Meillä ei ole lapsia. Meillä ei ole kissaa (, vaikka niin kovin haluaisin, edes karvattoman). Meillä ei ole uutta asuntoa, mitä voisi nakuttaa. MUTTA meillä on pojat. Poikiin voi käyttää paljon, paljon sitä ylimääräistä (!?) energiaa mitä kumpuilee.
Työpäivän matka kotiin menee parvekkeen kautta aina, koska on tarkistus siitä, mikä on päivän kunto parvekepuutarhassamme.
Ja pojathan alkavat olla vetristymään päin:
Kahdessa kerroksessa näitä kasvattelemme:
Voin vaan kuvitella mitä lapsenkasvatuksellisia dilemmia ihmisille tulee, meille tämä intensiivinen poikain kasvatus on jo huvittavissa sfääreissä. Olemme nyt kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen lannoituksen määrästä, poikayksilöiden määrästä rajallisessa tilassamme, ruukkujen koista, ulko- vai sisäkasvatuksen mahdollisuuksista, mullan määrä / ruukku, mullan laatu / ruukku jne...
Ennen kuin näin pitkällekään pääsimme oli muutama ilta miesvoimistelua.
Ja mikäs siinä ilta-auringon laskiessa oli baileyssiään siemaillessa seurata jumppaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti