Aloitetaan käsityöosuudella ja jatkan sitten matkakuvauksella.
Hopeakerä-blogissa oli taannoin kilpailu, jossa piti arvata Ausiferin lankavarastojen saldo. Olen ollut näissä kilpailussa aika kehno, mutta tällä kertaa insinöörimäinen lähestymistapa tuotti tulosta. Laatikoiden dimensiot x lankojen tiheys = 17,5 kg (tietenkin). Oikea tulos oli 17,625. (Ja oikeasti heitin tuon luvun kyllä ihan hatusta). Palkinnoksi sain lempiväriäni mustaa! Sekä musta hahtuvalanka että kimaltava Sisu-lanka löytävät tiensä tuleviin projekteihin ihan varmasti! Kimalletta mustassa langassa on juuri sopivasti.
On vasta hiljan löytänyt Hopeakerä-blogin, mutta siitä tuli heti ensilukukerran jälkeen vakkariluettavaa. Tällä hetkellä luettavien blogieni määrä alkaa olla jo aivan liian suuri ja kaikkien lukemiseen menee ihan liikaa aikaa. Mutta kun ei millään malta olla lukematta vähempääkään. Kyllä blogiharrastus on addiktoivaa!
Sitten vähemmän lankaiseen maailmaan, mutta kuitenkin vähän sinne päin myös. Olimme nimittäin maanantaina keljun sadepäivän kunniaksi turistimatkalla Suomessa. Kävimme Fiskarsin Ruukissa, josta olin kuullut paljon kehuja. Ilma tosiaan oli hieman surkea, joten kuvailu jäi vähemmälle, vaikka kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka ja paljon. Vierailimme pikkuputiikeissa, söimme ja maleksimme. Reissu oli tosi inspiroiva, koska puotien kädentyöt olivat kyllä omaa luokkaansa ja heti olisi tehnyt mieli ryhtyä vaikka mihin projekteihin!
Parempi kuvia löytyy Fiskarsin omilta sivuilta. Paikkaa voi ehdottamasti suositella käsitöistä ja muotoilusta kiinnostuneille. Auringon paistaessa paikka on varmasti vielä hurmaavampi.
Koska päivä oli vielä nuori Fiskarsin polut koluttuamme päätimme jatkaa lähitienoolla olevaan Raaseporin linnaan (tai Wikipedia). Dissaaja oli viettänyt seudulla lapsuuden kesiään, joten hän tunsi paikat ja toimi matkaoppaana.
Linna on rakennettu jo 1300-luvulla ja paikka missä se kohoaa korkealla kalliolla on aika hienon näköinen. Linnan yhteydessä on myös kahvila, jota suosittelisimme ruokailuvaihtoehtona. Harmittelimme, että olimme syöneet Fiskarssissa, koska linnan yhteydessä olevan kahvilan seisovapöytä oli monipuolisen ja herkullisen näköinen (ja vain 9€/naama).
Tässä vaiheessa jo aurinkokin alkoi pilkistää pilvien lomasta ja tunnelma nousta. Päivämatkakoheena linna on myös suositeltavien listalla.
Seuraavasta kuvasta sen verran, että ko. naisen jalat ovat n. metrin maanpinnasta, mikä ehkä selittää kahjoa ilmettäkin. Ebbu halusi linnakuvaan ja korkealla loikallahan siihen pääsi. Lomafiilistä kintuissa!
Nyt Ebbu ja Dissaaja ovat jo lähteneet omille teilleen ja minäkin lähden tästä vähän kauemmaksi reissuun. Kohteena on Lontoo ja sen lankakaupat. No ehkei ihan niinkään, mutta toivon, että jossain ehdin käymään. Lankakauppavierailua helpottamaan onkin blogi, josta löytää ympäri maailmaa olevia lankakauppoja suomalaisten testaamina. Hieno ja toimiva idea.
Hopeakerä-blogissa oli taannoin kilpailu, jossa piti arvata Ausiferin lankavarastojen saldo. Olen ollut näissä kilpailussa aika kehno, mutta tällä kertaa insinöörimäinen lähestymistapa tuotti tulosta. Laatikoiden dimensiot x lankojen tiheys = 17,5 kg (tietenkin). Oikea tulos oli 17,625. (Ja oikeasti heitin tuon luvun kyllä ihan hatusta). Palkinnoksi sain lempiväriäni mustaa! Sekä musta hahtuvalanka että kimaltava Sisu-lanka löytävät tiensä tuleviin projekteihin ihan varmasti! Kimalletta mustassa langassa on juuri sopivasti.
On vasta hiljan löytänyt Hopeakerä-blogin, mutta siitä tuli heti ensilukukerran jälkeen vakkariluettavaa. Tällä hetkellä luettavien blogieni määrä alkaa olla jo aivan liian suuri ja kaikkien lukemiseen menee ihan liikaa aikaa. Mutta kun ei millään malta olla lukematta vähempääkään. Kyllä blogiharrastus on addiktoivaa!
Sitten vähemmän lankaiseen maailmaan, mutta kuitenkin vähän sinne päin myös. Olimme nimittäin maanantaina keljun sadepäivän kunniaksi turistimatkalla Suomessa. Kävimme Fiskarsin Ruukissa, josta olin kuullut paljon kehuja. Ilma tosiaan oli hieman surkea, joten kuvailu jäi vähemmälle, vaikka kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka ja paljon. Vierailimme pikkuputiikeissa, söimme ja maleksimme. Reissu oli tosi inspiroiva, koska puotien kädentyöt olivat kyllä omaa luokkaansa ja heti olisi tehnyt mieli ryhtyä vaikka mihin projekteihin!
Parempi kuvia löytyy Fiskarsin omilta sivuilta. Paikkaa voi ehdottamasti suositella käsitöistä ja muotoilusta kiinnostuneille. Auringon paistaessa paikka on varmasti vielä hurmaavampi.
Koska päivä oli vielä nuori Fiskarsin polut koluttuamme päätimme jatkaa lähitienoolla olevaan Raaseporin linnaan (tai Wikipedia). Dissaaja oli viettänyt seudulla lapsuuden kesiään, joten hän tunsi paikat ja toimi matkaoppaana.
Linna on rakennettu jo 1300-luvulla ja paikka missä se kohoaa korkealla kalliolla on aika hienon näköinen. Linnan yhteydessä on myös kahvila, jota suosittelisimme ruokailuvaihtoehtona. Harmittelimme, että olimme syöneet Fiskarssissa, koska linnan yhteydessä olevan kahvilan seisovapöytä oli monipuolisen ja herkullisen näköinen (ja vain 9€/naama).
Tässä vaiheessa jo aurinkokin alkoi pilkistää pilvien lomasta ja tunnelma nousta. Päivämatkakoheena linna on myös suositeltavien listalla.
Seuraavasta kuvasta sen verran, että ko. naisen jalat ovat n. metrin maanpinnasta, mikä ehkä selittää kahjoa ilmettäkin. Ebbu halusi linnakuvaan ja korkealla loikallahan siihen pääsi. Lomafiilistä kintuissa!
Nyt Ebbu ja Dissaaja ovat jo lähteneet omille teilleen ja minäkin lähden tästä vähän kauemmaksi reissuun. Kohteena on Lontoo ja sen lankakaupat. No ehkei ihan niinkään, mutta toivon, että jossain ehdin käymään. Lankakauppavierailua helpottamaan onkin blogi, josta löytää ympäri maailmaa olevia lankakauppoja suomalaisten testaamina. Hieno ja toimiva idea.