Fiilistelyä

Olen koittanut torjua pimeyden voittoa itsestäni niin blogin avulla kuin nyt viimeisimpänä (joulu)valojen avulla. Paperiset joulutähdet ovat olleet viime vuosina suosikkina ja tänä vuonna kotiin tuli toinen tähti lisää.

Punaisen tähden palaessa tunnelma hipoo jo bordellimaisuutta, mutta mikäs siinä.

Olen myös aloittanut perinteiset joulu(kortti)askarteluni. Eilen kamelin lailla kävin kierroksella kaupungilla ja hain samalla vähän tarvikkeita Eurokankaasta ja Ruohonjuuresta. Kamelina olosta eniten tulee varmaankin kiittämään rakas veikkamme... Kamelin saavuttua takaisin kotiin ompelukone pöydälle ja surraamaan. Samalla hoidin pois kaikki pienet tekemättömät mytyt ommeltavien kasasta. Miten onkin aina vaivalloista saada kone esille ja alkaa tuumasta toimeen. Oispa oma käsityöhuone. Alla hieman esimakua joulunyssäköistä.

Olkatoppaukset, krepit, neonvärit...

Jo otsikosta voi päätellä, että tämä juttu liittyy jotenkin kimaltelevaan 80-lukuun. Joko kyseessä on kasaribileet tai joku on so-last-season. Tai paremminkin decade. Aihe ei siis pahemmin liity neulomiseen tai muutenkaan käsitöihin, mutta sitä hauskempi juttu on kyseessä!

Eilen kaveri piti siis pippalot, jossa teemana oli 80-luku. Ja totta kai tämä kasarilla syntynyt neuloja ja Dissaaja osallistuttiin niihin kinkereihin.
Pukeutuminen oli tietysti asianmukaista kasarimeininkiä. Alkuun oli hieman hukassa mitä sitä laittaisi päälle, kun omassa vaatekaapissa ei varsinaisesti kasarivaatteita löydy. Lukuun ottamatta kasarin uutta tulemista, mutta nekin on päivitettyjä versioita eikä niin katu-uskottavia. Suunta kohti kirppareita ja UFFia!

80-luvun hengen mukaisesti kuvat otettiin Polaroid-kameralla :)

UFF:sta ei yllättäen löytynyt hyviä ja teemanmukaisia vaatteita montaa. Ja hinnatkin olivat melko ”korkeita” siihen nähden mitä haluttiin panostaa asiaan. (Yksi helmi tosin löydettiin, Dissaajalle erittäin päräyttävä nahkainen kraka!)
Joten jälleen kerran luottopaikasta Radiokirpparilta löytyi vaikka mitä. Itse sain inspiraation Madonnan tyylistä 80-luvulta, kun taas Dissaaja lähti kunnioitettavalle turkoosi toppaliivi –linjalle.

Oli kyllä niin mahtavat bileet ja upeita asukokonaisuuksia löytyi useimmilta osallistujilta. Naurussa oli pitelemistä koko illan. Musiikkina soi tietysti kultaiset suosikit suoraan 80-luvulta, Dingo, Kikka, Madonna, Michael Jackson…

Tyttöjen sukkahousut sateenkaaren väreissä.

Suosittelen todella paljon tällaisia teemabileitä. Ensi vuonna on sitten ysäribileet..

Ota löysin (lämpimin) rantein

Tein pikapikaa itselleni jämä mohair-langasta kämmekkäät. Olen aikaisemminkin tehnyt tällä mallilla samanlaiset kämmekkäät, mutta eri langalla ja eri värillä. Joten homma hoitui kivuttomasti, ei kiristelyä eikä purkamista. Joskus näinkin! Kämmekkäät-sana on sana, joka ei sovi omaan sanavarastooni. Mieluummin kämmenikkäät. Kämmekkäät kuulostaa siltä, että siitä nimenomaan puuttuu yksi tavu. Kämmenikkäät…hmmmm.

Kuvien tausta muuten näyttää ihan esiripulta. Kyllä, asuntomme on yhtä tosielämän teatteria. Sain pinnistellen itse otettua kuvat. Kuvissa näkyy hauskasti erikoinen luonnonilmiö tähän aikaan vuodesta, nimittäin VALO.

Malli: Ursus-kämmekkäät by Hanna-Kaisa Hämäläinen
Lanka: Novita Rose Mohair, harmaa
Puikot: 5
Muuta: iisibiisi malli, nopea tehdä

Sunnuntaina kävin kirpparilla (Bonuskirppis, Tampere) ja löysin tosi kivan nahkalaukun. Ja hinta oli vain 3 €. Dissaaja hiukan naureskeli vieressä, ihan kun niitä laukkuja ei vielä olisi tarpeeksi. Pöh, sanon minä.

Jaa miksikö vihaan talvea?

Olenko ainoa, joka ei riemusta kiljahtele nyt kun pääkaupunkiseudullekin on saatu metritolkulla lunta? Sinänsä tietenkin kiva, että enemmistö ihmisistä on innoissaan lumivalkeista maisemista, mutta olen viime vuosina kääntynyt todelliseksi epätalvi-ihmiseksi.

Näitä syitähän talvesta murisemiseen on useita; 1, 2... Ehkä murisisisin vähän vähemmän, jos asuisin jossain muualla kuin joukkoliikenteen vankina. Tänään eivät ratikat kulkeneet ja taksitkaan eivät meille päin saapuneet, oli aamulla pieni vimma, kun yritin lääkäriin aamusella ehtiä. En muuten ehtinyt.

Tokihan talvessa on hyvät puolensa; se saa pariskunnat yhdessä harrastamaan. Me iltapuhteiksi käytiin kaivamassa auto hangesta.


Jeejee, kevättä odotellessa! Sitä ennen tosin ehtii kutoa aika monta pipaa.

Vähän kiristää

Blogin nimihän on vain humoristinen heitto ja tarkoitus on ollut, että ei kamalasti kiristäisi, mutta nyt on kyllä vähän kiristänyt näiden neuleprojektieni kanssa; olen vain purkanut, purkanut ja purkanut. Nyyh. Noh, kun tarpeeksi kiristeli, niin alkoi valmistakin lopulta syntyä.

Helsingissä on nietokset korkeat ja pipoa tullaan tarviamaan eli väkäsin Mambosta Ruutan Lapponia-palmikkopipon. Väkäsin, eli kerran se piti purkaa, koska muuten olisi kiristänyt muutakin kuin silmukkaa; vaivoin veri kiersi päässä sitä testaillessa, mutta loppuun asti piti tehdä ennen kuin uskoi, että pieni se on. Päässä soikin nyt ikivanha iskelmä; Lappooonia, ois kaunis Lappooonia..

Kuvat on vähän .... jänniä.

Malli: Lapponia Cable hat by Ruuta
Lanka: Novita Mambo, violetti
Puikot: 6
Muuta: Ois ollut kiva tehdä ekalla kerralla sopivan kokoiseksi. Helppo malli, jos osaa. Lisäsin palmikkojen väliin kaksi silmukkaa ja tein mallikertoja useamman kuin ohjeessa. Iso pää, tiukka käsiala tai ohuempi lanka?

Sitten ihan jotain muuta...

Meillä on kotona puhuttu paljon ekologisuudesta, ravinnosta ja näistä teemoista sopivasti yhdistellen. Epäilijä saakin tuta kaikki villitykseni melko lyhentämättömänä, mutta viikonloppuna huomasin, että opit on alkaneet mennä perille. Hmm.

Kokis on Epäilijän lempijuoma, mutta perjantaina ihmettelin, minkä takia normi-kokiksen sijasta meillä juodaankin Olvin kolaa. Vastaushan olisi pitänyt osata arvata; "lähiruokaa". Vrt. Olvi ja Cola Cola Company. Joopajoo. Vielä mä joku päivä kokeilen kolan tehoa pöntön pesuaineena!

Korusatoa

Tosiaan, niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, kävin viime viikonloppuna kädentaitomessuilla Tampereen messuhallissa. Niin myös kävi MONI muu käsityöintoilija. Porukkaa oli ihan pipona! :) Mutta tunnelma oli silti hyvä, piti vaan yrittää olla ryntäilemättä ja hermoilematta, niin kaikki meni hyvin.

Ostoslistalla ei ollut oikeastaan mitään tiettyä ja ostoksia ei tullut ihan hirveästi. Huovutusvillaa ostin joulukortteihin ja korutarpeisiin. On kyllä niiiin mun värit!


Lankoja en tutkaillut kamalasti, sillä kuten aikaisemmin on tullut ilmi, yritän päästä vanhoista varastoista eroon. Yleensäkin mietin ensin mieluummin mitä teen ja etsin mallin ja sitten vasta ostan langat. Ei ole järkevää sitoa pääomaa varastoihin :D

Joten koska pää oli aika tyhjä siltä osin, tyydyin vaan myötäelään muiden hamstratessa. Hih.

Korut kiinnostivat sitten enemmän. Siellä oli aivan älyttömästi hienoja design-koruja monilta erilaisilta ammattilaisilta. Ja mieluusti jonkin sellaisen hankkisinkin, mutta ei taida opiskelijan budjetti niihin riittää. Joten tyydyin sitten ostamaan ihan tavallisia helmiä ja korutarvikkeita. Ei mitään erityistä siis. Vielä.

Kävin vähän aikaa sitten Gina Tricoossa ja siellä oli paljon koruja myynnissä 1,50€:n hintaan. Ostin sellaisen melko mauttoman korun, jossa oli kaiken maailman härpäkkeitä vaikka kuinka paljon. Mutta fiksuna tyttönä purin sen ja tuloksena sain monta erilaista riipusta oma tekemiin koruihin. Jeejee!

Punaista korua olen ajatellut lähinnä pikkujoulu/jouluhummailuihin.

Tätä korua käytin vuosijuhlilla, eli siis vähän fiininpään menoon.

Mutta tässä tältä erää.

Pilkahdan minäkin

Lisäpilkahduksia syksyyn, ei tosin niin värikkäinä kuin Ebbun viimekertainen bloggaus! Sain valmiiksi Tikrun suunnittelemat ihanaiset Chevalier-tumput, jotka olivat olleet puikoilla muutaman viikon. Kerrassaan mukava pikkuprojekti, ja luulen että vastaavia tehdään liukuhihnalla muutamat muutkin nyt kun joulukin alkaa lähestyä.

Lisäsin loppuun yhden mallikerran, minkä vuoksi näistä tuli kyllä aika pitkäsormisen ihmisen tumput. Toivotaan, että ranskalaisella kaverillani, jolle nämä suunnittelin lähettäväni olisi pitkät sormet. Saas nähdä, miten tumput sopivat Pariisissa asustavan pukumiehen garderobiin... Taitavat jäädä pelkästään vapaa-ajan käyttöön.

Malli: Chevalier by Tikru
Lanka: Novita Jussi 783 aleale-korista
Puikot: 3,5
Muuta: Sopivan helppo, mutta hieman ajattelua vaativa malli

Kuvausmatkalla lähikaupan tienoilta löytyi kaanis lehtikuusi. Vastoin kuin pohjoinen serkkunsa (eli normikuusi), lehtikuusi näemmä valmistautuu talveen ylimääräiset lehtihavut pudottaen. Kauniin keltaisena se siellä seisoi sateessa Koffin puistossa. Onneksi ei tarvitse ihan yksin olla, vaan saavat toisistaan seuraa sekä koirantaluttajista ja blogikuvailijoista... :)

Väripilkahdus harmauden keskellä

Huiviliivi on valmis! Siitä tuli oikein kiva, varma käyttövaate. Ainahan niin ei välttämättä käy. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa :)

Hieman liivissä on kyllä sellasta äitiysvaatemeininkiä, varsinkin jos sitä pitää kiinni. Mutta eipä sillä mitään väliä, tykkään siitä paljon. Neulekuvio on vielä kaiken lisäksi niin näppärä, että sitä voi pitää molemmin päin.




Malli: Huiviliivi by Arja Viitala
Lanka: Sandnes Garn, Kitten Mohair 4836
Puikot: 6
Lähde: Novita Syksy 2008
Muuta: Todella helppo malli, joten sopii vasta-alkajillekin.

Kiitos Ex-Kämppiksselle kuvausavusta! :) Kaupunkimiljöössä voi muutama katse tulla ohikävelijöiltä..

Aloitin uuden työn tällä viikolla. Päätin päästä eroon vanhoista langoista, joten piti löytää joku työ Novitan Nalle-langalle. Ja mikä ihme meitä on Peppiina riivannut, sillä mulla on kauhea kasa samanväristä Nallea, mistä sä teit sen Coffee tunicin. Luultavasti pitää ryhtyä värjäyspuuhiin sitten, kun työ on valmis, sillä tämä väri ei oikein ole mun väri.
Mutta joka tapauksessa, pongasin Novitan syksy 2008 –lehdestä kietaisuliivin, joka näyttää kivalta tapaukselta. Mukava vaihteeksi tehdä palmikkoneuletta, sillä oon viime aikoina tehnyt aika yksinkertaista neuletta.


Tänään tapahtui myös jotain muuta suurta! Nimittäin kädentaitomessut! Tulihan siellä käytyä ja jotain ostettuakin. Niistä lisää sitten vähän myöhemmin.

Berliinin tuliaisia

Ah, kiitän suomalaista (?) pekkassysteemiä! Sen turvin vietin pidennetyn viikonlopun Berliinissä. Just sain likapyykit pestyä, ladattua turistikuvat koneelle ja nyt katsomaan Ebbun viime päivien aikaansaannokset ja lisäämään omat mietteet. Ja TULIAISET!

Ensin pakko hieman hihkua sitä, kuinka ihana paikka Berliini taas oli. Ah. Optimistina (vai pessimistinä?) otin kutimetkin mukaan, mutta aika kiiruhti muissa merkeissä. Näimme kaupungissa Erasmus-vaihtariporukan kanssa neljä vuotta kotiinpaluumme jälkeen. Hihkumista heidänkin kunniaksi. Hii! Hii! Erossa olon vuodet äkkiä hävisivät ja kaikki oli kuin silloin aikoinaan huolettomina Erasmus-aikoina. Voi kunpa ne päivät sais takas. Eipä taida olla mahdollista, koska elämässä pitää tehdä vakavia ja oikeitakin asioita. Tosin aloin tuossa reissussa miettimään, että pitääkö tosiaan??

Tein yhteensä kolme puikollista, opetin yhden katalaaninuorukaisen kutomaan silmukoita ja muun ajan Chavalier vain matkasi mukana imien vaikutteita. Aika hyvä saldo!

Ebbu jo varmaan palaakin halusta kuulla tuliaisista. Koska olet niin taitava saksan kielessä toin mukani Verenan Winter 2008 -lehden. Ihan uusi tuttavuus minulle, mutta mallit oli varsin toteuttamiskelpoisia. Saas nähdä, missä vaiheessa viitsin luopua lehdestä ja lähettää sen Tampereelle kuolattavaksi.

Eikö muuten olekin mahtava matkalaukku. Sen löytää hihnalta helposti ja sitä vetäessä tulee ihanan neiti olo. Ei haittaa vaikka vähän painaisikin.

Alla olevan ponchon (onko se poncho hihaominaisuudestaan huolimatta?) ajattelin aika ensimmäisenä toteuttaa. Langatkin odottaa jo sängyn alla. Paksut langat, joten nopea valmistumista silmällä pitäen.

Olen pidemmän aikaa etsinyt jotain kivaa hameohjetta sitä löytämättä. Alla olevassa pikkumekossa voisi olla aineista. Pelkään vain itsetehtyjen hameiden venyvän muodottomiksi käytössä. Kokemuksia?

Lehden mallit ovat ihanan nuorekkaita, ja viimosen muodin mukaisia. En tiedä, iskikö allaolevissa malleissa lähinnä violetti väri, joka nyt tuntuu koukuttavan minua vai mallit itsessään. Turha varmaan kuvitellakaan ehtivänsä tekemään kaikkia näitä, joten eiköhän karsinta osu näihin.

Nyt pitää vaan asennoitua vaan taas pimeään ja harmauteen. Lohduttavaa sinänsä, että ei siellä Berliinissäkään ollut kovin valoisaa... Muutama kuukausi ja muutama neuleprojekti niin eiköhän se siitä!

Uusi pipo ja valokuvaamisen hankaluus

Jämälankavirityksiä on taas tullut lisää. Yksi liittyy jouluun, joten en siitä sen tarkemmin viitsi vielä kertoa. Pehmeitä paketteja siis luvassa! :)

Itselleni tein ihan tavallisen pipon Novitan Rose Mohairista. Ostin langat huiviliiviin, mutta halusin sittenkin värikkäämmän vaihtoehdon. Loppujen lopuksi ostin siis Kitten Mohairin purppuran väristä lankaa. Pipo on itse asiassa samaa neuletta, oikealla pelkää oikeaa ja nurjalla nurjaa ja silmukan nostoa vuorotellen. Itselläni pipo kulkee nimellä pulsupipo.. Kuvat eivät ole mitään kaikista parhaimpia, omat kädet eivät riitä ihan hirveen kauaksi ja sihtikin on aika heikko. Pikkasen nauratti, kun yritin ottaa kuvia läheisessä puistossa. Kuului pelkkää tuhinaa ja salamanräpsymistä! Vielä on pitkä matka neulebloggariks. hihi.

Mikä ilme!

Mikä käsi!

Nyt pitäisi alkaa miettimään jo seuraavaa viritystä, ts. neuletta, jota voisin alkaa työstään. Huiviliivi on melko pian valmis ja uusi työ olisi hyvä olla mietittynä valmiiksi. Kaapista löytyisi kasa Mamboa ja Nallea, joten kaippa niistä jotain täytyy kehittää.

Laitan vielä kuvan aikaisemmin tehdystä pylpyrähuovutuskorusta. Se ei ole enää niin raskas, sillä laitoin pylpyröiden tilalle puuhelmiä. Selkeästi parempi!


Olen illalla menossa Helmimeren ennakko-ostoiltaan ja tutustumaan messutarjouksiin ja erikoisuuksiin. Saas nähdä mitä sieltä tarttuu käteen! :D

Mihin tämä vielä johtaa?

Voi hyvänen aika! Olen tänään kajonnut blogimme html-koodiin. Olen järkyttynyt. Ebbu on siellä seikkaillut jo pidemmän aikaa eli tämä ei sinänsä ole varmaan mikään uutinen. Aikoinaan kun yliopistolla kävi takkuillen ohjelmoinnin kurssia tuli useampaa kertaan kirottua, että "tällä tiedolla nyt ei ainakaan tee mitään tulevaisuudessa". Noniin, tulipahan taas todistettua tuokin nuoruuden kaikkitietävä uhoaminen vääräksi. Varmaan kohta huomaan tekeväni monimutkaisia lujuuslaskelmia, koska se oli toinen asia, mihin en silloin kuvitellut enää koskaan joutuvani.. Jään odottamaan pelonsekaisin tuntein.

Koitan rauhottua viikonlopun urbaaneja luontokuvia katsellen ja muokkaillen. Alla paparazzina tallensin lintuystäviemme arkea Oulunkylässä.

A-vartaloa ja muutakin

Olin aktiivinen! Sain vihdoin Mipen Coffee tunicin valmiiksi! Jotain positiivista harmaaseen arkeen. Joskin aika harmaahan tästä tunikastakin tuli. Täysin alitajuista toimintaa. Mutta koska tämä oli aivan liian neutraali ja harmaa, niin päätin värjätä tuotoksen ööö... HARMAALLA. Mielikuvituksen puutetta. Noh, mielestäni väripaketin väri oli ruskea, mutta lopputulos olikin sitten kuitenkin aika harmaa. Toki väri on parempi kuin alkuperäinen väri, jota ei olisi voinut erottaa harmaasta (?) ihonväristäni (kesää silmällä pitäen ja harmaiden olkapäideni paljastumista odottaen). Alla tunika ennen värjäysoperaatiota.

Kuvauksen kanssa oli vähän ongelmaa, koska tämä pötkylätunika saa A-vartaloni näyttämään vieläkin A-vartalomaisemmalta jos suinkin mahdollista. Ja valivali. Tässä kuvassa vähemmän A-vartaloisena. (Herja sana muuten) Tämä koko A-vartalomölinä juontaa juurensa työväenopiston pukeutumiskurssille, missä koin herätyksen, kun ohjaaja kertoi minulla olevan ongelmallisen A-vartalon. JAIKS.

Malli: Coffee Tunic by Mirzu
Lanka: Novita Nalle, beige
Puikot: 3,5 ja 4
Lähde: Mippe neuloo -blogi

Noh, eniveis, tässä sitten vielä lopullinen harmaus. Ebbu, huom. myös uusi tukka, jonka halusin myös ikuistaa sitä varten, että sitten kun on aika siistiä otsatukkaa, näistä kuvista näkee tavoitetason/pituuden.


Tunika on vapaasti roikkuen aikas pitkä, pötkylä siis. Päälle pukiessa se sitten lyhenee ja levenee. Lopputulokseen olen semityytyväinen. Tainnut taas olla liian iso projekti ja olen ministi kyllästynyt tässä neulonnan tuoksinnassa tähän, mutta yrittänen myös käyttää tätä.

Sorppa, olen vähän negatiivispainotteisella tuulella. Mikä lie vaivaa. Negatiivisyyden karkoittamiseen olen käyttänyt Chevalier-tumppujen väkertämistä (ohje by Tikru, taas) :) . Täytyy käyttää kuuri loppuun, jotta harmausvirus pysyy loitolla, vielä siis 1,5 tumppua tekemättä. Suosittelen syksyn karkottamiseen muillekin vaaravyöhykkeellä oleville.

Sunnuntaipuuhastelua

Tampereella paistaa aurinko ja ilma on mukavan kirpeä. Taitaa lämpötila olla vielä plussan puolella. Käytiin juuri Dissarin kanssa sunnuntaikävelyllä ottamassa muutama kuva juuri valmistuneesta hameesta. Pitkälle ei kyllä kävelty, Tuomiokirkon pihassa nimittäin räpsittiin.

Hamekankaan ostin noin kuukausi sitten, kun sain ompelukoneen lainaan kaverilta. Kangas sattui käteen alelaarista Eurokankaasta Tullintorilta. Se maksoi muutaman euron ja sen laatuista se onkin. Pikkasen kyllä mietitytti, onko kangas vähän liian verhokankaan oloinen vai ei. Se oliskin kiva mennä jonkun kaverin luo kylään ja huomata verhokankaan olevan samanlaista. Hihihi. Hameeseen piti tehdä vuori, sillä siitä näkyi hieman läpi ja vuori tuo siihen ryhtiä. (Vuorikangas maksoi tuplasti kuin itse hamekangas!)

Kuva ei välttämättä ole kaikista paras ja ei se kyllä mitenkään erikoiselta hameelta näytä. Mutta värit on mielestäni kivan pirtsakat. Ja Peppiinan on sitten turha nälviä lankojen päättelystä ja saumoista, laatutyötä se on! Voisin vaikka osallistua Muodin huipulla –sarjan seuraavalle kaudelle :D

Sitten vähän muuta näpertelyä. Perjantaina kävin taas Sinooperissä ja Harraste-kaupassa Tuomiokirkonkadulla. Koruinnostus on kasvanut suuriin sfääreihin viime aikoina ja perjantaina sitten potti räjähti. Menin siis ostamaan vaan harmaita puuhelmiä pötkylähuovuskoruun, mutta käteen jäi sitten vähän muutakin tavaraa. Ostin oikein korukirjankin! Kotona sitten aloin heti suunnittelemaan hienoja koruja, mutta paljon vielä tarvitsen erilaisia kiviä /helmiä ja pikkuvarusteita yms. Täältä tullaan kädentaitomessut! Tulin myös siihen tulokseen, että korujen tekeminen itse ei ole mitään halpaa huvia.. Joten menee vielä jonkun verran aikaa, ennenkö pystyn alkaa esittelemään tuloksia.

Sunnuntaipuuhastelu jatkukoon!