Pahviset piparit parhaita?

Taitaa olla suurin osa joulukorteistani jo saapunut määränpäähänsä, joten ajattelin dokumentoida tämän vuoden joulukorttirupeamani.

Otsikkoon viitaten, en ole suuri pipareiden ystävä (enkä yleensäkään makean), joten olenkin taipuvainen siihen, että parhaat piparit on pahvisia. Tämän vuoden kortit tein osin kierrätysmateriaaleista, kun piparit askartelin pahvilaatikoiden aaltopahvista. Samalla niihin sai tarvittavaa syvyyttä. Yksinkertainen on kaunista, joten ruskean pahvin yhdistin harmaaseen, valkoiseen ja hopeaan. Tässä lopputulos.

Osassa korteissa mukana kirjekuoressa oli tungettuna syksyn suosikkikamaani eli näitä pesupähkinöitä. Niitä varten ompelin pussukoita, joissa värin oli siis tietenkin oltava valkoinen, koska vaaleaa pyykkiä pestessä tummempi pussukka saattaisi värjätä koko koneellisen. Mukana oli tietenkin myös käyttöohje. Olen edelleenkin sitä mieltä, että pähkinät olisivat todella kauniita koruissa, mutta epäilen, että niitten kovuus olisi riittävä.

Nyt täytyy myöntää, että enpä osaa laittaa kuvaa siten, ettei sen laatu kärsisi. Äh. Klikkaamalla voi tiirata parempaa kuvaa. Yritän opetalla tähän jonkun kikan...

Olen käyttänyt pähkinöitä nyt muutaman kuukauden ajan ja hyvin toimivat. Pähkinät itsessään eivät haise kovin hyvälle, mutta pyykistä tulee puhdasta. Valkopyykki ja tooooosi likaiset pyykit pesen edelleen tavallisella aineella. Tavallisen aineen loputtua, pitää katsoa joku perustellusti ympäristöystävällinen tuote näiden vaativienkin pyykkejen pesuun. (--> Ruohonjuureen!)

Jouluprojektit muuten ovat vielä täydessä käynnissä. Hmph, kiirus tulee. Anoppi-kokelas pyysi itselleen samanlaista Novitan virkattu hattua, minkä jo itselleni jonkin aikaa sitten tein. Ohjeena oli, että hänen päänsä on kuulemma iso. Hmm, olen nyt sitten tehnyt jättimäisen suuren ja olen ihan varma, että se on aivan liian suuri. Hänen kokonsa oli n. 57, mutta tämä on kyllä kuin alkava perunasäkki. Eli en nyt sitten tiedä, että jatkanko jääräpäisesti (!!) tästä eteenpäin vai alanko samantien purkamaan.

Hattuhötäkässä meni jo yksi virkkuukoukkukin katki! Eipä ole ennen näin minulle käynyt... Eli alkaako pikkuhiljaa kiristämään!? :) Tilalle kävin ostamaan Menitasta Addin kimaltavan koukun, mutta se ei jotenkin tunnu yhtään omalta. Kiristelee, narisee, eikä mene silmukoista läpi... Eikä tämä johdu tiukkuudesta, vaan koukun omituisen nahkeasta pinnasta. Uskoo ken tahtoo...