perjantai 16. heinäkuuta 2010

Villaa, jottei kylmä tulisi

Ensimmäisen kesälomani puoliskon olenkin jo tuhlannut, ja nyt taas istutaan töissä elokuun puoliväliin asti. Reissu oli yllättäen taas Lontooseen.

Ennen matkaa oli paniikki löytää joku matkatyö, koska odotettavissa oli paljon englantia murtaen ja oletuksena, että en tajua mitään. Ja oletukseni menikin aika oikeaan ja huivi edistyi matkan aikana hienosti.


Itse ole matkaajana aika rento ja usein tykkään vaan istuskella ja katsella uusissa paikoissa syöden ja herkutellen paikallisia herkkuja. Herkkujen lomassa voi olla hyvä hieman tikutella. Kuvien ottohetkellä listalla aitoa turkkilaista kebabia ja kirsikoita. 





Vaikka villa kutominen näin kesällä ei ehkä ole kovin hyvä idea, niin luulen, että tämä valmistuu juuri parahuldaan syksyyn. Osaa sitten arvostaa sitä lämpöä, jonka huivi on kesällä kerännyt ja näitä syksyn sävyjä.


Tämä on ensimmäinen pitsihuivityöni, joten välillä pitää raapia päätä ja pohdiskella. Nauttia auringosta.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Pojat punastuu

Kesä on jo pitkällä ja jos edellinen bloggaukseni on mullanhakureissulta, niin mukavasti niistä päivistä on jo edetty. Ensimmäiset sadon antimet on jo herkuteltu. 

Ensin syötiin basilikaa, joka olikin varmaan ensimmäinen ja sitä kautta helpoin hyötykasvi parvekkellaamme. Pitää taas pian vähän tehdä lisää pestoa, joka taitaa olla se muoto, missä itse eniten pidän basilikasta. Nam. Tämä basilikametsä alkaa olla liian tiheä ilman pikaista harvennusta. 


Poikien kasvatusprojektia alotellessamme oli hieman epäselvää, kuinka monta tomaattipoikaa on riittävä määrä. Pidin pääni ja sain ylipuhuttua perheeseen yhdeksän tainta. Näistä nyt jo kolme on alkanut tuottaa satoa, mutta toistaiseksi ainakaan emme ole hukkuneet tomaatteihin. (--> Ensi vuodeksi ainakin sama määrä taimia.) 

Kuvista on ehkä vaikea nähdä, mutta lajikkeina meillä on sekä normaalikokoisia tomaatteja sekä minejä. Minikoko, mutta megamaku. Punaiseksi käyvät pikkuhiljaa.


Kuten huomata saattaa, tämä ei suinkaan ole yksin minun harrastus, vaan tätä tehdään hyvinkin me-hengessä. On ihanaa, kun on yhteinen harrastus! Tietenkin sanomista tulee silloin tällöin, mutta hyvää harjottelua elämän isompia asioita varten. :) Mieheni tulee joka päivä kotiin kysyen: "How are the boys today?"

Chilejä olemme kasvattaneet siemenistä, joita epäonnistuneesti yritin kasvattaa pari vuotta sitten. Tämä nykyinen +35-asteinen parveka on erinomainen myös chileille. (Ihmiskasvit ovat tosin läkähtymäisillään).


Kolmessa kuudesta chilistä on kukkia. Yksi nyt vain tuntuu pudottavan kaikki kukkineet kukat, joten saa nähdä, miten näiden kanssa käy.


Syntymäpäivälahjaksi saamani valmis chilipaprika sen sijaan on jo täydessä vauhdissa. Selkeä ero siis ostokasvin ja siemenkasvin välillä. 


Hyötykasvien (minkä yhdistyksen jäsen muuten olen, kiitos ystävieni kekseliäisyyden!) lisäksi meillä on jonkin verran kukkia. Tuoksuherneitä, jotka vähän nuupottavat, auringonkukkia nuppuvaiheessa, lobelia luomassa sinistä kukkaketoa ja ehkä suosikkini mustasilmäsusanna (?), joka alkaa pian nuppuja työntämään. Se on sinnikäs kasvaja ja ensi vuonna kyllä tarjoan enemmän kiipeilymahdollisuuksia, koska tulos on aikas kiva. Maltan tuskin odottaa kukkia!


Tämä tältä erää. Raportoin lisää, sitten kun toivottavasti hukumme tomaatteihin! Kesää kaikille!

Ps. kannatti pitää bloggaustauko. Blogger tuntuu kehittyneen hieman, joskin taas kuului tuttu bloggausääntelyni; kiroilua ja murinaa parvekkeen nurkassa. :)

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Historian havinaa

Viime aikoina on tullut kierreltyä kirppareita normaalia tiuhempaan tahtiin. Olenkin tehnyt muutamia aivana mahtavia löytöjä, jotkut jopa aika kunnianhimoisiakin.


Tämä radio löytyi Hämeenlinnan suurkirppikseltä 9 euron hintaan. Radio on valmistettu vuonna 1971 ja toimii vallan mainiosti. Nyt keittiössä ei tarvi puuhastella hiljaisuudessa. 


Valmetin työkalupakki löytyi Valkeakoskelta. Se oli rasvainen ja likainen ostettaessa, mutta jynssäsin sen patapadoilla puhtaaksi. Voi tätä historian havinaa!


Paras löytö on kyllä tämä arkku. Kaappitila on meillä hieman vähissä, joten tänne saa laitettu kaikki lakanat ja pyyhkeet. Oikea kapioarkku siis. Nyt se vaan odottaa pientä käsittelyä, joten tämä on ehdottomasti To be continued -juttuja! Homma alkoi jo pintamaalikerroksen poistamisella, raporttia pukkaa sitten myöhemmin!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Kesän ompeleet

Aikaisemminkin on todettu, että neulominen ei yksinkertaisesti ole mikään kesähelleharrastus. Ja jos pitää valita helteiden ja neulomisen välillä, ei valinta ole vaikea. Sori vaan kaikki lankakerät, jotka on tyrkätty pimeimpään nurkkaan odottamaan syysmyrskyjä.


Viime kesänä löysin Amy Butlerin Birdie Slingin, kun tarvitsin festarilaukkua, johon mahtuu kaikki mitä festareilla ikinä tarvitsee. Tänä vuonna tarina on lähes sama. Pidensin ainoastaan laukun hihnaa, sillä alkuperäisessä kaavassa hihna on melko lyhyt. Nyt laukku toimii ihmismeressä ja tungoksessa loistavasti. Toisaalta, vetskarikin olisi ollut ihan jees lisäys, mutta laiskuus iski. 
Seuraavaksi teen vielä yhden Birdie Slingin, jossa on lyhyt hihna. Se taas ajaa ihan eri käyttötarkoituksen.


Tässä laukussa tajusin Butlerin salaperäiset piirrokset, jotka jätin ensimmäisestä laukusta pois. Tai paremminkin säädin omat ompeleet. Butlerin kaavat on joskus vähän liiankin yksinkertaisesti selitetty, että monimutakaisesti ajatteleva ihminen ei niitä aina tajua. Tein laukkuun vielä  pirtsakan pinkin vuoren, jota ei kuvissa näy.

Laukun lisäksi en ole muuta ommellut kuin verhoja. VERHOJAVERHOJAVERHOJA. Uudessa asunnossa on kiva tehdä uudet verhot, mutta kun niitä on niin monta. Jos huonekorkeus muuttuu edelliseen kämppään verrattuna, on jotain peliliikkeitä aina tehtävä. Tähän kämppään jouduin melkein joka ikkunaan tekemään uudet verhot. Alennuin jopa ostamaan VALMISVERHOT! Jo on aikoihin eletty. Täytyy hieman puolustella, sillä ne ovat pimennysverhot, joten se on sallittua.. 
Keittiöön sain valittua Marimekon Puutarhurin parhaat. Ne ovat kivat!