Perinteisen kutomisen ja virkkaamisen sijasta kodinkoristeluteeman mukaiset käsityöt jatkuvat. Meillä on kaamian ruma pikkuvessa, jonka habitukseen ei toistaiseksi olla laitettu tikkuakaan ristiin. Ilmeisesti muut isommat projektit alkaa olla valmiita, koska olen alkanut pikkuhiljaa miettiä pikkuvessan sisustusta.
Lisäksi kotimme on viidakoitumassa viherkasvien määrän kasvaessa, joten päätin jollain keinoin saada yhden kasvin sijoitettua tähän karuakin karumpaan vessaan. Ongelma oli huoneen ikkuna, joka on korkealla katon rajassa, joten kasvin valonsaanti oli erikseen mietittävä.
---> Siispä amppelia tekemään.
Amppelit käsitykseni mukaan ovat usein aika runsaita (lue: rumia). Tähän nyt erikseen laittamatta google-hakuni rumimpia itsetehtävien amppelien ohjeita, koska hakuni myötä löysin myös Taijan blogista toteutuksen, joka tuntui omalta; nappiamppeli Suuresta Käsityölehdestä 1/2011.
Arvatkaapa tuleeko minulle Suuri Käsityölehti?!
Tämäkin oikeastaan oli tällä kertaa onnenpotku, koska huhuiltuani ohjetta fb:ssa, tuli kova paine myös toteuttaa työ, kun kerran Haltiakummi ystävällisyyksissään minulle ohjeen toimitti. Erityiskiitos tästä! <3
Nappeja, joissa olisi tarpeeksi iso reikä amppeliini suunnittelemaani narumateriaalin, ei ollut, joten välikappaleiksi valikoitui helmet. Ruskeat helmet, jotka värittelin tussilla mustiksi. Melkein tekisi mieli haukkasta, kun olivat niin söpöjä:
Johtuen paksusta narustani käytin vain 12 narua ohjeen 18 sijasta. Naruna käytin töistä saamaani nauhaa, joka on jätettä, mutta jonka pelastin, vyyhditin, pesin, ja kerin taas... Voi hoh-hoh taas näitä touhuja. (Nauhaa jäljellä vielä laatikkokaupalla, joten katsotaan, mitä kaikkea siitä saakaan aikaseksi).
Ihmeen keinoin sain vielä kaikki helmet suunnilleen kohdilleen.
Aasinkorva ei ole meillä toistaiseksi ollut amppelikasvina, niin kuin jostain luin, että ko. kasvi yleensä kannattaisi pitää. Sen vuoksipa kasvimme on vähän epämääräinen, mutta toivottavasti pian mitä parhaammassa vedossa uudessa amppelipaikassaan.
Viikonlopun toinen sisustusprojekti on antanut odottaa tekijäänsä jo useamman kuukauden tämäkin. Aiemmin kotiimme valikoituneet verhot ovat sanelleet sisustuksen värimaailmaa perusvärin valkoisen lisäksi. Siten Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla hankkimamme kuutio sai päälleen vaaleanvihreän kankaan.
Kuutio on hirmu yksinkertainen muoto, mutta ei tämä taas helpoin homma ollut saada päällisestä tämäkkä&topakka joka suuntaan. Pohjassa vaikeuskerrointa nosti vielä vetoketju, joten päällinen on vielä pestäväkin. Kunniakseni sanottakoon vielä, että kiroilun määrä oli paljon pienempi kuin perheen herran tauluhyllyprojektissa (siitä lisää myöhemmin).
Jos ei ole kuutio helppo muotona päällystää, niin pian pääsen taas seuraavalle vaikeustasolle, kun päällystettäväksi tulee (jälleen) Kierrätyskeskuksesta hommattu tuoli. Tuoliprojektin toteutusta entisestään vaikeuttaa se, että se minun ja herran yhteisprojekti. Toivottavasti isommilta kiroiluilta vältytään :))
