Valokuvaajan taitoni ovat koetuksella uusimman projektin kanssa. Tässä paras otokseni mustan harmaista palmikoista. Pienet ja isot kaapelit alkavat olla tehtynä, eli työn innostavin vaihe, ja jäljellä olisikin sitten ihan sileää neuletta. Saas nähdä, miten tytön käy.
Aiemmin olen tainnut todeta, että kesä- ja kevätneulomukset ei ole oikein juttuni. Niinpä varmaan kesänkin ajan kudon vaatteita ja asusteita syksyn ja talven pimeyteen ja kylmyyteen. Tämä kesäisen herkkä alpakkaneulos on siitä hyvä esimerkki.
Työssä on sileä neule -haasteen lisäksi toinen mahdollinen kompastuskivi. Lanka hupenee nimittäin uhkaavasti. Jotta langan saaminen ei olisi liian helppoa, niin tietenkin kyseessä on kevättalvella hankkimani alpakkalanka Joensuun tilalta.
Tähän mennessä oli kaksi kerää mennyt ja kolme vielä jäljellä. Tiukkaa tekee siis. Toisaalta, eipä olisi varmaan hullumpi idea käydä tsekkaamassa Pälkäneellä tilan kesäkunto, koska jo talvella siellä oli ihastuttavaa, niin kesällä varmaan vielä idyllisempää. (Puhuu kesäihminen)
Torstaina hain jo uskallusta lähteä Ursulaan Helsingin neulojien kuukausitapaamiseen. Jotenkin harmittavasti sain kuitenkin töistä kyydin kotiovelle ja kaatosateessa tuntui mukavammalta jäädä kotiin kyyhöttämään. Sade ei ole mun kamu. Ehkä sitten ensi kuussa.
EDIT: Voi hyvänen aika! Siivoilin lankanurkkiani tulevien illanistujaisten pelossa ja löysin kolme vyyhteä mustaa alpakkaa! Ehkei sittenkään tarvitse pelätä langan loppumista!
Aiemmin olen tainnut todeta, että kesä- ja kevätneulomukset ei ole oikein juttuni. Niinpä varmaan kesänkin ajan kudon vaatteita ja asusteita syksyn ja talven pimeyteen ja kylmyyteen. Tämä kesäisen herkkä alpakkaneulos on siitä hyvä esimerkki.
Työssä on sileä neule -haasteen lisäksi toinen mahdollinen kompastuskivi. Lanka hupenee nimittäin uhkaavasti. Jotta langan saaminen ei olisi liian helppoa, niin tietenkin kyseessä on kevättalvella hankkimani alpakkalanka Joensuun tilalta.
Tähän mennessä oli kaksi kerää mennyt ja kolme vielä jäljellä. Tiukkaa tekee siis. Toisaalta, eipä olisi varmaan hullumpi idea käydä tsekkaamassa Pälkäneellä tilan kesäkunto, koska jo talvella siellä oli ihastuttavaa, niin kesällä varmaan vielä idyllisempää. (Puhuu kesäihminen)
Torstaina hain jo uskallusta lähteä Ursulaan Helsingin neulojien kuukausitapaamiseen. Jotenkin harmittavasti sain kuitenkin töistä kyydin kotiovelle ja kaatosateessa tuntui mukavammalta jäädä kotiin kyyhöttämään. Sade ei ole mun kamu. Ehkä sitten ensi kuussa.
EDIT: Voi hyvänen aika! Siivoilin lankanurkkiani tulevien illanistujaisten pelossa ja löysin kolme vyyhteä mustaa alpakkaa! Ehkei sittenkään tarvitse pelätä langan loppumista!
1 kommentti:
Kannattaa mennä neulontatapaamiseen, siellä on kivaa! Ursula on hyvä paikka, minulla tulee tosin käytyä enemmän Espoon Sellon tapaamisissa kun asustelen Espoossa.
Lähetä kommentti