Vadelmasmoothie

Vadelmakausi alkaa olla kuumimmillaan, joten kirjataan ylös Ebbun vadelmasmoothieresepti. Tänään oli tehtävä piristävä iltadrinksu, koska vadelmia oli tarjolla ja jääkaappiin nahistui selleriä ja banaania :)

Vadelmasmoothie

vadelmia

varsiselleriä

banaani

maustamatonta jugurttia

Kuulemma voi vielä maustaa vaikka hunajalla, ja jos on makean ystävä, niin ehkä kannattaa vähän lisätä. Oli aika pirskahteleva ja raikas kokemus! (lue: ei-makea)

Vohvelipää

Olen jo pitkään ihaillut blogissa ja Ravelryssä Picklesin ihania malleja, jotka useimmiten ovat vielä erittäin helposti saatavillakin. Nyt ensimmäinen malli pääsi puikoille, Waffel hat eli Vohvelipää.

Mikä onkaan parempi kuin kylmä kesä - lämmin pipo. 

Malli: Waffel hat by Pickles 
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair, jämälankaa vuosien takaa
Puikot: 5-pyöröt magic loop -tekniikalla (tietenkin!)
Muuta: Ohje ja neule ovat helppoja ja suhteellisen koukuttavia. Suosittelen ehdottomasti testaamaan!

Ebbu kuvaili ja naureskeli minulle, kun yritin saada pitkulaisen pipon näyttämään päässäni muulta kuin pulsupipolta. Jotenkin tämä malli ei ole ihan optimi omaan päähäni / tyyliini (tiukkis, mikä tiukkis). 

Pipo lähteköön lahjaksi, kun olen saanut vielä lisättyä ohuen fleece-vuoren, koska lanka oli omaan kutisemattomaankin päähäni aika ikävän tuntuinen. 

Tein mallikertoja aika monta enemmän kuin ohjeessa. Alkuperäinen ohje on "ihan tavallinen" pipo. :)

Nam, vohvelia!

Kalajuttuja

Kesälomaa on vietetty mökkeillen. Vaikka puikotkin ovat viuhuneet, niin pääasiassa viuhe on käynyt mustikkavarpujen, vadelmien, järven kalojen ja muiden luonnon antimien tienoilla. 

Mökkijärvemme suorastaa kuhisee suutarikaloja. Perheessämme on aina vannottu sen nimeen, että suutari maistuu mudalle, eikä siitä voi tehdä mitään syömäkelpoista. Myytin murtamiseen tarvittiin kalastamisesta innostunut britti-mieheni, joka alkoi nostamaan järvestä suutareita. Esimerkkinä kerrottakoon, että katiskan saa yön aikana AINA täyteen (= 10 kpl) näitä suutarikaloja. Mato-ongella laiturilta kaloja voi vain nostaa ylös. 

Eli sitten pitikin keksiä, että mitä näistä kamalista mutakaloista sitten tehtäisiin ruokapöytään. Alkuun kalaa savustettiin (mudan maun peittämiseksi) hyvällä menestyksellä. Tänään kuitenkin päätimme soveltaa äitini herkullista kalasoppareseptiä järvestä nostettuihin suutareihin. 

Kalasoppa
3 sipulia 
voita
vettä
pienehkö palsternakka
3 porkkanaa
1-2 kalaliemikuutioa
15 valkopippuria
5 perunaa
1 savustettu suutari
2 kypsemätöntä suutaria
2 dl kermaa
purjoa
tilliä
lisää voita

Sipulit paistetaan voissa. Lisätään vesi, pilkotut palsternakka ja porkkanat. Lisätään mausteet. Kun kasvikset jo vähän pehmenneet, lisätään pilkotut perunat. Perunoiden ollessa melkein valmiita lisätään kalan palat. Kun kala on kypsää, lisätään kerma, purjon paloja ja tilliä. Äitini ohjeen mukaan kerman lisäyksen jälkeen keittoa ei enää kiehauteta, vaan kuumennetaan vain lähes kiehumispisteeseen. Voinokare lopuksi perään. 

Nautitaan jälkiuunileivän kanssa! 

Ja maistuiko soppa mudalta? -ehei, vaan oli aivan ihanan herkullista. Hieman askartelua oli ruotojen kanssa, mutta maku oli yhtä hyvä kun perinteisessä lohi- tai kuhakeitossa, jota äiti aina tekee. 

Opiskelimme kalasta hieman lisää ja vaikka Suomessa suutari ei ole kovin arvostettu ruokakala, niin Euroopassa sitä syödään ja käytetään koristekalanakin. Jos siis sattuu suutareita ongenkoukkuun, voimme suositella ihan syötäväksikin! :) 

Kesäisiä askarteluja

Kesäisiä värkkäilyjä syntyy, vaikka vähemmän puikoilla ja enemmän muilla menetelmillä. Kuvat kännykästä eli vähän sameeta. 

Töistä tarpeettomina olen saanut tämänkokoisia rumia muovitörppöjä, joihin olen aloittanut virkkuuprojektin. Netistä on löytynyt ihania amppeliasetelmia, joten ehkä jossain vaiheessa törppöjä alkaa olla asetelmaksi asti. 

Pojat kasvavat, vaikka terassin kasvitarhan vitsauksena onkin ollut sekä kirvat että joku tuntematon mullan pöyhiä (city-kani?!). 

Kunnostauduin kaverini innoittamana kokeilemaan kuusenkerkkäsiirapin tekemistä. Jännän makuista ja toivottavasti kauhian terveellistä :) Siirappia olen käyttänyt jätskin kanssa, raakapuuron ja viilin mausteena. Reseptejä esim täällä ja täällä.

Sisätiloissa tasainen tappavalla tahdilla etenee vessaremppa. Niin tappavasti, että olen päättänyt homman päätyttyä pitää vessatuparit! Kaakeliliiman hienous on testattu (voi argh). Kierrätyskeskuksesta raijattu jos sun minkälaista rojua. 

Tällä hetkellä työt vaarassa tauota, koska alkuperäinen liukuovien valmistaja ei voikaan tehdä niin epä-syviä  (?!) ovia, mitkä meille mahtuisi. Eli jos jollakulla olisi neuvoja, mistä saada mittatilausliukuovia, niin mielelläni otan vinkkejä vastaan :) 

Häälahja

Edellisen postauksen perään lisää kaasoiluja. 

Vuoden alussa jäi mieleeni Madam B.C.:n blogissa hääpäiväkirja, jonka hän oli tehnyt ystävilleen. Minusta idea oli aivan upea ja koska jo siinä vaiheessa oli tiedossa parhaan ystäväni häät, niin laitoin sen mieleeni.

Oma toteutukseni seuraili pitkälti Madam B.C.:n tekemistä eli eri hääpäiville pyhitettiin oma sivunsa ja sivulla kuvattiin kunkin päivän teema. Osan vuosista tein Madamea mukaillen, osaa päivittelin oman askarteluvaraston tuotteille. 

Kullekin sivulle jätin lisäksi tilaa hääparin merkinnöille kunkin vuoden merkittävimmästä tapahtumasta ja siitä, miten mitäkin hääpäivää he juhlistivat. 

Lisäksi lisäsin sivuille myös nämä 15. vuoden jälkeen tulevat vuodet, joille ei ole erityistä teemaa. Ajattelin, että kun kirja toimii parille kuin päiväkirjana ja albumina, niin olisi hassua jättää osa vuosista kokonaan pois. 

Loppuun ei voi toivottaa kuin ikuista rakkautta hääparille ja kiittää Madam B.C.:tä loistavasta ideasta!

Pinjatat kevään juhliin

Kevään askarteluprojektit ovat monessa kohtaa nivoutunut yhteen aiheeseen eli kaason rooliin parhaan ystäväni mennessä naimisiin. 

Ensin oli tietenkin polttarit ja sen jälkeen on suunniteltu häitä. Vaikka mitään normaalia isompaa häähässäkkää ei ole, niin yllättävän paljon sitä saa aikaa kulumaan ihan perusaskarteluihin ja -polttareiden suunnitteluun.

Polttarit olivat Meksiko-teemalla ja iltahämärän ohjelmaksi olin tehnyt pinjatan. Innostuin pinjatoista ystäväni suosittelemana ja toinen pinjata syntyi aiemmin keväällä kummityttöni syntymäpäiväksi. 

Tekemäni pinjatat syntyi keittämällä 10 minuuttia 10dl vettä ja 1dl vehnäjauhoja liisteriksi ja laittamalla useampi kerros sanomalehteä ilmapallon päälle. 

Ja niinkuin homma niin usein lähtee käsistä niin näin tälläkin kertaa. Palloja syntyi samalla kertaa 5 ja kerroksia niihin kaikkiin tuli ehkä muutama liikaa eli pinjatan rikkoja tarvitsee aseeksi vähintään lekan. Mies kiitteli taas kerran, kun useamman viikon keittiön pöytätilan vei nämä sanomalehtimunat. 

Viimeiseksi kerrokseksi laitoin kopiopaperia. Reiän kiinnitystä varten tein saksilla, sulloin sisään ylläripyllärit ja lopuksi koristelin munaset teemaan sopiviksi. 

Tässä ensin 6-vuotiaan kummityttöni prinsessapinjata. Prinsessat rikkimuksimalla sai palkinnoksi karkkia, tarroja ja kaikkia jänniä tyttöjen juttuja. 

Polttarisankari puolestaan sai muksia menemään entiset poikaystävät ja ihastukset ennen avioon astumista. Pallon sisältä löytyi erilaisia tarvikkeita tulevan avioliiton onnen ylläpitämiseen.

Valonpimennys

Hiljaiselon jälkeen on ihanaa vihdoin ja viimein saada jotain valmiiksi. Tosin mistään suuresta urakasta tässäkään ei ole kyse, mutta valmistumisen riemu on sitäkin suurempi. Sain Peppiinalta jouluna lahjaksi viskoosinauhaa, vaikka joululahjojen antaminen on laitettu minimiin perheessämme. Noh, käsityöharrastajalle saa aina antaa materiaaleja lahjaksi. 

Suunnittelin aluksi, että tekisin sellainen virkatun maton, joita aina välilä näkyy blogeissakin. Mutta tulin siihen tulokseen, että sille ei ole nyt paikkaa kotona. Lopulta päädyin virkkaamaan koreja, koska ylimääräinnen pikkutavara pitkin kämppää tarvitsi jonkun säilytyspaikan. Lisäksi keskeneräisille ja pienehköille neuletöille korit ovat sopivia säilytyspaikkoja. Korit on virkattu omasta päästä, mutta ainakin Ravelryssä oli monta kivaa mallia, jos joku kaipaa ohjetta. Lisäksi Kauhavan kangasaitan sivuilta löytyy ohje muutamaankin koriin. Koukkuna käytin kymppiä, joka sopi hyvin paksulle nauhalle. Tuloksena on hyvinkin jämäkät ja kestävän oloiset korit.

 

Kuten kuvista näkyy, on kämppämme tällä hetkellä hupussa. Julkisivuremppa torppaa valon kohtuullisesti, tosin aurinkoisella säällä valonsäteet pääsevät juuri ja juuri muovin läpi. Valonpimennystä kestää vuoden loppuu saakka, huoh! Ja kämpästä tulee varsinainen sauna kesähelteillä.  Tuplahuoh! Vaikka siltikin toivon, että tulee samanlainen hellekesä kuin aikaisempinakin kesinä. Ihanaa, että on valosaa ja lämpöstä!

Onnistunut Siivouspäivä

Pyhitimme eilisen päivän urbaanien kaupunkitapahtumien viettoon huolimatta siitä, että keli oli jäätävän kylmä.

Ensin vierailimme Dodon Kääntöpöytä-kahvilassa Pasilassa. Minusta kaupunkiviljely on ihana ajatus ja jos asuisimme Helsingissä ja meillä ei olisi pientä takapihaa, niin varmasti olisin mukana toiminassa. Kahvilassa söimme herkullista horsmapiirakkaa, jota voisi itsekin kokeilla valmistaa. 

Toinen urbaani kaupunkivierailun kohde oli Siivouspäivä. Shoppailu on minusta ihanaa ja onkin kivaa shoppailla vähän paremmalla omatunnolla, kun voi ostaa muiden tarpeettomaksi jääneitä tavaroita. Jotain vaatteita löytyi mukaan (mieheni oli esimerkiksi saatava hyiseen keliin välihuppari). Sen lisäksi käsityörintamalle löytyi uusia  raaka-aineita.  

Yhdeltä Kallion sisäpihalta löytyi säkillinen lankaa. Mukana oli kahta eri sekoitemoharia eli ei mitään vuoden parhaita aarteita, mutta eiköhän näillekin parin euron langoille käyttöä löydy. 

Toiselta sisäpihalta oli verhoina palvellutta Artekin kangasta, jolle kaavailen myöhemmin jotain mukavaa käyttöä. 

Harmillista, että ilma oli tosiaan niin kylmä, koska ainakaan Kalliossa asiakkaita ei tuntunut olevan ruuhkaksi asti. Tosi hauskaa oli jutella myyjien kanssa ja huomata, kuinka suomalaisistakin kehkeytyy kelpo myyjiä :) Henki oli korkealla!

Toivottavasti Siivouspäiviä tulee vielä lisää. Henkilökohtaisesti ajateltuna Siivouspäivä kerrytti varastoa taas kiitettävästi, joten siinä mielessä sen onnistumista voisi joku kyseenalaistaa :) 

Asenne-sukat

Rajallisen ajan myötä aina projekteja tekiessään koittaa miettiä niihin jotain erityistä. Eli joko kokeilee jotain uutta ohjetta, miettii erityisen tarkkaan langat mahdollisen lahjan saajan mukaan tms. Siksipä pyyntö tehdä perussukat työkaverille vaati tarkempaa pohdintaa. 

Herra on itse kovin hevi hengeltään ja hain inspiraatiota hänen fb-sivuilta. Hevikeikkatunnelmien myötä päätin lähteä pääkallolinjalle. 

Koska toiveena oli käyttää sukkia Conversejen kanssa, ei sukkien jalka-osa saanut olla yhtä paksu kuin kirjoneulottu varsi. Sukkien koko on 44, mutta sainpa tungettua ne omiin upouusiin zeebra-tennareihini. Käheetä!

Hevi-asennetta!

Aika tömäkkä kirjoneule tuli langoillani ja pelkäsin kovasti, että liian tiukka nilkan kohdalta, mutta lahjan saaja vakuutti olevansa kapeanilkkaista rotua. Sukkien jalkaosan tein ilman kirjoneuletta, jotta mahtuvat sitten niihin tennareihin.

Valmistajana olen itse tyytyväinen sukkiin ja näin myös toivottavasti sukkien käyttäjä. Oli kiva pitkästä aikaa naputella menemään kirjoneuletta ja se myös teki perussukkien tekemisestä vähän innostavampaa. 

Malli: Perussukka omasta päästä ja Adrian Bizilian We Call Them Pirates -kirjoneule samannimisestä pipo-ohjeesta. Ullan-sukkaohjeen mukaisesti tein tyyliin sopivan terävän/tasaisen kärjen.
Lanka: 7 veljestä musta, kaksinkertainen valkoinen Nalle-lanka
Puikot: 3,5 sukkapuikot
Muuta: Välillä oli vähän pitkiä langanvetoja nurjalla, toivottavasti niihin ei jää kamalasti varpaat kiinni :)

Ja sitten hieman selvitystä, mihin taas kaikki kutoma-aika on mennyt eli juoksemalla puutarha- ja DIY-kaupoissa. Uusi Poikien sukupolvi kurottelee jo kohti valoa. Toisaalla myös pikkuruinen vessamme  on boordeineen pääsemässä uuteen uskoon.

Viikon takaiset kurottelut eli onneksi ovat jo vähän vankistuneet tästä.

Kevätsiivous maustekaapissa(kin)

Kevään myötä ystävien fb-statuksista päätellen naisihmiset innostuvat siivoamaan nurkkiaan. Minutkin lisääntynyt auringon valoa saa innostumaan kodin järjestämisestä. Koska olen joskus vähän kahjo järjestelynhimoissani, niin suurennuslasin alle joutui jo pitkään mielenrauhaani häirinnyt maustekaappi.

Maustekaappimme oli täynnä eri valmistajien, eri vuosina valmistamia maustepurkkeja. Reilu kymmenen vuotta sitten muutettuani pois kotoa, ostin itselleni paljon mausteseoksia; grillimauste, curry, sitruunapippuri jne. Vähitellen ruokaheräämiseni yhteydessä myös mausteiden käyttöni on muuttunut ja käytän yksittäisiä mausteita ilman lisättyä natriumglutamaattia. Oli siis kunnon remontin aika.

En kuitenkaan halunnut heittää pois purkkikavalkaadia ja aloittaa ihan alusta, vaan ekologisessa mielentilassa sitten hinkutin lähmäsistä kymmenen vuotta vanhoista purkeista etiketit pois. Dymolla naputtelin tekstit kaikkiin purkkeihin.

  

Nyt on hirmu hyvä fiilis, kun katsoo puhdaslinjaista purkkiriviä!

Yllättävän hankala muuten tavata Dymolla oregano, tai mikä tahansa muu maustenimi :) Muutamia kirjainletkoja taisi mennä roskikseen :) 

Siistityn maustehyllyn  myötä mieheni pääsee kätevästi opettelemaan suomen kieltä. Paprikan osalta kävimme jonkin verran keskustelua, kun yritimme saada yhteisymmärrystä, mikä kasvijauhe on kyseessä :)

 

 

  Kyllä nyt silmä lepää.

Mitä isompi ensin, sitä pienempi perässä

Joku voisi sanoa, että kärsin edelleen suuresta sisaruskateudesta ja isosiskon ihannoinnista, kun oli sitten pakko saada samanlaiset sukat kuin mitä Peppiina parisen viikkoa sitten sai valmiiksi. Noh, 20 vuotta on kulunut, joten enää en tunnustaisi sisaruskateuden vaivaavan, vaan kyseessä on enemmänkin suuret langankulutuspäivät. (jotka ovat kestäneneet parisen vuotta..)

Olen yrittänyt tehdä tästä Schoppel-Wollen Crazy Zauberballista vaikka kuinka monet sukat, mutta lanka ei ole sytyttänyt ollenkaan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän paksummista sukkalangoista ja värikin saisi vaihtua hieman sulavammin. Peppiina kehui kovasti Kalajoki-ohjetta ja olin aikaisemminkin jo sitä katsonut sillä silmällä, joten päätin vielä kerran yrittää saada tuhottua tämän epäonnen lankakerän.

Voin itsekin nyt suositella Kalajokea, sillä näiden sukkien kutominen oli todella vaivatonta. Jotenkin kummasti ne vaan edistyivät huomaamattomasti. Ainoa harmitus on vaan se, että lankaa jäi todella paljon jäljelle. Olisin voinut lisätä yhden kuviokerran lisää, sillä lanka olisi riittänyt mainiosti. Jos joku miettii kuinka hyvin Zauberball riittää, niin voin kertoa, että hyvin riittää ylimääräisiin kierroksiin. Nyt vain pitäisi keksiä mitä ihmettä teen loppunyssykällä, ettei se jää pyöriin nurkkiin.

Malli: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka: Crazy Zauberball

Puikot: 3 

Yksi asia kuitenkin hieman häiritsee itseäni näitä sukkia käyttäessäni. Yleensä kun kiskon villasukat tai normi sukat jalkaani, kiskon ne jalkaani kiinnittämättä mitään erityishuomiota niihin. Nyt kuitenkin pitäisi katsoa, että kumpi jalka on oikea ja vasen, koska kärkikavennus on toispuoleinen. Kärki on kyllä kaunis ja kun sukka on oikeassa jalassa, on kärki miellyttävä. Mutta en ole ihan varma, että onko minusta siihen, että varmistaisin joka kerta kumpi sukka kuuluu mihinkin jalkaan. Melkoista sukka-analyysiä! 

Loppuun vielä pienoinen sneak peek siitä mitä sain mummun kätköistä. Toivottavasti osaan käyttää sitä! 

Insinööriprojekti

Mieheni on kokenut jäävänsä paitsioon kässäprojektejien osalta

a) lahjan saajana

b) huomion keskipisteenä ollessaan

 

Pienenä lepyttelynä kuukausi sitten valmistui vielä tämän talven käyttöön kaulaliina ja pipa. Kaulaliinan hän speksasi siten, että sen pitäisi olla tuubimainen, jotta ei huimassa talvipyöräilyvauhdissakaan jäisi huivi matkan varrelle.

 

Langat hän sai itse valita ja väriksi valikoitui ihana vihreä Ingeborg Michels Multicolor -lanka. Upea elävä ja vaihtelevan paksuinen lanka.

 

Tuubihuiviksi suuresta valikoimasta löytyi Mobius-huivi, joka on insinöörien täyteisessä lähipiirissä herättänyt paljon keskustelua. Huivin valmistuttua myös mieheni työpaikalla on huomioitu sen hienous. Wikipedia määrittelee Möbiuksen nauhaksi, jolla on vain yksi pinta ja yksi reuna. Myös sen neulominen vaati erityisjärjestelyjä, joihin pääsi hienosti sisään youtubessa Cat Bordhin opastuksella.

Mobius tieteellisesti.  

Mobius luonnossa.

Malli: Easy Missoni Style Long Mobius Cowl by Haley Waxberg

Lanka: Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolour

Puikot: 5 pyöröt (liian lyhyet tähän tekniikkaan!)

 

Mobius neulotaan siis pyöröpuikoilla, tarpeeksi pitkillä sellaisilla ja siinä ei tavallisen tuubineuleen tapaan ole ollenkaan alkua tai loppua. Kierrokset syntyvät kuin huomaamatta. Silkkaa taikuutta! Tätä oli erityisen mukava tehdä.

 

Mobiuksen seuraksi tein suositun Stripey-pipon, jonka silmukkamääriä säädin rajusti. Ehkä jo niin rajusti, että alkuperäinen design alkoi hämärtyä. Lankana oli pehmeää vauvavillaa ja möykkyistä Madil Divinoa, jotta fiilis olisi samansuuntainen kuin Mobiuksessa. Koin, että Stripey-ohjeeseen ei voinut enää yhdistää lankaa, jossa väri vaihtelee ilman, että tuloksena olisi ollut sekasortoa.

Malli: Stripey by Toritot Design

Lanka: Viking of Norway Baby Ull -kaksinkertaisena ja Madil Yarns Divino

Puikot: 5 sukkikset

 

Koska pipolankani olivat paljon paljon paksummat kuin ohjeessa, silmukoitakin työssäni oli vain 4x 22kpl. Tämän vuoksi myös jouduin miettimään kuvioinnin hieman toisin kuin ohjeessa:

  

Näin tein kavennukset Stripeyhin.

Loppuun vielä herran käsitys miesmalliposeerauksesta. Aika cool :)