maanantai 31. elokuuta 2009

Pipo ja paljetit

Viimeisestä blogitekstistä on jo niin kauan aikaa, että nyt tuntuu siltä kuin kirjoittaisin ensimmäistä kertaa blogiin. Mitä ihmettä kirjoittaisin, kun kaikki kuulostaa niin luonnottomalta. Luen tekstin sataan kertaan ja julkaisun jälkeen huomaan kuinka moni asia olisi voitu selittää miljoona kertaa selvemmin. Koittakaa kestää, nyt tulee siis jo muutakin kuin pelkkiä kuvia ja satunnaisia lauseita.



Aloitin neulontasyksyn rauhallisesti pipolla. Mietinkin voiko blogipostausta omistaa täysin yhdelle pikku pipolle. No voihan sen. Itse mallihan ei ole mikään superhaastava, vaan juttu on tietysti paljeteissa. Paljetteja on näkynyt vaatteissa ja asusteissa jo pitkin kevättä ja kesää, mutta kyllä ne sopivat hyvin myös talven asuihin.



Malli: oma, resorissa 1o, 1n, muuten sileää neuletta
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Kulutus: 47g (paljetteineen)
Muuta:
Paljetit ostin Tiimarista.



Älkää sitten ihmetelkö kuvissa näkyvää hiukset silmillä –tyyliä. Ihan noin huolettoman näköisenä en normaalisti kulje. Sunnuntaiaamu ei vaan ole kaikista paras aika ottaa kuvia.



Peppiinan kirjoituksen myötä mietin itsekin suhtautumistani lankoihin ja yleisesti neulomiseen. Täytyy kyllä myöntää, että olen aika hoomoilasena useiden lankamerkkien ja laatujen kanssa. Vähitellen olen alkanut tajuamaan, että mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. (ts. muitakin kuin novita) Suuri syy tähän on ollut tietysti netti ja kaikki käsityöblogit. Nyt olen jopa harkinnut, että tilaisin nettilankakaupasta lankoja yhteen projektiin. Ooooo!
Rajoittavana tekijänä on kyllä hinta. En vaan raaski laittaa satkua villapaidan lankohin, varsinkin jos olen hieman epävarma tuloksesta. Nimenomaan, jos tuloksena on se Peppiinankin mainitsema "itsetehdyn näköinen villapaita" ;) Tai sitten minulla on vaan liian suuri itsekritiikki tuon asian suhteen. Joten kyllä täälläkin pitäydytään vielä suht samoissa seteissä. Vähitellen vähitellen.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Käsitöitä nämäkin

Aika on mennyt taas vähän erilaisiin käsitöihin kuin mitä perinteisesti. Yhtäläisyyksiä lankakäsitöiden ja sieni- ja mustikkametsän kanssa tosin löytyy paljon. Samalla vimmalla ja kärsimättömyydellä mennään molemmissa! :) Suorastaan huvittavaa, miten samoja fiiliksiä metsässä kokee.

Olemme ystävieni kanssa käyneet Kirkkonummen lähimetsillä nyt pari kertaa tarkoituksena kerätä metsästä sieniä. Molemmilla kerroilla kuitenkin uskomattomat määrät mustikoita ovat pakottaneet keräämään niitä koreihin. Eilen olin jo vähän tuskastua, että eikö metsästä meinaa löytää sienen sientä, kunnes lopulta löysin saniaisten alta kanttarellikasvuston. Tuloksena n. 1 kg isoja keltaisia kanttarelleja! NAM! Tunne oli vähintäänkin samanlainen kuin ison (onnistuneen) villapaitaprojektin jälkeen!


Metsissä näytti kypsyvän hyvää vauhtia myös puolukka poikineen. Ne ovatkin ensi viikon keräyslistalla, koska nyt ne eivät ihan olleet kypsiä. Maa oli ihan punaisenaan!


Metsäreissun jälkeen todelliset käsityöt alkoivat kotona, kun piti irroittaa hirvikärpäsyhdyskunta tukastani! YÖÖÖÖK! Vieläkin tuntuu, että niitä vipeltää joka paikassa, mutta se on enää vain kuvittelua.

---------

Kävin viime torstaina ensimmäistä kertaa Helsingin käsityöbloggareiden live-tapaamisessa Ursulassa. Olin varmaankin hieman hoomoilasena. Kahvilavierailun myötä aloin miettiä omaa käsityöharrastustani hieman enemmän, koska tuntui, että suhtautumiseni lankoihin ja käsitöihin poikkesi siellä kuulemastani. Oli jännä nimittäin huomata, miten eri asioista saman harrastuksen omaavat ihmiset innostuvat ja saavat kiksinsä.

Omassa tekemisessäni korostuu kovasti lopputulos, ei niinkään langat ja niiden pehmeys ja sopivuus ko. neuleeseen. Huomaankin usein, että minulle on ihan sama mistä novitasta tms. käsityöni teen, kunhan malllissa on joku juju. Mallin tulee sopia minun tai neuleen saajan garderobiin, siinä tulee olla jotain jännää, se voisi jopa olla muodikas ja ajan hermolla. Tavoitteena aina, että mielessäni luoma kuva valmiista työstä vastaisi lopputulosta. Pyrkimyksenäni usein on myös, että itse tehty luomus ei näyttäisi siltä, että se on itse tehty. Tämä onkin usein se kohta, missä omat taidot eivät vielä oikein riitä.

Huomasin tapaamisessa, että tietoni eri langoista on vielä aika lapsen kengissä. Jatkan kuitenkin opiskeluani pikkuhiljaa, mutta jatkan myös novitailuani. Maailma on täynnä kivoja malleja ja josko jossain vaiheessa pystyisi luomaan jotain omaakin!

lauantai 22. elokuuta 2009

Kanervaa kallioilla

Puro-sukat solisivat Suomenlinnan kallioilla tänään. Värinä on Kanerva.

Olenko vain niuho, koska minua häiritsee suunnattomasti, että huolimatta siitä, että aloitin molemmat sukat korkkaamattomasta Puro-kerästä, niin raidat sukissa ovat kovin eri kohdissa. Mutta kuvia katsellessa on kyllä todettava, että ihan parilta nämä yksittäiset sukat näyttävät raitojen täsmäämättömyydestä huolimatta. :)

Sukkia tehdessä myös Puron värien vaihtuminen oli vähän turhan verkkaista ja osin tuli pitkiä pätkiä yhdellä värillä. Erityisesti kerissä, mitä minulla oli, oli paljon beigeä väriä.

Mallineuleena ollut Jaywalker-raidoitus oli mukava neuloa. Ohjeesta poiketen minun lankani oli huomattavasti paksumpaa ja toistin raidoitusta kolmen silmukan välein. Kantapään tein kuten sen olen oppinut tekemään 7. luokalla käsityötunnilla, samoin kavennukset. Kiitos kässänopelle!

Malli: kuvio Jaywalker-sukat by Grumperina, sukat 7. luokan käsityönopettajan oppejen mukaan (Ravelry-linkit)
Lanka: Novita Puro (Kanerva) ja tummansininen 7 veljestä. Parina nämä langat toimivat. Saa nähdä, miten Puro kestää käytössä.
Kulutus: 105g
Puikot: 4 sukkapuikot
Muuta: Sukat tein 44 silmukalla ja niiden koko on 41.

Picnic/neulontahetkeämme ilahdutti Suomenlinnan lokit. (Lintupelkoni nousee nykyään ihan fobian tasolle, mikä usein kanssakulkijoita huvittaa). En kuitenkaan edes minä toivonut lokin häviämistä sinne missä pippuri kasvaa, kun pikku lokkipoika alkoi leikkimään rantavedessä olleella tennispallolla.


Kohta tästäkin yksilöstä tulee viattomia ihmisolentoja ja niiden eväitä vaaniva tappajalintu. APUAA!

maanantai 10. elokuuta 2009

Vielä vähän aikaa


















Josko sitä vähitellen palaisin ruotuun ja ottaisin keskeneräiset työt kesäisen hikisiin tassuihini? Tai josko sittenkin vielä vähän aikaa nauttisin ihanan lämpimästä kesästä ja vain etäisesti miettisin mitä voisin sitten syksyllä puuhailla. Kyllä, näin teen.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

BerryBaktus

Olen jo jonkin aikaa sitten saanut tehtyä valmiiksi Baktus-huivin oman versioni eli BerryBaktuksen. Työ lähti käyntiin Zauberballin hempeiden marjamaisten punaisten värien myötä, jolloin nimesin projektini. Pikkuhiljaa marjat alkoivat mädäntyä ja keskellä huivia on suurempi tummanruskea/violetti alue. :)

Olisinkin ehkä tykännyt enemmän hempukasta huivisesta, mutta ihan mukavastihan nuo tummatkin sävyt sopivat. Yleisilme nyt vain aika tumma, koska (tietenkin) piti valita punertavan langan kaveriksi musta.


Huivin kutominen oli hauskaa puuhaa. Helppoa ja aivotonta. Joskin minähän fiksuna tyttönä kerran jouduin palaamaan alkutekijöihin, koska lisäisin vähän liian suurella innokkuudella silmukoita... :) Mutta huivia voin suositella kaikille muillekin työlistalle pantavaksi! Ajattelin vielä toisen huivin tehdä, koska laskeskelin lankani siten, että niistä riittää vielä juuri sopivasti toiseenkin huiviseen.


Malli: Baktus-huivi by Strikkelise
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball ja Sandnes Garn Lanett
Kulutus: 50 g + 50 g
Puikot: 3,5 bambupyörö
Muuta: Näitä onkin viime aikoina näkynyt joka toisessa blogissa... Baktus on suosion huipulla!

Matkaraporttini Lontoostakin on jäänyt tekemättä. Ehdin siellä käydä pikaiseen I knit London -kaupassa ja muutama vyyhti sieltä lähti Suomeen. Syynä tähän hiljaiseloon on ollut tuulet ja myrskyt omassa elämässäni. Banaanilaatikot kertonee kaiken.

Näitä olen viime päivät juossut lähi-Alepasta ja pakkaillut sitten romujani. Kierrätykseen on mennyt paljon kamaa (tarvinko tosiaan vuoden 2003 laajan kemian muistiinpanoja enää?!?!) ja tarkoitukseni on, että kaikesta pikkutavarasta hankkiudun eroon syksyn aikana kirppiksellä. Löysin uusilta kotikulmiltani itsepalvelukirppiksen ihan kävelymatkan päästä.

Muuttorumban yhteydessä on saanut myös hyvän kuvan sängyn alla majailevasta lankayhteisöstä. Se elää ja senkun vahvistuu. Lankojen lisäksi tässä koruvälinevarastoni. Kankaat ja villat olen säilönyt banaanilaatikoihin.


Mutta näin taas yksi elämänvaihe päättyy ja palaan itsenäisen sinkkunaisen elämään. Sen myötä olenkin tässä jo ajatellut erilaisia työväenopiston kursseja syksylle. Espoon työkkärillä näytti olevan mielenkiintoinen remonttikurssi ohjelmistossa. Tämän lisäksi tietysti pitää ilmottautua monelle muulle kurssille! Toiminee jonkin sortin terapianakin nämä kurssit. :)