Välillä jotain valmistakin

Sain mahtavan haasteen Soppaa ja silmukoiden Marjalta kirjata To do-listani. Muuten olisi ehkä blogihiljaisuus kestänyt vieläkin kauemmin, mutta nyt jotenkin orientoiduin edes ajattelemaan blogia, ja vaikka listaa ei vielä ole, niin ainakin yksi postaus tässä :) Onneksi blogimaailman ystävät vähän potkivat persuuksiin :)

Kirjoittelen lisää syyshauskasta, mutta tähän väliin vihdoinkin kuvia vessastamme, joka viime keväänä (huom!) näytti tältä, mutta joka nyt on valmistumaan päin:

Projektissa oli tarkoitus köyhäillä ja kierrättää ja välttyä tekemästä rakeenteellisia muutoksia. Projekti käynnistyi tietenkin taas Kierrätyskeskuksesta.

Sieltä löytyi kopio siitä Villeroy Bochin lavuaarista (à 250€), jota olimme katsoneet rautakaupassa. Maksoimme siitä muhkeat 25€. 

Projektin isoin kompastuskivi oli mittojen mukaan tehtävät liukulasiovet, joiden takia hakkasin päätäni kehnoon asiakaspalveluun ja haluttomuuteen K-raudassa (onneksi asiakas voi äänestää jaloillaan). Lopulta onneksi tajusin kysyä eteisemme isojen liukuovien tehneeltä Lasistamo-yritykseltä, jonka jälkeen homma lähti eteenpäin. Heillä ei alunperin ollut meille sopivaa (tarpeeksi pienisyvyyksistä) rakennetta, mutta yhdessä meilaillen, soitellen ja pohtien lasistamolaiset keksivät ratkaisun. Hintakin oli ok ja mieheni asensi ovet itse. (Yhteystietoja Lasistamoon saa, jos tarvetta). Hianot tuli! 

Teemana meillä oli putket, joita emme lähteneet piilottamaan, vaan otimme Inno-Markon opit käyttöön eli niitä korostettiin rapsuttamalla kupariväri näkyviin. Kuparia tuotiin sitten vessaan valkoisen rinnalle kukkapurkkien muodossa. 

Jotta tyyli ei olisi liian kylmä tai tehdasmainen, niin paninpa tikuttaen pitsimattoa, jota mieheni vastusti alusta lähtien. Tämä on taas näitä kulttuuritörmäyksiä, mitä tulee eli Englannissa laitetaan kokolattiamatto, joten tällainen pikkumatto vessassa on ennenkuulumaton. :P

Malli: Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu (en löytänyt enää netistä, mutta onneksi olin tulostanut tämän aikaa sitten käytettäväksi)
Lanka: ennenkin blogissa esitelty ylijäämämateriaali, jota olen kinunnut töistä.
Puikot: 8 virkkuukoukku (yksi meni poikki eli kertonee virkkaustiukkuudesta)
Muuta: Kiva malli! Saatanpa tehdä toisenkin.

Ikeasta ostimme lasioviin mätsäävät lasihyllyt, joissa säilyy meikit peltipurkeissa. Peltipurkkien lisäksi on mattoon mätsäävä virkattu kori isommille rojuille. 

Totesimme, että kori on ehkä kuitenkin paras vessan hyllyllä, eikä herran hattuna.

Käytetyn tavaran sembalot

Käytetyn tavaran sembalot senkun jatkuu! 

Laitoin jokin aikaa sitten huuto.nettiin vahdin saumuriostoksia silmällä pitäen. Liekö innottajana taannoinen veluuriprojekti, näin epäilen. Pari viikkoa jännitin automaattikorottajan viritettyäni ja eilen kaupat varmistui. Tänään hain vekottimen kotiin. On se komee! 

Kaunis kolmilankainen Singeri. Omat taitoni saumureista rajoittuu kasiluokan kässän tunnin kahden kerran kokeiluun, mutta eiköhän tässä vielä opita. Asiasta enemmän tietävät älköön kertoko, että kolmilankasella ei tee mitään, ja neljä niitä keriä pitää olla. Kuten järkkärikameran, niin tämänkin osalta luulen, että taidot rajoittaa enemmän kuin laitteen suorituskyky :) 

Samaan syssyyn raportoin viikonlopun sembaloista eli lauantainahan jälleen tiemme vei kierrätyskeskukseen. Edellisen reissun jäljiltä oli jäänyt vähän harmittamaan mehulinko (10e), jonka jätin hyllyyn kotimme tilanpuutteen takia. Tämän korvatakseni päädyimme ostamaan meille monitoimikoneen (15e), mitä myös olen vähän haikaillut. Ehdottamasti kooltaan suurempi ja ongelmallisempi löytää paikkaa rajoittuneessa keittiössämme! 

Voiko olla ihanampaa nimeä laitteella kuin Philips Ahkera? Laite lienee ajalta kun miehet oli miehiä ja koneet rautaa. Lyhyen haun jälkeen nykylaitteita kutsutaan esim näillä nimillä:

•  Masterchef Gourmet RED RUBY
• Titanium Major
• 6799 PRO 2000
• KitchenAid 5 KSM 150 Psewh

Eivät minusta vedä vertoja meidän Ahkerallemme?! :)

Ryhdyin Ahkeran kanssa tuumasta toimeen samantein, koska lehtikaalisatomme viimeiset herkkupalat ovat vielä odottaneet syöjäänsä. Laitoin Merry Morning -blogista jo aikaa sitten taltioimani Trooppisen smoothien työn alle.

Hieman keskenään epäilyttävän kuuloiset ainekset (banaani, lehtikaali, ananas ja maito) muokkautuvat Ahkeran käsittelyssä upean vihreäksi juomaksi. Vekotin toimi kiitettävästi ja maltan tuskin odottaa tulevia möyhennös-, vatkaus-, survous-, linkous- ja vaivausprojekteja!

Terveellisen maanantain kunniaksi join herkkujuoman ja jatkoin matkaani joogaan! Olo melkein kuin oikealla hipillä :)  Voi onni! Kiitos reseptistä! 

Nokkosten tie pestoksi

Olen lukenut viime aikoina blo-geja luonnossa olevien kasvien hyödyntämisestä ruoassa. Juhannuksena teimme villiä salaattia apilasta, maitohorsmasta, vuohenputkesta jne. Keväällä keräsin kasan nokkosia, jonka tie kävi kattilan kautta pestoksi. 

Ystäväni keräsi kieloja, minä keskityin nokkosiin.

Keräämisen jälkeen nokkoset kiehautetaan nopeasti. Tämän jälkeen ylimääräinen vesi puristetaan pois. Sitten pakastin nyytit odottamaan käyttöä.

Puutarhassamme kasvaa basilikaa ja koska en ole pelkältään nokkosen suuri ystävä, yhdistän sitä basilikan kanssa  ja teen niistä valkosipulilla terästettyä pestoa. Olen tehnyt sekä punaista että vihreää pestoa; alla kirkuvan vihreää sellaista. Reseptissä olevat määrät ovat aika viitteellisiä; omassani lienee enemmän valkosipulia ja lisäksi esim. pellavansiemeniä tuomassa suutuntumaa. 

Basilikan lisäksi terassilla kasvaa laatikossa mm. lehtikaalia. Kaunista, röpöliäläisreunaista kaalia, jonka ravintoarvot on kohdillaan myös :) Saas nähdä, mitä siitä keksii! 

Uusia harrastuksia

Olemme löytäneet hippeilymme myötä uusia harratuksia. Vaikka elämmekin keskiluokkaista elämää turhuuksien roviolla, niin yritämme miettiä kuluttamistamme. Sen myötä meille on tullut harrastus eli roskalavojen penkominen. Mieheni on erityisen taitava siinä ja hänellä pokka pitää siinä, missä minua alkaa penkominen hävettää.

Roskalavamuotia aasialaisittain. 

Kevät ja kesä ovat erityisen otollista aikaa roskalavojen penkomiseen ja olemmekin saaneet paljon hyödyllistä tavaraa, jotka muut ovat hyljänneet. Tämän vuoden saaliiseen kuuluvat erilaiset pyörän osat, varaosat juuri hajonneeseen imuriimme (imureihinhan ei luonnollisestikaan myydä varaosia), jne. Nykyinen sohvapöytäarkkumme on lontoolaista roskalavadesignia. 

Kohde spotattu. 

Puutarhakori ja lampun osia (sähköturvallisuus erikseen tarkistettava).

Lähikulmilta löytyi myös kelpo grilli; naapuritalon roskakatoksesta hyljättynä ja surkeana. Vaati askarteluhenkiseltä mieheltäni vähän puurtamista, mutta sittemmin olemme saaneet nauttia monet herkulliset ateriat sen avustuksella. 

Nam! 

Toinen kelpo shoppailupaikka on kierrätyskeskus. Olemme vaihtaneet kodissamme ovia uudenveroisiin oviin, jotka olemme löytäneet Espoon kierrätyskeskuksesta. Se on suorastaan aarremaa ja tylsän hetken tullen lähdemme sieltä metsästämään ostoslistalla olevia tavaroita. Remontin myötä myös olemme vieneet sinne vaihdossa meille tarpeettomia tavaroita ja rakennustarvikkeita. 

Jollei roskalavalta tai kierrätyskeskuksesta löydy, niin kolmantena vaihtoehtona on aina huuto.net-shoppailu, joka tarjoaa paljon huvia, vaikka mitään ei huutaisikaan. 

Eipähän käy elämä tylsäksi, kun aarteita voi löytyä yllättävistäkin paikoista :)) 

Vielä syksyn värejä

Lokakuun alussa raportoin oranssi-vihreästä hahtuvakasasta, joka ei meinannut muuntua mihinkään muotoon. Lopulta selätin sen. Työ valmistui juuri parahuldaan vauvajaisiin, joissa hahtuvapöksyjä päästiin jopa hieman sovittamaankin:

Eli näyttäisi, että pöksyt eivät ainakaan ole liian pienet.  :)

Toisen parin saaja syntyi syksyyn ja lahjaksi annoin sitten hahtuvaiset. Uutukaisten äitin ja isän arjen tasaannuttua varmaan jossain vaiheessa pääsevät suunnittelemalleen kestoilu-uralle. 

Malli: Villapöpät (Ravelry-linkki) by Meri Markus

Lanka: lahjaksi saatu kaksinkertainen hahtuvalanka

Puikot: 5 pyöröt ja sukkapuikot

Muuta:  Ensimmäinen hahtuvatyöni. Helppoa kuin heinänteko! Ja hauskaa vaihteeksi. 

Ennen aloittamista hahtuvakerä näytti, no suoraan sanoen, oksennukselta. Valmiissa neulepinnassa lanka on kuitenkin ihan kaunis. Lisäksi vauvajaisperheen vaatekaapisssa näytti olevan vastaavia syksyisiä sävyjä, joten tulipa pöksyistä sitten ihan tyylikkäätkin. 

Ei-neulepiireissä esitellyt pöksyt aiheuttivat lähinnä kauhistusta. Samoin ilmeisesti kestovaippailu. Voi ihmisiä, voi ihmisiä. 

Lopuksi raportin lailla tämän vuoden viimeiset puutarhakuvat. Jostain syystä sisälle ajautuneet tomaatit ovat kovasti jatkamassa satokautta. Olisiko aika luovuttaa jo? 

Chilisatommekin vasta syksyn tullen valmistui. Ja tässä yhteydessä jotenkin muistutti tärkeyttään se, että laittaa ylös, mitä missäkin purkissa kasvaa, jotta sitten tietää, kun sato tulee. Mutta kun ei millään malta moista siinä iloisessa kasvuvaiheessa. Tänään sitten bolognesekastikkeemme sai makua omista chileistä ja syyssadon punajuurista! Ihania syksyisiä värejä vielä, kunnes lopullinen mustuus tulee. 

Värejä

Olen tehnyt kaikkea muuta kuin kutonut viime aikoina (taas kerran näin). Yhden sukkaparin valmiiksi saamista ei lasketa, vaikka nyt onkin sukkasato käynnissä. :)

(Speksi sama kuin edellisen Puro-sukkaparin)

Aikaa kutomiselle ei vain ole jotenkin löytynyt. Päivät venyvät töissä pitkiksi ja syys- ja muuttomasennuksen estämiseksi olen näemmä varannut iltani aina täyteen erilaisia harrastuksia, luentoja, kursseja, kavereiden tapaamisia jne. Millekään, mitä normaalisti tekisin, ei ole riittänyt aikaa. (Normaali tekeminen = kutominen, telkkarin katselu, siivoaminen (?!), Ravelryn ja/tai blogien seurailu, ruoan laitto). Onkohan tämä nyt sitten sellaista kiireisen sinkun elämää?! Huh!

Ja olen taas hurahtanut entisestäni. Jostain keksin varata kirjastosta kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson). Olin jonossa n. 100. , mikä kertonee kirjan suosiosta. Lyhykäisyydessään kirja kertoo teollistuneesta ruoasta ja on vähintäänkin ahdistavaa luettavaa. Lukemisen myötä olen alkanut entistä tarkemmin katsomaan kaupassa tuotteiden sisällysluetteloita.

Alunperin taisin hurahtaa lukiessani muutama vuosi sitten Kemikaalicocktail-blogia. Sittemmin vastaavanlaisten blogien seuraaminen on lisääntynyt ja olen kaikilla elämän osa-alueilla alkanut pohtia enemmän ekologisuutta ja terveellisen ravinnon perusteita. En ole mitenkään vielä jyrkkä kummankaan asian suhteen, mutta asia pohdituttaa minua kovasti.

Linkkinä näihin kahteen valokuvaan; VÄRIT: eikö olekin kauniit Puron värit, vähän samanlaista kuin kaikki värjätty moska mitä tulee syötyäkin... Hur, hur (hurahtelee).

Vähän kiristää

Blogin nimihän on vain humoristinen heitto ja tarkoitus on ollut, että ei kamalasti kiristäisi, mutta nyt on kyllä vähän kiristänyt näiden neuleprojektieni kanssa; olen vain purkanut, purkanut ja purkanut. Nyyh. Noh, kun tarpeeksi kiristeli, niin alkoi valmistakin lopulta syntyä.

Helsingissä on nietokset korkeat ja pipoa tullaan tarviamaan eli väkäsin Mambosta Ruutan Lapponia-palmikkopipon. Väkäsin, eli kerran se piti purkaa, koska muuten olisi kiristänyt muutakin kuin silmukkaa; vaivoin veri kiersi päässä sitä testaillessa, mutta loppuun asti piti tehdä ennen kuin uskoi, että pieni se on. Päässä soikin nyt ikivanha iskelmä; Lappooonia, ois kaunis Lappooonia..

Kuvat on vähän .... jänniä.

Malli: Lapponia Cable hat by Ruuta
Lanka: Novita Mambo, violetti
Puikot: 6
Muuta: Ois ollut kiva tehdä ekalla kerralla sopivan kokoiseksi. Helppo malli, jos osaa. Lisäsin palmikkojen väliin kaksi silmukkaa ja tein mallikertoja useamman kuin ohjeessa. Iso pää, tiukka käsiala tai ohuempi lanka?

Sitten ihan jotain muuta...

Meillä on kotona puhuttu paljon ekologisuudesta, ravinnosta ja näistä teemoista sopivasti yhdistellen. Epäilijä saakin tuta kaikki villitykseni melko lyhentämättömänä, mutta viikonloppuna huomasin, että opit on alkaneet mennä perille. Hmm.

Kokis on Epäilijän lempijuoma, mutta perjantaina ihmettelin, minkä takia normi-kokiksen sijasta meillä juodaankin Olvin kolaa. Vastaushan olisi pitänyt osata arvata; "lähiruokaa". Vrt. Olvi ja Cola Cola Company. Joopajoo. Vielä mä joku päivä kokeilen kolan tehoa pöntön pesuaineena!

Mikä uusiokäytöksi sateenvarjoille?

Tiesin jo ulos lähtiessäni, että tästä tulisi viimeinen yhteinen reissumme ei-niin-kovin-kauaa palvelleen sateenvarjoni kanssa. Surullista, mutta ainakin viimeinen reissumme oli arvokas, sillä kävimme äänestämässä kunnallisvaaleissa. Ilkeä tuuli ja piiskaava sade riepottelivat niin armottomasti vanhaa ystävääni.

Olenkin miettinyt tässä useamman viikon ajan, että mikä olisi hyvä tapa uusiokäyttää sateenvarjoja. Niitä kun menee mäsäksi säännöllisin väliajoin ja aivan liian usein. Kamalaa materiaalintuhlausta. Lisäksi olen pohtinut, pitäisikö kerrankin panostaa parempaan, kalliimpaan sateenvarjoon. Onko kenellekään kokemuksia kalliiden sateenvarjojen kestävyydestä? Ongelma tietenkin kalliissa varjossa on se, että varjoja myös häviää tasaiseen tahtiin ja kalliin varjon hukkaaminen voisi harmittaa. Sateenvarjoihin tuntuu pätevän muutama ikävä sääntö:
- Mitä rumempi varjo, sitä varmemmin sitä EI hukkaa.
- Mitä rumempi varjo, sitä kestävämpi se on.

Näistä esimerkkinä on ikuisuuden minulla ollut Playmobil-sateenvarjo, joka ei suuremmastakaan myrskystä ole moksiskaan. Onnistun myös aina mitä kummallisemmissakin tilanteissa muistamaan sateenvarjon mukaani lähtiessäni; ravinteelissa pöydän alta, narikasta, junan penkin alta, jne. Olisikohan tähän sateenvarjo-ongelmaan ratkaisu, että ostaisi semi-kalliin, mutta todella ruman sateenvarjon? -kestäisi ja ei häviäisi.


Tässä vielä surullinen musta halpissateenvarjo ennen kuin olen pilkkonut sen osiin ja alkanut ideoimaan jatkokäyttökohteita sille. Eikö olekin surullinen? ....mutta hänestä kuullaan vielä!

EDIT. Vielä lisäkuvituksena juttuun kuvatus Playmobilesta. On se vaan ruma. Toisaalta kuvasta kun sitä katsoo, niin se näyttää aikas piristävältä syksyn pimeydessä.

Matkalla Kalliossa

Kässäblogeja pidempää lukeneena ei ole voinut olla törmäämättä erilaisiin lankakauppahehkutuksiin. Viime viikonloppuna käytiin Ebbun kanssa Korkeavuorenkadulla lankakauppa Menitassa ja koska perjantai-iltapäivällä oli aikaa, lähdin seikkailemaan Kallioon. Seikkailemaan sen takia, että aina vieraammassa ympäristössä pääni menee pyörälle ja eksyn. Tällä kertaa en suuremmin eksynyt, vaan suhasin eestaas bussilla Hämeentietä ennen kuin pääsin Priiman ovelle. Lueskelin siellä sitten kirjoja ja hypistelin lankoja. Pidempään viivyin Noro-hyllyn luona, mutta koska minulla ei ollut selvää visiota, mitä niistä alkaisin tekemään, jäi nämä arvokkaat langat vielä odottamaan ostajaansa.

Vähän sitten summamutikassa ostin syksyisiä lankoja sängyn alle odottamaan, Epäilijän ilahduttamiseksi jossei muuten.

Harkinnassa tästä harmaasta Fritidsgarnista on jotkut tumppuset tms. Jälleenlämmittelin Facebookissa ystävyyttäni vaihtarikaveriini ja mieleeni pälkähti, että kolmisen vuotta sitten lupasin kutoa hälle sukat/tumput (kunpa muistasin kummat?!) synttärilahjaksi. Onneksi joulukuun 19. päivään on vielä aikaa!

Nämä Fusion-langat lähti mukaan ihan vain ihanan pehmeytensä ja minulle niin ominaisten värien takia. Liekö nuo sitten tarpeeksi hyviä syitä lisätä sängynalusen varastoarvoja?!

Siinä sitten kun pyörin nälkäkin yllätti ja aloin hakea ruokapaikkaa ja päädyin syömään subia. Koska olin yksin liikenteessä piti mukaan käydä hakemassa lukuseuraa. Mikään R:llä löytyneistä käsityölehdistä ei oikein napannut, joten sorruin Gloriaan, varsinkin kun niitä sai vielä kaksi yhden hinnalla. Oi, miksi...

Jotenkin en ollut yhtään oikealla fiiliksellä lukeakseni 1000 euroa maksavista kelloista tai Viivi Avellanin aakkosista. Lisäksi kylkiäisenä tulleen lehden olin jo selannut aivan tarpeeksi syväluotaavasti salilla pyöräilyn lomassa. Aloin potea huonoa omatuntoa moisesta tulhaavaisuudesta.

Ehkä kyseessä oli hieman huono omatuntoni, joka hätyytti minut syömisen jälkeen suuntaamaan ruokapaikkaani vastapäätä olevaan Ekokauppaan, sillä jo pitkään olen miettinyt ostavani pesupähkinöitä ja kokeilevani niitä pyykinpesuaineen korvikkeena. Mukaan lähtikin sitten laatikollinen Samu-pesupähkinöitä, jotka ovat aivan huisin söpöjä. Koruntekijä minussa heräsi samantien, kun tutkin ostoksiani. Näistähän saisi aivan mahtavia koruvirityksiä! Ehkä testaan taitojani, kun ensimmäiset pähkinät on koepesty, jos niiden ulkomuoto suinkin säilyy yhtä hurmaavana työuran loppuun asti.

Kotona sain tietenkin vastaani riemunkiljahduksia, kun esittelin uusia hankintojani! Kuuleman mukaan pesukoneeseen ei laiteta samaan aikaan Epäilijän kauluspaitoja ja pähkinöitä. Luulenpa kuitenkin, että tässä pätee se, että joka lataa koneen ja laittaa sen päälle päättäköön myös käytettävän pesuaineen. Noh, ehkä minä ensin vähän testailen näitä jollain omilla treenikamitsuillani.

Vielä sitten illemmalla palatessani huonon omantunnon aiheuttaneen Glorian sivuille ilahduin positiivisesti. Siellähän huippumallien ja turkisten kanssa sulassa sovussa löytyi pieni juttu PESUPÄHKINÖISTÄ. Jes!