lauantai 12. syyskuuta 2009

Värejä

Olen tehnyt kaikkea muuta kuin kutonut viime aikoina (taas kerran näin). Yhden sukkaparin valmiiksi saamista ei lasketa, vaikka nyt onkin sukkasato käynnissä. :)

(Speksi sama kuin edellisen Puro-sukkaparin)

Aikaa kutomiselle ei vain ole jotenkin löytynyt. Päivät venyvät töissä pitkiksi ja syys- ja muuttomasennuksen estämiseksi olen näemmä varannut iltani aina täyteen erilaisia harrastuksia, luentoja, kursseja, kavereiden tapaamisia jne. Millekään, mitä normaalisti tekisin, ei ole riittänyt aikaa. (Normaali tekeminen = kutominen, telkkarin katselu, siivoaminen (?!), Ravelryn ja/tai blogien seurailu, ruoan laitto). Onkohan tämä nyt sitten sellaista kiireisen sinkun elämää?! Huh!

Ja olen taas hurahtanut entisestäni. Jostain keksin varata kirjastosta kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson). Olin jonossa n. 100. , mikä kertonee kirjan suosiosta. Lyhykäisyydessään kirja kertoo teollistuneesta ruoasta ja on vähintäänkin ahdistavaa luettavaa. Lukemisen myötä olen alkanut entistä tarkemmin katsomaan kaupassa tuotteiden sisällysluetteloita.

Alunperin taisin hurahtaa lukiessani muutama vuosi sitten Kemikaalicocktail-blogia. Sittemmin vastaavanlaisten blogien seuraaminen on lisääntynyt ja olen kaikilla elämän osa-alueilla alkanut pohtia enemmän ekologisuutta ja terveellisen ravinnon perusteita. En ole mitenkään vielä jyrkkä kummankaan asian suhteen, mutta asia pohdituttaa minua kovasti.

Linkkinä näihin kahteen valokuvaan; VÄRIT: eikö olekin kauniit Puron värit, vähän samanlaista kuin kaikki värjätty moska mitä tulee syötyäkin... Hur, hur (hurahtelee).

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Pakko kehaista sukkiasi. :) En ole itse kauheasti ihastunut noihin Noro- tai Puro-sukkiin, joita on tosi paljon tehty tuohon samaan tyyliin, mitä sinäkin teit, eli raidoittaen pari kerrosta yhdestä ja pari kerrosta toisesta kerästä. Mutta nämä sinun sukkasi ovat minusta todella onnistuneet, ehkä osittain siksi, että toisena raitana kulkee yksivärinen, toisekseen tykkään tuosta siksakista, se antaa sukille ihan eri tavalla ilmettä mitä aivan suora neule. :) Ei silti, ei ne toisella tavallakaan tehdyt sukat rumat ole, mutta jotenkin heti kiinnitin huomiota näihin sinun sukkiisi, ja tykästyin. :)

Meidän perheessä on ollut jonkin aikaa käynnissä samanlainen ruuan tarkkaileminen, mistä sinäkin kirjoitit. Olemme toki olleet aina aika tiedostavia ruuan suhteen, lähinnä siksi, että itse en voi käyttää vehnää enkä maitoa, ja niitähän löytyy vähän joka paikasta. Eli tuoteselosteet ovat tulleet tutuiksi. Mutta reilun vuoden verran olemme kiinnittäneet huomiota myös lisäaineisiin. Todennäköisesti tuokin sinun lainaamasi kirja on ollut meillä joskus lainassa; mies niitä meillä lukee ja tiivistää sisällön sitten minulle. ;) Toinen, mitä suosittelen on "Hyvä paha lisäaine". Se avasi meidän silmämme näkemään sen, että kaikki lisäaineet eivät suinkaan ole pahoja, vaan osalla voi olla jopa suotuisia terveysvaikutuksia. Eli ei välttämättä voi sanoa suoraan, että kaikkia E-koodilla merkittyjä pitäisi vältellä, ja joitakin lisäaineita ei välttämättä edes merkitä E-koodilla, vaan kirjoitetaan se aineen nimi kokonaisuudessaan, mikä hämää kuluttajaa, koska tällöin ei välttämättä hoksaa kyseessä olevan lisäaineen. Joka tapauksessa minä ja mieheni olemme molemmat tilanneet Eviralta pienet lompakkoon mahtuvat vihkoset, joissa on lueteltuina kaikki E-koodit ja niiden merkitykset. Sitten siitä "Hyvä paha lisäaine" -kirjasta olemme katsoneet, mitkä lisäaineet ovat "pahoja", ja viivanneet ne vain yli siitä Eviran listasta. Sitten kaupassa kun ostamme jotain, voimme katsoa lompakossa olevasta listasta, onko tuotteen sisältämä lisäaine hyvä vai paha, ja sen mukaan teemme ostopäätökset. Joskus sitten saatamme tehdä ihan tietoisen päätöksen ostaa jotain, missä on "pahaa" lisäainetta, jos se on jotain sellaista, mitä syömme harvoin. Mieheni on muuten myös tehnyt testin joidenkin väriaineiden suhteen, ja hänelle itselleen ei sovi vaikkapa karkeissa olevat punainen ja sininen väriaine ollenkaan, mutta vihreä ja keltainen eivät aiheuta hänelle mitään oireita. Että mielenkiintoinen juttu on kyllä tämä ruokien lisäainehomma! :) Niin ja sekin ollaan ihan kokeilemalla todettu, että vaikkapa rasva ja sokeri eivät ole lainkaan niin pahoja mitä keinotekoiset makeutusaineet ja "kevyttuotteet". Lasten "sokerihumalakaan" ei tunnu olevan niinkään sokerin kuin lisäaineiden aikaansaama. :)

Huh, tulipa pitkä kommentti... mutta kiva kerrankin lukea että joku toinenkin on tiedostava kuluttaja. ;)

Suvi kirjoitti...

Minä myös olen saanut jonkinlaisen herätyksen tuota Kemikaalicoctailia lukiessa. Toki aina olen tiennyt että mahdollisimman vähän tuotettu ruoka on parasta, kyllähän sen maistaakin.

Silti meilläkin on kaapissa niitä huonoja juttuja. Mutta muutosta yritän kokoajan parempaan suuntaan.

Nuita kirjoja en ole kyllä lukenut, täytyy lisätä ne kirjasto-listalle.

Peppiina kirjoitti...

Kiitokset kommenteillenne Mari ja Suvi!

Mari, sinun kommenttisi oli todella asiaa ja pitääkin ottaa seuraavaksi lukulistalle tuo toinen kirja. Täysin lisäaineetonta ravintoa tuskin tarvitsee elää, mutta pääasia olisi, että suuret linjat ovat kunnossa. Joskus on pakko herkutellakin kaikella epäterveellisellä. Toisaalta kun tarpeeksi on lukenut, niin jotkut herkut eivät enää maistukaan hyvälle, kun tietää, mistä ne on tehty.