Lämmikettä ja mirrejä

Iänikuinen tyhjennä lankavarasto -projekti on taas käynnissä, kun päätin tehdä viime talvena ostetuista Wendy-langoista kaulaliinan syksyn kylmeneviin ilmoihin. Ensi viikolla kylmenee kuulemma oikein kunnolla.

Mallina on Dropsin sivuilta löydetty kaulaliina. Silmukat ja langat ovat tosin omasta päästä. Jossain syksyn neulelehdessä taisin myös pongata samanhenkisen taskullisen kaulaliinan. Lanka kyllä hieman epäilyttää, sillä jo neuloessa se vähän nukkaantui. Ei lupaa hyvää siis. Voin myös kuvitella kuinka musta villakangastakki tykkää hyvää irtonukasta. Voisin joskus ihastua lankaan, enkä pelkästään väreihin. hihihih.

Malli: Scarf by Drops
Lanka: Wendy Fusion (3 x 50g)
Puikot: 8
Muuta: Pari nappia taskuihin

Eri asia on sitten se, mitä sitä tekee taskuilla kaulaliinassa. Nenäliinatasku ehkä?

Eilen käväisin Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa (kavereiden kesken Pirkkahalli) rotukissanäyttelyssä kuolaamassa niitä ihania kisumirrejä. Dissaaja oli mukana(!) ja huolestuttavasti alkoi hieromaan kutiavia silmiään heti, kun astuimme sisään. Toivotaan, että se johtui vaan siitä huimasta kissämäärästä, eikä sama toistuisi yhden tai kahden kissan seurassa.

Muutamia kuvia tuli otettua, niissä on hieman kyllä vankilafiilis. :) Aikamoisia keimailijoita ja söpöstelijöitä ne näyttelykissat oli. Olin myös ihan ihmeissäni, kuinka ne pysyivät paikoillaan niin pitkään. (Ensimmäistä kertaa siis kissanäyttelyssä.)

Värejä

Olen tehnyt kaikkea muuta kuin kutonut viime aikoina (taas kerran näin). Yhden sukkaparin valmiiksi saamista ei lasketa, vaikka nyt onkin sukkasato käynnissä. :)

(Speksi sama kuin edellisen Puro-sukkaparin)

Aikaa kutomiselle ei vain ole jotenkin löytynyt. Päivät venyvät töissä pitkiksi ja syys- ja muuttomasennuksen estämiseksi olen näemmä varannut iltani aina täyteen erilaisia harrastuksia, luentoja, kursseja, kavereiden tapaamisia jne. Millekään, mitä normaalisti tekisin, ei ole riittänyt aikaa. (Normaali tekeminen = kutominen, telkkarin katselu, siivoaminen (?!), Ravelryn ja/tai blogien seurailu, ruoan laitto). Onkohan tämä nyt sitten sellaista kiireisen sinkun elämää?! Huh!

Ja olen taas hurahtanut entisestäni. Jostain keksin varata kirjastosta kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson). Olin jonossa n. 100. , mikä kertonee kirjan suosiosta. Lyhykäisyydessään kirja kertoo teollistuneesta ruoasta ja on vähintäänkin ahdistavaa luettavaa. Lukemisen myötä olen alkanut entistä tarkemmin katsomaan kaupassa tuotteiden sisällysluetteloita.

Alunperin taisin hurahtaa lukiessani muutama vuosi sitten Kemikaalicocktail-blogia. Sittemmin vastaavanlaisten blogien seuraaminen on lisääntynyt ja olen kaikilla elämän osa-alueilla alkanut pohtia enemmän ekologisuutta ja terveellisen ravinnon perusteita. En ole mitenkään vielä jyrkkä kummankaan asian suhteen, mutta asia pohdituttaa minua kovasti.

Linkkinä näihin kahteen valokuvaan; VÄRIT: eikö olekin kauniit Puron värit, vähän samanlaista kuin kaikki värjätty moska mitä tulee syötyäkin... Hur, hur (hurahtelee).

Seuraavaksi sukat

Voihan sukkalangasta tehdä kaikkea muuta kuin sukkia? Edellisen postauksen paljettipipo saa parikseen tumput Gjestalin Silja-langasta. Paljetit jätin suosiolla väliin, sillä yksinkertaiset palmikot ovat itsessään jo riittävän nätit.

Malli: Dashing by Cheryl Niamath (Ravelry-linkki)
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Muuta: Hiukan tiukahkot ne ovat, mutta käytössä varmaan löystyvät juuri sen verran.

Alkuperäinen malli on kämmenikäs-malli, mutta syksyn tuulisissa keleissä sormetkin tarvitsevat lämmikettä. Aluksi meinasin tehdä sormikkaat, mutta laiskuus iski ja tein perustumput. Ainoa harmitus on se, että kun pidän takkia päällä, ei kauniit palmikot näy. Toisin sanoen, koko idea menee piiloon. Ehkä sitten paistettelen palmoikoilla vain itselleni.

Onneksi tumppuja ei ole tarvinnut tänä syksynä vielä pitää. Tänään oli aivan uskomaton keli, aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Tuulessa ei ollut pienintäkään häivää kylmästä syystuulesta! Ihanaa!