sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Sovitusnukke -pakko saada?

Tuntuu kuin en olisi ikuisuuksiin bloggaillut, vaikka ei siitä nyt sitten kuitenkaan niin kauaa ole (pääsiäislomalla viimeksi oli jotain sanottavaa). Sitäkin enemmän sanottavaa on ollut opinnäytetyörintamalla ja nyt se homma alkaa olla purkissa (kansissa), joten voinen aktivoitua taas vähän enemmän neulerintamalla.

Valmistuminenhan tarkoittaa myös sitä, että pitää alkaa miettiä valmistujaislahjoja... :) Vanhemmilta tullut synttärilahja- ja valmistujaislahjakyselyjä ja tuossa vähän aikaa sitten välähti. Sovitusnukke! Ja sitten päässä pyöri mitä erilaisimpia ajatuksia ja visioita:
- Tulisko sitten vähemmän kittanoita minineuleita tai jättisäkkejä?
- Toimisiko sovitusnukke kivana sisustuselementtinä esim. eteisessä? Minkä värisiä ne on?
- Meillä ei ole tällä hetkellä liikaa tilaa ja eihän ne ihan pieniä ole (ts. minä en ole ihan pieni :) )
- Epäilijän nakitus mitä erilaisimpiin sovittamissessioihin vähenisi, voisi leikkiä itsensä kanssa keskeneräisten neuleiden kanssa.
- jne, jne

Nyt vihdoin oli aikaa hieman tutustua aiheeseen netissä ja ajattelin täälläkin hieman huhuilla, josko jakaisitte mahdollisia käyttökokemuksianne. Eli kertokaapa, tuleeko nukkea käytettyä? Vai onko se turhaa kilpavarustelua ja ilmankin pärjäisi?!

Nettihakuni myötä löysin vaihtoehtosia tapoja saada sovitusnukke. Keskustelupalstoilla oli mitä erilaisempia kauhukertomuksia pyörtyvistä nestehukan partaalle joutuneista ihmisistä mitä erilaisempien silitys- ja teippausprojektien jäljiltä. Säätäjän luonteeni myötä joku liima/teippi/silitys-muumiointiprojekti voisi sekin toki olla vaihtoehto.

Ompelijan maailma -sivulta löysin tämän Diana-nuken. Olin yllättänyt sen hinnasta, koska olin ajatellut nukkejen olevan paljon kalliimpia. Mikään kaunistushan tämä nyt ei ole, vaan aika teknisen näköinen (vrt. sisustuselementti ja idean myyminen Epäilijälle), mutta voisihan sen aina pukea johonkin nätteihin vaatteisiin.... Hällehän käy kaikki mun vaatteet... :D (Taitaa vapun huonon herjan heitto senkun jatkua)

(Kuva Ompelijan maailma -sivulta)

Tällaista täällä siis mietitään.
Kokemusta nukeista kartuttaneet kertokaapa kokemuksia!

7 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Itse olen metästellut sovitusnukkea, mutta vielä en ole törmännyt sopivaan käytettyyn. Tuohan ei tosiaankaan ole kovinkaan kallis, ainut miinus on, että olen kooltani 34 ja pienin koko on 36.

Peppiina kirjoitti...

Tsemppiä nuken metsästykseen!
38-40 koolla nukkeja löytyy, joskin selän pituuden säätömahdollisuudet pitää minunkin erikseen tsekata.

Usi kirjoitti...

Minä sain äitipuoleni vanhan nuken, mutta ei ole tullut juuri käytettyä, vaikka onkin täysin käyttökelpoinen... ehkä se vaatisi opettelua. :)

Peppiina kirjoitti...

Niin sitä minäkin pelkään, että nukke jää käyttämättä. Kuitenkin maksavat sen verran, ettei ihan viitti turhan takia ostaa.

amelie kirjoitti...

Minä hommasin just sovitusnuken, kun semmosta kerran ehotettiin synttärilahjaksi. Täältä Oulusta löyty pari mahdollisuutta, joista valitsin myös Tikata-nettikaupasta löytyvän nuken (http://tikata.kotisivukone.com/tuotteet.html?id=11/66). Ainaki se on ihan saman näkönen ja hintakin oli sama. Toinen vaihtoehto oli just tuommonen punanen, kuin sulla kuvassa, mutta siinä ei ole mahdollisuutta säätää selän korkeutta enkä tykännyt sen helmantasaajasysteemistä eikä se tuntunut yhtä jämäkältä kuin tuo harmaa nukke (ja kaiken huipuksi siitä pyydettiin 260e).
Vielä en ole ehtinyt kokeilemaan nukkea koska se on kaupassa varattuna, mutta tiedän, että sille on tulevaisuudessa käyttöä, koska vihaan sovittaa keskeneräisiä juttuja itselleni.

Liisa kirjoitti...

Tulin sattumalta blogiisi ja on pakko kommentoida tuota sovitusnukkea. Itselläni ei ole, mutta tein itse yhdessä äitini kanssa sellaisen. Osallistuimme kansalaisopiston kursille, jonka kautta saimme materiaalit ja ohjeet sen tekoon. Teimme nuken yhdessä siis äidilleni. Homma oli aika yksinkertainen, äitini puki vanhan trikoopaidan päälle ja minä kipsasin, aivan kipsasin, äidin yläruumiin. Väliin laitoimme sanomalehtisuikaleita. Kipsisuikaleita tuli aika paksulti muistaakseni. Sitten kuivateltiin ja leikattiin muotti selästä auki. Sitten teipattiin se uudestaan kiinni ja kiinnitettiin ohutta vanulevyä kuivaneen kipsin päälle sprayliimalla. Tämän jälkeen nuken päälle vedettiin trikookangasta päälliseksi ja kiinnitettiin pikkuiruisilla nauloilla kangas nukkeen kiinni. Nukkehan on ontto sisältä ja sen voi halutessaan täyttää, isä teki vanerista nukelle pohjan ja sen voi kiinnittää haluamallaan tavalla mihin tahansa jalkaan. Vaikka baarijakkaraan! Näin siis teimme nuken itse, ja aivan takuulla saimme siitä omien mittojen mukaan tehdyn! Eikä ollut kallis! Ajattelin tehdä itsellenikin sellaisen, kunhan vain aika antaisi myöten. Ammattimaiseen käyttöön tietysti kannattaa suosia säädettävää nukkea. Kotikäyttöön itsetehty on aivan passeli. Ja btw, blogisi näyttää ihanalta!

Peppiina kirjoitti...

Kiitos Amelien ja Liisa kommenteista!

Amelie: Jos nuken hommaan, niin tuo ehdottamasi on ehdottamasti paremman oloinen. nim.merk. pitkä selkä. Mulla on kans ongelmia keskeneräisten sovittamisen kanssa. Niitä ei sovita tarpeeksi ja sitten lopulta huomaa, että tulipa taas liian pieni/suuri.

Liisa: Sinun tarina itsetehdystä nukesta oli jotenkin paljon vähemmän traumaattinen kuin esimerkit, joita satuin löytämään netistä. :) Kurssilla varmaan tulisi nukke tehtyä, mutta saamattomuuteni tuntien en usko, että kotikonstein pystyisin ko. projektiin.
Kiitos samoin, blogisi menee seurattavien joukkoon. Kauniita koruja!