Pipo ja paljetit

Viimeisestä blogitekstistä on jo niin kauan aikaa, että nyt tuntuu siltä kuin kirjoittaisin ensimmäistä kertaa blogiin. Mitä ihmettä kirjoittaisin, kun kaikki kuulostaa niin luonnottomalta. Luen tekstin sataan kertaan ja julkaisun jälkeen huomaan kuinka moni asia olisi voitu selittää miljoona kertaa selvemmin. Koittakaa kestää, nyt tulee siis jo muutakin kuin pelkkiä kuvia ja satunnaisia lauseita.

Aloitin neulontasyksyn rauhallisesti pipolla. Mietinkin voiko blogipostausta omistaa täysin yhdelle pikku pipolle. No voihan sen. Itse mallihan ei ole mikään superhaastava, vaan juttu on tietysti paljeteissa. Paljetteja on näkynyt vaatteissa ja asusteissa jo pitkin kevättä ja kesää, mutta kyllä ne sopivat hyvin myös talven asuihin.

Malli: oma, resorissa 1o, 1n, muuten sileää neuletta
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Kulutus: 47g (paljetteineen)
Muuta: Paljetit ostin Tiimarista.

Älkää sitten ihmetelkö kuvissa näkyvää hiukset silmillä –tyyliä. Ihan noin huolettoman näköisenä en normaalisti kulje. Sunnuntaiaamu ei vaan ole kaikista paras aika ottaa kuvia.

Peppiinan kirjoituksen myötä mietin itsekin suhtautumistani lankoihin ja yleisesti neulomiseen. Täytyy kyllä myöntää, että olen aika hoomoilasena useiden lankamerkkien ja laatujen kanssa. Vähitellen olen alkanut tajuamaan, että mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. (ts. muitakin kuin novita) Suuri syy tähän on ollut tietysti netti ja kaikki käsityöblogit. Nyt olen jopa harkinnut, että tilaisin nettilankakaupasta lankoja yhteen projektiin. Ooooo!

Rajoittavana tekijänä on kyllä hinta. En vaan raaski laittaa satkua villapaidan lankohin, varsinkin jos olen hieman epävarma tuloksesta. Nimenomaan, jos tuloksena on se Peppiinankin mainitsema "itsetehdyn näköinen villapaita" ;) Tai sitten minulla on vaan liian suuri itsekritiikki tuon asian suhteen. Joten kyllä täälläkin pitäydytään vielä suht samoissa seteissä. Vähitellen vähitellen.