Käytetyn tavaran sembalot

Käytetyn tavaran sembalot senkun jatkuu! 

Laitoin jokin aikaa sitten huuto.nettiin vahdin saumuriostoksia silmällä pitäen. Liekö innottajana taannoinen veluuriprojekti, näin epäilen. Pari viikkoa jännitin automaattikorottajan viritettyäni ja eilen kaupat varmistui. Tänään hain vekottimen kotiin. On se komee! 

Kaunis kolmilankainen Singeri. Omat taitoni saumureista rajoittuu kasiluokan kässän tunnin kahden kerran kokeiluun, mutta eiköhän tässä vielä opita. Asiasta enemmän tietävät älköön kertoko, että kolmilankasella ei tee mitään, ja neljä niitä keriä pitää olla. Kuten järkkärikameran, niin tämänkin osalta luulen, että taidot rajoittaa enemmän kuin laitteen suorituskyky :) 

Samaan syssyyn raportoin viikonlopun sembaloista eli lauantainahan jälleen tiemme vei kierrätyskeskukseen. Edellisen reissun jäljiltä oli jäänyt vähän harmittamaan mehulinko (10e), jonka jätin hyllyyn kotimme tilanpuutteen takia. Tämän korvatakseni päädyimme ostamaan meille monitoimikoneen (15e), mitä myös olen vähän haikaillut. Ehdottamasti kooltaan suurempi ja ongelmallisempi löytää paikkaa rajoittuneessa keittiössämme! 

Voiko olla ihanampaa nimeä laitteella kuin Philips Ahkera? Laite lienee ajalta kun miehet oli miehiä ja koneet rautaa. Lyhyen haun jälkeen nykylaitteita kutsutaan esim näillä nimillä:

•  Masterchef Gourmet RED RUBY
• Titanium Major
• 6799 PRO 2000
• KitchenAid 5 KSM 150 Psewh

Eivät minusta vedä vertoja meidän Ahkerallemme?! :)

Ryhdyin Ahkeran kanssa tuumasta toimeen samantein, koska lehtikaalisatomme viimeiset herkkupalat ovat vielä odottaneet syöjäänsä. Laitoin Merry Morning -blogista jo aikaa sitten taltioimani Trooppisen smoothien työn alle.

Hieman keskenään epäilyttävän kuuloiset ainekset (banaani, lehtikaali, ananas ja maito) muokkautuvat Ahkeran käsittelyssä upean vihreäksi juomaksi. Vekotin toimi kiitettävästi ja maltan tuskin odottaa tulevia möyhennös-, vatkaus-, survous-, linkous- ja vaivausprojekteja!

Terveellisen maanantain kunniaksi join herkkujuoman ja jatkoin matkaani joogaan! Olo melkein kuin oikealla hipillä :)  Voi onni! Kiitos reseptistä! 

Äiti oli pelastanut syksyn omenasadosta vielä muutaman säkillisen joutumasta peurojen ruoaksi. Kun omenapalveluun kuului lisäksi omenat valmiiksi kuorittuina, ei hillottajan tarvinnut paljon pinnistellä. 

Perusresepti

2 kg omenoita

2 dl vettä

sitruunamehua

1 kg hillosokeria

Perushilloreseptin lisäksi tein inkiväärillä terästettyä hilloa ja porkkanaomenahilloa, josta tuli ihanan oranssia. 

Kun tehdas kerran käynnistyy, ei sitä heti kannata alasajaa. Hilloa tuli sitten taas vähintään omiks tarpeiks, mutta tutut taitaa saada näitä lahjaks, ihan kiusaks asti. 

Omppujen lisäksi äitiltä sai tuliaisiksi ihanan vanhan emalikattilan. Ajatuksena kai oli, että siinä voisi puutarhassa kasvatella jotakin, mutta päätimme, että siitä tulee käyttökattila. Induktiotason hankkimisen jäljiltä kattilakokoelmamme on hieman niukka. 

Meiltähän puuttuu kellari, pakastin on täynnä sieniä ja jääkaappiin ei viitsi tällaista satsia sulloa, joten kiire tulee ennen kuin pakkanen valtaa kylmävarastomme, jonne purnukat siirrettiin. 

Talven myötä puutarhassa viljely on jäänyt luonnollisista syistä ja olemme siirtynee sisäviljelyyn. Viime keväänä sain lehtitilauksen kylkiäisenä Herb:ien vesiviljelysysteemin ja nyt olemme aloittaneet salaattien ja basilikan viljelyn uhmaten talven pimeyttä.

Kaupan vihreät tomaatit ottavat myös aurinkoa valon alla. Nämä ovat olleet nyt alullaan kolme viikkoa ja ensimmäinen vedenvaihto on käsillä.  

Basilika ja salaatti näyttää lähtevän hyvin. Ikivanhat korianterin siemenet eivät ottaneet . Kasvattamisen lisäksi laitteesta on paljon iloa aamuisin, kun ajastin käynnistää valon kello seitsemän; laite on samalla kuin kirkasvalolamppu ja se saa hyvälle mielelle! 

Söpöinen amppeli ja muuta

Perinteisen kutomisen ja virkkaamisen sijasta kodinkoristeluteeman mukaiset käsityöt jatkuvat. Meillä on kaamian ruma pikkuvessa, jonka habitukseen ei toistaiseksi olla laitettu tikkuakaan ristiin. Ilmeisesti muut isommat projektit alkaa olla valmiita, koska olen alkanut pikkuhiljaa miettiä pikkuvessan sisustusta.

Lisäksi kotimme on viidakoitumassa viherkasvien määrän kasvaessa,  joten päätin jollain keinoin saada yhden kasvin sijoitettua tähän karuakin karumpaan vessaan. Ongelma oli huoneen ikkuna, joka on korkealla katon rajassa, joten kasvin valonsaanti oli erikseen mietittävä. 

---> Siispä amppelia tekemään. 

Amppelit käsitykseni mukaan ovat usein aika runsaita (lue: rumia). Tähän nyt erikseen laittamatta google-hakuni rumimpia itsetehtävien amppelien ohjeita, koska hakuni myötä löysin myös Taijan blogista toteutuksen, joka tuntui omalta; nappiamppeli Suuresta Käsityölehdestä 1/2011. 

Arvatkaapa tuleeko minulle Suuri Käsityölehti?! 

Tämäkin oikeastaan oli tällä kertaa onnenpotku, koska huhuiltuani ohjetta fb:ssa, tuli kova paine myös toteuttaa työ, kun kerran Haltiakummi ystävällisyyksissään minulle ohjeen toimitti. Erityiskiitos tästä! <3

Nappeja, joissa olisi tarpeeksi iso reikä amppeliini suunnittelemaani narumateriaalin, ei ollut, joten välikappaleiksi valikoitui helmet. Ruskeat helmet, jotka värittelin tussilla mustiksi. Melkein tekisi mieli haukkasta, kun olivat niin söpöjä: 

Johtuen paksusta narustani käytin vain 12 narua ohjeen 18 sijasta. Naruna käytin töistä saamaani nauhaa, joka on jätettä, mutta jonka pelastin, vyyhditin, pesin, ja kerin taas... Voi hoh-hoh taas näitä touhuja. (Nauhaa jäljellä vielä laatikkokaupalla, joten katsotaan, mitä kaikkea siitä saakaan aikaseksi).

Ihmeen keinoin sain vielä kaikki helmet suunnilleen kohdilleen. 

Aasinkorva ei ole meillä toistaiseksi ollut amppelikasvina, niin kuin jostain luin, että ko. kasvi yleensä kannattaisi pitää. Sen vuoksipa kasvimme on vähän epämääräinen, mutta toivottavasti pian mitä parhaammassa vedossa uudessa amppelipaikassaan.

Viikonlopun toinen sisustusprojekti on antanut odottaa tekijäänsä jo useamman kuukauden tämäkin. Aiemmin kotiimme valikoituneet verhot ovat sanelleet sisustuksen värimaailmaa perusvärin valkoisen lisäksi. Siten Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla hankkimamme kuutio sai päälleen vaaleanvihreän kankaan. 

Kuutio on hirmu yksinkertainen muoto, mutta ei tämä taas helpoin homma ollut saada päällisestä tämäkkä&topakka joka suuntaan. Pohjassa vaikeuskerrointa nosti vielä vetoketju, joten päällinen on vielä  pestäväkin. Kunniakseni sanottakoon vielä, että kiroilun määrä oli paljon pienempi kuin perheen herran tauluhyllyprojektissa (siitä lisää myöhemmin). 

Jos ei ole kuutio helppo muotona päällystää, niin pian pääsen taas seuraavalle vaikeustasolle, kun päällystettäväksi tulee (jälleen) Kierrätyskeskuksesta hommattu tuoli. Tuoliprojektin toteutusta entisestään vaikeuttaa se, että se minun ja herran yhteisprojekti. Toivottavasti isommilta kiroiluilta vältytään :))

Kuulin vähän juttua

En säilytä hopeakorujani rasiassa laatikon pohjalla kaukana auringosta ja liasta niin kuin pitäisi. Kaikkia sääntöjä vastaan, hopeakoruni löytyvät kylläkin laatikon pohjalta, sieltä heti meikkien ja muiden "arkistoitujen" tavaroiden keskeltä. Kokeilin ensimmäistä kertaa hopean puhdistamista vanhalla martta-kikalla eli vedellä ja ruokasoodalla alumiinifoljoastiassa. Kysehän on kemiantunneilta tutusta pelkistysreaktiosta, jossa alumiini pelkistää hopeasulfidin hopeaksi.

 

Homma toimi oppikirjojen mukaisesti. Tein toimenpiteen muutaman kerran, sillä rannekorut olivat melko tummuneita. Toiseen korusita jäi senkin jälkeen vielä pieniä tummuneita kohtia. Otin molemmista rannerenkaista kuvat ennen ja jälkeen. 

Vähitellen alkaa muuten oleen bloggareillakin tuskaiset olot, kun illat alkavat pimetä liian aikaisin, mistä johtuukin hieman tummahkot kuvat.

 

Kaikki kuvien korut ovat ostettua muutamia vuosia sitten Meksikon Taxcosta. Siellä on oikea hopeakorujen ystävän paratiisi. Suosittelen.

Bäää!

Sain tehtyä lisää keskeneräisiä töitä, ihanaa! Tämä lammas on notkunut nurkissa puolivalmiina parisen vuotta. Ostin pampulalankaa käsityömessuilta Kauhavan Kangas-Aitan osastolta, kun ihastuin mallina olleisiin Väinö-lampaaseen ja Pampula-nalleihin. En kyllä taaskaan tajua, mikä tässä on voinut olla niin kamalan vaikeaa. 

 

Malli: Väinö-lammas

Lanka: Kauhavan Kangas-Aittan Pampula

Puikot: 10 bambu

Muuta: Lanka on aika ikävä neuloa, mutta koska sitä on melko vähän, jaksaa sen kiukulla tehdä.

Lopullinen lammas sai esikuvakseen Late Lampaan, sillä se on Veeti-pojan, jonka luota lammas sai kodin, suosikki tyyppi. Lampaasta tuli suuri yleisömenestys ja Veeti oli onnesta soikeena nähtyään lampaan. Saas nähdä kuinka nopeasti Late tulee korjauttamaan jalkansa tai irronneen päänsä, käsittely oli nimittäin paikka paikoin melko villiä. Erityisesti pyöreä muoto tuntuu houkuttelevan jalkapallon tyyppistä käsittelyä. Mutta kaiken kaikkiaan lammas on loistava ja nopea työ, jos haluaa ilahduttaa lasta itsetekemällä työllä.

Charlie Brown - ruskea shaali

Kovasti toiveeni olisi, että kesää saisi pitkittää mahdollisimman pitkälle, mutta syksy pukkaa päälle päättäväisesti. Vapaaehtoisesti en anna sille periksi, vaikka syyssopivaa valmistunutta neulomusta tässä esittelenkin. Lepakko siives levitä:

Malli: Revontuli-huivi by AnneM

Lanka: Aade Lõng nr 8/2. Kutomuksessa Heidillä oli ollut ongelmia solmujen kanssa, mutta minä säästyin isommilta tuskailuilta.

Puikot: 4,5 bambu

Muuta: En ole varmaan neulonut vielä tarpeeksi raitavärjättyä lankaa, koska se aina tuntuu yhtä jännältä. Olin aivan fiiliksissä tästä taas kerran... Tai sitten on vain, että kutominen vaan on niin jännää kerta toisensa jälkeen. 

En ihmettele yhtään, että Revontuli-huivin on Ravelryssa kudottu jo 2642 kertaa, koska ohje on kerrassaan mielenkiintoinen, sopivan helppo ja lähes taatusti hienon tuloksen tuottava. Haastavinta lienee kuvata lopputulos jotenkin mielenkiintoisesti kaikkien näiden kertojen jälkeen. 

Me räpsimme mökillä ihanan aurinkoisen syysillan huviksi ja melkein meinasi vielä hikikin tulla. Järvi oli peilityyni. 

En ole varsinaisesti shaali-tyyppi, joten tuskin kääriydyn näiden ensimmäisten kuvien mukaisesti shaaliini, vaan se tullee roikkumaan kaulassani yhtenä myttynä. 

Lopuksi kevennyksenä paikallista shaali - tsaali - charlie brown -huumoria. Mieheni ei aina pysy perässä aivotusteni ja parhaimmillaan joskus sekavankin englannin ääntämykseni kanssa, mutta hänkin on ihastunut suomalaiseen hittiin 70-luvulta. Syksyn tullen charlie brown niskaan ja menoksi! 

Jämälankoja

Kamalan vaikea blogata pitkän tauon jälkeen. Harjoittelen vähitellen näillä pienillä asioilla. Tässä yksi tapa kuluttaa jämälankoja.

Neulatyyny by Liselotte Weller (Ravelry)

Jahti Jakt vaihtui sydämiin

Siinä vaiheessa kun tuleva äiti kertoo, että vauvalle puetaan maastokuosia oli kyseessä tyttö tai poika, on neulojahirmun aktivoiduttava. Metsästäjäperheen tytölle oli saatava jotain söpöä ja vaaleanpunaista.

Ostin parisen vuotta sitten Sandnes Garnin vauvalehden (0812). En silloin tajunnut, että kaikki lehden neuleet ovat Lanett-langalla tehtyjä, eli 2,5 puikoilla. Siitä juontaakin juurensa, että tämän potkupuvun tekemiseen meni noin kaksi vuotta. Alunperin potkupuku olikin menossa ihan toiselle vauvalle, onneksi (tyttö)vauvoja syntyy lähipiiriin kuin sieniä sateella.

Malli: 0812 Tema 6

Lanka: Sandnes Garn Lanett

Puikot: 2,5 puikot

Muuta: Hullun hommaa tehdä näin ohuesta langasta :) Lisäksi valmiin kirjokuvion höyrtttäminen saa ihmeitä aikaan kuviolle, kannattaisi varmaan tehdä useammin.

Potkupuku lähti postissa Iisalmeen rusetilla varustettuna.

Jos tästä vähitellen sitten aktivoituisi muissakin käsityöpuuhissa. Peppiina oli nimittäin odottanut jotain megalomaanista työtä, kun on ollut niin hiljaista viime aikoina...

Blogi on paljolti hiljentynyt, koska perinteisten käsitöiden sijaan on tehty kodin sisustustöitä. Niistä olen vähemmän blogannut, koska "koti ei ole vielä valmis". Se tuskin koskaan onkaan, joten ehkä voisin hieman raottaa verhon taakse. 

Niinkuin aiemmin mainitsin, mieheni on kodinsisustukseen(kin) kovin osallistuvaa sorttia, joten päätökset kodin sisustusratkaisuista tehdään yhdessä. Opin kovaksi neuvottelijaksi, perustelijaksi, joskus kiristäjäksi tai jopa luovuttajaksi, kun kulttuurierojen kasvattamat mielemme suunnittelevat yhteistä kotia. (Vrt. minun suht skandinaavinen tyylini ja mieheni maskuliininen britti-tyyli; huh-huh)

Verhot olemme saaneet yhdessä valittua. Kävimme läpi kaikki kaupat ja valmistajat ja kotiin vierailulle pääsi lähemmäksi puolitusinaa verhoja. Itse menetin jo toivoni puolessa välissä, mutta lopulta näiden kaikkien vaihtoehtojen jälkeen valitsimme yhdessä voittojan.

Marimekon kankaat olivat loppusuoralla (kuvat: Marimekko):

Mustekala

Nostosilta

 Puistoon

Rautasänky

Kylmänkukka

Valintaa vaikeuttamassa oli tietenkin kaikki jo kodissa olevat monenmonituiset värit sekä huolella valittu värikäs matto, joiden kanssa verhojen oli sovittava. Kasviteemaan päädyimme ja vaikka olemme aika niillä rajoilla, että kodista tulee liian monikuosinen, niin olen ollut vielä kuukausienkin jälkeen tyytyväinen lopputulokseen. 

 Ison mustan mötikän naamiointi lienee mahdotonta. 

Nokkosten tie pestoksi

Olen lukenut viime aikoina blo-geja luonnossa olevien kasvien hyödyntämisestä ruoassa. Juhannuksena teimme villiä salaattia apilasta, maitohorsmasta, vuohenputkesta jne. Keväällä keräsin kasan nokkosia, jonka tie kävi kattilan kautta pestoksi. 

Ystäväni keräsi kieloja, minä keskityin nokkosiin.

Keräämisen jälkeen nokkoset kiehautetaan nopeasti. Tämän jälkeen ylimääräinen vesi puristetaan pois. Sitten pakastin nyytit odottamaan käyttöä.

Puutarhassamme kasvaa basilikaa ja koska en ole pelkältään nokkosen suuri ystävä, yhdistän sitä basilikan kanssa  ja teen niistä valkosipulilla terästettyä pestoa. Olen tehnyt sekä punaista että vihreää pestoa; alla kirkuvan vihreää sellaista. Reseptissä olevat määrät ovat aika viitteellisiä; omassani lienee enemmän valkosipulia ja lisäksi esim. pellavansiemeniä tuomassa suutuntumaa. 

Basilikan lisäksi terassilla kasvaa laatikossa mm. lehtikaalia. Kaunista, röpöliäläisreunaista kaalia, jonka ravintoarvot on kohdillaan myös :) Saas nähdä, mitä siitä keksii! 

Uusia harrastuksia

Olemme löytäneet hippeilymme myötä uusia harratuksia. Vaikka elämmekin keskiluokkaista elämää turhuuksien roviolla, niin yritämme miettiä kuluttamistamme. Sen myötä meille on tullut harrastus eli roskalavojen penkominen. Mieheni on erityisen taitava siinä ja hänellä pokka pitää siinä, missä minua alkaa penkominen hävettää.

Roskalavamuotia aasialaisittain. 

Kevät ja kesä ovat erityisen otollista aikaa roskalavojen penkomiseen ja olemmekin saaneet paljon hyödyllistä tavaraa, jotka muut ovat hyljänneet. Tämän vuoden saaliiseen kuuluvat erilaiset pyörän osat, varaosat juuri hajonneeseen imuriimme (imureihinhan ei luonnollisestikaan myydä varaosia), jne. Nykyinen sohvapöytäarkkumme on lontoolaista roskalavadesignia. 

Kohde spotattu. 

Puutarhakori ja lampun osia (sähköturvallisuus erikseen tarkistettava).

Lähikulmilta löytyi myös kelpo grilli; naapuritalon roskakatoksesta hyljättynä ja surkeana. Vaati askarteluhenkiseltä mieheltäni vähän puurtamista, mutta sittemmin olemme saaneet nauttia monet herkulliset ateriat sen avustuksella. 

Nam! 

Toinen kelpo shoppailupaikka on kierrätyskeskus. Olemme vaihtaneet kodissamme ovia uudenveroisiin oviin, jotka olemme löytäneet Espoon kierrätyskeskuksesta. Se on suorastaan aarremaa ja tylsän hetken tullen lähdemme sieltä metsästämään ostoslistalla olevia tavaroita. Remontin myötä myös olemme vieneet sinne vaihdossa meille tarpeettomia tavaroita ja rakennustarvikkeita. 

Jollei roskalavalta tai kierrätyskeskuksesta löydy, niin kolmantena vaihtoehtona on aina huuto.net-shoppailu, joka tarjoaa paljon huvia, vaikka mitään ei huutaisikaan. 

Eipähän käy elämä tylsäksi, kun aarteita voi löytyä yllättävistäkin paikoista :)) 

Heebonen veluurista

Kevään vauvajaisten vauva on jo syntynyt ja porskuttaa keskuudessamme. Tätikin kävi uutukaista tapaamassa ja tuliaisiksi mukaani tuli Heebo Heebonen. Ohjeen mukaan Heebo on kissa, mutta minun tekemäni jotain nallen, koiran ja kissan välillä. 

Malli: Amineko Crocheted Cat by Nekoyama (Ravelry-linkki) 

Lanka: puuvillalankajämiä

Puikot: 3 virkkuukoukku

Muuta: on se ruma :))

Perheen veluuripukujen jälkeen veluuria on vielä jäljellä ja käytin jämiä hyödyksi tehdäkseni tällaisen vauvan kuolaliinan vai mikskä näitä nyt kutsutaan (allekirjoittaneella ei omia lapsia :) ) Heebo Heebosen on siis tarkoitus olla turvallinen kuolattava ja kuristettava lelu. Kasvon piirteet ja irtojäsenet ommeltu suurta huolellisuutta vaalien. 

Heebo Heebonen joraa. 

Uhkailin perheen väkeä kertomalla, että kangasta on vielä paljon ja joka kerta vastedes tuon jotain siitä itse tekemääni lahjaksi. (Vrt. satu suutari-kissasta (?!), joka tekee ensin takkia, sitten liiviä, sitten hattua ja lopulta pientä lompakkoa (tarinan kertojalla ei edelleenkään lapsia, joten tarinan juoni voi olla vääristynyt)).

Lohduton yksinäisyys.