perjantai 23. joulukuuta 2011

Vielä on aikaa

Jos joulukuusi kaipaa jotain neulehenkistä piristystä, on vielä hyvin aikaa korjata tilanne! Yhdessä illassa saa neulottua paksulla langalla vaikka kuinka monta pientä palloa. Itse annoin ystävälleni joululahjaksi yhden palluran hänen ihkaensimmäiseen joulukuuseensa.

Tänä vuonna pinnalle nousi Arnen ja Carloksen neulotut joulupallot, he olivat esittelemässä neulekirjaansa jopa aamuteeveessä. Palloja pystyy tekemään helposti itsekin ilman ohjetta tai sitten voi kääntyä luottopaikkansa puoleen, eli Ravelryyn. Sieltä löysin tähänkin ohjeen helposti ja nopeasti.

 
Lanka: Lanet
Puikot: 2,5
Muuta: Laitoin pallon sisälle pumpulia, jotta se sai pyöreän muotonsa. Toimi ihan kohtalaisesti, hieman sai pyöritellä, että löysi muotonsa.

Rauhallista joulua kaikille! Vielä pitäisi päättää minkä keskeneräisen neuletyön sitä ottaisi mukaan joulunviettoon...Vai pitäisikö aloittaa uusi? Kenties nämä ihanat kissatumput.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Meidän perheessä on tänä vuonna päätetty, että joululahjoja ei osteta. Olen henkeen ja vereen lahjojen antaja, mutta myös saaja, mutta koska en ole itse Suomessa jouluna, olen suostunut järjestelmään. 

Kuten Ebbu oli jo epäillytkin, täysin lahjaton joulu ei vain minulta onnistu. Siksipä päätin kanssabloggaajaa, rakasta siskoani muistaa näillä ihanilla joulupalloilla. 


Aiemmin jo kerroinkin, että minulla on kilokaupalla tällaista valkoista viskoosinauhaa. Näppärä käsityöihminen varmasti keksii kivoja projekteja materiaalista. 


Hyviä ideoita nauhan käyttöön otetaan vastaan!
- Ehkäpä muumiopuku naamiaisissa?!


lauantai 17. joulukuuta 2011

Paleleville jaloille

Koko syksyn ajan on puikoilla ja koukuilla ollut säännöllisesti jotain. Valmistakin on syntynyt jollain aikataululla. Virkkaamisesta innostuin taas kerran, kun bongasin 2h+k -blogista hyvän tupaantuliaislahjan. 
Ystäväni sai syksyllä kunnostettua pienen ja sympaattisen mummonmökkinsä ja piti pienet pirskeet ystäväporukallemme. Kaikkien ihmisten lempityyppi, käsityöhirmu, iski jälleen ja päätti tehdä tuparilahjaksi muutamat virkatut töppöset kylmien ilmojen varalle.
Aloittelijankin on hyvin helppo virkata nämä töppöset ja lisäksi malli on muokattavissa vaivattomasti jokaiselle jalalle. Perusmalli löytyy kuitenkin Dropsin ohjeiden joukosta.

Lanka: Eskimo
Puikot: 8
Muuta: Töppöset ovat niin nopea tehdä, että niitä virkkaa helposti isommallekin porukalle. Vinkkinä vaan, jos joku kaipaa nopeaa joululahjaideaa!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Viimeinen sadon korjaus tältä vuodelta

Korjasimme eilen suihimme satomme viimeiset rippeet. Aiemminkin bloggaamani lehtikaali vielä viime viikolla komeasti porskutti terassilaatikossaan, mutta totesin, että ehkä senkin osalta olisi aika luovuttaa aapuvalle talvelle. 

Koska olin kaalin kanssa vähän ihmeissäni, että miten sitä saatetaan syötävään muotoon, niin keksinpä töiden Amican innoittamana tehdä siitä pinaattilettuja. 

Koska lehtikaalia oli enää vaivaset 100g, lisäsin joukkoon myös kesällä pakastimeen ryöppäämääni nokkosta. Muokkasin Kotikokin reseptin omaan muotooni seuraavasti: 

Lehtikaali-nokkosletut 
100 g lehtikaalia
100 g nokkosta
2 kpl munia
7 dl maitoa
0,5 dl soijarouhetta
1,5 dl ruisjauhoa
2 dl vehnäjauhoa
1 dl vettä
1,5 tl sokeria
1,5 tl suolaa
voita paistamiseen


Ohjeen taikina oli aika paksua, vaikka itse laitoin enemmän nestettä. Lisäksi ilmeisesti induktioliesi ei ole ihan optimaali lettujen paistamiseen. Näistä syistä kesti normaalia kauemmin, että lätyt alkoivat näyttämään vaativalle visuaaliselle silmälleni riittävän kauniille. Siihen mennessä 
- voita oli kulunut aimo verran
- syntyi yksi ylikuumentunut teflonpannu
- liesi välkytteli myös ylikuumenneena F-kirjaimia. 
JEI! :)

Syksyn viimeisen sadonkorjuujuhlan anti oli kuitenkin herkullinen. Päällisinä letuilla nautittiin kinkku-partajugurtti-feta-soosia & omaa salsaamme ja jälkkärinä tietty itsetekoista omppuhilloa.


Sadonkorjuun päätettyä voi nihkeästi sallia talven tulon, vaikka tiukkaa tekee edelleen! 
Kevättä odotellessa :) 

maanantai 12. joulukuuta 2011

Nallehattu

Taas on yksi uusi tulokas maailmaan tullut. Pikku-Scarlett, jonka nimi tulee lapsuuden lempileffastani eli Tuulen viemästä, sai syntymänsä innoittamana pikkuisen nallehatun ja tumput. 

Söpöt korvat

Malli: Bear and Panda hat and mittens by Linda Cyr
Lanka: Novita Aino, varastojen pienennysprojekti
Puikot: 4,5
Muuta: Hattu on ok, joskin olen huolissani mallin tavasta toteuttaa hatun takaosa. Lisäksi harmaita hiuksia aiheutti tumppujen tassujen applikointi, joka on sarjaamme "Helpommin sanottu kuin tehty".

Olen viime projektieni myötä opetellut Magic Loop -tekniikan kesällä kuullessani englantilaisen käsityökanssatekijän Emin kehuja tekniikasta. (Thanks Em for introducing me the Magic Loop technique, which I finally taught to myself). Olen jotenkin aina inhonnut sukkapuikoilla näpräämistä ja satunnaista puikkojen putoamista. Loop-tekniikalla ei tarvi kuin yhden pyöröpuikon ja loppu on historiaa. Ullasta taisin suomeksi opetella tekniikan. Ei siinä niin kamalasti lopulta ole opettelemistakaan. 


torstai 8. joulukuuta 2011

Ensin oli paksukainen, sitten tuli ohukainen

Kesällä sain vinkin, että voisin neuloa mieheni veljenpojalle villatakin (Peppiina, tällainen olisi ihana pojalleni- vink. vink). Huomaamattoman vinkin lisäksi otin avukseni kyseisestä Tilda-kaupasta valokuvan projektini esikuvaksi. Projekteja tehdessäni jo puoliksi unohdin esikuvan ja nyt vasta tässä blogatessani kaivoin kuvan esiin ja pääsemme vertaamaan, minne luomisprosessi johti.  


Esikuvasta tehtyjä havaintoja:
1) Paksu lanka
2) Ehkä jopa liukuvärjätty lanka
3) Neuletakki
4) Sinisen sävyt (jonnekin hävisi nämä kuvassa näkyvät muut värit)

Eli eikun hommiin. Aluksi Ravelry-hakuja ja löysinkin Lion Bran Yarnin ilmaisohjeen pojan neuletakista, joka jostain syystä miellytti silmääni. Tässä kohtaa olisi ehkä voinut olla jo hieman varuillaan sen langan paksuuden ja neuletiheyden kanssa. Ohjeen mukaan osa raidoista tehdään aina oikein -neuleena ja osa sileänä neuleena. Tästä neulepinnasta oli seurauksena se, että villatakista tuli noin 5x vieläkin paksumpi kuin purkamisen jälkeen tehdystä villatakista. 

Version 2 teinkin lopulta ihan kokonaan aina oikein -neuleena, jolloin neule meni vähemmän kasaan kuin nurjien ja oikeiden vuorottelevien raitojen kanssa. 

Paksukainen.

Malli: Pojan raidallinen neuletakki eli Boy's Striped Cardigan by Lion Bran Yarnin

Lanka: Bouton d'Or Laika
Puikot: 6 pyöröt
Muuta:  On se aika jytky! 


Alusta alkaen vaivannut neuleen tiheys vaivasi loppuun asti ja välillä työ meni jäähylle, koska uskoi loppui, että tästä taas pitämiskelpoista tulisi. Kokoinaispaino koko komeudelle on 450g. Sääliksi käy lapsi-parkaa, joka tätä joutuu kantamaan harteillaan :) 


Näin loppulauselmana ja lahjan jo saajalleen antaneena täytyy ehkä itseään kiitellä värien sopusoinnusta ja siitä, että eiköhän tämä käyttöön pääse kylmän kosteassa britti-ilmastossa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa on vähemmän kelejä paksuille neuleille kuin muualla, mutta voipi olla vain oma fiilikseni. 


Palaan siihen uskon loppumiseen edellä mainitun projektin osalta. Jossain vaiheessa usko oli niin kadoksissa, että puikoille eksyi toinen vastaava projekti eli ei-niin-paksu neuletakki pienelle pojalle. Sellainen lahjatakki, jonka kehtaisi antaa lahjaksi ilman, että pieni poika lyhistyisi takin alle. :)

Luotin tällä kertaa suomalaissuunnittelijaan ja malliksi valikoitu Ullasta Melian-neuletakki ilman huppua. 

Ohukainen.


Malli: Melian by Meri Markus
Lanka: Regia Hand-dye Effect 
Puikot: 3,5 pyöröt
Muuta:  Langasta sanottakoon, että se ei pysy keränä lainkaan vaan oli sotkussa puolilevällään ihan alusta loppuun asti. Uudelleenkerimässä sai olla koko ajan. 


Ensimmäistä projektista oppineena käytössä oli alusta lähtien suurehkot puikot ja ohuehko lanka. Tikutusta, mutta neuleesta tuli tosi kevyt ja tämä olkoon saajansa kevytneuletakkina sitten. Regian lanka oli kaunista ja pienistä teknisistä ongelmista huolimatta voisin tehdä toisenkin projektin ko. langasta.



Sovitettaessa jouduin jo huomaamaan, että pienelle pojalle ei pitäisi neuletakkiin laittaa nappeja. Suunnitteluvaiheessa näin vaan jo etukäteispainajaisia vetoketjun venkoilusta, kurpistelusta jne, joten napit valikoitui kiinnitykseksi. Äiti-ihmiset kertokoon, onko painajaismaista napittaa sataa pikkunappia hikoilevan pikkupojan kiukutellassa vastaan?! :)


Loppuun vielä muutama tärähtynyt kuvan neuletakkien omistajasta. Ymmärrän jo taas paljon paremmin kaikkia äitibloggareita, jotka epätoivoissaan yrittävät saada kivoja kuvia kivoista neuleista lastensa päällä. Mahdoton tehtävä ainakin tämän vipeltäjän kanssa. Näissä kuvissa näkyy sekä poikaa että takkia, osassa ehkä vain jompakumpaa. Toisen neuleen osalta en edes lähtenyt yrittämään. 


Tämän hymyn saatuaan tekisi vielä vaikka muutaman villatakin lisää! :)