sunnuntai 30. elokuuta 2009

Käsitöitä nämäkin

Aika on mennyt taas vähän erilaisiin käsitöihin kuin mitä perinteisesti. Yhtäläisyyksiä lankakäsitöiden ja sieni- ja mustikkametsän kanssa tosin löytyy paljon. Samalla vimmalla ja kärsimättömyydellä mennään molemmissa! :) Suorastaan huvittavaa, miten samoja fiiliksiä metsässä kokee.

Olemme ystävieni kanssa käyneet Kirkkonummen lähimetsillä nyt pari kertaa tarkoituksena kerätä metsästä sieniä. Molemmilla kerroilla kuitenkin uskomattomat määrät mustikoita ovat pakottaneet keräämään niitä koreihin. Eilen olin jo vähän tuskastua, että eikö metsästä meinaa löytää sienen sientä, kunnes lopulta löysin saniaisten alta kanttarellikasvuston. Tuloksena n. 1 kg isoja keltaisia kanttarelleja! NAM! Tunne oli vähintäänkin samanlainen kuin ison (onnistuneen) villapaitaprojektin jälkeen!


Metsissä näytti kypsyvän hyvää vauhtia myös puolukka poikineen. Ne ovatkin ensi viikon keräyslistalla, koska nyt ne eivät ihan olleet kypsiä. Maa oli ihan punaisenaan!


Metsäreissun jälkeen todelliset käsityöt alkoivat kotona, kun piti irroittaa hirvikärpäsyhdyskunta tukastani! YÖÖÖÖK! Vieläkin tuntuu, että niitä vipeltää joka paikassa, mutta se on enää vain kuvittelua.

---------

Kävin viime torstaina ensimmäistä kertaa Helsingin käsityöbloggareiden live-tapaamisessa Ursulassa. Olin varmaankin hieman hoomoilasena. Kahvilavierailun myötä aloin miettiä omaa käsityöharrastustani hieman enemmän, koska tuntui, että suhtautumiseni lankoihin ja käsitöihin poikkesi siellä kuulemastani. Oli jännä nimittäin huomata, miten eri asioista saman harrastuksen omaavat ihmiset innostuvat ja saavat kiksinsä.

Omassa tekemisessäni korostuu kovasti lopputulos, ei niinkään langat ja niiden pehmeys ja sopivuus ko. neuleeseen. Huomaankin usein, että minulle on ihan sama mistä novitasta tms. käsityöni teen, kunhan malllissa on joku juju. Mallin tulee sopia minun tai neuleen saajan garderobiin, siinä tulee olla jotain jännää, se voisi jopa olla muodikas ja ajan hermolla. Tavoitteena aina, että mielessäni luoma kuva valmiista työstä vastaisi lopputulosta. Pyrkimyksenäni usein on myös, että itse tehty luomus ei näyttäisi siltä, että se on itse tehty. Tämä onkin usein se kohta, missä omat taidot eivät vielä oikein riitä.

Huomasin tapaamisessa, että tietoni eri langoista on vielä aika lapsen kengissä. Jatkan kuitenkin opiskeluani pikkuhiljaa, mutta jatkan myös novitailuani. Maailma on täynnä kivoja malleja ja josko jossain vaiheessa pystyisi luomaan jotain omaakin!

8 kommenttia:

Flikka kirjoitti...

Herkullisen näköisiä kanttarelleja! Olen itsekin huomannut, että meissä neulojissakin on niin monenlaisia, jokainen saa kiksinsä vähän eri asioista. Mikään tapa ei ole sen huonompi kuin toinenkaan, jokainen tekee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Suvi kirjoitti...

Nyt olen kyllä ehkä hiukka kade tuosta kanttarellisaalistasi. En ole koskaan nähnyt kanttarellejä metsässä, vaikka melko paljon olen siellä kulkenut.

Puolukkametsälle pitää tosiaan kohta lähteä. Marjapuuromarjoja talvenvaralle.

Peppiina kirjoitti...

No tämä oli kyllä minunkin ensimmäinen jättisaalis! Yleensä löytää yhden sieltä, toisen täältä.

En ole ennen miettinyt juurikaan itseäni neulojana, joten oli hauska huomata, miten moneen meistä on!

makepeace75 kirjoitti...

Mahtava saalis!

Neuletapaamisten myötä maailma avartuu kummasti. :o) Sitä huomaa monta uutta asiaa, joihin ei itse ole tajunnut kiinnittää mitään huomiota. Toisilta oppii monenlaista uutta ja tietenkin kuulee kaikesta sellaisesta, jonka ei ole tiennyt olevan olemassakaan. :o)

Ebbu kirjoitti...

Melkoinen sienestäjä oot!

Mari kirjoitti...

Minä olen kulkenut neuletapaamisissa jo useamman vuoden, ja ihan samalla tavalla olen välillä ihan out keskustelusta, koska minä ja kukkaroni tykkäämme neuloa Novitaa, enkä paljon muusta ymmärrä. Eikä minulle ole puikkojen merkillä tai materiaalillakaan niin väliä, kunhan nyt on jotkut tikut, joilla saa silmukoita väännellä. :) Ja monesti olen mallien suhteenkin ulkona, ei kauheasti sano joku vieraskielinen hieno neuleen nimi mitään, kun napsin itse mallini Novitan lehdestä. ;) Mutta makuja on monia, ja sehän tästä harrastuksesta tekeekin niin mielenkiintoisen, kun varmasti kaikkeen makuun löytyy jotain! :)

Tess kirjoitti...

Komia saalis! Mie asun niin pohjosessa, että ei tarvi noista hirvikärpäsistä välittää...ei tosi kanttarelleistakaan :(

Neulojia on monenmoisia. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Siinä oppii kaikenlaista uutta, kun malttaa kuunnella avoimin mielin.

sparraaja kirjoitti...

Jos käyt lisää hakemassa kanttarelleja, ota viimeisestä Kotiliedestä aivan ihana piirakkaresepti. Olen sitä nyt leiponut jo useampaan kertaan ja vie kielen mennessään. Eikä vain leipojalta, vaan kuulemma maistelijoiltakin.