Blogihiljaisuudesta huolimatta kulissien takana tapahtuu. Syksyn hopeakurssilleni tuli jatkoa nyt keväällä. Tällä kertaa kurssilla oli pelkän hopean vääntämisen lisäksi juottamista.
Kurssin vetäjänä oli jälleen Anna Heino, jonka aivotuksista oli suuri apu töitä tehdessä. Kurssilla oli paljon ihmisiä, jotka ovat jo vuosia tehneet hopeatöitä ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka selvät sävelet näillä oppilailla oli verrattuna itseeni, joka vasta toistamiseen oli kurssilla. Kotona en ole hopeatöitä vielä innostunut tekemään; tuntuu, että lankojen kaivaminen ja niiden näperrys sohvalla onnistuu helpommin kuin hopea-askareet.
Valmiista hopeatöistä usein saa mielikuvan, että työt olisivat jotenkin helppoja "vääntö, vääntö ja taivutus", mutta kuten kaikissa muissakin käsitöissä aikaa menee siivillä ja huolellisen lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan tuota otsikon vihjaamaa viilausta ja höyläystä.
Esittelenkin alla yhden sormuksen kehitystarinan. Työhön minulta meni lähemmäksi kaksi kurssipäivää (ja yksi peukalo).
Ensin leikattiin lehtisahalla 1,5 mm paksusta levystä sormuksen pituinen pätkä.
Paloja viilataan hieman, jotta päästäisiin vähemmän suoista leikkauspinnoista.
Sormuspinnan ja kumivasaran avulla taivutettiin sormuksen U-muoto.
Jälleen vähän viilailtiin, jotta voitiin juottaa U-osaan sormuksen suora osuus.
Juottamiseen käytetään erivahvuisia juotosnesteitä (keltaiset litkut alla). Kuumentamalla liekillä juotosneste sulaa ja kiinnittää erilliset osat toisiinsa.
Suoran osan ylimääräiset reunat leikattiin lehtisahalla ja otettiin jälleen viila kauniisen käteen.
Lämpimällä rikkihappoliuoksella liuottiin ylimäärä juotos pois.
Ja sitten taas viilattiin kaikki reunat sileiksi, alkaen karheammalla hiekkapaperilla tullen aina hienompaan paperiin.
Viilailun tuloksena oli sormet niin hellinä, että vaivoin pystyi tekemään mitään muutamaan seuraavaan päivään. Komea vesikello kertoi omaa kieltään.
Kurssin viimeisenä päivänä sai vielä hioa tekeleensä, jotka tahtoi kiiltäväksi. Kiillotus tehtiin Annan työhuoneella.
Lopputuloksena kaunis sormus. Design Annan kurssilla olleiden mallikorujen apinointia.
Sormuksen lisäksi tein riipuksen, joka viilauksen sijasta oli lähinnä sahausharjoitus. Aika monta terää onnistuin tärvelemään...
Hopeakurssit ovat tulleet jäädäkseen. Syksyllä pitää taas ilmottautua kurssille!
7 kommenttia:
Täällä on oltu vähän samoissa hommissa :) Tosin mä kävin vaan yhden illan mittaisella sormuskurssilla! Siitähän seuras ensin hurjaa hihkuntaa ja sitten pientä alakuloa, kun niitä kaikkia laitteita ja somia koneita ei ihan heti kotia saa, jotta harjoittelua voisi jatkaa.
Sahausta ja viilausta on tullut tuossa muutamat illat just tehtyä, niin että kädet kipeenä ja sahan teriä tuhottu. Ideoita riittäis mutta tekemisen hehkua pitää metsästää vähän lisää :)
Tuo sormus on komea! Kaiken vaivan arvoinen veikkaan ;) Ja riipus oikein soma!!
Ihana raportti! Itsekkin oon vihdoin ja viimein saanut jotain valmiiksi hopeakurssilla, niistä myöhemmin.
Mutta tosi komiat on korut! Riipus on varsinkin kiva näköinen. :)
Upea sormus, moderni ja yksinkertainen muoto viehättää.
Että mä olen kade noista hyvistä hopeakurssinvetäjistä! Meillä täällä päin ei ole juuri vaihtoehtoja (vaikka luulis, että tän kokoisessa kaupungissa olisi), enkä mä ainakaan saa tämän yhden vakiopettajan kursseilta mitään irti.
Kaikki info pitää kiskoa pihdeillä, eikä siltikään saa tarpeeksi tietoa. Ihan niin kuin opettaja pelkäisi, että jos me opitaan "liikaa" niin viedään häneltä työt. Näillä kursseilla ei tosiaan kiillotella mitään eikä edes kerrota, miten sen voisi tehdä. Lisäksi opettaja ei tunnu itsekään osaavan kovin paljon. Ei esimerkiksi ollut kuullutkaan vesivalamisesta ja väitti, ettei hopeasavea saa Suomesta vaan on pakko tilata hänen kauttaan kalliilla hinnalla... Voi kun joskus pääsis tuollaisen osaavan ammattilaisen kuten Anna Heinon kursseille!
Oon kyllä niiiiin samaa mieltä Vilman kanssa Tampereen hopeakurssien vetäjästä. (vaikka en tiedä oonko edes samassa henkilössä :) Mutta omien kokemusten mukaan opettajalta saa nimenomaan nyhtää kaikki tiedot, jos siis osaat vaan kysyä oikeat kysymykset. Jos et osaa, niin hommat voi mennä pahasti metsään, varsinkin vasta-alkajalla..
Kiitos kaikille kommenteista! Hopeissa kuten kaikissa muissakin kässäilyssä tulee kyllä sekä onnistumisia että epäonnistumisia, aallon harjoja ja huippuja.
Sormuksen muodosta annan Annalle kaiken kunnian. Omat ideani tuntuvat vielä olevan jotenkin taitojeni ulottumattomissa. :)
Tamperelaisille osannottoni; Anna on kyllä ihan huippu ope! Ja muistakin pääkaupunkiseuden hopeaopeista olen kuullut kehuja. Mielestäni Anna on ymmärtänyt sen, että hopeaoppejen eteenpäin vieminen on koko taidemuodon eduksi, eikä suinkaan häneltä millään tavalla pois. Samalla kun tietämys hopeatöistä kasvaa, arvostus sitä kohtaan nousee ja hopean ystävien määrä kasvaa.
Hauskaa. Päädyin jotenkin blogiisi ja osui silmiini tämä hopeakurssijuttu, olin samalla kurssilla. anna oli kyllä tosi hyvä opettaja.
tosi nätti sormus.. siitä se lähtee ;)
Lähetä kommentti