Kesälomaa on vietetty mökkeillen. Vaikka puikotkin ovat viuhuneet, niin pääasiassa viuhe on käynyt mustikkavarpujen, vadelmien, järven kalojen ja muiden luonnon antimien tienoilla.
Mökkijärvemme suorastaa kuhisee suutarikaloja. Perheessämme on aina vannottu sen nimeen, että suutari maistuu mudalle, eikä siitä voi tehdä mitään syömäkelpoista. Myytin murtamiseen tarvittiin kalastamisesta innostunut britti-mieheni, joka alkoi nostamaan järvestä suutareita. Esimerkkinä kerrottakoon, että katiskan saa yön aikana AINA täyteen (= 10 kpl) näitä suutarikaloja. Mato-ongella laiturilta kaloja voi vain nostaa ylös.
Eli sitten pitikin keksiä, että mitä näistä kamalista mutakaloista sitten tehtäisiin ruokapöytään. Alkuun kalaa savustettiin (mudan maun peittämiseksi) hyvällä menestyksellä. Tänään kuitenkin päätimme soveltaa äitini herkullista kalasoppareseptiä järvestä nostettuihin suutareihin.
Kalasoppa
3 sipulia
voita
vettä
pienehkö palsternakka
3 porkkanaa
1-2 kalaliemikuutioa
15 valkopippuria
5 perunaa
1 savustettu suutari
2 kypsemätöntä suutaria
2 dl kermaa
purjoa
tilliä
lisää voita
Sipulit paistetaan voissa. Lisätään vesi, pilkotut palsternakka ja porkkanat. Lisätään mausteet. Kun kasvikset jo vähän pehmenneet, lisätään pilkotut perunat. Perunoiden ollessa melkein valmiita lisätään kalan palat. Kun kala on kypsää, lisätään kerma, purjon paloja ja tilliä. Äitini ohjeen mukaan kerman lisäyksen jälkeen keittoa ei enää kiehauteta, vaan kuumennetaan vain lähes kiehumispisteeseen. Voinokare lopuksi perään.
Nautitaan jälkiuunileivän kanssa!
Ja maistuiko soppa mudalta? -ehei, vaan oli aivan ihanan herkullista. Hieman askartelua oli ruotojen kanssa, mutta maku oli yhtä hyvä kun perinteisessä lohi- tai kuhakeitossa, jota äiti aina tekee.
Opiskelimme kalasta hieman lisää ja vaikka Suomessa suutari ei ole kovin arvostettu ruokakala, niin Euroopassa sitä syödään ja käytetään koristekalanakin. Jos siis sattuu suutareita ongenkoukkuun, voimme suositella ihan syötäväksikin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti