perjantai 23. joulukuuta 2011

Vielä on aikaa

Jos joulukuusi kaipaa jotain neulehenkistä piristystä, on vielä hyvin aikaa korjata tilanne! Yhdessä illassa saa neulottua paksulla langalla vaikka kuinka monta pientä palloa. Itse annoin ystävälleni joululahjaksi yhden palluran hänen ihkaensimmäiseen joulukuuseensa.

Tänä vuonna pinnalle nousi Arnen ja Carloksen neulotut joulupallot, he olivat esittelemässä neulekirjaansa jopa aamuteeveessä. Palloja pystyy tekemään helposti itsekin ilman ohjetta tai sitten voi kääntyä luottopaikkansa puoleen, eli Ravelryyn. Sieltä löysin tähänkin ohjeen helposti ja nopeasti.

 
Lanka: Lanet
Puikot: 2,5
Muuta: Laitoin pallon sisälle pumpulia, jotta se sai pyöreän muotonsa. Toimi ihan kohtalaisesti, hieman sai pyöritellä, että löysi muotonsa.

Rauhallista joulua kaikille! Vielä pitäisi päättää minkä keskeneräisen neuletyön sitä ottaisi mukaan joulunviettoon...Vai pitäisikö aloittaa uusi? Kenties nämä ihanat kissatumput.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Meidän perheessä on tänä vuonna päätetty, että joululahjoja ei osteta. Olen henkeen ja vereen lahjojen antaja, mutta myös saaja, mutta koska en ole itse Suomessa jouluna, olen suostunut järjestelmään. 

Kuten Ebbu oli jo epäillytkin, täysin lahjaton joulu ei vain minulta onnistu. Siksipä päätin kanssabloggaajaa, rakasta siskoani muistaa näillä ihanilla joulupalloilla. 


Aiemmin jo kerroinkin, että minulla on kilokaupalla tällaista valkoista viskoosinauhaa. Näppärä käsityöihminen varmasti keksii kivoja projekteja materiaalista. 


Hyviä ideoita nauhan käyttöön otetaan vastaan!
- Ehkäpä muumiopuku naamiaisissa?!


lauantai 17. joulukuuta 2011

Paleleville jaloille

Koko syksyn ajan on puikoilla ja koukuilla ollut säännöllisesti jotain. Valmistakin on syntynyt jollain aikataululla. Virkkaamisesta innostuin taas kerran, kun bongasin 2h+k -blogista hyvän tupaantuliaislahjan. 
Ystäväni sai syksyllä kunnostettua pienen ja sympaattisen mummonmökkinsä ja piti pienet pirskeet ystäväporukallemme. Kaikkien ihmisten lempityyppi, käsityöhirmu, iski jälleen ja päätti tehdä tuparilahjaksi muutamat virkatut töppöset kylmien ilmojen varalle.
Aloittelijankin on hyvin helppo virkata nämä töppöset ja lisäksi malli on muokattavissa vaivattomasti jokaiselle jalalle. Perusmalli löytyy kuitenkin Dropsin ohjeiden joukosta.

Lanka: Eskimo
Puikot: 8
Muuta: Töppöset ovat niin nopea tehdä, että niitä virkkaa helposti isommallekin porukalle. Vinkkinä vaan, jos joku kaipaa nopeaa joululahjaideaa!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Viimeinen sadon korjaus tältä vuodelta

Korjasimme eilen suihimme satomme viimeiset rippeet. Aiemminkin bloggaamani lehtikaali vielä viime viikolla komeasti porskutti terassilaatikossaan, mutta totesin, että ehkä senkin osalta olisi aika luovuttaa aapuvalle talvelle. 

Koska olin kaalin kanssa vähän ihmeissäni, että miten sitä saatetaan syötävään muotoon, niin keksinpä töiden Amican innoittamana tehdä siitä pinaattilettuja. 

Koska lehtikaalia oli enää vaivaset 100g, lisäsin joukkoon myös kesällä pakastimeen ryöppäämääni nokkosta. Muokkasin Kotikokin reseptin omaan muotooni seuraavasti: 

Lehtikaali-nokkosletut 
100 g lehtikaalia
100 g nokkosta
2 kpl munia
7 dl maitoa
0,5 dl soijarouhetta
1,5 dl ruisjauhoa
2 dl vehnäjauhoa
1 dl vettä
1,5 tl sokeria
1,5 tl suolaa
voita paistamiseen


Ohjeen taikina oli aika paksua, vaikka itse laitoin enemmän nestettä. Lisäksi ilmeisesti induktioliesi ei ole ihan optimaali lettujen paistamiseen. Näistä syistä kesti normaalia kauemmin, että lätyt alkoivat näyttämään vaativalle visuaaliselle silmälleni riittävän kauniille. Siihen mennessä 
- voita oli kulunut aimo verran
- syntyi yksi ylikuumentunut teflonpannu
- liesi välkytteli myös ylikuumenneena F-kirjaimia. 
JEI! :)

Syksyn viimeisen sadonkorjuujuhlan anti oli kuitenkin herkullinen. Päällisinä letuilla nautittiin kinkku-partajugurtti-feta-soosia & omaa salsaamme ja jälkkärinä tietty itsetekoista omppuhilloa.


Sadonkorjuun päätettyä voi nihkeästi sallia talven tulon, vaikka tiukkaa tekee edelleen! 
Kevättä odotellessa :) 

maanantai 12. joulukuuta 2011

Nallehattu

Taas on yksi uusi tulokas maailmaan tullut. Pikku-Scarlett, jonka nimi tulee lapsuuden lempileffastani eli Tuulen viemästä, sai syntymänsä innoittamana pikkuisen nallehatun ja tumput. 

Söpöt korvat

Malli: Bear and Panda hat and mittens by Linda Cyr
Lanka: Novita Aino, varastojen pienennysprojekti
Puikot: 4,5
Muuta: Hattu on ok, joskin olen huolissani mallin tavasta toteuttaa hatun takaosa. Lisäksi harmaita hiuksia aiheutti tumppujen tassujen applikointi, joka on sarjaamme "Helpommin sanottu kuin tehty".

Olen viime projektieni myötä opetellut Magic Loop -tekniikan kesällä kuullessani englantilaisen käsityökanssatekijän Emin kehuja tekniikasta. (Thanks Em for introducing me the Magic Loop technique, which I finally taught to myself). Olen jotenkin aina inhonnut sukkapuikoilla näpräämistä ja satunnaista puikkojen putoamista. Loop-tekniikalla ei tarvi kuin yhden pyöröpuikon ja loppu on historiaa. Ullasta taisin suomeksi opetella tekniikan. Ei siinä niin kamalasti lopulta ole opettelemistakaan. 


torstai 8. joulukuuta 2011

Ensin oli paksukainen, sitten tuli ohukainen

Kesällä sain vinkin, että voisin neuloa mieheni veljenpojalle villatakin (Peppiina, tällainen olisi ihana pojalleni- vink. vink). Huomaamattoman vinkin lisäksi otin avukseni kyseisestä Tilda-kaupasta valokuvan projektini esikuvaksi. Projekteja tehdessäni jo puoliksi unohdin esikuvan ja nyt vasta tässä blogatessani kaivoin kuvan esiin ja pääsemme vertaamaan, minne luomisprosessi johti.  


Esikuvasta tehtyjä havaintoja:
1) Paksu lanka
2) Ehkä jopa liukuvärjätty lanka
3) Neuletakki
4) Sinisen sävyt (jonnekin hävisi nämä kuvassa näkyvät muut värit)

Eli eikun hommiin. Aluksi Ravelry-hakuja ja löysinkin Lion Bran Yarnin ilmaisohjeen pojan neuletakista, joka jostain syystä miellytti silmääni. Tässä kohtaa olisi ehkä voinut olla jo hieman varuillaan sen langan paksuuden ja neuletiheyden kanssa. Ohjeen mukaan osa raidoista tehdään aina oikein -neuleena ja osa sileänä neuleena. Tästä neulepinnasta oli seurauksena se, että villatakista tuli noin 5x vieläkin paksumpi kuin purkamisen jälkeen tehdystä villatakista. 

Version 2 teinkin lopulta ihan kokonaan aina oikein -neuleena, jolloin neule meni vähemmän kasaan kuin nurjien ja oikeiden vuorottelevien raitojen kanssa. 

Paksukainen.

Malli: Pojan raidallinen neuletakki eli Boy's Striped Cardigan by Lion Bran Yarnin

Lanka: Bouton d'Or Laika
Puikot: 6 pyöröt
Muuta:  On se aika jytky! 


Alusta alkaen vaivannut neuleen tiheys vaivasi loppuun asti ja välillä työ meni jäähylle, koska uskoi loppui, että tästä taas pitämiskelpoista tulisi. Kokoinaispaino koko komeudelle on 450g. Sääliksi käy lapsi-parkaa, joka tätä joutuu kantamaan harteillaan :) 


Näin loppulauselmana ja lahjan jo saajalleen antaneena täytyy ehkä itseään kiitellä värien sopusoinnusta ja siitä, että eiköhän tämä käyttöön pääse kylmän kosteassa britti-ilmastossa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa on vähemmän kelejä paksuille neuleille kuin muualla, mutta voipi olla vain oma fiilikseni. 


Palaan siihen uskon loppumiseen edellä mainitun projektin osalta. Jossain vaiheessa usko oli niin kadoksissa, että puikoille eksyi toinen vastaava projekti eli ei-niin-paksu neuletakki pienelle pojalle. Sellainen lahjatakki, jonka kehtaisi antaa lahjaksi ilman, että pieni poika lyhistyisi takin alle. :)

Luotin tällä kertaa suomalaissuunnittelijaan ja malliksi valikoitu Ullasta Melian-neuletakki ilman huppua. 

Ohukainen.


Malli: Melian by Meri Markus
Lanka: Regia Hand-dye Effect 
Puikot: 3,5 pyöröt
Muuta:  Langasta sanottakoon, että se ei pysy keränä lainkaan vaan oli sotkussa puolilevällään ihan alusta loppuun asti. Uudelleenkerimässä sai olla koko ajan. 


Ensimmäistä projektista oppineena käytössä oli alusta lähtien suurehkot puikot ja ohuehko lanka. Tikutusta, mutta neuleesta tuli tosi kevyt ja tämä olkoon saajansa kevytneuletakkina sitten. Regian lanka oli kaunista ja pienistä teknisistä ongelmista huolimatta voisin tehdä toisenkin projektin ko. langasta.



Sovitettaessa jouduin jo huomaamaan, että pienelle pojalle ei pitäisi neuletakkiin laittaa nappeja. Suunnitteluvaiheessa näin vaan jo etukäteispainajaisia vetoketjun venkoilusta, kurpistelusta jne, joten napit valikoitui kiinnitykseksi. Äiti-ihmiset kertokoon, onko painajaismaista napittaa sataa pikkunappia hikoilevan pikkupojan kiukutellassa vastaan?! :)


Loppuun vielä muutama tärähtynyt kuvan neuletakkien omistajasta. Ymmärrän jo taas paljon paremmin kaikkia äitibloggareita, jotka epätoivoissaan yrittävät saada kivoja kuvia kivoista neuleista lastensa päällä. Mahdoton tehtävä ainakin tämän vipeltäjän kanssa. Näissä kuvissa näkyy sekä poikaa että takkia, osassa ehkä vain jompakumpaa. Toisen neuleen osalta en edes lähtenyt yrittämään. 


Tämän hymyn saatuaan tekisi vielä vaikka muutaman villatakin lisää! :)


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Käsityömessuista

Jos tarkkoja ollaan, pitäisi puhua Suomen kädentaitomessuista. Noh, tätä viikonloppua on taas odotettu kuin kuuta nousevaa kaikkien käsityöhullujen ja vähemmän hullujen keskuudessa. Niin myös minun ja muutaman ystäväni pikkukätöset ovat syyhynneet innosta jo viikkkoja. Sitä ei tarvitse edes enää erikseen sopia, että mennään messuileen. Se on kaikille niin itsestäänselvyys, että tämän viikonlopun lauantai pyhitetään täysin käsitöihin liittyville asioille.

Myös muutama muu päätti lähteä katsastamaan messut, sillä bussit olivat kohtuu täynnä messuilijoista. Myös Pirkkahallille (Pirkkahallikaan ei ole enää Pirkkahalli, jo on aikoihin eletty....) vievät tiet ovat olleet koko viikonlopun melkoisen ruuhkaiset. Me päätimme saapua paikalle lauantaina heti aamusta klo 9. Paikalla oli paljon jo porukkaa, mutta ei mitään siihen verrattuna kuinka paljon populaa oli myöhemmin iltapäivällä. 

Aamusta messupöytien luo vielä mahtui ja tavaroihin pääsi ns. käsiksi. Lankoja en kuitenkaan jaksanut alkaa tutkimaan enempää (lankavarasto ja mies kiittää). Mutta muita pikkutavaroita tarttui mukaan, kuten korvakoruja, himmeli ja heijastinmatskuja.

Vielä vinkkinä niille, jotka menevät tänään vielä messuille. En muista ollenkaan mikä porukka oli nimeltään, mutta paperikasseissa luki jotain Satakunnasta. Eli heillä oli myynnissä puusta valmistettuja tavaraoita puulastoista puisiin leikkuulautoihin sekä kaikkea siltä väliltä. Ostin alla olevan leikkuulaudan, joka maksoi vain 13€. Harmittaa etten ostanut enempää, sillä kunnon leikkuulaudat ovat vain niin paljon parempia kokkailussa. Suosittelen!


Messuilta sain sen mitä odotinkin ja ehkä vähän enemmänkin. Joka vuosi messut ovat tuntuneet kasvavan aina vähän. Tänä vuonna messuilla oli oikein oma Strömsö-lavakin. Mutta jotenkin se mieletön väkimäärä alkoi olla jo vähän liikaakin. Puolenpäivän hujakoilla lauantaina käytävillä ei mahtunut enää edes kävelemään, korkeintaan vaeltamaan massan mukana eteenpäin. Siinä vaiheessa oli turha edes ajatella, että olisi päässyt pöytien äreen tarkastelemaan messutarjontaa. En sitten tiedä, olisiko joku muu kellonaika parempi aika mennä. Vinkkejä ensi vuoden varalle toivotaan! Mikä on paras aika mennä messuilemaan?

Onhan se todella hieno juttu, että käsityöt innostavat ihmisiä entistä enemmän ja erilaisia myyjiäkin on monenlaisia. Mutta jotenkin en vain nauttinut messuista tänä vuonna niin paljoa. Mietin vain, että mitä jos messut kasvavat vuosi vuodelta vähän, niin järjestäjien on kyllä pohdittava messujen laajentamista edelleen. Oliko kennelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia?

Loppuilta menikin joulukorttiaskartelujen parissa. Hauskinta oli se, että messujen jälkeen ajattiin Ideaparkin Sinelliin ja ostettiin materiaalit sieltä. :) Sai rauhassa mallailla ja suunnitella, eikä kukaan törkkinyt kyynerpäillä selkään. 

 

maanantai 31. lokakuuta 2011

Käytetyn tavaran sembalot

Käytetyn tavaran sembalot senkun jatkuu! 

Laitoin jokin aikaa sitten huuto.nettiin vahdin saumuriostoksia silmällä pitäen. Liekö innottajana taannoinen veluuriprojekti, näin epäilen. Pari viikkoa jännitin automaattikorottajan viritettyäni ja eilen kaupat varmistui. Tänään hain vekottimen kotiin. On se komee! 


Kaunis kolmilankainen Singeri. Omat taitoni saumureista rajoittuu kasiluokan kässän tunnin kahden kerran kokeiluun, mutta eiköhän tässä vielä opita. Asiasta enemmän tietävät älköön kertoko, että kolmilankasella ei tee mitään, ja neljä niitä keriä pitää olla. Kuten järkkärikameran, niin tämänkin osalta luulen, että taidot rajoittaa enemmän kuin laitteen suorituskyky :) 

Samaan syssyyn raportoin viikonlopun sembaloista eli lauantainahan jälleen tiemme vei kierrätyskeskukseen. Edellisen reissun jäljiltä oli jäänyt vähän harmittamaan mehulinko (10e), jonka jätin hyllyyn kotimme tilanpuutteen takia. Tämän korvatakseni päädyimme ostamaan meille monitoimikoneen (15e), mitä myös olen vähän haikaillut. Ehdottamasti kooltaan suurempi ja ongelmallisempi löytää paikkaa rajoittuneessa keittiössämme! 



Voiko olla ihanampaa nimeä laitteella kuin Philips Ahkera? Laite lienee ajalta kun miehet oli miehiä ja koneet rautaa. Lyhyen haun jälkeen nykylaitteita kutsutaan esim näillä nimillä:
  •  Masterchef Gourmet RED RUBY
  • Titanium Major
  • 6799 PRO 2000
  • KitchenAid 5 KSM 150 Psewh

Eivät minusta vedä vertoja meidän Ahkerallemme?! :)



Ryhdyin Ahkeran kanssa tuumasta toimeen samantein, koska lehtikaalisatomme viimeiset herkkupalat ovat vielä odottaneet syöjäänsä. Laitoin Merry Morning -blogista jo aikaa sitten taltioimani Trooppisen smoothien työn alle.


Hieman keskenään epäilyttävän kuuloiset ainekset (banaani, lehtikaali, ananas ja maito) muokkautuvat Ahkeran käsittelyssä upean vihreäksi juomaksi. Vekotin toimi kiitettävästi ja maltan tuskin odottaa tulevia möyhennös-, vatkaus-, survous-, linkous- ja vaivausprojekteja!

Terveellisen maanantain kunniaksi join herkkujuoman ja jatkoin matkaani joogaan! Olo melkein kuin oikealla hipillä :)  Voi onni! Kiitos reseptistä! 


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Äiti oli pelastanut syksyn omenasadosta vielä muutaman säkillisen joutumasta peurojen ruoaksi. Kun omenapalveluun kuului lisäksi omenat valmiiksi kuorittuina, ei hillottajan tarvinnut paljon pinnistellä. 


Perusresepti
2 kg omenoita
2 dl vettä
sitruunamehua
1 kg hillosokeria

Perushilloreseptin lisäksi tein inkiväärillä terästettyä hilloa ja porkkanaomenahilloa, josta tuli ihanan oranssia. 


Kun tehdas kerran käynnistyy, ei sitä heti kannata alasajaa. Hilloa tuli sitten taas vähintään omiks tarpeiks, mutta tutut taitaa saada näitä lahjaks, ihan kiusaks asti. 

Omppujen lisäksi äitiltä sai tuliaisiksi ihanan vanhan emalikattilan. Ajatuksena kai oli, että siinä voisi puutarhassa kasvatella jotakin, mutta päätimme, että siitä tulee käyttökattila. Induktiotason hankkimisen jäljiltä kattilakokoelmamme on hieman niukka. 


Meiltähän puuttuu kellari, pakastin on täynnä sieniä ja jääkaappiin ei viitsi tällaista satsia sulloa, joten kiire tulee ennen kuin pakkanen valtaa kylmävarastomme, jonne purnukat siirrettiin. 


Talven myötä puutarhassa viljely on jäänyt luonnollisista syistä ja olemme siirtynee sisäviljelyyn. Viime keväänä sain lehtitilauksen kylkiäisenä Herb:ien vesiviljelysysteemin ja nyt olemme aloittaneet salaattien ja basilikan viljelyn uhmaten talven pimeyttä.


Kaupan vihreät tomaatit ottavat myös aurinkoa valon alla. Nämä ovat olleet nyt alullaan kolme viikkoa ja ensimmäinen vedenvaihto on käsillä.  


Basilika ja salaatti näyttää lähtevän hyvin. Ikivanhat korianterin siemenet eivät ottaneet . Kasvattamisen lisäksi laitteesta on paljon iloa aamuisin, kun ajastin käynnistää valon kello seitsemän; laite on samalla kuin kirkasvalolamppu ja se saa hyvälle mielelle! 

maanantai 17. lokakuuta 2011

Söpöinen amppeli ja muuta

Perinteisen kutomisen ja virkkaamisen sijasta kodinkoristeluteeman mukaiset käsityöt jatkuvat. Meillä on kaamian ruma pikkuvessa, jonka habitukseen ei toistaiseksi olla laitettu tikkuakaan ristiin. Ilmeisesti muut isommat projektit alkaa olla valmiita, koska olen alkanut pikkuhiljaa miettiä pikkuvessan sisustusta.

Lisäksi kotimme on viidakoitumassa viherkasvien määrän kasvaessa,  joten päätin jollain keinoin saada yhden kasvin sijoitettua tähän karuakin karumpaan vessaan. Ongelma oli huoneen ikkuna, joka on korkealla katon rajassa, joten kasvin valonsaanti oli erikseen mietittävä. 

---> Siispä amppelia tekemään. 

Amppelit käsitykseni mukaan ovat usein aika runsaita (lue: rumia). Tähän nyt erikseen laittamatta google-hakuni rumimpia itsetehtävien amppelien ohjeita, koska hakuni myötä löysin myös Taijan blogista toteutuksen, joka tuntui omalta; nappiamppeli Suuresta Käsityölehdestä 1/2011. 
Arvatkaapa tuleeko minulle Suuri Käsityölehti?! 

Tämäkin oikeastaan oli tällä kertaa onnenpotku, koska huhuiltuani ohjetta fb:ssa, tuli kova paine myös toteuttaa työ, kun kerran Haltiakummi ystävällisyyksissään minulle ohjeen toimitti. Erityiskiitos tästä! <3

Nappeja, joissa olisi tarpeeksi iso reikä amppeliini suunnittelemaani narumateriaalin, ei ollut, joten välikappaleiksi valikoitui helmet. Ruskeat helmet, jotka värittelin tussilla mustiksi. Melkein tekisi mieli haukkasta, kun olivat niin söpöjä: 


Johtuen paksusta narustani käytin vain 12 narua ohjeen 18 sijasta. Naruna käytin töistä saamaani nauhaa, joka on jätettä, mutta jonka pelastin, vyyhditin, pesin, ja kerin taas... Voi hoh-hoh taas näitä touhuja. (Nauhaa jäljellä vielä laatikkokaupalla, joten katsotaan, mitä kaikkea siitä saakaan aikaseksi).

Ihmeen keinoin sain vielä kaikki helmet suunnilleen kohdilleen. 


Aasinkorva ei ole meillä toistaiseksi ollut amppelikasvina, niin kuin jostain luin, että ko. kasvi yleensä kannattaisi pitää. Sen vuoksipa kasvimme on vähän epämääräinen, mutta toivottavasti pian mitä parhaammassa vedossa uudessa amppelipaikassaan.


Viikonlopun toinen sisustusprojekti on antanut odottaa tekijäänsä jo useamman kuukauden tämäkin. Aiemmin kotiimme valikoituneet verhot ovat sanelleet sisustuksen värimaailmaa perusvärin valkoisen lisäksi. Siten Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla hankkimamme kuutio sai päälleen vaaleanvihreän kankaan. 


Kuutio on hirmu yksinkertainen muoto, mutta ei tämä taas helpoin homma ollut saada päällisestä tämäkkä&topakka joka suuntaan. Pohjassa vaikeuskerrointa nosti vielä vetoketju, joten päällinen on vielä  pestäväkin. Kunniakseni sanottakoon vielä, että kiroilun määrä oli paljon pienempi kuin perheen herran tauluhyllyprojektissa (siitä lisää myöhemmin). 

Jos ei ole kuutio helppo muotona päällystää, niin pian pääsen taas seuraavalle vaikeustasolle, kun päällystettäväksi tulee (jälleen) Kierrätyskeskuksesta hommattu tuoli. Tuoliprojektin toteutusta entisestään vaikeuttaa se, että se minun ja herran yhteisprojekti. Toivottavasti isommilta kiroiluilta vältytään :))

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kuulin vähän juttua

En säilytä hopeakorujani rasiassa laatikon pohjalla kaukana auringosta ja liasta niin kuin pitäisi. Kaikkia sääntöjä vastaan, hopeakoruni löytyvät kylläkin laatikon pohjalta, sieltä heti meikkien ja muiden "arkistoitujen" tavaroiden keskeltä. Kokeilin ensimmäistä kertaa hopean puhdistamista vanhalla martta-kikalla eli vedellä ja ruokasoodalla alumiinifoljoastiassa. Kysehän on kemiantunneilta tutusta pelkistysreaktiosta, jossa alumiini pelkistää hopeasulfidin hopeaksi.
 
Homma toimi oppikirjojen mukaisesti. Tein toimenpiteen muutaman kerran, sillä rannekorut olivat melko tummuneita. Toiseen korusita jäi senkin jälkeen vielä pieniä tummuneita kohtia. Otin molemmista rannerenkaista kuvat ennen ja jälkeen. 
Vähitellen alkaa muuten oleen bloggareillakin tuskaiset olot, kun illat alkavat pimetä liian aikaisin, mistä johtuukin hieman tummahkot kuvat.

 

Kaikki kuvien korut ovat ostettua muutamia vuosia sitten Meksikon Taxcosta. Siellä on oikea hopeakorujen ystävän paratiisi. Suosittelen.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Bäää!

Sain tehtyä lisää keskeneräisiä töitä, ihanaa! Tämä lammas on notkunut nurkissa puolivalmiina parisen vuotta. Ostin pampulalankaa käsityömessuilta Kauhavan Kangas-Aitan osastolta, kun ihastuin mallina olleisiin Väinö-lampaaseen ja Pampula-nalleihin. En kyllä taaskaan tajua, mikä tässä on voinut olla niin kamalan vaikeaa. 



 

Malli: Väinö-lammas
Lanka: Kauhavan Kangas-Aittan Pampula
Puikot: 10 bambu
Muuta: Lanka on aika ikävä neuloa, mutta koska sitä on melko vähän, jaksaa sen kiukulla tehdä.
Lopullinen lammas sai esikuvakseen Late Lampaan, sillä se on Veeti-pojan, jonka luota lammas sai kodin, suosikki tyyppi. Lampaasta tuli suuri yleisömenestys ja Veeti oli onnesta soikeena nähtyään lampaan. Saas nähdä kuinka nopeasti Late tulee korjauttamaan jalkansa tai irronneen päänsä, käsittely oli nimittäin paikka paikoin melko villiä. Erityisesti pyöreä muoto tuntuu houkuttelevan jalkapallon tyyppistä käsittelyä. Mutta kaiken kaikkiaan lammas on loistava ja nopea työ, jos haluaa ilahduttaa lasta itsetekemällä työllä.

torstai 25. elokuuta 2011

Charlie Brown - ruskea shaali

Kovasti toiveeni olisi, että kesää saisi pitkittää mahdollisimman pitkälle, mutta syksy pukkaa päälle päättäväisesti. Vapaaehtoisesti en anna sille periksi, vaikka syyssopivaa valmistunutta neulomusta tässä esittelenkin. Lepakko siives levitä:



Malli: Revontuli-huivi by AnneM
Lanka: Aade Lõng nr 8/2. Kutomuksessa Heidillä oli ollut ongelmia solmujen kanssa, mutta minä säästyin isommilta tuskailuilta.
Puikot: 4,5 bambu
Muuta: En ole varmaan neulonut vielä tarpeeksi raitavärjättyä lankaa, koska se aina tuntuu yhtä jännältä. Olin aivan fiiliksissä tästä taas kerran... Tai sitten on vain, että kutominen vaan on niin jännää kerta toisensa jälkeen. 


En ihmettele yhtään, että Revontuli-huivin on Ravelryssa kudottu jo 2642 kertaa, koska ohje on kerrassaan mielenkiintoinen, sopivan helppo ja lähes taatusti hienon tuloksen tuottava. Haastavinta lienee kuvata lopputulos jotenkin mielenkiintoisesti kaikkien näiden kertojen jälkeen. 


Me räpsimme mökillä ihanan aurinkoisen syysillan huviksi ja melkein meinasi vielä hikikin tulla. Järvi oli peilityyni. 


En ole varsinaisesti shaali-tyyppi, joten tuskin kääriydyn näiden ensimmäisten kuvien mukaisesti shaaliini, vaan se tullee roikkumaan kaulassani yhtenä myttynä. 


Lopuksi kevennyksenä paikallista shaali - tsaali - charlie brown -huumoria. Mieheni ei aina pysy perässä aivotusteni ja parhaimmillaan joskus sekavankin englannin ääntämykseni kanssa, mutta hänkin on ihastunut suomalaiseen hittiin 70-luvulta. Syksyn tullen charlie brown niskaan ja menoksi! 



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Jämälankoja

Kamalan vaikea blogata pitkän tauon jälkeen. Harjoittelen vähitellen näillä pienillä asioilla. Tässä yksi tapa kuluttaa jämälankoja.


Neulatyyny by Liselotte Weller (Ravelry)