosan tukikaistaleet oli vaikea saada onnistumaan nätiksi. Kunnon höyrytys toi kyllä hieman apua ja nyt kaistaleet eivät näy rumasti ja ne eivät ole niin paksut.

Loppuun vielä kuva neulojasta, joka on äärimmäisen onnellinen ja innostunut, että takki on valmis! :) Ja kiitos Peppiinalle kuvausavusta!

Töppösiä

Vanhempiemme talossa on aina turkasen kylmä. Talon asukeilla onkin akuutti tarve lämpimille töppösille.

Lahjoin sekä äitiä että isää jouluneulomuksilla. Ulkoistin lisäksi kuvaamisen lahjansaajalle. 

Malli: Novitan neulotut ja huovutetut palatossut

Lanka: Novita Huopanen (eri värejä)

Puikot: 8 sukkapuikot

Muuta: Erittäin stressivapaa projekti

Tein ensin äidin töppöset täysin ohjetta noudattaen. Isän jalkaan koko 38-39 ei mahdu, joten lisäämällä 3 silmukkaa kuhunkin neliöön sain raavaan miehen koon 46-töppöset. Siinä vaiheessa langat alkoi olla jo aika vähissä eli käytin Huopas-varastoni lähes kaikki loput langat ja syntyi raidalliset hyväntuulen töppöset. 

Aina Huopasesta tehdessäni on peloittava vaihe se, kun avaa pesukoneen ja selviää pesun vaikutukset neulomukseen. Yleensä kaikista huovutuksistani on tullut rumia möykkyjä, mutta tällä kertaa siltä vältyttiin ja olettaisin, että sekä lahjan antaja että saajat olivat iloisia.

Ruskeat kotitöppöset sopii hienosti ruskeiden kotisammareiden kanssa! :)

Kaulurit

Mies varustettiin talveen Mobius-huivilla, mutta sittemmin alkoi tulla nurinaa, että tuuli pääsee tuivertamaan herran herkkää hipiää. Talvipyöräilyä silmällä pitäen tein lapsuudestakin tutun kaulurin hälle. 

Malli: Simple Yet Effective by Alexa Ludeman
Lanka: Bouton d'Or Laika, jota jäänyt pienen pojan villatakkiprojektista
Puikot: 6-pyörö

Pimeässä sai otettua hienoja, rakeisia taidekuvia. Hmm.

Tarpeen tullen kaulurin saa vedettyä naamalle, jos pakkasta on -20 ja pyöräillä vain pitää...Hulluja nuo britit!

-----------------

Ebun kehoituksesta oli aika luopua vuodelta 2003 olevasta "jätesäkkitalvitakista" ja uusi ylväs untuvatakkini sai parikseen kimaltavan Baktuksen. (Vanha takki jää muuten vielä käyttöön, mutta ehkä talvesta pystyy nauttimaan hieman enemmän, jos pukeutuu asianmukaisesti eli lämpimästi). 

Joulun aikana olen erityisesti kunnostautunut lopettamaan keskeneräisiä neulomuksia ja tämänkin huivi on ollut tekeillä nyt jo ainakin vuoden päivät. En ihan muistanut, olinko aloittanut tekemällä joka kolmannen rivin pidennetyillä kierroksilla (eli langankierto, joka annettiin aina seuraavalla kierroksella pudota), mutta jotenkin siihen malliin lopettelin nyt lomalla huivin.

Malli: Baktus by Strikkelise
Lanka: Novita Crystal parin vuoden takaa. Parantaako marinointi tämän akryyli-ihanuuden... :)
Puikot: 7-pyöröt

Pitkään hautunut projekti

Aloitin tämän neuleen pääsiäislomalla tänä vuonna, kun vierailimme villatakin omistajalla ensimmäistä kertaa. Tyttö oli tuolloin vajaa puolivuotias. 

Takki ei valmistunut ja projekti jatkui. Tyttö kasvoi tahollaan.

Nyt marraskuussa sain takin valmiiksi ja siinä vaiheessa alkoi olla jo selvää, että takki olisi tarpeeksi iso tytölle, vaikka hän alkoi olla jo lähemmäksi vuoden ikäinen. Ajankohta valmistumiselle oli hyvä joulun ollessa tuloillaan. 

Välttääkseni blogin kaksiulotteiset lastenneulekuvat ystäväni lainasi tytärtään, joka malttoi olla mallina riittävät kaksi minuuttia :) Kuvausmallini on jo useamman vuoden vanhempi kuin lahjan saajaksi kaavailtu pikkuneiti ja neuletakki hienosti mahtuu päälle. 

Malli: Drops 18-25 Cardigan in garter stich
Lanka: Regia Hand-dye Effect
Puikot: 3-pyöröt
Muuta: Tein neuleen pituuden isommaksi kuin ohjeessa neuvottiin, koska osassa kuvista takki näytti aika lyhyeltä.

Jostain syystä en päässyt sinuiksi ohjeen kanssa ja tekeminen oli vähän takkuista. Toisaalta lopputulos on ihan kaunis. Ainaoikeinneule taitaa olla kovassa huudossa ja itsekin siitä tykkään.  Samoin minusta on hauska, kun ohjeen neulomissuunta on tavallisesta poikkeava ja raidotus ja kuviointi tulee raikkaasti eri tavoin kuin normaalisti. 

Pinkkejä sulkkuja

Olen taas tehnyt pienille tulokkaille neulomuksia. Pikkuinen oli pikkusiskomekon saajatyttö, vain muutaman viikon ikäinen. Pikkusisko on ollut jo pidempään listallani, koska se yksinkertaisuudessaan kovasti miellyttää silmääni. Neule oli helppo tehdä ja edistyi pikaiseen, kun sen sileän neuleen osuutta saattoi tehdä paikkaan ja aikaan katsomatta lähes missä vaan. 

Malli: Little sister's dress by Tora Frøseth Design

Lanka: Debbie Bliss Rialto pinkkinä

Puikot: 3,5-pyörö

Vielä lentokoneessa ja junassa menomatkalla vierailulle päästin menemään pienen pipon, jonka Ebbu minulle suositti. Itsellenikin olen miettinyt turbaanin tekemistä ja ainakin tämä minikokoinen on aika suloinen ja istuu mekon raitoihin myös hienosti. Pickles-designer-kaksikko säilyy myös edelleen suosikkisuunnittelijalistani kärjessä.

Malli: Lazy Daisy turban by Anna and Heidi Pickles

Lanka: Debbie Bliss Rialto

Puikot: 3,5-pyörö

Harmillista, että kaikki tehdyt vauvaneuleet tulevat blogiin vain kaksiulotteisina lituskoina. Pieniä malleja on vaikea saada kuvauksiin. :)

Syksyn viimeiset

Äkkiä muuttuu maisemat ja/tai hitaasti käy bloggaaminen. Pari viikkoa sitten sai kuvattua vielä syksyisissä tunnelmissa ja esitellään vihdoin blogissakin talven kylmään valmistuneet putiikkipipa ja kalanruotokaulaliina.

Malli: Sideways Grande Cloche by Laura Irwin (Boutique Knits)

Lanka Malbrigo Yarn Rios

Puikot: 5-pyörö

Pipo oli helppotöinen ja lopputuloskin miellyttää. Letistä ei tullut kamalan paksu sivuläystäke, vaikka moni Ravelryn kanssapipo onkin vähän paksun näköinen ja pelkäsin sitä etukäteen omassanikin. Talven tuiskuja uhmaamaan taidan lisätä vielä vuoren tuulenpidikkeeksi. 

Kalanruotoneulosta oli hauska, joskin vähän hidas, tehdä. Ohjeessa ruodon tekeminen vaikutti alkuun tosi hankalalta, jotenkin niin vaikeasti se opetettiin laajan kuvaesityksen kera. Käytännössä jokainen silmukka neulotaan kahteen kertaan ja aina pudotetaan vain puikon ensimmäinen silmukka. Näin siis helpommin ajattelen. 

Malli: Big Herringbone Cowl by Purl Soho

Lanka: Malbrigo Yarn Rios

Puikot: 5-pyörö

Tästä on hyvä jatkaa talveen minunkin.

Välillä jotain valmistakin

Sain mahtavan haasteen Soppaa ja silmukoiden Marjalta kirjata To do-listani. Muuten olisi ehkä blogihiljaisuus kestänyt vieläkin kauemmin, mutta nyt jotenkin orientoiduin edes ajattelemaan blogia, ja vaikka listaa ei vielä ole, niin ainakin yksi postaus tässä :) Onneksi blogimaailman ystävät vähän potkivat persuuksiin :)

Kirjoittelen lisää syyshauskasta, mutta tähän väliin vihdoinkin kuvia vessastamme, joka viime keväänä (huom!) näytti tältä, mutta joka nyt on valmistumaan päin:

Projektissa oli tarkoitus köyhäillä ja kierrättää ja välttyä tekemästä rakeenteellisia muutoksia. Projekti käynnistyi tietenkin taas Kierrätyskeskuksesta.

Sieltä löytyi kopio siitä Villeroy Bochin lavuaarista (à 250€), jota olimme katsoneet rautakaupassa. Maksoimme siitä muhkeat 25€. 

Projektin isoin kompastuskivi oli mittojen mukaan tehtävät liukulasiovet, joiden takia hakkasin päätäni kehnoon asiakaspalveluun ja haluttomuuteen K-raudassa (onneksi asiakas voi äänestää jaloillaan). Lopulta onneksi tajusin kysyä eteisemme isojen liukuovien tehneeltä Lasistamo-yritykseltä, jonka jälkeen homma lähti eteenpäin. Heillä ei alunperin ollut meille sopivaa (tarpeeksi pienisyvyyksistä) rakennetta, mutta yhdessä meilaillen, soitellen ja pohtien lasistamolaiset keksivät ratkaisun. Hintakin oli ok ja mieheni asensi ovet itse. (Yhteystietoja Lasistamoon saa, jos tarvetta). Hianot tuli! 

Teemana meillä oli putket, joita emme lähteneet piilottamaan, vaan otimme Inno-Markon opit käyttöön eli niitä korostettiin rapsuttamalla kupariväri näkyviin. Kuparia tuotiin sitten vessaan valkoisen rinnalle kukkapurkkien muodossa. 

Jotta tyyli ei olisi liian kylmä tai tehdasmainen, niin paninpa tikuttaen pitsimattoa, jota mieheni vastusti alusta lähtien. Tämä on taas näitä kulttuuritörmäyksiä, mitä tulee eli Englannissa laitetaan kokolattiamatto, joten tällainen pikkumatto vessassa on ennenkuulumaton. :P

Malli: Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu (en löytänyt enää netistä, mutta onneksi olin tulostanut tämän aikaa sitten käytettäväksi)
Lanka: ennenkin blogissa esitelty ylijäämämateriaali, jota olen kinunnut töistä.
Puikot: 8 virkkuukoukku (yksi meni poikki eli kertonee virkkaustiukkuudesta)
Muuta: Kiva malli! Saatanpa tehdä toisenkin.

Ikeasta ostimme lasioviin mätsäävät lasihyllyt, joissa säilyy meikit peltipurkeissa. Peltipurkkien lisäksi on mattoon mätsäävä virkattu kori isommille rojuille. 

Totesimme, että kori on ehkä kuitenkin paras vessan hyllyllä, eikä herran hattuna.

Vohvelipää

Olen jo pitkään ihaillut blogissa ja Ravelryssä Picklesin ihania malleja, jotka useimmiten ovat vielä erittäin helposti saatavillakin. Nyt ensimmäinen malli pääsi puikoille, Waffel hat eli Vohvelipää.

Mikä onkaan parempi kuin kylmä kesä - lämmin pipo. 

Malli: Waffel hat by Pickles 
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair, jämälankaa vuosien takaa
Puikot: 5-pyöröt magic loop -tekniikalla (tietenkin!)
Muuta: Ohje ja neule ovat helppoja ja suhteellisen koukuttavia. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Ebbu kuvaili ja naureskeli minulle, kun yritin saada pitkulaisen pipon näyttämään päässäni muulta kuin pulsupipolta. Jotenkin tämä malli ei ole ihan optimi omaan päähäni / tyyliini (tiukkis, mikä tiukkis). 

Pipo lähteköön lahjaksi, kun olen saanut vielä lisättyä ohuen fleece-vuoren, koska lanka oli omaan kutisemattomaankin päähäni aika ikävän tuntuinen. 

Tein mallikertoja aika monta enemmän kuin ohjeessa. Alkuperäinen ohje on "ihan tavallinen" pipo. :)

Nam, vohvelia!

Asenne-sukat

Rajallisen ajan myötä aina projekteja tekiessään koittaa miettiä niihin jotain erityistä. Eli joko kokeilee jotain uutta ohjetta, miettii erityisen tarkkaan langat mahdollisen lahjan saajan mukaan tms. Siksipä pyyntö tehdä perussukat työkaverille vaati tarkempaa pohdintaa. 

Herra on itse kovin hevi hengeltään ja hain inspiraatiota hänen fb-sivuilta. Hevikeikkatunnelmien myötä päätin lähteä pääkallolinjalle. 

Koska toiveena oli käyttää sukkia Conversejen kanssa, ei sukkien jalka-osa saanut olla yhtä paksu kuin kirjoneulottu varsi. Sukkien koko on 44, mutta sainpa tungettua ne omiin upouusiin zeebra-tennareihini. Käheetä!

Hevi-asennetta!

Aika tömäkkä kirjoneule tuli langoillani ja pelkäsin kovasti, että liian tiukka nilkan kohdalta, mutta lahjan saaja vakuutti olevansa kapeanilkkaista rotua. Sukkien jalkaosan tein ilman kirjoneuletta, jotta mahtuvat sitten niihin tennareihin.

Valmistajana olen itse tyytyväinen sukkiin ja näin myös toivottavasti sukkien käyttäjä. Oli kiva pitkästä aikaa naputella menemään kirjoneuletta ja se myös teki perussukkien tekemisestä vähän innostavampaa. 

Malli: Perussukka omasta päästä ja Adrian Bizilian We Call Them Pirates -kirjoneule samannimisestä pipo-ohjeesta. Ullan-sukkaohjeen mukaisesti tein tyyliin sopivan terävän/tasaisen kärjen.
Lanka: 7 veljestä musta, kaksinkertainen valkoinen Nalle-lanka
Puikot: 3,5 sukkapuikot
Muuta: Välillä oli vähän pitkiä langanvetoja nurjalla, toivottavasti niihin ei jää kamalasti varpaat kiinni :)

Ja sitten hieman selvitystä, mihin taas kaikki kutoma-aika on mennyt eli juoksemalla puutarha- ja DIY-kaupoissa. Uusi Poikien sukupolvi kurottelee jo kohti valoa. Toisaalla myös pikkuruinen vessamme  on boordeineen pääsemässä uuteen uskoon.

Viikon takaiset kurottelut eli onneksi ovat jo vähän vankistuneet tästä.