Käytetyn tavaran sembalot

Käytetyn tavaran sembalot senkun jatkuu! 

Laitoin jokin aikaa sitten huuto.nettiin vahdin saumuriostoksia silmällä pitäen. Liekö innottajana taannoinen veluuriprojekti, näin epäilen. Pari viikkoa jännitin automaattikorottajan viritettyäni ja eilen kaupat varmistui. Tänään hain vekottimen kotiin. On se komee! 

Kaunis kolmilankainen Singeri. Omat taitoni saumureista rajoittuu kasiluokan kässän tunnin kahden kerran kokeiluun, mutta eiköhän tässä vielä opita. Asiasta enemmän tietävät älköön kertoko, että kolmilankasella ei tee mitään, ja neljä niitä keriä pitää olla. Kuten järkkärikameran, niin tämänkin osalta luulen, että taidot rajoittaa enemmän kuin laitteen suorituskyky :) 

Samaan syssyyn raportoin viikonlopun sembaloista eli lauantainahan jälleen tiemme vei kierrätyskeskukseen. Edellisen reissun jäljiltä oli jäänyt vähän harmittamaan mehulinko (10e), jonka jätin hyllyyn kotimme tilanpuutteen takia. Tämän korvatakseni päädyimme ostamaan meille monitoimikoneen (15e), mitä myös olen vähän haikaillut. Ehdottamasti kooltaan suurempi ja ongelmallisempi löytää paikkaa rajoittuneessa keittiössämme! 

Voiko olla ihanampaa nimeä laitteella kuin Philips Ahkera? Laite lienee ajalta kun miehet oli miehiä ja koneet rautaa. Lyhyen haun jälkeen nykylaitteita kutsutaan esim näillä nimillä:

•  Masterchef Gourmet RED RUBY
• Titanium Major
• 6799 PRO 2000
• KitchenAid 5 KSM 150 Psewh

Eivät minusta vedä vertoja meidän Ahkerallemme?! :)

Ryhdyin Ahkeran kanssa tuumasta toimeen samantein, koska lehtikaalisatomme viimeiset herkkupalat ovat vielä odottaneet syöjäänsä. Laitoin Merry Morning -blogista jo aikaa sitten taltioimani Trooppisen smoothien työn alle.

Hieman keskenään epäilyttävän kuuloiset ainekset (banaani, lehtikaali, ananas ja maito) muokkautuvat Ahkeran käsittelyssä upean vihreäksi juomaksi. Vekotin toimi kiitettävästi ja maltan tuskin odottaa tulevia möyhennös-, vatkaus-, survous-, linkous- ja vaivausprojekteja!

Terveellisen maanantain kunniaksi join herkkujuoman ja jatkoin matkaani joogaan! Olo melkein kuin oikealla hipillä :)  Voi onni! Kiitos reseptistä! 

Äiti oli pelastanut syksyn omenasadosta vielä muutaman säkillisen joutumasta peurojen ruoaksi. Kun omenapalveluun kuului lisäksi omenat valmiiksi kuorittuina, ei hillottajan tarvinnut paljon pinnistellä. 

Perusresepti

2 kg omenoita

2 dl vettä

sitruunamehua

1 kg hillosokeria

Perushilloreseptin lisäksi tein inkiväärillä terästettyä hilloa ja porkkanaomenahilloa, josta tuli ihanan oranssia. 

Kun tehdas kerran käynnistyy, ei sitä heti kannata alasajaa. Hilloa tuli sitten taas vähintään omiks tarpeiks, mutta tutut taitaa saada näitä lahjaks, ihan kiusaks asti. 

Omppujen lisäksi äitiltä sai tuliaisiksi ihanan vanhan emalikattilan. Ajatuksena kai oli, että siinä voisi puutarhassa kasvatella jotakin, mutta päätimme, että siitä tulee käyttökattila. Induktiotason hankkimisen jäljiltä kattilakokoelmamme on hieman niukka. 

Meiltähän puuttuu kellari, pakastin on täynnä sieniä ja jääkaappiin ei viitsi tällaista satsia sulloa, joten kiire tulee ennen kuin pakkanen valtaa kylmävarastomme, jonne purnukat siirrettiin. 

Talven myötä puutarhassa viljely on jäänyt luonnollisista syistä ja olemme siirtynee sisäviljelyyn. Viime keväänä sain lehtitilauksen kylkiäisenä Herb:ien vesiviljelysysteemin ja nyt olemme aloittaneet salaattien ja basilikan viljelyn uhmaten talven pimeyttä.

Kaupan vihreät tomaatit ottavat myös aurinkoa valon alla. Nämä ovat olleet nyt alullaan kolme viikkoa ja ensimmäinen vedenvaihto on käsillä.  

Basilika ja salaatti näyttää lähtevän hyvin. Ikivanhat korianterin siemenet eivät ottaneet . Kasvattamisen lisäksi laitteesta on paljon iloa aamuisin, kun ajastin käynnistää valon kello seitsemän; laite on samalla kuin kirkasvalolamppu ja se saa hyvälle mielelle! 

Söpöinen amppeli ja muuta

Perinteisen kutomisen ja virkkaamisen sijasta kodinkoristeluteeman mukaiset käsityöt jatkuvat. Meillä on kaamian ruma pikkuvessa, jonka habitukseen ei toistaiseksi olla laitettu tikkuakaan ristiin. Ilmeisesti muut isommat projektit alkaa olla valmiita, koska olen alkanut pikkuhiljaa miettiä pikkuvessan sisustusta.

Lisäksi kotimme on viidakoitumassa viherkasvien määrän kasvaessa,  joten päätin jollain keinoin saada yhden kasvin sijoitettua tähän karuakin karumpaan vessaan. Ongelma oli huoneen ikkuna, joka on korkealla katon rajassa, joten kasvin valonsaanti oli erikseen mietittävä. 

---> Siispä amppelia tekemään. 

Amppelit käsitykseni mukaan ovat usein aika runsaita (lue: rumia). Tähän nyt erikseen laittamatta google-hakuni rumimpia itsetehtävien amppelien ohjeita, koska hakuni myötä löysin myös Taijan blogista toteutuksen, joka tuntui omalta; nappiamppeli Suuresta Käsityölehdestä 1/2011. 

Arvatkaapa tuleeko minulle Suuri Käsityölehti?! 

Tämäkin oikeastaan oli tällä kertaa onnenpotku, koska huhuiltuani ohjetta fb:ssa, tuli kova paine myös toteuttaa työ, kun kerran Haltiakummi ystävällisyyksissään minulle ohjeen toimitti. Erityiskiitos tästä! <3

Nappeja, joissa olisi tarpeeksi iso reikä amppeliini suunnittelemaani narumateriaalin, ei ollut, joten välikappaleiksi valikoitui helmet. Ruskeat helmet, jotka värittelin tussilla mustiksi. Melkein tekisi mieli haukkasta, kun olivat niin söpöjä: 

Johtuen paksusta narustani käytin vain 12 narua ohjeen 18 sijasta. Naruna käytin töistä saamaani nauhaa, joka on jätettä, mutta jonka pelastin, vyyhditin, pesin, ja kerin taas... Voi hoh-hoh taas näitä touhuja. (Nauhaa jäljellä vielä laatikkokaupalla, joten katsotaan, mitä kaikkea siitä saakaan aikaseksi).

Ihmeen keinoin sain vielä kaikki helmet suunnilleen kohdilleen. 

Aasinkorva ei ole meillä toistaiseksi ollut amppelikasvina, niin kuin jostain luin, että ko. kasvi yleensä kannattaisi pitää. Sen vuoksipa kasvimme on vähän epämääräinen, mutta toivottavasti pian mitä parhaammassa vedossa uudessa amppelipaikassaan.

Viikonlopun toinen sisustusprojekti on antanut odottaa tekijäänsä jo useamman kuukauden tämäkin. Aiemmin kotiimme valikoituneet verhot ovat sanelleet sisustuksen värimaailmaa perusvärin valkoisen lisäksi. Siten Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla hankkimamme kuutio sai päälleen vaaleanvihreän kankaan. 

Kuutio on hirmu yksinkertainen muoto, mutta ei tämä taas helpoin homma ollut saada päällisestä tämäkkä&topakka joka suuntaan. Pohjassa vaikeuskerrointa nosti vielä vetoketju, joten päällinen on vielä  pestäväkin. Kunniakseni sanottakoon vielä, että kiroilun määrä oli paljon pienempi kuin perheen herran tauluhyllyprojektissa (siitä lisää myöhemmin). 

Jos ei ole kuutio helppo muotona päällystää, niin pian pääsen taas seuraavalle vaikeustasolle, kun päällystettäväksi tulee (jälleen) Kierrätyskeskuksesta hommattu tuoli. Tuoliprojektin toteutusta entisestään vaikeuttaa se, että se minun ja herran yhteisprojekti. Toivottavasti isommilta kiroiluilta vältytään :))