Mehutalkoot

Viime viikonloppuna kokoonnuimme Ebbun kanssa vanhemmillemme mehutalkoisiin. Tarkoituksena oli keittää mehumaijakaupalla mustaviinimarjamehua,  mutta koska tilanne puskissa oli vähän niukka, piti projektia laajentaa.

Ostettiinkin lisäksi lodjullinen mansikoita ja tyhjennettiin lisäksi karviaispuskat ja raparperiviljelmät. 

Suuremmilta palovammoilta vältyttiin siinä höyrystellessä ja keittäessä ja mehua tuli kiitettävästi molemmille. Mustaviinimarjamehua vähemmän, mutta muita mehuja sitten sitäkin enemmän. 

Karviaismehu, raparperimasikkamehu ja mustaviinimarjamehu. Ah, mitä värejä! 

Pulloja emme kumpainenkaan olleet ehtineet kerätä, joten Ebbu kipaisi hermojaraastavalta reissulta Ikeasta pulloja. Oli vaivansa väärti! 

Ohessa vielä reseptit näihin erikoisempiin. Mustaviinimarjamehu ei paljon miettimistä vaatinut :)

Karviaismehu keittämällä 

Ämpärillinen karviaisia

3 sitruunaa

2 puskaa minttua

3 kg sokeria

Raparperimansikkamehu keittämällä 

Ämpärillinen raparperia

Laatikollinen mansikoita

2 vaniljatankoa

2 kg sokeria

Keitellään kaikkia aineksia sokeria lukuunottamatta. Sen vaan näkee, milloin keittämistä ei tarvitse jatkaa. Siivilöidään pelut pois keitoksesta. Kiehautetaan mehu kera sokerin ja pullotetaan. 

Lempiruoka

Käsillä tekeminen rajottuu edelleen ruoan tekemiseen. Neulomukset odottavat kylmempiä kelejä ja pimeitä iltoja. Eikä siinä mitään valittamista, sillä maukkaita ruokia on aina ihan parasta tehdä.

Opiskelujeni aikana asuin vuoden Meksikossa Guadalajarassa, jossa rakastuin meksikolaiseen ruokaan. Silloin en valitettavasti ollut vielä mikään kokkikolmonen ja ruokaharrastus keskittyi enemmänkin syömiseen. Nyt harmittaa hieman, sillä jos olisin ollut hieman kiinostuneempi myös siitä ruoan tekemisestä, voisi nyt olla enemmän jippoja meksikolaisen ruoan tekemisessä. Noh, jälleen kerran, onneksi meillä on internet ja meksikolaiset ystävät.

Suomessa meksikolaisen ruoan löytäminen on melkoisen vaikeaa. Ravintolat keskittyvät enimmäkseen texmex-tyyppiseen ruokaan kuin aitoon meksikolaiseen. Eikä texmexissäkään mitään vikaa ole, mutta on niissä vaan vissi ero. Helsingissä on Patrona niminen ravintola, joka on todella hyvä paikka. Suosittelen, siellä on kyllä maukasta ruokaa.

Hankalaksi homman tekee se, että raaka-aineita on vaikea saada. Tavallisesta kaupasta saa korkeintaan yhdenlaista chiliä. Kaupan tortillat eivät ole tortilloita nähneetkään. Eikä täydellistä quesadilla-juustoakaan ole löytynyt. Pitää siis hieman improvisoida ja tilata netistä puuttuvat raaka-aineet.

Tortillat valmistetaan perinteisesti masa harina jauhoista. Niitä on hieman vaikea löytää Suomesta. Tosin nykyään ainakin Ruohonjuuresta löytyy Cool chile -merkkistä, josta tehtynä tortillat onnistuvat ihan hyvin. 

Masa harina tortillat (noin. 10kpl)
2 dl jauhoja
1 dl lämmintä vettä
hieman suolaa (jos haluaa)

Sekoita aineet keskenään. Vaivaa taikinaa hetki. Pyörtä taikinan paloista hieman pienempiä kuin golf-pallot. Kaulitse tai käytä tortilla-paininta. Kuumenna pannu (mieluiten valurautainen) ja kuumenna lätty molemmin puolin. Laita valmiit tortillat liinan alle odottamaan.

Perinteisen salsan lisäksi teimme salsa verdeä, mitä en ollut aikaisemmin tehnytkään. Ohjeen bongasin Tasty Kitchen -sivulta. Siitä tuli kyllä ihan mielettömän hyvää, suosittelen! Maku on tulinen, mutta silti erityyppinen kuin toisessa salsassa. Salsaan tulevia tomatilloja on hieman vaikea myös löytää.


Alla olevan kuvan salsa reseptin olen täällä jo aikaisemmin jakanut. Suosittelen tätäkin!

Lopuksi kaikki ruoka-aineet yhteen ja ääntä kohti. Piti nopesti vielä napata kuva valmiista setistä ennenkö aloitettiin kunnon syöpöttely.

Voi voi voita

Mähän olen hippiäisyyksissäni näitä margariinin kammoksujia. 

Leivän päällä voi on ihan ok, mutta usein ärsyttää sen vaikea levitettävyys. Tämänpä ja kokeilunhalun vuoksi pitkään listalla on ollut kotitekoinen margariini tai whatsoever levite. 

Levite
100g voita
1dl (kylmäpuristettua) öljyä
1dl vettä
1 valkosipulinkynsi
persiljaa
ripaus suolaa

Anna voin pehmetä ja vatkaa se tasaiseksi. Lisää vatkaten öljy ja vesi. Lisää mausteet.

Tein niin kuivia sämpylöitä, että oli äkillinen tarve levitteelle. Meillä ei ollut suositeltua kylmäpuristettua öljyä kuin oliivista, jonka luottoystäväni tyrmäsi tässä käyttötarkoituksessa voimakkaan makunsa takia. Siksi käytinkin ihan tavallista rypsiöljyä ja toimi vallan hyvin.

Maku?
- Herkullista! Napsimme hapankorppuja ihan vain saadaksemme vielä aina vähän lisää levitettä :)
Seuraavaksi ajattelin vaihtaa mausteeksi jotain muuta, ehkä aurinkokuivattua tomaattia (joka on Bonjour-levitesuosikkini).
Ystäväni ja kirjallisuuslähteet kertovat, että levite säilyisi jääkaapissa pari viikkoa.

Miksi siis ostaa kaupan epämääräisiä prosessimössöjä, joita margariiniksikin kutsutaan, kun taivas on avoin kotitekoisille levitekokeiluille! :)

Vadelmasmoothie

Vadelmakausi alkaa olla kuumimmillaan, joten kirjataan ylös Ebbun vadelmasmoothieresepti. Tänään oli tehtävä piristävä iltadrinksu, koska vadelmia oli tarjolla ja jääkaappiin nahistui selleriä ja banaania :)

Vadelmasmoothie

vadelmia

varsiselleriä

banaani

maustamatonta jugurttia

Kuulemma voi vielä maustaa vaikka hunajalla, ja jos on makean ystävä, niin ehkä kannattaa vähän lisätä. Oli aika pirskahteleva ja raikas kokemus! (lue: ei-makea)

Vohvelipää

Olen jo pitkään ihaillut blogissa ja Ravelryssä Picklesin ihania malleja, jotka useimmiten ovat vielä erittäin helposti saatavillakin. Nyt ensimmäinen malli pääsi puikoille, Waffel hat eli Vohvelipää.

Mikä onkaan parempi kuin kylmä kesä - lämmin pipo. 

Malli: Waffel hat by Pickles 
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair, jämälankaa vuosien takaa
Puikot: 5-pyöröt magic loop -tekniikalla (tietenkin!)
Muuta: Ohje ja neule ovat helppoja ja suhteellisen koukuttavia. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Ebbu kuvaili ja naureskeli minulle, kun yritin saada pitkulaisen pipon näyttämään päässäni muulta kuin pulsupipolta. Jotenkin tämä malli ei ole ihan optimi omaan päähäni / tyyliini (tiukkis, mikä tiukkis). 

Pipo lähteköön lahjaksi, kun olen saanut vielä lisättyä ohuen fleece-vuoren, koska lanka oli omaan kutisemattomaankin päähäni aika ikävän tuntuinen. 

Tein mallikertoja aika monta enemmän kuin ohjeessa. Alkuperäinen ohje on "ihan tavallinen" pipo. :)

Nam, vohvelia!

Kalajuttuja

Kesälomaa on vietetty mökkeillen. Vaikka puikotkin ovat viuhuneet, niin pääasiassa viuhe on käynyt mustikkavarpujen, vadelmien, järven kalojen ja muiden luonnon antimien tienoilla. 

Mökkijärvemme suorastaa kuhisee suutarikaloja. Perheessämme on aina vannottu sen nimeen, että suutari maistuu mudalle, eikä siitä voi tehdä mitään syömäkelpoista. Myytin murtamiseen tarvittiin kalastamisesta innostunut britti-mieheni, joka alkoi nostamaan järvestä suutareita. Esimerkkinä kerrottakoon, että katiskan saa yön aikana AINA täyteen (= 10 kpl) näitä suutarikaloja. Mato-ongella laiturilta kaloja voi vain nostaa ylös. 

Eli sitten pitikin keksiä, että mitä näistä kamalista mutakaloista sitten tehtäisiin ruokapöytään. Alkuun kalaa savustettiin (mudan maun peittämiseksi) hyvällä menestyksellä. Tänään kuitenkin päätimme soveltaa äitini herkullista kalasoppareseptiä järvestä nostettuihin suutareihin. 

Kalasoppa
3 sipulia 
voita
vettä
pienehkö palsternakka
3 porkkanaa
1-2 kalaliemikuutioa
15 valkopippuria
5 perunaa
1 savustettu suutari
2 kypsemätöntä suutaria
2 dl kermaa
purjoa
tilliä
lisää voita

Sipulit paistetaan voissa. Lisätään vesi, pilkotut palsternakka ja porkkanat. Lisätään mausteet. Kun kasvikset jo vähän pehmenneet, lisätään pilkotut perunat. Perunoiden ollessa melkein valmiita lisätään kalan palat. Kun kala on kypsää, lisätään kerma, purjon paloja ja tilliä. Äitini ohjeen mukaan kerman lisäyksen jälkeen keittoa ei enää kiehauteta, vaan kuumennetaan vain lähes kiehumispisteeseen. Voinokare lopuksi perään. 

Nautitaan jälkiuunileivän kanssa! 

Ja maistuiko soppa mudalta? -ehei, vaan oli aivan ihanan herkullista. Hieman askartelua oli ruotojen kanssa, mutta maku oli yhtä hyvä kun perinteisessä lohi- tai kuhakeitossa, jota äiti aina tekee. 

Opiskelimme kalasta hieman lisää ja vaikka Suomessa suutari ei ole kovin arvostettu ruokakala, niin Euroopassa sitä syödään ja käytetään koristekalanakin. Jos siis sattuu suutareita ongenkoukkuun, voimme suositella ihan syötäväksikin! :) 

Kesäisiä askarteluja

Kesäisiä värkkäilyjä syntyy, vaikka vähemmän puikoilla ja enemmän muilla menetelmillä. Kuvat kännykästä eli vähän sameeta. 

Töistä tarpeettomina olen saanut tämänkokoisia rumia muovitörppöjä, joihin olen aloittanut virkkuuprojektin. Netistä on löytynyt ihania amppeliasetelmia, joten ehkä jossain vaiheessa törppöjä alkaa olla asetelmaksi asti. 

Pojat kasvavat, vaikka terassin kasvitarhan vitsauksena onkin ollut sekä kirvat että joku tuntematon mullan pöyhiä (city-kani?!). 

Kunnostauduin kaverini innoittamana kokeilemaan kuusenkerkkäsiirapin tekemistä. Jännän makuista ja toivottavasti kauhian terveellistä :) Siirappia olen käyttänyt jätskin kanssa, raakapuuron ja viilin mausteena. Reseptejä esim täällä ja täällä.

Sisätiloissa tasainen tappavalla tahdilla etenee vessaremppa. Niin tappavasti, että olen päättänyt homman päätyttyä pitää vessatuparit! Kaakeliliiman hienous on testattu (voi argh). Kierrätyskeskuksesta raijattu jos sun minkälaista rojua. 

Tällä hetkellä työt vaarassa tauota, koska alkuperäinen liukuovien valmistaja ei voikaan tehdä niin epä-syviä  (?!) ovia, mitkä meille mahtuisi. Eli jos jollakulla olisi neuvoja, mistä saada mittatilausliukuovia, niin mielelläni otan vinkkejä vastaan :) 

Häälahja

Edellisen postauksen perään lisää kaasoiluja. 

Vuoden alussa jäi mieleeni Madam B.C.:n blogissa hääpäiväkirja, jonka hän oli tehnyt ystävilleen. Minusta idea oli aivan upea ja koska jo siinä vaiheessa oli tiedossa parhaan ystäväni häät, niin laitoin sen mieleeni.

Oma toteutukseni seuraili pitkälti Madam B.C.:n tekemistä eli eri hääpäiville pyhitettiin oma sivunsa ja sivulla kuvattiin kunkin päivän teema. Osan vuosista tein Madamea mukaillen, osaa päivittelin oman askarteluvaraston tuotteille. 

Kullekin sivulle jätin lisäksi tilaa hääparin merkinnöille kunkin vuoden merkittävimmästä tapahtumasta ja siitä, miten mitäkin hääpäivää he juhlistivat. 

Lisäksi lisäsin sivuille myös nämä 15. vuoden jälkeen tulevat vuodet, joille ei ole erityistä teemaa. Ajattelin, että kun kirja toimii parille kuin päiväkirjana ja albumina, niin olisi hassua jättää osa vuosista kokonaan pois. 

Loppuun ei voi toivottaa kuin ikuista rakkautta hääparille ja kiittää Madam B.C.:tä loistavasta ideasta!

Pinjatat kevään juhliin

Kevään askarteluprojektit ovat monessa kohtaa nivoutunut yhteen aiheeseen eli kaason rooliin parhaan ystäväni mennessä naimisiin. 

Ensin oli tietenkin polttarit ja sen jälkeen on suunniteltu häitä. Vaikka mitään normaalia isompaa häähässäkkää ei ole, niin yllättävän paljon sitä saa aikaa kulumaan ihan perusaskarteluihin ja -polttareiden suunnitteluun.

Polttarit olivat Meksiko-teemalla ja iltahämärän ohjelmaksi olin tehnyt pinjatan. Innostuin pinjatoista ystäväni suosittelemana ja toinen pinjata syntyi aiemmin keväällä kummityttöni syntymäpäiväksi. 

Tekemäni pinjatat syntyi keittämällä 10 minuuttia 10dl vettä ja 1dl vehnäjauhoja liisteriksi ja laittamalla useampi kerros sanomalehteä ilmapallon päälle. 

Ja niinkuin homma niin usein lähtee käsistä niin näin tälläkin kertaa. Palloja syntyi samalla kertaa 5 ja kerroksia niihin kaikkiin tuli ehkä muutama liikaa eli pinjatan rikkoja tarvitsee aseeksi vähintään lekan. Mies kiitteli taas kerran, kun useamman viikon keittiön pöytätilan vei nämä sanomalehtimunat. 

Viimeiseksi kerrokseksi laitoin kopiopaperia. Reiän kiinnitystä varten tein saksilla, sulloin sisään ylläripyllärit ja lopuksi koristelin munaset teemaan sopiviksi. 

Tässä ensin 6-vuotiaan kummityttöni prinsessapinjata. Prinsessat rikkimuksimalla sai palkinnoksi karkkia, tarroja ja kaikkia jänniä tyttöjen juttuja. 

Polttarisankari puolestaan sai muksia menemään entiset poikaystävät ja ihastukset ennen avioon astumista. Pallon sisältä löytyi erilaisia tarvikkeita tulevan avioliiton onnen ylläpitämiseen.

Valonpimennys

Hiljaiselon jälkeen on ihanaa vihdoin ja viimein saada jotain valmiiksi. Tosin mistään suuresta urakasta tässäkään ei ole kyse, mutta valmistumisen riemu on sitäkin suurempi. Sain Peppiinalta jouluna lahjaksi viskoosinauhaa, vaikka joululahjojen antaminen on laitettu minimiin perheessämme. Noh, käsityöharrastajalle saa aina antaa materiaaleja lahjaksi. 

Suunnittelin aluksi, että tekisin sellainen virkatun maton, joita aina välilä näkyy blogeissakin. Mutta tulin siihen tulokseen, että sille ei ole nyt paikkaa kotona. Lopulta päädyin virkkaamaan koreja, koska ylimääräinnen pikkutavara pitkin kämppää tarvitsi jonkun säilytyspaikan. Lisäksi keskeneräisille ja pienehköille neuletöille korit ovat sopivia säilytyspaikkoja. Korit on virkattu omasta päästä, mutta ainakin Ravelryssä oli monta kivaa mallia, jos joku kaipaa ohjetta. Lisäksi Kauhavan kangasaitan sivuilta löytyy ohje muutamaankin koriin. Koukkuna käytin kymppiä, joka sopi hyvin paksulle nauhalle. Tuloksena on hyvinkin jämäkät ja kestävän oloiset korit.

 

Kuten kuvista näkyy, on kämppämme tällä hetkellä hupussa. Julkisivuremppa torppaa valon kohtuullisesti, tosin aurinkoisella säällä valonsäteet pääsevät juuri ja juuri muovin läpi. Valonpimennystä kestää vuoden loppuu saakka, huoh! Ja kämpästä tulee varsinainen sauna kesähelteillä.  Tuplahuoh! Vaikka siltikin toivon, että tulee samanlainen hellekesä kuin aikaisempinakin kesinä. Ihanaa, että on valosaa ja lämpöstä!

Onnistunut Siivouspäivä

Pyhitimme eilisen päivän urbaanien kaupunkitapahtumien viettoon huolimatta siitä, että keli oli jäätävän kylmä.

Ensin vierailimme Dodon Kääntöpöytä-kahvilassa Pasilassa. Minusta kaupunkiviljely on ihana ajatus ja jos asuisimme Helsingissä ja meillä ei olisi pientä takapihaa, niin varmasti olisin mukana toiminassa. Kahvilassa söimme herkullista horsmapiirakkaa, jota voisi itsekin kokeilla valmistaa. 

Toinen urbaani kaupunkivierailun kohde oli Siivouspäivä. Shoppailu on minusta ihanaa ja onkin kivaa shoppailla vähän paremmalla omatunnolla, kun voi ostaa muiden tarpeettomaksi jääneitä tavaroita. Jotain vaatteita löytyi mukaan (mieheni oli esimerkiksi saatava hyiseen keliin välihuppari). Sen lisäksi käsityörintamalle löytyi uusia  raaka-aineita.  

Yhdeltä Kallion sisäpihalta löytyi säkillinen lankaa. Mukana oli kahta eri sekoitemoharia eli ei mitään vuoden parhaita aarteita, mutta eiköhän näillekin parin euron langoille käyttöä löydy. 

Toiselta sisäpihalta oli verhoina palvellutta Artekin kangasta, jolle kaavailen myöhemmin jotain mukavaa käyttöä. 

Harmillista, että ilma oli tosiaan niin kylmä, koska ainakaan Kalliossa asiakkaita ei tuntunut olevan ruuhkaksi asti. Tosi hauskaa oli jutella myyjien kanssa ja huomata, kuinka suomalaisistakin kehkeytyy kelpo myyjiä :) Henki oli korkealla!

Toivottavasti Siivouspäiviä tulee vielä lisää. Henkilökohtaisesti ajateltuna Siivouspäivä kerrytti varastoa taas kiitettävästi, joten siinä mielessä sen onnistumista voisi joku kyseenalaistaa :) 

Asenne-sukat

Rajallisen ajan myötä aina projekteja tekiessään koittaa miettiä niihin jotain erityistä. Eli joko kokeilee jotain uutta ohjetta, miettii erityisen tarkkaan langat mahdollisen lahjan saajan mukaan tms. Siksipä pyyntö tehdä perussukat työkaverille vaati tarkempaa pohdintaa. 

Herra on itse kovin hevi hengeltään ja hain inspiraatiota hänen fb-sivuilta. Hevikeikkatunnelmien myötä päätin lähteä pääkallolinjalle. 

Koska toiveena oli käyttää sukkia Conversejen kanssa, ei sukkien jalka-osa saanut olla yhtä paksu kuin kirjoneulottu varsi. Sukkien koko on 44, mutta sainpa tungettua ne omiin upouusiin zeebra-tennareihini. Käheetä!

Hevi-asennetta!

Aika tömäkkä kirjoneule tuli langoillani ja pelkäsin kovasti, että liian tiukka nilkan kohdalta, mutta lahjan saaja vakuutti olevansa kapeanilkkaista rotua. Sukkien jalkaosan tein ilman kirjoneuletta, jotta mahtuvat sitten niihin tennareihin.

Valmistajana olen itse tyytyväinen sukkiin ja näin myös toivottavasti sukkien käyttäjä. Oli kiva pitkästä aikaa naputella menemään kirjoneuletta ja se myös teki perussukkien tekemisestä vähän innostavampaa. 

Malli: Perussukka omasta päästä ja Adrian Bizilian We Call Them Pirates -kirjoneule samannimisestä pipo-ohjeesta. Ullan-sukkaohjeen mukaisesti tein tyyliin sopivan terävän/tasaisen kärjen.
Lanka: 7 veljestä musta, kaksinkertainen valkoinen Nalle-lanka
Puikot: 3,5 sukkapuikot
Muuta: Välillä oli vähän pitkiä langanvetoja nurjalla, toivottavasti niihin ei jää kamalasti varpaat kiinni :)

Ja sitten hieman selvitystä, mihin taas kaikki kutoma-aika on mennyt eli juoksemalla puutarha- ja DIY-kaupoissa. Uusi Poikien sukupolvi kurottelee jo kohti valoa. Toisaalla myös pikkuruinen vessamme  on boordeineen pääsemässä uuteen uskoon.

Viikon takaiset kurottelut eli onneksi ovat jo vähän vankistuneet tästä.