Ensin oli paksukainen, sitten tuli ohukainen

Kesällä sain vinkin, että voisin neuloa mieheni veljenpojalle villatakin (Peppiina, tällainen olisi ihana pojalleni- vink. vink). Huomaamattoman vinkin lisäksi otin avukseni kyseisestä Tilda-kaupasta valokuvan projektini esikuvaksi. Projekteja tehdessäni jo puoliksi unohdin esikuvan ja nyt vasta tässä blogatessani kaivoin kuvan esiin ja pääsemme vertaamaan, minne luomisprosessi johti.  

Esikuvasta tehtyjä havaintoja:
1) Paksu lanka
2) Ehkä jopa liukuvärjätty lanka
3) Neuletakki
4) Sinisen sävyt (jonnekin hävisi nämä kuvassa näkyvät muut värit)

Eli eikun hommiin. Aluksi Ravelry-hakuja ja löysinkin Lion Bran Yarnin ilmaisohjeen pojan neuletakista, joka jostain syystä miellytti silmääni. Tässä kohtaa olisi ehkä voinut olla jo hieman varuillaan sen langan paksuuden ja neuletiheyden kanssa. Ohjeen mukaan osa raidoista tehdään aina oikein -neuleena ja osa sileänä neuleena. Tästä neulepinnasta oli seurauksena se, että villatakista tuli noin 5x vieläkin paksumpi kuin purkamisen jälkeen tehdystä villatakista. 

Version 2 teinkin lopulta ihan kokonaan aina oikein -neuleena, jolloin neule meni vähemmän kasaan kuin nurjien ja oikeiden vuorottelevien raitojen kanssa. 

Paksukainen.

Malli: Pojan raidallinen neuletakki eli Boy's Striped Cardigan by Lion Bran Yarnin

Lanka: Bouton d'Or Laika

Puikot: 6 pyöröt

Muuta:  On se aika jytky! 

Alusta alkaen vaivannut neuleen tiheys vaivasi loppuun asti ja välillä työ meni jäähylle, koska uskoi loppui, että tästä taas pitämiskelpoista tulisi. Kokoinaispaino koko komeudelle on 450g. Sääliksi käy lapsi-parkaa, joka tätä joutuu kantamaan harteillaan :) 

Näin loppulauselmana ja lahjan jo saajalleen antaneena täytyy ehkä itseään kiitellä värien sopusoinnusta ja siitä, että eiköhän tämä käyttöön pääse kylmän kosteassa britti-ilmastossa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa on vähemmän kelejä paksuille neuleille kuin muualla, mutta voipi olla vain oma fiilikseni. 

Palaan siihen uskon loppumiseen edellä mainitun projektin osalta. Jossain vaiheessa usko oli niin kadoksissa, että puikoille eksyi toinen vastaava projekti eli ei-niin-paksu neuletakki pienelle pojalle. Sellainen lahjatakki, jonka kehtaisi antaa lahjaksi ilman, että pieni poika lyhistyisi takin alle. :)

Luotin tällä kertaa suomalaissuunnittelijaan ja malliksi valikoitu Ullasta Melian-neuletakki ilman huppua. 

Ohukainen.

Malli: Melian by Meri Markus

Lanka: Regia Hand-dye Effect 

Puikot: 3,5 pyöröt

Muuta:  Langasta sanottakoon, että se ei pysy keränä lainkaan vaan oli sotkussa puolilevällään ihan alusta loppuun asti. Uudelleenkerimässä sai olla koko ajan. 

Ensimmäistä projektista oppineena käytössä oli alusta lähtien suurehkot puikot ja ohuehko lanka. Tikutusta, mutta neuleesta tuli tosi kevyt ja tämä olkoon saajansa kevytneuletakkina sitten. Regian lanka oli kaunista ja pienistä teknisistä ongelmista huolimatta voisin tehdä toisenkin projektin ko. langasta.

Sovitettaessa jouduin jo huomaamaan, että pienelle pojalle ei pitäisi neuletakkiin laittaa nappeja. Suunnitteluvaiheessa näin vaan jo etukäteispainajaisia vetoketjun venkoilusta, kurpistelusta jne, joten napit valikoitui kiinnitykseksi. Äiti-ihmiset kertokoon, onko painajaismaista napittaa sataa pikkunappia hikoilevan pikkupojan kiukutellassa vastaan?! :)

Loppuun vielä muutama tärähtynyt kuvan neuletakkien omistajasta. Ymmärrän jo taas paljon paremmin kaikkia äitibloggareita, jotka epätoivoissaan yrittävät saada kivoja kuvia kivoista neuleista lastensa päällä. Mahdoton tehtävä ainakin tämän vipeltäjän kanssa. Näissä kuvissa näkyy sekä poikaa että takkia, osassa ehkä vain jompakumpaa. Toisen neuleen osalta en edes lähtenyt yrittämään. 

Tämän hymyn saatuaan tekisi vielä vaikka muutaman villatakin lisää! :)