Käsin tein nämäkin

Ebbu on puolustanut käsityöblogistatustamme. Käsin tein nämäkin ja siksi minäkin olen vähemmän neulonut.

Kuvassa siis herkullisia hillotörppöjä, joita olen täytellyt pitkin syksyä. Jos väri on näin tymäkkä, niin makukin on ehkä jotain sen suuntaista.

Olen erikoistunut tänä vuonna lähiölähitienoon marjojen hyödyntämiseen, joiden tujakkaakin tujakampaa makua olen pehmentänyt omenoilla. 

Marja-aronioita löytyy varmasti jokaisen kaupunkilaisenkin reviiriltä. Näitä olen kerennyt Espoon puskista, milloin mistäkin. Maku on uskomattoman hapan pelkiltään, mutta vitskut kohdillaan ja saatavuus hyvä. Hillona ihan kelpo kamaa (mukana siis myös omenaa, vaikka dymoetskassa ei sitä luekaan).

Pihlajanmarja on kokeiluistani ehkä kehnoin. Virheeni taisi olla, että keräsin marjat innokkuuksissani vähän liian aikaisin, enkä ensimmäisten pakkastenpuremien jälkeen (purin niitä pakastimen verran eli jäädytin ja sitten vasta tein). Maku hillossa aika kirpakka edelleen.

Ruusunmarjahillo on ehdottamasti makeimman ja siksi minusta parhaan makuista. Ruusunmarjojen esikäsittely oli tosin kaikkein työläintä, joten siksi saantokin oli vähän pienempi kuin muissa. Arvoikkain & rakkain näistä. 

Hillojen lisäksi olemme tehneet erilaisia sienikokeilua sienisadon ollessa suur. Tämän kauden uudeksi suosikiksi noussut sienidippi, johon olemme dipanneet artisokkaa. Kyseessä ihan perinteinen kermasienikastike, johon olemme dipanneet puolisen tuntia kiehutettuja artisokkia ja kyllä maar on ollut hyvää. Artisokkaa vähemmän syöneenä se myös sen hauska ulkomuoto ja näpertelyä oleva syöminen ovat olleet ehdotonta plussaa! 

Jotta en peittelisi totuutta, niin laitetaan pisteeksi iin päälle myös tämä vielä tymäkämpi hillokokeilu. Laitoin hilloreseptiini vahingossa tuplamäärän vettä. Näppäränä tyttönä haihdutin ylimäärävesiä 45 minuutin vesijuoksutuntini ajan ja todentotta: kyllä oli vesi haihtunut sillä aikaa!