lauantai 2. huhtikuuta 2011

Koko perheen vauvajaislahja

Lähipiiriini saadaan jälleen pian uusi tulokas ja tulokkaan äitiä valmistettiin tulevaan vauvajaisilla. 
Perinteistä ohjelmaa oli jälleen eli maukasta syöminkiä, äidin elämään nivoutuva tietovisa, vaatteiden ja vauvatavaroiden hypistelyä, masukipsi jne.

Oma tieni vauvajaisiin oli hikoilun täyteinen trikooprojekti, joka sai alkunsa viattomasta huulenheitosta. Perheen isä oli aiemmin ihaillut vauvojen veluurihaalareita ja siitä lähti idea koko perheen mukaviin veluurioloasuihin.

Jälkikäteen ajateltuna en ehkä enää lähtisi tähän projektiin, mutta into lahjan keksimisvaiheessa oli taas niin suuri, ettei pystynyt vastustamaan kiusausta. 

Ostinpa ensin lähemmäksi kymmenen metriä veluuria. Pesin kutistumisvarat pois, koska 8% kutistuminen olisi tuonut liikaa vaikeuskerrointa kokojen oikeaksi tekemiseen. Tämä peseminen saattoi olla virhe, koska sen jälkeen koko kotimme oli veluuripölyn peitossa seuraavat kaksi viikkoa. (Kai sekin parempi kuin rakennuspöly). 


Muutama yö ja ilta siinä sitten meni. Muistin jälleen, miksi inhoan ompelemista. Ehkä saumurilla olisi ollut vähän hauskempaa, mutta ompelukoneella vauvan asun tekeminen veluurista oli välillä hieman tuskaa. Perheen isompien oloasujen tekeminen oli suht kivutonta. 

Lopulta lapsukaisenkin 68-koon haalarista kehkeytyi ihan mainio. Haalarissa on pitkävetoketjun toisessa laidassa helpottamaan pukemista. Haarovälissä vaipanvaihtonapit. 


Perheen isän haalari tehtiin yhdistämällä SK:n t-paitakaava ja mieheni pyjaman housuista tehty kaava. Hyvin joustaa:




(Huom. Banaanilaatikoista tullut pysyvä osa sisustusta, kohta jo melkein vuoden ajan!)

Perheen tuleva äippä, ystäväni, sai tunikan, joka mahtuu myös mahdollisesti raskausaikana päälle säädettävyytensä vuoksi. Kylläpä on ajattelevaista.


Soma paketti kerrassaan.


Itse vauvajaisissa tuleva äiti pääsi osoittamaan valmiutensa äitipuuhiin sovittamalla vauvan haalarin juhlissa mukana olleen Eeron (nimi muutettu) päälle. Eero oli kiinnostuneempi tärisevästä sammakon koivesta.




Seuraavaa ompeluprojektia saadaan taas odottaa. Ehkäpä jotain niinkin monimutkaista kuin verhoja voisi harkita päräyttävänsä.

14 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Aivan valloittavan hiano "mustekalaprojekti"!!!!
Ja olit löytänyt mainiot mallitkin vielä. Toivottavasti perhe ottaa sitten paljon yhteiskuvia tamineissa :D
Mutta varsinkin tuo tunikan malli oli kyllä oikeasti kiva, tuolla voisi tehdä juhlavaatteita kesäksikin, olisi joustoa koossa. Jos sulla oli siihen kaava, niin laitatko kaavan tiedot?

Haltiakummi kirjoitti...

Voi hyvänen aika, sä olet ihana! :D Mamma on varmasti mielissään tyylikkäästä tunikasta, mutta nuo haalarit on kyllä ihan loistavat! Ja kuinka ihmeessä P suostui luopumaan tuosta? Lupasitko tehdä sille oman?

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Hieno idea - ja toteutus! Tämä perhe on nyt muodin aallonharjalla, olen ymmärtänyt että aikuisten "potkupuvut" ovat viimeistä huutoa kotipukeutumisessa...

Päivi Eerola kirjoitti...

Paljon vaivaa olit nähnyt, hieno idea ja lopputulos,

Tiina kirjoitti...

Aivan hillittömän hieno idea ja toteutus! Olen erityisen ihastunut tuohon isukin haalariin. Mainio!

sparraaja kirjoitti...

Että Sinä jaksat! Isukkimalli on aivan loistava. Eikä vauvamallissakaan tietenkään mitään vikaa ole. Upea, mutta varmaan hieman työläs idea. Mistähän nuo käsityögeenit ovat peräisin?

Emma kirjoitti...

Hieno idea, koko perhe samiksia :)

Peppiina kirjoitti...

Kiitokset kommenteista! Näiden jälkeenhän sitä voisi melkein aloittaa samanlaisen projektin uudestaan!

Jään vain odottamaan vauvan syntymistä ja yhteispotretteja.

Laiskuri ei ollut jaksanut laittaa kaavojen tietoja, tässä ne nyt:
- Tunika: Moda 1/2007, nro 6. (Voin lainailla lehteäni, jos näin vanhaa vuosikertaa ei löydy)
- Vauvan haalari: Burda 9539

Vilma kirjoitti...

Hehee, ihan huikea haalarisetti! :D Pisteet sulle ideasta ja sitkeydestä!

Hepuli kirjoitti...

IHANA! Melkeen jäin sanattomaksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Pietu neuvoi blogiisi ja wautsi wau miten hienoja tuotoksia! Olet todella taitava! T. Niina

Peppiina kirjoitti...

Kiitos Vilma, Hepuli ja Niina! Kuukausi mennyt veluuriprojektista ja voisin ryhtyä hommaan jo taas uudestaan eli aika on kullannut muistot. Pöhköpää-minä.

ArualMaria kirjoitti...

Hauska projekti! Lahja toi varmasti hymyn vastaanottajien huulille!

Peppiina kirjoitti...

Kiitokset ArualMaria!