lauantai 21. maaliskuuta 2009

Sukkaputkella eteenpäin!

Vai oliko se tukkaputkella?
Oma neuleharrastukseni liittyy yleensä vahvasti itseeni. Teen siis useimmiten sukkia, huiveja, paitoja, mitä milloinkin, itselleni. En sen takia, että olisin maailman itsekkäin ihminen ja haluaisin tavaraa vain ITSELLENI. Vaan sen takia, että se on yksinkertaisesti kamala tunne, jos on vääntänyt jotain ihanaa projektia kuukausikaupalla ystävälle tai sukulaiselle ja lopputulos on liian pieni tai muuten vaan ruma. Ikävää on vielä sekin, jos tämä neuleen loppukäyttäjä ei kehtaa sanoa, jos työ meni pieleen ja väkisin käyttää sitä kerran päällään.

Teen muille vain sellaisia neulomuksia, joista olen melkein satavarma, että ne menevät käyttöön. Yksi suosikeista on tämä martta-neule äidilleni. Se on ihana.

Onneksi on kuitenkin olemassa asioita, joissa ei voi oikein epäonnistua. Nimittäin villasukat! Niitä pystyn kyllä tekemään kauniisti pyydettäessä. Sukkarojektit ovat siitäkin käteviä, että niiden avulla pääsee lukemattomista jämälangoista eroon. Varsinkin silloin, kun sukat ovat jättikokoa.

Nämä sukat tein isälleni vähän aikaa sitten. Kuvia ei ole montaa, sillä havaitsin, että malli ei oikein välittänyt itse kuvaustilanteesta :) No, yksi kuva riittäkööt


Tänään olemme Peppiinan kanssa menossa alpakkatilalle! Voivoi, kuinka jännittävää! Saas nähdä mitä sieltä jää käteen! ;)

1 kommentti:

metsien mies kirjoitti...

Alpakkametwurstia?!?