Juuri parahuldaan kevään saapuessa saan talven villapaitaprojektin loppuun. Huippua!
Kun näin Maijapaidan Taito-lehdessä, se oli menoa samantien. Ihastuin. Samoin kävi aikoinaan blogin ensimmäisen bloggaukseni Vihervaaran kanssa. Pidän kovasti Mari Muinosen palmikkoneuleista ja varmaan vielä eniten näistä hieman yksinkertaisimmista designeista, joissa palmikon lisäksi jää enemmän tyhjää pintaa.
Ohje on selkeä ja siinä minimoidaan ikävien saumojen määrä. Palmikko pitää mielen virkeänä, mutta toimii myös kuitenkin hyvin tv-aktiviteettina. Koska paita tehdään kauluksesta helmaan, sitä on helppo sovitella työn edetessä ja varmaan senkin takia neule istuu hyvin.
Malli: Maija-paita by Mari Muinonen
Lanka: Uudelleen käytetty Viron villa
Puikot: puikkomitta hukassa...
Paino: 430 g
Lankana käytin Virosta 2000-luvun alussa ostaami jättivillapaitaa, jonka purin keriksi nyt. Alunperin mietin, että värjään langan, kun koen, että beige ei oikein pue beigeä ihon väriä, mutta taitaa se jäädä. Villa on aika rapsakkaa eli ilman alupaitaa ei varmaan tule käytettyä.
Vihervaaraa en taida olla käyttänyt paria kertaa enempää, mutta toivottavasti tästä tulisi nyt enemmän käyttöneule.
6 kommenttia:
Komea Maija! Hyvän värinenkin miun silmään, mutta jos beige alkaa jossain vaiheessa häiritä niin voihan paidan värjätä vieläkin.
Täydellinen ulkoiluvillapaita kevään aurinkoisille, mutta kylmille päiville. Ainakin kuvien perusteella tuo väri sopii hyvin sulle. Voisin nähdä itseni tuo paita päällä istumassa aurinkoisella terassilla viltti sylissä juomassa teetä :).
Vau! :) Kunpa itsekin jaksaisin väkertä jotain noin suuritöistä! :)
Oi, on se vaan upea. Ihan huipputyylikästä miten palmikot kiemurtelevat kauluksesta helmaan (vai helmasta kaulukseen?). :)
Hihii, kiitos kommenteista. Pitääkin muistuttaa itseänsä tästä villiksestä seuraavan terdereissun yhteydessä.
Suosittelen kaikille projektiksi; oikeasti aika helppotöinen neule! :)
Lapsuudenkotikin on ihmeissään tyttären taitavuudesta ja ahkeruudesta.
Lähetä kommentti