Tunnustuksia ja yhteisprojekteja kotosalla

Pyryisenä päivänä on kiva kääriytyä shaalin alle sohvan nurkkaan ja bloggailla. Erityisen kiva on bloggailla, koska saimme hiljan Miia-Rebekalta tunnustuksen blogillemme. Miia-Rebekan blogi on ihanan kaunis ja selkeä ja huomaan, että sieltä löytyy usein sellaisia juttuja, mitä haluaisi itsekin alkaa tehdä. Suurkiitos Miia-Rebekalle tunnustuksesta!

Luen yhteensä 216 blogia, joista noin puolet on käsityöblogeja. Olikin todella vaikea valita neljä, joille laittaisin tunnustuksen eteenpäin. Tämä kiertotunnustus on tarkoitettu blogeille, joissa on alle 200 lukijaa ja tarkoituksena vinkata muille kivoja vierailemisen arvoisia blogeja. 

Punnitsin tämän valinnan yhteydessä, että mikä tekee minusta kivan blogin ja mieleeni tuli erityisesti kaksi asiaa. Kuvat ovat minusta tosi tärkeitä blogissa. Selkeät kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Vielä hienompaa, jos kuvissa on joku juju. Sitä itsekin opettelen jatkuvasti. Toisaalta minusta sellaisia blogeja on kiva lukea, jossa bloggaaja laittaa itsensä likoon; kertoo ilot & surut, mielipiteensä ja fiiliksensä. Näiden kriteereiden perusteella haluaisinkin antaa tunnustuksen seuraaville blogeille: 

• Usimarjaanan kirjoittaa Estival-blogissa käsitöistään, rinsessoista ja rinsseistä... :)
• Haltiakummin blogissa tehdään kaiken karvaisia käsitöitä unohtamatta fiilistelyjä. 
• Marjaanan Soppaa ja silmukoita -blogissa yhdistyy nimensäkin mukaisesti käsityöt ja herkut. Itsellenikin niin rakkaat aiheet. 
• Emman Villaviidakko-blogissa on myös kauniita kuvia ja tarinoita käsitöistä ja elämästä muutenkin.

Samanaikaisesti kotonamme on saatu perheemme yhteisprojekteja päätökseen. Yhteisprojekti tarkoittaa, että mieheni on niissä mukana, ja joskus jopa päävastuullisena. Yhteistä näille projekteille on usein, että synnytystuskat on näissä joskus aikamoisia, kun kaksi vahvatahtoista pääsee vääntämään. 

Kun aloitimme tauluhyllyprojektia, mistään kalustekaupasta ei löytynyt yli 50 cm:n pituista valkoista tauluhyllyä. Koska halusimme television ylle pitkän hyllyn ja totesimme, että neljän puolen metrin hyllyn laittaminen suoraan on toivoton tehtävä, oli mieheni ryhdyttävä toimeen. 

Yleensä pakenen yläkertaan mieheni projektien ollessa käynnissä, koska hänen ollessa suunnaton perfektionisti ja kädentaitojen ollessa vielä ei-täysin-perfektit, niin se kiroilun määrä on sellainen, että minun korviani alkaa kuumottaan. Yleensä piileksin siis yläkerrassa.

Olenkin miettinyt, että miksiköhän itse en jaksa kiroilla epäonnistuvien kässäprojektieni yhteydessä. Ehkäpä siksi, että niitä on niin suunnattomasti ja jotenkin epäonnistumisiinkin alkaa tottua. Lisäksi lienee helpompaa heittää mytty jonnekin lankakorin pohjalle ja purkaa hiljaisesti puolen vuoden päästä :)

Mutta kannatti piileksiä (tälläkin kertaa). 2,5 metriä tauluhyllyä tosi suorassa! Kuvatukset hyllyllä ovat vielä vähän vaiheessa, mutta kehtasinpa tänne jo laittaa. 

Tauluhyllyprojekti valmistui noin kahdessa viikossa eli vain sen aikaa olohuoneemme muistutti verstasta. Yhtä sulavaliikkeinen ei ollut keittiön kulmahyllyprojekti, joka alkoi syyskuussa ja viime viikonloppuna kirjaimellisesti taputin karvaisia käsiäni hyllyn valmistuttua. 

Halusimme pois työtasoilta myslitarvikkeet ja kokkikirjat haluttiin saavutettavammaksi eli keittiöön, pois yläkerran kirjahyllystä. Hyllyn alle mitoitettiin tila, johon mahtuu Herb:ien vesiviljelysysteemi.

Kimurantti yhteisprojekti oli myös täydellisen säilytystölkkisysteemin löytäminen, mutta lopulta molemmat hyväksyivät Iittalan Jarsit toimivaksi. Hinta niille vaan on aika suolainen, mutta pikkuhiljaa kokoelma on kasvanut. 

Viimeisin yhteisprojektin päävastuu lieni minulla, mutta yhdessä juostiin ympäri kangaskauppoja löytääksemme sopivan kankaan kierrätyskeskuksesta löytämämme tuolin koristukseksi. Puolisen vuotta kangas odotti tuolin päällä ompelijaansa. (Johtui väärinkäsityksestä eli en tiennyt, että minun pitäisi tehdä tämä projekti yksistäni kankaan löytämisen jälkeen). 

Eihän tuoli alkuperäisasussaankaan ollut kamala, mutta vähän nuhjaantunut, vähän nyppyinen, vähän väritön. Uusi tuoli on ihanan kirkuvan vihreä ja se on nyt minun lisäksi vastaanottamaan kevään! Sitä odotellessa voin käpertyä tähän luonnon valoon näpräämään projektejani. 

Projektin aloitus siis kangerteli hieman, kai siksikin, että en ollut aiemmin juuri mitään verhoillut ja hieman pelotti, että miten kävisi. Pientä ryppyä on havaittavissa 90-asteen kulman tienoilla, vaikka ompelin siihen kohtaan lisäosan taivutuksen onnistumiseksi. Eiköhän se istumalla suoristu! :) Kangas löytyi Stockmannin tilausosalta ja läheltä tarkasteltuna on erityisen kaunis.