Nokkosten tie pestoksi

Olen lukenut viime aikoina blo-geja luonnossa olevien kasvien hyödyntämisestä ruoassa. Juhannuksena teimme villiä salaattia apilasta, maitohorsmasta, vuohenputkesta jne. Keväällä keräsin kasan nokkosia, jonka tie kävi kattilan kautta pestoksi. 

Ystäväni keräsi kieloja, minä keskityin nokkosiin.

Keräämisen jälkeen nokkoset kiehautetaan nopeasti. Tämän jälkeen ylimääräinen vesi puristetaan pois. Sitten pakastin nyytit odottamaan käyttöä.

Puutarhassamme kasvaa basilikaa ja koska en ole pelkältään nokkosen suuri ystävä, yhdistän sitä basilikan kanssa  ja teen niistä valkosipulilla terästettyä pestoa. Olen tehnyt sekä punaista että vihreää pestoa; alla kirkuvan vihreää sellaista. Reseptissä olevat määrät ovat aika viitteellisiä; omassani lienee enemmän valkosipulia ja lisäksi esim. pellavansiemeniä tuomassa suutuntumaa. 

Basilikan lisäksi terassilla kasvaa laatikossa mm. lehtikaalia. Kaunista, röpöliäläisreunaista kaalia, jonka ravintoarvot on kohdillaan myös :) Saas nähdä, mitä siitä keksii! 

Uusia harrastuksia

Olemme löytäneet hippeilymme myötä uusia harratuksia. Vaikka elämmekin keskiluokkaista elämää turhuuksien roviolla, niin yritämme miettiä kuluttamistamme. Sen myötä meille on tullut harrastus eli roskalavojen penkominen. Mieheni on erityisen taitava siinä ja hänellä pokka pitää siinä, missä minua alkaa penkominen hävettää.

Roskalavamuotia aasialaisittain. 

Kevät ja kesä ovat erityisen otollista aikaa roskalavojen penkomiseen ja olemmekin saaneet paljon hyödyllistä tavaraa, jotka muut ovat hyljänneet. Tämän vuoden saaliiseen kuuluvat erilaiset pyörän osat, varaosat juuri hajonneeseen imuriimme (imureihinhan ei luonnollisestikaan myydä varaosia), jne. Nykyinen sohvapöytäarkkumme on lontoolaista roskalavadesignia. 

Kohde spotattu. 

Puutarhakori ja lampun osia (sähköturvallisuus erikseen tarkistettava).

Lähikulmilta löytyi myös kelpo grilli; naapuritalon roskakatoksesta hyljättynä ja surkeana. Vaati askarteluhenkiseltä mieheltäni vähän puurtamista, mutta sittemmin olemme saaneet nauttia monet herkulliset ateriat sen avustuksella. 

Nam! 

Toinen kelpo shoppailupaikka on kierrätyskeskus. Olemme vaihtaneet kodissamme ovia uudenveroisiin oviin, jotka olemme löytäneet Espoon kierrätyskeskuksesta. Se on suorastaan aarremaa ja tylsän hetken tullen lähdemme sieltä metsästämään ostoslistalla olevia tavaroita. Remontin myötä myös olemme vieneet sinne vaihdossa meille tarpeettomia tavaroita ja rakennustarvikkeita. 

Jollei roskalavalta tai kierrätyskeskuksesta löydy, niin kolmantena vaihtoehtona on aina huuto.net-shoppailu, joka tarjoaa paljon huvia, vaikka mitään ei huutaisikaan. 

Eipähän käy elämä tylsäksi, kun aarteita voi löytyä yllättävistäkin paikoista :)) 

Heebonen veluurista

Kevään vauvajaisten vauva on jo syntynyt ja porskuttaa keskuudessamme. Tätikin kävi uutukaista tapaamassa ja tuliaisiksi mukaani tuli Heebo Heebonen. Ohjeen mukaan Heebo on kissa, mutta minun tekemäni jotain nallen, koiran ja kissan välillä. 

Malli: Amineko Crocheted Cat by Nekoyama (Ravelry-linkki) 

Lanka: puuvillalankajämiä

Puikot: 3 virkkuukoukku

Muuta: on se ruma :))

Perheen veluuripukujen jälkeen veluuria on vielä jäljellä ja käytin jämiä hyödyksi tehdäkseni tällaisen vauvan kuolaliinan vai mikskä näitä nyt kutsutaan (allekirjoittaneella ei omia lapsia :) ) Heebo Heebosen on siis tarkoitus olla turvallinen kuolattava ja kuristettava lelu. Kasvon piirteet ja irtojäsenet ommeltu suurta huolellisuutta vaalien. 

Heebo Heebonen joraa. 

Uhkailin perheen väkeä kertomalla, että kangasta on vielä paljon ja joka kerta vastedes tuon jotain siitä itse tekemääni lahjaksi. (Vrt. satu suutari-kissasta (?!), joka tekee ensin takkia, sitten liiviä, sitten hattua ja lopulta pientä lompakkoa (tarinan kertojalla ei edelleenkään lapsia, joten tarinan juoni voi olla vääristynyt)).

Lohduton yksinäisyys.