sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Muistelo

Kun koulutusohjelmani tutoropettaja soitti minulle viikon alussa oli ensimmäisenä ajatuksena päässäni, että jaha nyt minulle soitetaan ja kerrotaan, että en olekaan perjantaina valmistuvien joukossa. Helpotuksen huokaus oli suuri, kun kyseessä olikin pyyntö pitää valmistuvan oppilaan puhe valmistujaisjuhlassa. Siihen hätään en keksinyt hyvää tekosyytä, miksi en puhuisi muotoilua tiiviisti pari vuotta opiskelleen joukkomme puolesta, joten minkäs teit. Tässä puheesta muistelomielessä muutamia otteita.

Aloinkin siis miettiä opiskeluaikaa; miten kouluun tultiin, mitä sen aikana tapahtui ja mitä siitä jäi käteen, kun paperit on kourassa.

Oma tarinani kouluun hakijana ei ole ehkä kovin tyypillinen. Olin koulutusohjelmassa, missä insinööristä valmistutaan teolliseksi muotoilijaksi. Ajattelin pari vuotta sitten, että aloittaisin jonkun taidekurssin syksyn piristykseksi, joten jo keväällä katselin lehtiä sillä silmällä. Silmiini osui ilmoitus Evtekin linjasta, ”insinööristä muotoilijaksi”, ja hetken mielijohteesta laitoin hakemuksen postiin.

Seuraava muistikuva onkin se, kun kierrän Tikkurilan koulua ympäri löytääkseni sisäänkäynnin ja sen jälkeen kävelen kuin telotuspukilla pitkää käytävää, jonka päässä odotti arvostelu/haastatteluraati. Silloin jännitti, kun mukana oli kaikki omat taiteelliset saavutukset vuosien varrelta ja hienoja ajatuksia muotoilusta, jotta saisin vakuutettua raadin hyväksymisen puolesta. Haastattelu meni kuin pilvessä ja kesällä sain tiedon hyväksynnästä.

Näin pienimuotoinen taidekurssi syksylle oli muuttunut tutkintoon johtavaksi aikuisopiskeluksi ilta-aikaan töiden ohessa.

Ryhmämme koostui ihmisistä, joille oli yhteistä insinöörin koulutus. Muuten kaikilla oli hyvin erilaiset taustat ja kokemus; oli tietojenkäsittelyn ihmisiä, mekaniikka- ja sähköinsinöörejä, tekstiilialaa jne. Kun istuimme väsyneinä töiden jälkeen viisi iltaa viikossa pari vuotta, oppi tuntemaan hyvin opiskelukaverinsa; ja näiden vahvuudet ja heikkoudet. Porukan tuki ja samassa veneessä oleminen antoi voimaa jaksaa rankkaa opiskelutahtia.

Huolimatta tiiviistä opiskelutahdista muotoiluopinnot muuttivat tapaa ajatella. Ennen opiskeluja ajatteli muotoilun ja designin olevan jotain johon vain suuret taiteilijat pystyvät, mutta se on arkipäiväistynyt opintojen myötä. Muotoilua on joka puolella. Hyvää ja huonoa. On saanut myös rohkeutta pitää oma linja ja tyyli.

Uusia ideoita omaan työhön on tullut lukemattomia. Samalla on tullut enemmän rohkeutta käyttää muotoilun menetelmiä ja hyväksi todettuja tapoja ideoida ja katsoa asioita hieman eri näkökulmasta. Tällöin myös perinteisiin ongelmiin voi tulla yllättäviä uusia ratkaisuja.

Työssäni tuotekehitysprosessi on selkeytynyt, nykyään voi osallistua tuotekehitysprosessin konseptointivaiheeseen aktiivisemmin. Opinnoista on siis jo nyt ollut paljon hyötyä.

Ehkä syksyllä sitten voi aloittaa sen taidekurssin…

Neulojalle sopiva "narukeräkukka" valmistumisen kunniaksi.

lauantai 30. toukokuuta 2009

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Näin alkoi Snyni viimeinen kirje, joka tuli valkoisen, hentoisen (mutta painavan fyysisesti) paketin mukana. Todella kaunis lähetys! Ihana!

Pakettissa oli Valkoinen apina -hahtuvalankaa, Vikinging maitolankaa, pyöröbambupuikot, teetä, valkoista suklaata ja itse tehdy kämmekkäät; kaikki puhtaan valkeassa sävyssä. Suklaa sopii hyvin valmistujaisjuhlan jälkeiseen pienimuotoiseen heikotukseen... Teetä pitää kokeilla heti, kun on vähän pimeämpää. :) En oikein osaa juoda kotana teetä kesällä, vaan se kuuluu syksyyn, kynttilöihin ja sateeseen. (Ihme fiksaatio)


En ole ikinä tehnyt mitään hahtuvalangasta, joten todella mielenkiinnolla odotan sen käyttöä. Olenkin siis vieras hahtuvan kanssa, joten pitää oikein miettiä, mitä siitä tekisi. Eikös näistä pruukata tehdä niitä kestovaippoja myös? Sny ehdotti vanttuiden tekemistä. (Vanttuut lienee tumput? Ollaan vähän eri murrealueelta ilmeisesti) :)


Maitolanka on uskomattoman pehmeän tuntuista. Jotenkin niin herkkää sekin. Mitähän näistä keristä ikinä raaskii tehdä? :) Eikö ole muuten kaunis pakettikin; postissa näitä katselin ja ihailin.



Bambupuikkoja en ole vielä aiemmin omistanut, joten oli varmasti aikakin. Nelonen on hyvä koko, koska tuntuu, että en muuta kokoa koskaan käytäkään. Kiitos hurjasti!

Lisäksi paketissa oli nämä somat kämmekkäät! Ihanan naiselliset, pitsiset. Sanomattakin lienee selvää, että kaltaiseni aina kylmissään oleva löytää näille käyttöä.


Viimeisen paketin myötä paljastui myös vihdoin salaperäisen ystävän henkilöllisyys. Nyt varmaan jännitin sitä eniten. Snyni oli Purrrrls-blogin Jonna. Blogiin olen tutustunut jo vaihdon myötä ja se jää varmasti luettavien blogien listalla. Kiitos Jonna, kevät on ollut huimasti jännempi ja mukavampi lähettämiesi pakettien myötä. Olen saanut sellaisia lankoja ja välineitä, joita en välttämättä itse olisi ostanut, joten vaihto on ollut erittäin mielenkiintoinen. Mukavaa kesää kanssaneulojalle! Ja kisuille!

torstai 28. toukokuuta 2009

Viimeistä viedään

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Eilen hain siis tämän kevään viimeisen sny-paketin postista. Viimeinen paketti kruunasi koko onnistuneen sny-kevään. Paketista löytyi vaikka mitä, pohjaton kaivo suoraan sanoen. Lankaa paketista löytyi kolmen kerän verran ihanassa lilan värissä. Lankaa tuntuu todella pehmeältä. Lisäksi paketista löytyi Filati-käsityölehti sekä Kukkiva koti -lehti.
Paketista paljastui vielä hauska rintamerkki "Visuaalisesti vaativa". Kyllä! Ja kesäisiin aamuihin kunnon aamukahvimuki.







Aikaisemmin kerroin, että epäilin ratkaisseeni vahingossa snyn henkilöllisyyden. Noh, täytyy sanoa, että ei minusta kyllä salapoliisia tule, sillä vikaan meni sekin arvaus :D Eli Pirkkis, ihan yllätyksenä tuli kuka olet. Mutta käykää muutkin tsekkaamassa mitä Pirkkiksen blogissa tapahtuu. Mukava kevät kyllä oli sny-rintamalla. Ensimmäisen kerran osallistuin tähän sny-juttuun ja jatkoa eiköhän jatkoa seuraa syksyllä, jos vain on mahdollisuus.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Tummanpuhuvaa

Kiitos kiireisen kevään oli kasassa tunteja siihen malliin, että saatoin pitää perjantain vapaana ja pääsi viettämään alkukesän pitkää viikonloppua. Lomat on niin vasta loppukesästä, joten pitemmälle vapaa-ajalle oli tarve.

Lähdimme Epäilijän vanhempien mökille torstaiaamuna. Mukaan lähti hillittömän ruokavuoren lisäksi vuori erilaisia käsityötarpeita; langat yhteen (alpakka)villapaitaan, kaikki korutarpeeni eli yksi laatikollinen, värttinä ja kasa villaa, työläppäri jne. Aika optimistista.

Noin kahdentoista tunnin yöunien jälkeen Epäilijä ihmetteli ääneen, että miksi mökillä aina väsyttää niin paljon. Samaan hengenvetoon epäili syyksi allergiaa. Njoo, rohkenen olla eri mieltä. Mutta mitäpä mökillä muuta tekemään kuin sitä, mikä parhaalta tuntuu. Jos se on nukkuminen, niin mikäs siinä.

Torstaina oli hieman vaihtelevaa ja sen myötä saimmekin komeita ennen myrskyä -kuvia. Myttynä tunnetuksi tullut slipoveri pääsi myös kuviin.

Kuvailusessiomme alkuvaiheessa oli vaikeaa saada Herra Kuvaaja keskittymään pääasialliseen aiheeseen eli keltaiseen myttyyn. Pääosan meinaisi viedä tummanpuhuva maisema, joka kieltämättä oli aika kuvauksellinen.


Sain sentään itsenikin kuvien keskipisteeksi.


CanarySanctuaryn malli oli leppoisa kutoa. Jotenkin alussa oli vaikeuksia kaiken muun oheistoiminnan myötä keskittyä mallineuleeseen, mutta loppuajasta se meni jo hyvin ilman ohjetta. Ohje oli näpppärä, eikä siinä tullut suuremmin saumoja ja lopun päättelytöitä, joten viimeistelystressi oli pientä.


Nyt jos tekisin neuleen uudestaan, niin lisäisin varmaan yhden mallineuleen ennen pääaukkoa. Ohjeen pääaukkokohta oli puutteellinen, ainakin ensimmäisiä v-aukkoisia pääaukkojaan tekevälle, joten turvauduin iki-ihanaan Oikein, nurin -kirjaan. Kirja, josta aina lapsena ammensin neuleohjeita, koska se oli ei-niin-käsityöhullun äitimme ainoa neulekirja. :D

Keltainen väri tuntuu nyt tosi vieraalta. Alkukeväästä hyvä idea, mutta nyt mietin erinäisiä tapoja värjätä paita edes kirkuvan vihreäksi, jotta sille olisi enemmän käyttöä. Mitenköös hyvin tekokuituiselle langalle tapahtuu värjärin padassa?! Enpä keksi yhtään ystäväänikään, johon yhdistäisin hetimmiten keltaisen värin.


Malli: Sexy Vesty (Ravelry-linkki) by CanarySanctuary
Lanka: Phildar Oxygene
Kulutus: 167 g
Puikot: 4 pyörö
Muuta: Löytääkös tämä koskaan käyttövaatteeksi asti?!

Ja sanomattakin lienee selvää, että kuvien ottamisen jälkeen jyrähti ja taivas putosi niskaamme.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Synttärionnea

Eilen täytin vuosia. Vielä vuosi ja täytän pyöreitä. Hmph, maltan tuskin odottaa. Snyni oli huomannut syntymäpäiväni ja minua odotti pakettinen eteisen lattialla. Lahjaksi oli ihanaa vadelmatryffeliherkkua (tooosi makoisaa) ja pöllöristipistipohja. Tosi hauska lahja! En olekaan ennen tehnyt ristipistoja. Tästä pienestä työstä on hyvä aloittaa!

Sen lisäksi eteisessä oli muitakin kortteja ja paketteja, joita ystävät olivat lähettäneet. Kivaa!

Syntymäpäivän kunniaksi käytiin Epäilijän kanssa syömässä lähiravintolassa välimerellisissä tunnelmissa. Söin etanoita risoton kera, porsaanniskaa ja tiramisua ja johan oli maukasta!

Ravintolan uskomattoman maukkaasta risotosta innostuneena olen päättänyt opetella tehdä seuraavaksi itse hjyvää risottoa. Mielessäni risotosta on tullut yökköruoka erinäisten hernemaissipaprikasekoitusten takia ja ihan turhaan. Illan ahaa-elämäs oli siis se.

Pitkän viikonlopun kunniaksi ollaan lähdössä huomenna mökkeilemään ja yritänkin olla siellä ahkera, kutoa, kuvailla ja pistää pari postipakettia lähetyskuntoon!

tiistai 19. toukokuuta 2009

Ikuisuusongelmia

Tänään kävin tuhlaamassa syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin Lankaideaan. Olin jo aikaisemmin yrittänyt sen tehdä, mutta epäonnistuin surkeasti. Toisin sanoen ryntäsin eräänä lauantaipäivänä vähän ennen sulkemisaikaan Lankaideaan ilman tarkkoja suunnitelmia. Ei siitä tullut mitään, joten säästin myyjän sillä kertaa ongelma-asiakkaalta ja palasin kotiin. En vain osaa päättää mitä ostaisin, koska vaihtoehtoja on niin paljon! Ja kaikki ne ihanat värit!! Huoh!

Siinä rytäkässä kuitenkin tilasin Teeteen Elegant-lankaa. Kyseistä lankaa ei ollut tarjolla, mutta mukava ja palvelualtis myyjä lupasi tilata sitä toisen tilauksen yhteydessä. Huivin ohje on Moda 02/09:ssä ja vaihtoehtoiset langat eivät olisi olleet tällä kertaa sopivia. Joten hieno homma, että on olemassa tuollasia asiakaspalveluun panostavia yrityksiä. Väriksi valitsin yllättävän (minulle siis) turkoosin.



Teetee:n lisäksi ostin lankaa, joka on Fitted knits -kirjassa olevaa ohjetta varten. Piti valita vaihtoehtoista lankaa jälleen, sillä jenkki Cascade 200 ja 128 -lankoja ei Lankaideasta saa. Tässä tapauksessa oli pakko olla perinteisesmpi ja valita tuttu ja turvallinen pinkki. Ensin meinasin tuttua ja turvallista mustaa, mutta kesän kunniaksi päätin ottaa pirtämmän vaihtoehdon.



Vähän kyllä epäilen itseäni ja valmistuvia töitä. Tällä hetkellä puikot eivät ole pysyneet kädessä erityisen paljoa, johtuen lämpimämmistä ilmoista. Ehkä kevyemmät langat helpottavat tilannetta, varsinkin jos vertaa näihin supervillasukkiin, jotka aloitin vähän aikaa sitten.

Täytyy vielä loppukevennykseen näyttää kuva muista omista saavutuksista. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa omasta "yrttitarhasta" satoa. Tosin en hirveän suuressa mittakaavassa... :D


Koristeeksi korianteria

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Kukka kruunaa paketin

Mukavaa äitienpäivää minunkin puolestani! Toimitin äitienpäivälahjamme tänään hienoissa kääreissä. Askartelin siihen pienen kukkakoristeen. Minulla ei ollut paketointinarua kotona, joten lanka sai ajaa saman asian. Tein neljä terälehtikierrosta, olisi kolmekin varmaan piisannut, sillä lanka on aika paksua. Harjoitus tekee mestarin myös tässä asiassa, hieman hataran näköinen se on.





***
Sny kierros lähenee loppuaan nyt toukokuussa ja on viimeisten pakettien aika. Olen ollut huomaamattani salapoliisina, sillä minulla on pieni aavistus kuka oma snyni voisi olla! Sattumalta taisin törmätä tähän henkilöön Ravelryssä ja sitä kautta blogissa.. Ehkä, ehkä ei ;) Voin sitten myöhemmin kertoa epäilyksieni syyn, jos osun oikeaan. Pianhan se selviää!

Futis-äitille

Mahtavaa äitienpäivää futishullulle äitille!

Talvella tein ystävän poikaystävälle jalkapallohengessä tumput. Äitini ihastui suosikkijoukkueen väreissä tehtyihin tumppuhin ja toivoi saavansa samanlaiset (mutta tietysti omissa väreissään).

Silloin laitoin korvan taakse tämän toiveen ja suunnittelin tekeväni tumput äitienpäiväksi. Tässä ne nyt on ja Ebbu lienee ne toimittanut äitille Chanelin kera. Meidän kylässä kannatetaan FC Hakaa ja tumput ovat siis siksi musta-valkoiset. Hirmu tyylikkäät.

Kesähän on nyt tulollaan, mutta koska Suomen kesästä ei koskaan tiedä, niin tumpuille saattaa olla käyttöä. Jossei nyt kesän aikana, niin viimeistään syksyn peleissä, kun lumimyrsky piiskaa pelaajia ja katsomossa hytistään.

Olen ihastunut tähän Tuulian malliin. Sitä on tosi hauska kutoa! Raidalliset tumput on ihan must, mutta vaakaraidalliset tumput ovat usein aivan liian tuulenläpäiseviä, mutta näissä sitä ongelmaa ei ole.

Malli: Ailin lapaset by Tuulia Salmela
Lanka: Novita 7 veljestä valkoinen ja musta
Puikot: 4
Muuta: Tyylikkäät tumput, vaikka ei Haka-fani olisikaan.

Tokihan äitini jalkapallointoilu ei ole voinut olla tarttumatta jälkikasvuun. Veikka on pelannut koko nuoruusikänsä, minä ja Ebbu myyty lippuja Hakan peleihin. Nytkin joukkueen vieraillessa pääkaupunkiseudulla menemme lukiokavereiden kanssa kannustamaan joukkuettamme.

Joukkueella on nyt uusi pääomistaja, oman kylän poika Seppo "Sedu" Koskinen, ja joukkue ja toiminta ovat kokeneet muodonmuutoksen. Sen yhteydessä on otettu takaisin käyttöön joukkueen vuosikymmeniä vanha logo. Kyl on komee!

Tästä jalkkishistoriasta johtuen päätettiin alkaa tyttökavereiden kanssa jalkapalloa kunnonkohotusmielessä. Viime viikonloppuna jo tutustuttiin pallon kanssa ja tänään on ekat "oikeat" treenit! JII! Futiskesää odotellessa!

tiistai 5. toukokuuta 2009

Mytty nurkassa

Olen mä kutonutkin!

Viimeisillään on tämä pääsiäisenä aloitettu keltainen mytty, joka nyt aivan liian usein löytää itsensä laukun pohjalta unohdettuna tai lattialta sohvan nurkasta hyljättynä. Se polo on ihan surullinen, kun hivelen ja ihailen uutta ystävääni.


Uusi ystäväni on vielä ihan kerällä. Se on pehmoinen ja sen musta väri on musta, mutta silti silti niin eläväinen väriltään. Hivelen, kerin lankaa, suunnittelen, lasken, luen ohjetta maistellen sen eri vaiheita, hypistelen, mittailen ja saan tehdä kaikkeni, että en vielä aloittaisi mallitilkun tekemistä. Olen päättänyt, että keltainen mytty pitää ensin saada valmiiksi.

Miksi iskee aina tämä sama fiilis melkein valmiiden töiden kanssa. Mielenkiinto hiipuu ja laskee eksponenttiaalisesti mitä lähemmäksi työ tulee valmistumistaan. Taistelen mytyn vuoksi!

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Sovitusnukke -pakko saada?

Tuntuu kuin en olisi ikuisuuksiin bloggaillut, vaikka ei siitä nyt sitten kuitenkaan niin kauaa ole (pääsiäislomalla viimeksi oli jotain sanottavaa). Sitäkin enemmän sanottavaa on ollut opinnäytetyörintamalla ja nyt se homma alkaa olla purkissa (kansissa), joten voinen aktivoitua taas vähän enemmän neulerintamalla.

Valmistuminenhan tarkoittaa myös sitä, että pitää alkaa miettiä valmistujaislahjoja... :) Vanhemmilta tullut synttärilahja- ja valmistujaislahjakyselyjä ja tuossa vähän aikaa sitten välähti. Sovitusnukke! Ja sitten päässä pyöri mitä erilaisimpia ajatuksia ja visioita:
- Tulisko sitten vähemmän kittanoita minineuleita tai jättisäkkejä?
- Toimisiko sovitusnukke kivana sisustuselementtinä esim. eteisessä? Minkä värisiä ne on?
- Meillä ei ole tällä hetkellä liikaa tilaa ja eihän ne ihan pieniä ole (ts. minä en ole ihan pieni :) )
- Epäilijän nakitus mitä erilaisimpiin sovittamissessioihin vähenisi, voisi leikkiä itsensä kanssa keskeneräisten neuleiden kanssa.
- jne, jne

Nyt vihdoin oli aikaa hieman tutustua aiheeseen netissä ja ajattelin täälläkin hieman huhuilla, josko jakaisitte mahdollisia käyttökokemuksianne. Eli kertokaapa, tuleeko nukkea käytettyä? Vai onko se turhaa kilpavarustelua ja ilmankin pärjäisi?!

Nettihakuni myötä löysin vaihtoehtosia tapoja saada sovitusnukke. Keskustelupalstoilla oli mitä erilaisempia kauhukertomuksia pyörtyvistä nestehukan partaalle joutuneista ihmisistä mitä erilaisempien silitys- ja teippausprojektien jäljiltä. Säätäjän luonteeni myötä joku liima/teippi/silitys-muumiointiprojekti voisi sekin toki olla vaihtoehto.

Ompelijan maailma -sivulta löysin tämän Diana-nuken. Olin yllättänyt sen hinnasta, koska olin ajatellut nukkejen olevan paljon kalliimpia. Mikään kaunistushan tämä nyt ei ole, vaan aika teknisen näköinen (vrt. sisustuselementti ja idean myyminen Epäilijälle), mutta voisihan sen aina pukea johonkin nätteihin vaatteisiin.... Hällehän käy kaikki mun vaatteet... :D (Taitaa vapun huonon herjan heitto senkun jatkua)

(Kuva Ompelijan maailma -sivulta)

Tällaista täällä siis mietitään.
Kokemusta nukeista kartuttaneet kertokaapa kokemuksia!