Florican tuhoamisprojekteja

Vauvaneuleskenessä on paljon klassikoiksi muotoutuneita ohjeita, joita ilokseen pääsee kokeilemaan, kun järjestemme hedelmällisille ystävilleni vauvajaisia.

Even syntymättömälle vauvalle pääsin kokeilemaan "junasukkia" ja "lentäjänlakkia". Molemmat sellaisia ohjeita, joita olin jo taas pitemmän aikaa katsellut ja odotellut sopivaa hetkeä. Yksi lapsellinen kaverini ainakin vakavasti nyökytteli lakin kohdalla, että "onpa hyvän mallinen" ja taitaa kaikki tuhannet projektit Ravelryssakin puhua lakin mallin hyvyyden puolesta. 

Malli: Vauvan sukka by Kerttu Latvala
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt


Malli: Aviatrix baby hat by Justine Turner
Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt

Lisäksi tein pikkuruiselle odottomaan villatakin, joka pääsi kanssani matkustamaan ihan Intiaan asti. Eli voin suositella hyvänä matkaneuleena :) Täysin aivotonta kutomista. Aina oikein -neule jotenkin tässäkin mallissa miellyttää silmää. Napeiksi hattuun ja villatakkiin löytyi puiset tähtinapit, jotka nekin olivat odottaneet täydellistä hetkeä. 

Malli: Garter Stitch Baby Kimono by Joji Locatelli
Lanka: Novita Florica

Puikot: 3,5 pyöröt

Tarkkasilmäiset huomasivatkin varmaan, että kaikki nämä oli tehty tyylikkäästi Novitan Florica-langasta. Langat olen saanut arviolta noin 15 vuotta sitten kummitädiltäni kässäprojekteja varten. Langoista on tehty kymmenisen vuotta sitten yksi hillitön raitapoolo. Sen jälkeen ne ovat odottaneet käyttäjäänsä ja seuraanneet minua paikasta toiseen. Nyt pikkuhiljaa alkaa näkyä pohja Floricoissani ja jäljellä on näiden jälkeen ehkä enää kahdeksan kerää. 

Muutaman Florican sain kulutettua myös alla olevaan lasten haalariin. Tätä neuletta aloitin tekemään arviolta pari vuotta sitten. Ehkä ajatuksena silloin oli tehdä tämä jollekulle tietylle lapselle, mutta se lapsi lienee jo ylikasvanut tästä. 

Toisaalta...Haalari on kirvottanut hersyviä nauruja matkan varrella, koska kooltaan se tuntuu jotenkin suunnattoman suurelta, tai lähinnä vain pitkältä :) Kiusaus olisi suuri lähteä sovittamaan sitä itselleni, mutta riski hajottaa monivuotinen projekti on liian suuri. 

Haalarissa menee hartioiden ja hihojen yli kaunis palmikko, joka alunperin innosti aloittamaan haalarin neulomisen. 

Malli: Menninkäinen by Johanna Penttilä

Lanka: Novita Florica
Puikot: 3,5 pyöröt / sukkapuikot
Muuta: Huh, koville otti. Vetoketjuvaihe taisi viedä kaksivuotisesta projektista hyvinkin 8kk.

Ehkä haalari vielä löytää jonkun lapsiparan vaatekaappiin jossain vaiheessa. Jonkun pitkänhuiskean, laihan lapsen, joka ei vierasta leijonan keltaista aurinkopukua! :) 

Tunnustuksia ja yhteisprojekteja kotosalla

Pyryisenä päivänä on kiva kääriytyä shaalin alle sohvan nurkkaan ja bloggailla. Erityisen kiva on bloggailla, koska saimme hiljan Miia-Rebekalta tunnustuksen blogillemme. Miia-Rebekan blogi on ihanan kaunis ja selkeä ja huomaan, että sieltä löytyy usein sellaisia juttuja, mitä haluaisi itsekin alkaa tehdä. Suurkiitos Miia-Rebekalle tunnustuksesta!

Luen yhteensä 216 blogia, joista noin puolet on käsityöblogeja. Olikin todella vaikea valita neljä, joille laittaisin tunnustuksen eteenpäin. Tämä kiertotunnustus on tarkoitettu blogeille, joissa on alle 200 lukijaa ja tarkoituksena vinkata muille kivoja vierailemisen arvoisia blogeja. 

Punnitsin tämän valinnan yhteydessä, että mikä tekee minusta kivan blogin ja mieleeni tuli erityisesti kaksi asiaa. Kuvat ovat minusta tosi tärkeitä blogissa. Selkeät kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Vielä hienompaa, jos kuvissa on joku juju. Sitä itsekin opettelen jatkuvasti. Toisaalta minusta sellaisia blogeja on kiva lukea, jossa bloggaaja laittaa itsensä likoon; kertoo ilot & surut, mielipiteensä ja fiiliksensä. Näiden kriteereiden perusteella haluaisinkin antaa tunnustuksen seuraaville blogeille: 

• Usimarjaanan kirjoittaa Estival-blogissa käsitöistään, rinsessoista ja rinsseistä... :)
• Haltiakummin blogissa tehdään kaiken karvaisia käsitöitä unohtamatta fiilistelyjä. 
• Marjaanan Soppaa ja silmukoita -blogissa yhdistyy nimensäkin mukaisesti käsityöt ja herkut. Itsellenikin niin rakkaat aiheet. 
• Emman Villaviidakko-blogissa on myös kauniita kuvia ja tarinoita käsitöistä ja elämästä muutenkin.

Samanaikaisesti kotonamme on saatu perheemme yhteisprojekteja päätökseen. Yhteisprojekti tarkoittaa, että mieheni on niissä mukana, ja joskus jopa päävastuullisena. Yhteistä näille projekteille on usein, että synnytystuskat on näissä joskus aikamoisia, kun kaksi vahvatahtoista pääsee vääntämään. 

Kun aloitimme tauluhyllyprojektia, mistään kalustekaupasta ei löytynyt yli 50 cm:n pituista valkoista tauluhyllyä. Koska halusimme television ylle pitkän hyllyn ja totesimme, että neljän puolen metrin hyllyn laittaminen suoraan on toivoton tehtävä, oli mieheni ryhdyttävä toimeen. 

Yleensä pakenen yläkertaan mieheni projektien ollessa käynnissä, koska hänen ollessa suunnaton perfektionisti ja kädentaitojen ollessa vielä ei-täysin-perfektit, niin se kiroilun määrä on sellainen, että minun korviani alkaa kuumottaan. Yleensä piileksin siis yläkerrassa.

Olenkin miettinyt, että miksiköhän itse en jaksa kiroilla epäonnistuvien kässäprojektieni yhteydessä. Ehkäpä siksi, että niitä on niin suunnattomasti ja jotenkin epäonnistumisiinkin alkaa tottua. Lisäksi lienee helpompaa heittää mytty jonnekin lankakorin pohjalle ja purkaa hiljaisesti puolen vuoden päästä :)

Mutta kannatti piileksiä (tälläkin kertaa). 2,5 metriä tauluhyllyä tosi suorassa! Kuvatukset hyllyllä ovat vielä vähän vaiheessa, mutta kehtasinpa tänne jo laittaa. 

Tauluhyllyprojekti valmistui noin kahdessa viikossa eli vain sen aikaa olohuoneemme muistutti verstasta. Yhtä sulavaliikkeinen ei ollut keittiön kulmahyllyprojekti, joka alkoi syyskuussa ja viime viikonloppuna kirjaimellisesti taputin karvaisia käsiäni hyllyn valmistuttua. 

Halusimme pois työtasoilta myslitarvikkeet ja kokkikirjat haluttiin saavutettavammaksi eli keittiöön, pois yläkerran kirjahyllystä. Hyllyn alle mitoitettiin tila, johon mahtuu Herb:ien vesiviljelysysteemi.

Kimurantti yhteisprojekti oli myös täydellisen säilytystölkkisysteemin löytäminen, mutta lopulta molemmat hyväksyivät Iittalan Jarsit toimivaksi. Hinta niille vaan on aika suolainen, mutta pikkuhiljaa kokoelma on kasvanut. 

Viimeisin yhteisprojektin päävastuu lieni minulla, mutta yhdessä juostiin ympäri kangaskauppoja löytääksemme sopivan kankaan kierrätyskeskuksesta löytämämme tuolin koristukseksi. Puolisen vuotta kangas odotti tuolin päällä ompelijaansa. (Johtui väärinkäsityksestä eli en tiennyt, että minun pitäisi tehdä tämä projekti yksistäni kankaan löytämisen jälkeen). 

Eihän tuoli alkuperäisasussaankaan ollut kamala, mutta vähän nuhjaantunut, vähän nyppyinen, vähän väritön. Uusi tuoli on ihanan kirkuvan vihreä ja se on nyt minun lisäksi vastaanottamaan kevään! Sitä odotellessa voin käpertyä tähän luonnon valoon näpräämään projektejani. 

Projektin aloitus siis kangerteli hieman, kai siksikin, että en ollut aiemmin juuri mitään verhoillut ja hieman pelotti, että miten kävisi. Pientä ryppyä on havaittavissa 90-asteen kulman tienoilla, vaikka ompelin siihen kohtaan lisäosan taivutuksen onnistumiseksi. Eiköhän se istumalla suoristu! :) Kangas löytyi Stockmannin tilausosalta ja läheltä tarkasteltuna on erityisen kaunis. 

Pure Love - raakasuklaata

Vaikka en erityisesti syttynyt tämän päivän (14.2.) ystävänpäiväpostauksista blogisfäärissä, niin lyönpä itsekin vettä myllyyn.  

Puhdas rakkautemme -teemalla tein ennen illan bodypumpsessiotani raakasuklaata, joka on jo pitkään ollut mielessä. Nettihän pursuaa erilaista raakasuklaasanastoa, raaka-ainevaihtoehtoja ym hifistelyä. Meillä oli laatikossa nipsejä, kaakaovoita ja kookosöljyä, joten ohje valikoitui sillä perusteella.

Kemikaalicocktailissa oli makuuni namilta kuulostava resepti, jotenkin vallan eksyin raakasuklaalle pyhitetyllä sivustolla, mutta näitä varmasti voi testailla myöhemmin. 

Raakasuklaa

2 dl luomukookosöljyä

1 dl kaakaovoita

1 dl kaakaonipsejä

1 dl kaakaojauhetta

sopivassa suhteessa kuivattuja karpaloita & cashew-pähkinöitä rouhittuna

2 rkl hunajaa

vaniljasokeria

ripaus suolaa

Aineet sulatettua ja sekoitettua annoin astioiden jämähtää hetken jääkaapissa, mutta kun haluttua tulosta ei hetimmiten tullut, laitoin ne ulos muutaman asteen pakkaseen. Liekö siinä syy, että suklaastani tuli kerrossuklaata eli kaakaovoi hieman erottui omaksi kerroksekseen.

Makua kerrostuminen ei haitannut ja ansaittu herkkuhetki koitti. Kerrassaan suussasulavaa! Kaupan suklaat ovat eri kategoriassa, mutta molemmille varmaan löytyy käyttötarkoituksensa. Suosittelen kaikille herkkusuille, onhan tällä vissiinkin ihan terveysruoan status, vaikka mausta päätellen sitä oli vaikea kuvitella :)

Minä puolestani sain mieheltäni ystävänpäivälahjaksi viherkasvin. Tässä oli oma jujunsa (josta myöhemmin lisää) sen lisäksi, että olen joskus nurissut, että leikkokukat ovat hölmöjä, koska ne lakastuvat verrattuna viherkasveihin. Sittemmin olen muuttanut jopa mieltäni, koska onko ihanampaa kuin terästää kotia kimpulla tulppaaneja!

Kivaa, ja erityisesti makiaa, ystävänpäivää kaikille blogimaailman ystäville!

Ja keskellä virtaa joki

Kalajoki-sukkaohje on ollut to do -listallani jo pitkän ajan ja ystäväni tilattua kaikessa yksinkertaisuudessaan mustat sukat, niin ajattelin nämä kaksi asiaa yhdistää. 

Minkä tahansa kuvion tekeminen mustiin sukkiin voi olla hieman hölmön hommaa, mutta vaikka kuvat muuta puhuukin, niin itse olen hirmu iloinen Kalajoki-sukista ja kuviokin niissä näkyy. Iloinen on varmasti ystävänäkin, joka voi nyt mustissa sukissa hilpasta talveen! 

Malli: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,5 pyöröt

Ohje oli todella koukuttava ja innostava, joskin harmittelin, että jotenkin ohje ei mennyt ulkomuistiini missään vaiheessa, vaan viimemetreille asti hain apua ohjeesta. Näitä tekiessä jäi yöunet aina lyhyeksi, kun iltaisin piti vielä tehdä aina yksi mallikerros". 

Ystäväni mies kinusi myös itselleen talven lämmikkeet ja sai myös sukat, ihan perus-Veikka-menokkaat. Onpahan nyt koko pariskunta sukitettu! 

Sitten kipinkapin sisälle lämmittelemään!

Kumman söisit mieluummin?

Aina viikonlopun tullessa silmäni alkavat kiilua perjantaisushin perään. Perjantaisushi, torstaisushi, maanantaisushi, mitä näitä nyt on... Olen jälleen vähän hurahtanut.

Myös hiljan naimisiin menneen ystäväni herkkua on sushi ja tuore aviopari saikin lahjakortin herkullisen sushin pariin. Lahjakortin rinnalle tein näitä hieman mauttomampia susheja, jotta olisi jotain kättä pidempää viemisiksi. 

Malli: Sushi by Michelle M. Taylor

Lanka: jämälankoja, 7 veljestä, Florica jne

Koukku: 3

Muuta: Virkatut söpöliinit pakkasin yksinkertaiseen mustaan laatikkoon ja mukaan lähti vielä setti puikkoja. 

Espoon sushirintama on jossain määrin rajoittunut, kuten ravintolapuoli noin yleensäkin, joten eihän taas auttanut kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja opetella itse tekemään. Kävin Tokyokan yhden illan kurssi ja niillä opeilla on syntynyt jo aterioita niin omiin ja kuin muidenkin tarpeisiin. 

Tämän satsin voisi kuvitella olevan isommallekin porukalle, mutta ehei, minun yhden perjantaisinkkuillan iltapalahan tämä vain on! 

Kumpi kuvien sushisatseista on sinun suosikkisi ja onko mitä sushikokeilua suosittaisit minunkin kokeilemaan?