Pimeässä

Tähän aikaan vuodesta liikuskelen pihalla pukeutuen mustaan, mustaan ja mustaan. Hieman ehkä saattaa muita väripilkahduksia toisinaan mukaan tulla. Erityisen tärkeäksi tulee siis muistaa heijastimet takissa. Virkkasin uudet heijastimet Modan ohjeiden mukaan.

Ylläolevan heijastimen sisällä on pala pahvia, jotta se olisi hieman jäykempi ja ryhdikkäämpi. Langan ostin Helsingistä, en muista mistä. Mutta rullassa oli 200m ja se maksoi noin 30 euroa. En kyllä osaa arvioida yhtään onko kallista, halpaa vai sopivaa. Melkoisen paljon sitä on vielä jäljellä, sillä pariin heijastimeen menee vain muutamia grammoja.

Pöllöheijastin oli Dissaajalle, mutta se on kuulemma liian naisellinen raavaalle miehelle. :D Johtunee pöllön helmijaloista. Pitää varmaan antaa se lahjaksi, sillä itselleni tulee helposti joulukuusiefekti, jos laitan kaikki valmistuneet heijastimet takkiini.

Yritän myöhemmin vielä ottaa kuvia pimellä, että näkisitte kuinka hyvin ne sitten näkyvät pimeässä ja auton valokeilassa. Pimeästähän ei ole pulaa...

Lämmikkettä kylmiin iltoihin

Blogimme on pääasiassa neuleblogi ja sitä kautta lämmikettä syksyn kylmiin iltoihin saadaan villaisista tekeleistä. Tällä kertaa lämmikettä saadaan kuuman juuston, kynttilöiden ja viinin muodossa.

Kuten hopeapostauksessani mainitsinkin, Ebbu oli viikonlopun luonani kylässä. Lauantai-iltaa vietettiin hieman laajemminkin ystävien seurassa herkutellen fonduen parissa.

Fonduepataan leipäkuutioiden lisäksi dipattiin
- paprikaa
- minitomaatteja
- kukkakaalia
- kevyesti paistettuja herkkusieniä

Lisäkkeenä oli ilmakuivattua kinkkua.

Tällä kertaa kokeilimme sveitsiläistä valmisfondue-settiä, joka kyllä todettiin kehnommaksi kuin fonduen tekeminen itse. Taisi Hulluilta päiviltä ostettu setti jäädä ainokaiseksi. Fonduen seurana joimme sveitsiläistä, valkoista Edelweiss fondueviiniä. Se ei varmasti jää viimeiseksi kokeiluksi, koska viini oli kaikkien makunystyröiden mieleen.

Ja sitten annetaan juuston venyä ja paukkua:


Raikaat kasvikset sopivat hienosti raskaahkon juuston seuraan. NAM.


Jälkkäriksi oli suoraan Kölnin suklaamuseosta 99% kaakaoprosentin suklaata, jota ei muuten oltu makeudella pilattu. :)


Siskokset kuin ilvekset puhuttivat eli että olemmeko todellakin niin samannäköisiä, että puolitutut voivat erehtyä siskossa?!

Hopeaa

Syksyn alussa taisinkin mainita monenmonituisista kursseista, joille oli tarkoitus osallistua, jottei syksyn pimeät ottaisi yliotetta. Kursseilu ei onneksi jäänyt pelkästään suunnitelman tasolle, vaan Espoon työväenopisto on tullut tutuksi.

Olinkin Anna Heinon opettamalla hopeakorukurssilla ja kyllähän se hopeakärpänen puraisi. Työ vaatii kärsivällisyyttä tämäkin, mutta yllättävän hienoja luomuksia vielä hyvin romuluinenkin pihdin puristaja saa aikaiseksi. Annan korudesignit herättävät kunnioitusta ja ovat allekirjoittaneen mieleen erityisen paljon. (Kaupassa on tullut jo vierailtua ja saatua omat bubblet-kaulaan)

Sain mallin luokseni kyläilemään viikonloppuna, joten tässä hieman syksyn korusatoa.

Lenkeistä tehty koru ja korvikset lienevät ainoat omat designini. Muut kurssilla tekemät korut ovat pääosin apinoitu Annan esittelemistä mallikoruista.


Lukitus on korussa riippuvan kiven yhteydessä.


Ebbun kanssa viikonlopun aikana mietimme suhdettamme sydänkoruihin. Tokihan minullakin syntyi tällainen sydänkoru kurssilla. Simppeli ja ehkä jopa siedettävä sydänkoruksi. :)


Spiraalisormuksia erilaisin kivin. Lempivärissäni mustassa ja läpinäkyvissä; molemmat sopivat taas lähes kaiken väristen vaatteiden asusteiksi.



Koruihin pätee sama kuin kutomuksiin. Asenne on kovin kriittinen ja matka työpöydältä käyttöön on pidempi kuin kuvitella uskoisikaan.

Syksyisenä Nuuksiossa

Sunnuntain ohjelmassa oli taas tervehenkistä, hivenen keski-ikäistä metsässä samoilua Nuuksiossa. Reissulle asetettiin seuraavat tavoitteet:
(onko joku omaksunut työelämän vaatimusmäärittelyt myös siviiliin, voi huhhuh) .
(x) saavutettu.

Sammalinen Nuuksion metsä oli vihreä syksyisen keltaisen sijaan.

- 7 km liikuntaa (x)
- raitista ulkoilmaa (x)
- kuvia uudesta pipasta (x)
- hilpeää hekotusta (x)
- maailman parannusta (x)
- eväitä (x)

Vangiksi jäänyt ulpukan lehti.

Riskienhallintaryhmämme ei osannut arvata näiden asioiden vaikutusta päivän kulkuun:
- valokuvaajalla ei ole taitoja (x)
- kehä II:sella välähti (x)
- naapuripatikoijilla oli paremmat eväät (x)
- pipo vaatii kuminauhan (x)


Malli: Dolce Slouch (Ravelry-linkki) by Faina Gober
Lanka: harmaa Novita Aino sängynalusvarastoista
Kulutus: 65g
Puikot: 4 pyöröt ja sukkikset
Muuta: Seuraavaan samaiseen pipoon yksi mallikerta enemmän x- ja y-suunnissa (insinöörituulella tänään)

Kikkailija sisälläni olisi kovin halunnut ottaa kuvat peilaten synkkää suolampea vasten. Siinä sitten tasapainoiltiin sillalla ja parhaamme mukaan yritettiin kuvailla. Onnistumatta. Idea hyvä, toteutus kökkö.

Roolit on monet; apukuvaaja, malli, hihittäjä.

Pipon kauniit palmikot tullevat parhaiten näkyviin tässä kuvassa. Mallineule oli hirmu hauska tehdä. Pipo sopii hyvin tylsän mustan villakangastakin pariksi. Huom. mallin pieni pää.


Suolampikuvausta alla. Ei näy mitään, ei.


Retkestä retken tekee aina eväät; sumppia ja pimpssejä.


Seitsemän kilometrin jälkeen tosin olisi naapurin makkaratkin kelvanneet. Harkitsin jo hieman heidän eväsrepun kahmaisua mukaan ja pakoon pinkomista. :D

Ei ole yhtään hullumpaa viettää näin sunnuntai!