Lankaa, arvontaa ja vaikka mitä muuta

Aikaisemmista postauksista kävikin jo ilmi, että kävimme Peppiinan kanssa Pälkäneellä alpakkatilalla tutustumiskäynnillä. Noh, eihän sieltä sitten tyhjin käsin lähdetty. :)

Alkuun en yhtään osannut päättää minkä värisestä langasta haluaisin seuraavan projektin toteuttaa. Päädyin lopulta harmaaseen ja valkoiseen. Ajatuksena on tehdä superlämmin norjalais-/marttahenkinen villapaita. Tiedä sitten taas mikä on lopputulos!

Tähän väliin vielä söpö kuva Cindy-alpakasta.

Perustimme Peppiinan kanssa tämän blogin noin puoli vuotta sitten. Tällä hetkellä sivujemme laskuri lähestyy 10000 latausta, joten päätimme sen kunniaksi järjestää pienen arvonnan. Palkinnoksi arvomme tietysti käsityöaiheisia palkintoja. Toinen arvotaan kaikkien kommentoijien kesken ja toisen saa henkilö, kuka on 10000. kävijä blogissamme. Toisin sanoen bongaa sivupalkin laskurista 10000 ja kerro se vielä kommenteissa.

Olemme Peppiinan kanssa vannoutuneita kesäihmisiä, mikä on tullut esiin jo monen monta kertaa. Jos siis haluat osallistua arvontaan, kommentoi mitä sinä odotat tulevalta kesältä? Tai mikä on kesässä parasta? Meistä on hauskaa Peppiinan kanssa se, että näemme toisiamme enemmän ja puuhailemme kesäilloissa kaikkea mukavaa. Itse tykkään myös siitä, että saa pukeutua kesävaatteisiin, eikä tarvitse vuorautua kymmenen vaatekerroksen alle. Kommentoi siis tämän postauksen kommentilootaan viimeistään tämän viikon sunnuntaina.

Tässä vähän inspiraatiota kesästä ja ote meidän mielestä kesän parhaista asioista:

***

Kaiken tämän hauskan lisäksi olimme saaneet Mekepeace75:lta päivän piristyksen eli tällaiset merkit:

Kuten moni muukin neulebloggari ja -lukija, luemme mekin tuhottoman montaa hyvää blogia. Tällä kertaa halusimme muistaa näitä inspiraation luojia: Milliini Värinä käsissä-blogissa, Katri Huippuhommassa sekä Villasukkaa Langanpätkiä-blogissa. Jatkakaa samaan malliin :)

Kehruukurssin sato

Ei siis "kehruukurssin satoa", koska sadosta ei voida tässä tapauksessa puhua monikossa. :)

Kirjoitinkin jo aiemmin, että olin viikonloppuna (värttinä)kehräyskurssilla. Kyllähän kissafanin pitää osata kehrätä! Hrr, hrr... :) Kurssi oli Helsingin työväenopiston järjestämä. Alunperin se oli kakkosvaihtoehtoni, koska ykkösenä olisin halunnut päästä helmityökursille, mutta olivat niin täynnä.

Täynnä oli nyt tämäkin kurssi ja kieltämättä oli kiva tutustua vähän muihinkin käsityöhörhöihin, koska olemme Ebbun kanssa kuitenkin aika kaksin jutskailtu kaikista hommista ja blogisfääri on kuitenkin vain blogisfääri. Jatkossa pitää kurssittautua enemmänkin ihan vaan kurssien sosiaalisen puolenkin takia.

Ensin kurssilla oli teoriatunti, jossa kerrottiin, mitä välineitä pitäisi ostaa. Nojuu, kiireessä sitten kävin Hobby Pointista hakemassa villaa (sen alpakan villan lisäksi). Värttinän oston olin päättänyt jättää kurssin jälkeiseen elämään. Ostin punaista merinovillaa ja violettia suomenlampaan villaa. Olen käynyt Hobby Pointissa nyt yhteensä kolme kertaa ja joka kerta olen saanut sieltä huonoa palvelua... Ihmettelen, koska yleensä kässäkauppojen henkilökunta on niin avuliasta. Aion kokeilla paikkaa vielä muutaman kerran, koska siellä on kyllä tosi hyvät valikoimat. Lisäksi Kamppiin on niin helppo ohikulkiessaan aina poiketa, mutta toivoisin kyllä hieman enemmän innostusta ja asiantuntemusta kaupan henkilökunnalta.

Kurssilla aloin sitten opiston painavalla (n. 50g) alapainoisella värttinällä kehrätä... Ja noh, kärsimättömyyteni ei ole ehkä omiaan kehräämisessä. Saman tien sain luovuttaa punaisen merinovillan kanssa, koska se oli aloittelijan näpeilleni aivan liian liukasta (niinkuin ope oli varottanut teoriatunnilla). Violetin suomenlampaan villan sentään sain joten kuten lankautumaan.


Syntynyt lanka oli suhteellisen paksua, joten sitä ei kannattanut alkaa kerrata, vaan siitä tuli valmista kerrasta. Kehräyksen jälkeen langan kierteisyyttä vähennetään kastelemalla se n. 80 asteisessa vedessä vähintään 10 minuttia. Oma keräni oli vielä kastelunkin jälkeen aika kierteinen, joten kuivattamisessa oli apuna vielä paino, joka suoristi lankaa entisestään.

Toisen kurssi päivän käytin pääasiassa karstaamiseen, koska ajattelin nyt vielä olla investoimatta karstoihin, joten minun piti saada kaikki alpakan ja lampaan villani kehräyskelpoiseen muotoon.

Nyt kun lanka vihdoin oli kuiva, pääsin ottamaan omasta pikkukullastani kuvan. Mahtavat 53 grammaa söpöä efektilankaa! (ja ananas.)

Rouheaa lankaa

Viime viikonlopun alpakkabloggauksesta puuttui ne langat. Nyt siis muutama rouhea kuva Joensuun tilalta ostamistani langoista. Jotenkin ne niin mahtavasti sointuvat kallion ja jäisen lumen helmaan.

Ihanan tummista langoista saan kiittää Cindyä. Langan väri ei ole musta eikä ruskea, mutta jotain niiden väliltä riippuen valosta. Ihan mun värejä siis! Näitä ei raaski ihan mihin tahansa käyttää, vaan pitää nyt hieman harkita, mitä langoista alkaa syntymään. Luulen, että näistä tulee joku mukava kesäprojekti. Tällä hetkellä kun aivot ovat niin ylikuormitetut, niin ei pidä haukkailla liian isoja haukkuja.

Langan lisäksi ostin käsittelemätöntä villaa, joka lähtee kanssani nyt jännittävälle kehräyskurssille. Jee!

Perjantain viimeiset auringonsäteet

Oli oikein kilpajuoksua auringon kanssa tänään illalla. Ihanaa, kun illat on jo niin pitkiä, mutta silti meinasi tulla hoppu. Koska viikonloppuna ei sitten taas ehkä aurinkoa näe, niin valmis huivi piti saada kuvattua tänään.

Sehän että on keväisen näköistä ei tarkoita, että olisi sen tuntuista. Kylmyydestä huolimatta onnistuimme kauppareissun kuvauksissa olosuhteisiin nähden hyvin. Olen kyllä ajatellut, että Epäilijän pitäisi ehkä hakea jonnekin stylistikouluun. Eka otetaan kamalasti kuvia ja sitten huomataan, että "jaha, kuvauksen kohteena ollut tekele ei näy kuvissa lainkaan". Stylistin silmästä ei olisi haittaa näissä hommissa. TOISAALTA, kauppareissumme venyi, kun nenät punasina touhusimme kallioilla eli ei pitäisi valittaa.

Snyltäni saamani huovutettu kukka sopii kuin nakutettu huivin kanssa. Kevään ensimmäinen kukkanen. :)

Malli: Lace Ribbon Scarf by Veronik Avery
Lanka: Sandnes Garn Kitten Mohair, vihreä
Puikot: 4
Muuta: Aika pitkäpiimäistä

Sisällä vielä muutama kuva mallineuleesta. Kivan höttönen, kevyt huivista tuli. Huolimatta vähän kylmistä päivistä se on ollut jo käytössä useampana päivänä.

Saimme nauttia talojen välistä Eiran rannan perjantain viimeiset auringonsäteet.


Pimeys kuitenkin voitti jälleen.

Raakaa työtä

Sain Snyltäni maaliskuun paketissa Garnstudion Fritidsgarn-lankaa. Sny oli vielä ystävällisesti laittanut pakettiin tumppuohjeet, jotka voisin langasta toteuttaa. Mutta olen vastarannan kiiski ja tein sitten töppöset. Ehkä siihen myös vaikutti kevään tulo. En raaskinut enää tehdä tumppuja, sillä ne pääsisivät käyttöön vasta ensi talvena. (Ei puhuta siitä, että miinusasteissa vielä mennään)

Lanka oli sen verran paksua, että kauaa ei nokka tuhissut, kun töppöset olivat valmiit. Nauratti, kun olin töppösen kokoamisvaiheessa, sillä mieleeni tuli työpaikkojen erilaiset soveltuvuustestit. Tämähän on suoraan jostakin 3D-hahmottamistehtävästä! :D Mitkä reunat ovat vastakkain, kun seinämistä kootaan töppönen! Taisin tällä kertaa läpäistä testin.

Malli: Drops Design
Lanka: Fritidsgarn, Garnstudio, 85g
Puikot: 5,5 bambut
Muuta: Töppösten idea kait tulisi enemmän esille, jos tekisi erivärisiä ruutuja.

Lopputulos ei tosin tyydyttänyt täysin ja ajattelin hieman yrittää huovuttaa niitä. Ensin huovutin käsin, kunnes kärsivällisyys loppui. Heitin ne sitten pesukoneeseen ja sormet ristissä odotin, mikä oli tulos. Ensin kokeilin arkaillen hienopesuohjelmalla ja 30 asteessa. Mitään järin suurta muutosta ei tapahtunut, joten päätin sitten heittää ne normipesuun 40 asteeseen.

Nooh, vähän jännitti :) Pesukoneesta tuli ulos kaksi pikkuruista töppöstä. Muutama ärräpää tuli suusta, mutta päätin vielä yrittää venyttää niitä. Tungin kunnon villasukka-arsenaalin jalkaan ja juuri ja juuri sain jalkani tungettua töppösiin. Siinä oli kyllä pientä hikoilua ja tuhinaa taas havaittavissa. Koko illan sitten kärsin varpaat hellinä töppösten takia, kun annoin niiden kuivua jaloissani.

Kyllä kannatti nähdä vaivaa. Villa venyi sen verran sukka-arsenaalin takia, että töppöset ovat itse asiassa juuri sopivan löysät. Eikä mistään kiristä. Lopuksi vielä neulahuovutin villasta pientä kuviota pintaan, jotta saumakohdat peittyisivät.

Asiasta toiseen. Tänään kuuntelin Samulin Putron soololevyltä biisiä Älä huuda mulle. Se on jonkin verran soinut radiossakin. Biisi aiheutti todella suurta repeilyä. Voi kuinka se Samuli sitten taas osaa. Naureskein pitkään sanoitukselle. Ei sillä, että olisi jotenkin koskettanut omaa elämää, mutta silti. Oli pakko jakaa tämä asia. :)

Sen siivittämänä, mukavaa viikonloppua kaikille!

Vihreää sny-postia

Minua on taas hemmoteltu! Hain huhtikuun sny-postini, joka oli sävy sävyyn upean vihreä. Kaikkea sisältöä oli erityisesti ajateltu.

Vihreä väri auttaa Snyni kertoman mukaan inspiraatioon, kuten tietysti myös suklaa. Mukavasti ajateltu nihkeästi etenevän lopputyöni kannalta! :) Joskin suklaista taitaa eniten riemuita Epäilijä, joka on oikea herkkusuu. Vilukissa kun olen, niin vihreä tee lämmittää. Kool-Aideja en ole koskaan kokeillut, en suuhun nautittuna, enkä muutenkaan. Langan värjääminen kiinnostaa, joten siihen varmaan tulee pussit käytettyä, koska raaka-ainelista näyttää enemmänkin kemian oppikirjan listalta. :D Vihreää oli myös Vikingin Baby Ull -merinokerät! Nam. Limenvihreässä pussissa oli virkkuukoukku, joka kulkee pussissa hyvin matkoillakin, kätsyä!

Huovettu rintarossikukkanen sopii mainiosti pian esiteltävään viherrykseen...

Lähilankaa

Teimme eilen aurinkon paistaessa päiväretken Pälkäneelle! Veikan kaverin vanhemmilla on siellä tila, jossa kasvatetaan alpakoita. Käsitöiden tekemisestä on tullut koko perheen harrastus ja siten eilen sitten pakkasimme porukan pikku-Golffiin ja lähdettiin kohti Pälkänettä.

Joensuun tila sijaitsee Pälkäneen Laitikkalassa ja eilen kevätaurigon loisteessa paikka oli vallan hurmaava. Ensimmäiseksi meitä tuli vastaan Lyyti-koira ja sitten mentiin kohti alpakka-aitausta. Pihapiirissä oli kauniita vanhoja rakennuksia.

Aitauksessa meitä odottivat Cindy, Capo, Marski, Muru, Bonito, Miralle, Agatha, Jazz, Ministeri, Jasmina, Amalia ja Julia. Yhteensä Kokkoloilla on 12 alpakkaa. Ensimmäiset alpakat tilalle tulivat viisi vuotta sitten, näiden ollessa Suomen vasta toiset alpakat. Pikkuhiljaa lauma on kasvanut ja nyt porukkaa oli jo enemmänkin pällistelemässä kaulat pitkällä meitä aidan yli.

Cindy on kuvassa vasemmalla oleva musta yksilö. Elokuussa äidiksi tullut Cindy vaikutti olevan lauman ehkä (ihmis)seurallisin yksilö. Alpakat olivat suurestaan koostaan huolimatta aika arkoja ja säikkyjä ja äkkinäisistä liikkeistä ja äänistä koko lauma kavahti aina kauemmas.

Alla kuvassa oleva ruskea alpakka ei koko aikana luopunut suussaan olevista heinistä vaan maisteli niitä, eikä korvaansa lotkauttanut ruokkismisyrityksillemme.

Alpakoiden hampaat kasvavat pitkiksi ja huomattavaa alapurentaa helpotetaan lyhentämällä hampaita säännöllisesti.

Joukon toinen uros, Marski, ei tule ihan kaikkien kanssa täysin toimeen, joten hän hengailee päälaumasta sivulla, omassa aitauksessa.

Alpakat syövät pelleteiksi puristettua ravintoa (näytti samalta kuin poltettavat pelletit, mutta mahtoi olla hyvää). Ebbun kädestä ei meinannut pelletit ensin maistua lainkaan.

Cindy kuitenkin lopulta uhrautui, jottei Ebulle olisi tullut paha mieli. :)

Cindylla oli lievää alapurentaa, ja niillä hampailla se kun sitten maisteli pellettejä kädestäni, niin siitähän sitten saatiin omaa yläpurentaanikin vilautettua... :D Hihii. Tämä on aika kaamea kuva, mutta tunnelman voi varmaan aistia. (Kaupunkilaistyttö maalla, vaikka vasta ensimmäisen polven kaupunkilaisia tässä ollaankin).

Ostimme tilalta myös lankaa ja täysin käsittelemätöntä villaa, mutta niistä sitten seuraavissa bloggauksissa.... IHANAN PEHMEÄÄ!

Sukkaputkella eteenpäin!

Vai oliko se tukkaputkella?

Oma neuleharrastukseni liittyy yleensä vahvasti itseeni. Teen siis useimmiten sukkia, huiveja, paitoja, mitä milloinkin, itselleni. En sen takia, että olisin maailman itsekkäin ihminen ja haluaisin tavaraa vain ITSELLENI. Vaan sen takia, että se on yksinkertaisesti kamala tunne, jos on vääntänyt jotain ihanaa projektia kuukausikaupalla ystävälle tai sukulaiselle ja lopputulos on liian pieni tai muuten vaan ruma. Ikävää on vielä sekin, jos tämä neuleen loppukäyttäjä ei kehtaa sanoa, jos työ meni pieleen ja väkisin käyttää sitä kerran päällään.

Teen muille vain sellaisia neulomuksia, joista olen melkein satavarma, että ne menevät käyttöön. Yksi suosikeista on tämä martta-neule äidilleni. Se on ihana.

Onneksi on kuitenkin olemassa asioita, joissa ei voi oikein epäonnistua. Nimittäin villasukat! Niitä pystyn kyllä tekemään kauniisti pyydettäessä. Sukkarojektit ovat siitäkin käteviä, että niiden avulla pääsee lukemattomista jämälangoista eroon. Varsinkin silloin, kun sukat ovat jättikokoa.

Nämä sukat tein isälleni vähän aikaa sitten. Kuvia ei ole montaa, sillä havaitsin, että malli ei oikein välittänyt itse kuvaustilanteesta :) No, yksi kuva riittäkööt

Tänään olemme Peppiinan kanssa menossa alpakkatilalle! Voivoi, kuinka jännittävää! Saas nähdä mitä sieltä jää käteen! ;)

Suu makosaksi

Mietin tässä itsekseni, että miten olemme määritelleet blogimme sisällön. Vai olemmeko ollenkaan? Olenmmeko neuleblogi, käsityöblogi vai ihan vaan blogi. Tämä pohdintaa siis johtuu siitä, että tällä hetkellä itselläni ei ole valmiita neulomuksia, mutta silti olisi asiaa blogosfääriin. Niin eikös sillon ole oikeus blogata, vaikka vähän asian vierestä.

Kyllä, koska blogi on minun ja Peppiinan, niin enköhän tee sellaisen bloggauksen, kun haluan. Kyseessä ei nyt kuitenkaan ole sen kummallisempaa kuin reseptejä :) Ei elämän suuria pohdintoja, henkilökohtaisia ongelmia, elokuva-arvosteluja tai muotiraportteja. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

Olin eilen leipuri hiivana, kun leivoin nostalgiakakun. Ohjeena oli siis kakku, jota teimme joskus aikojen alussa, kun vielä asuimme kotona. Osasyy tähän postaukseen on myös se, että Peppiina (ja kaikki muutkin) saa tämän reseptin omiin muistiinpanoihinsa.

Resepti menee näin:
Pohja:
4 valkuaista
200 g sokeria (runsas 2 dl)

Täyte:
runsas ½ l mansikoita, vadelmia tai muita marjoja
4 – 5 dl kuohukermaa
(vanilliinisokeria, rommia)
(2 liivatelehteä)

Marenkilevyjen valmistus:
1. Erota valkuainen varovasti keltuaisesta.
2. Vatkaa valkuaiset niin kovaksi vaahdoksi, että vaahtoa voi leikata.
3. Lisää sokeri koko ajan vatkaten ja jatka vatkaamista, kunnes sokeri liukenee vaahtoon.
4. Kuun vaahtoon muodostuu kankeita vuorenhuippuja ja seos on kiiltävää, se on sopivaa marenkiin.
5. Levitä seos lusikalla leivinpaperille kolmeksi samankokoiseksi ohueksi levyksi (tai sama pursottimella).
6. Kypsennä levyt hyvin miedossa 75 asteen lämmössä 2 tuntia.

1. Marenkilevyjen valmistus yllä.
2. Puhdista marjat. Ota muutama koristeeksi. Paloittele suuret marjat. Pirskota tuoreille mansikoille hieman rommia. Voit käyttää myös pakastemarjoja.
3. Vaahdota kerma ja mausta vanilliinisokerilla. Jos marjat ovat kosteita ja haluat vaahdosta kiinteämpää, liota liivatelehtiä ensin kylmässä vedessä ja purista ne sitten kuumavesitilkkaseen, johon ne liukenevat. Lisää seos miltei jäähtyneenä kermavaahtoon. Lisää sitten marjat.
4. Kokoa kakku jakamalla täyte kahdelle marenkilevylle. Nosta kaunein levy päällimmäiseksi. Sille ei levitetä täytettä.
5. Pane torttu pakastimeen vähintään kolmeksi tunniksi. Ota ainakin ½ tuntia ennen tarjoamista pakastimesta.

Kakku oli NIIN hyvää, että en melkein ehtinyt ottaa siitä kuvaa, kun se oli jo paremmissa suissa. :) Historian lehdet taas kääntyivät osaltani, kun leipomuksiani kehuttiin. hehehehe.

Lisäksi tekaisin vähän suolastakin. Jiihaaliha-paprikapasteijoita sekä munariisipasteijoita. Nekin olivat hyviä. Voisinko vielä vähän kehua itseäni?!

Hehän ovat kuin kaksi marjaa

Sain tänään Snyltäni piristystä loskaiseen ja lopputyöntäyteiseen iltaani. Ah, kiitos. Suklaaenergia on tarpeen ja postaaminen on mitä paras tekosyy irrottautua kynän ja paperin äärestä. :)

Ihanan (hyvällä tavalla) epäilyttävästä kirjekuoresta löytyi Naistenpäivän kunniaksi Kalev Piimasokolaadia. Ja kortissa Snyni pohti sitä, mitä itsekin olen miettinyt, että miksi niin monet käsityöihmiset ovat myös kissaihmisiä. Onko tätä laajemmin pohdittu missään blogissa tai keskusteluryhmässä?! Kertokaapa, jos tiedätte!

Otsikkoon viitaten; seuraavassa kuvassa ylempänä Peppiina ja alempana Kalev-koira. Vai miten se nyt oli!? :)


Huom. Naistenpäivä narsissi (jouduin harventamaan saamaani kimppua kuvan lavastamista varten).

Maaliskuun pilkahdus

Hain tänään postista maaliskuun sny-pakettini. Satoi muuten lunta VAAKATASOSSA, kun käppäilin postille. Kyllä se kevät voisi siis vähitellen antaa merkkejä tulostaan!

No, joka tapauksessa. Snyni osasi tälläkin kertaa valita pakettiini oikeat asiat. Piti taas oikein tarkistaa mitä olin siellä ilmottautumisessa itsestäni ja toiveistani kirjottanut :) En paljon mitään, mutta silti se Sny tietää mitä lähettää. Kohta alan epäileen, onko snyni Peppiina! No ei kait nyt sentään :)

Eli tällä kertaa sain paketista kaksi vaaleanpunaista fritidsgarn-kerää, bambu-sukkapuikot (5,5 mm), nappeja, silmukkamerkkejä, kissapussukka sekä mustikka-valkosuklaata. Aikamoinen paketti siis! Erityisesti bambu-puikot miellytti, sillä minulla on vain yhdet bambu-pyöröt. Ja kyllä, ne ovat huomattavasti miellyttävämpiä kuin norminovitat. Itse pakettikin oli oikein herkullinen, vaaleanpunainen pilkahdus postin hyllyllä harmaiden pakettien rinnalla.

Joten kiitos Sny, huhtikuuta odotellessa!

Tänään myös pohdiskelin kuinka välillä ei huvita ollenkaan neuloa tai tehdä muita käsitöitä. Mutta se voi olla yhdestäkin päivästä kiinni, kun innostus on taas pilvissä. Pari päivää sitten minulla oli juurikin tuo fiilis ja kasa messuilta ostettua lankaa odottamassa. Pohdiskelin vaikka kuinka kauan, että mitä niistä tekisin. Aloitin Bintje-sukatkin jo, mutta ei oikein uponnut omiin sormiini. Ehkä lähempänä kevättä sitten.

Sitten hoksasin tämän viime syksyn Knittystä pongaamani ohjeen, jonka olen täälläkin tainnut jo aikaisemmin mainita. Siitä tulee niiiiiin hieno :) Lankakin on sopivan paksuista siihen. Tosin väri on melko syksyinen, mutta en anna sen häiritä. Voihan keväälläkin pitää tummia asuja.
Mutta hieman on pelko persiissä sopiiko itse malli minulle. Kuvissa paita näyttää todella kivalta, mutta täytyy kuitenkin olla realisti; itse en ole mikään mallivartaloinen. No, sehän selviää ”pian”. To be continued..

Huh, mikä suoritus!

Viime viikonloppuna olin siis Helsingissä kädentaitomessuilla. En sen kummemmin ajatellut tehdä omaa messupostausta, sillä tunnelmia olette varmaan jo lukenut monista muista blogeista. Lyhyesti sanottuna, siellä oli paljon porukkaa ja meno sen mukaista. Kyllä te tiedätte ;)

Jos nyt kuitenkin erittelisin hieman omia ostoksiani. Sain siis hieman valmistujaisrahaa, joten hyvillä mielin pystyin tekemään näitä ”sijoituksia”. Ostin valkoista Admiral Schoppel Wolle –sukkalankaa itselleni, Wendyn Fusionia ja Silja-lankaa. Lankojen lisäksi ostin helmikirjan ja pientä helmitilpehööriä.

Viikon päästä olisi Kivi- ja helmimessut Lahdessa, ja pikkasen tekisi mieli lähtee katsomaan mikä siellä on meininki. Joten kädentaitomessuilta en siis erityisesti ostanut mitään helmiä tai kiviä.

Aikaisemmin valmistuneesta Kiri-huivista jäi ihan pikkunen nöttönen lankaa, joten tein siitä pienen kaulanauhan. Naureskelin itsekseni, että kehtaanko edes laittaa sitä tänne, sillä eipä tuo ole mikään suuri taidonnäyte. :D Sitten voisin vielä kertoa, että kyseessä on oma mallini ja suunnittelutyöhön meni ikä ja terveys. Hah. Vitsillä sitten tuo edellinen lause. :) Vähän kyllä epäilen, että tuleeko sitä koskaan käytettyä. No tulipajan tehtyä.

Täytyy ehkä alkaa selaileen Ravelryä, jos vaikka löytäisin jonkun mukavan neulemallin, ettei tarvitse tehdä näitä yksinkertaisuuden huippuja lisää.

Sijoituskohteena lanka

Olen harrastanut käsitöitä lapsesta lähtien. Opettajana ja innoittajana on ollut Kummitätini, joka myös aina katsoo telkkaria kutomus sylissä ja muitakin käsitöitä syntyy kuin liukuhihnalta. Tampereen tontulta saatu joululahjaraha oli odottanut sopivaa sijoituskohdetta ja Helsingin kädentaitomessut tuntui hyvältä kohteelta.

Titityyn standilta ostin ihanan pehmeän ja -värisen Araucania Rancon. Ihanan värinen tarkoittaa taas epäväriä harmaata. Hillittyä tyylikkyyttä.

Violettia Siljaa löytyi myös kassin täytteeksi useampikin kerä, joku liivi oli mielessäni näitä ostaessani.


Ja taas tuli keltaista mukaan, Siljaa siis keltaisenakin.


Erinäisiä helmiostoksiakin tein, mutta niistä ei sen enempää. Rahaa meni, mutta joku roti säilyi, eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa ostoksista. Tosin sängynalusen varastopaikat ovat nyt täynnä, joten kevään työt pitää tehdä varastolangoista. Lupaus.


Valmistakin pitäisi pikkuhiljaa alkaa syntymään. Asialle omistautunut voikin jo tästä arvata, mikä tässä on syntymässä.