Lämpöä talven pakkasiin

Sain vähän aikaa sitten valmiiksi suuritöisimmäin neuleeni vähään aikaan. Tällä hetkellä en siis ole mikään himoneuloja, joten sallittakoon puolen vuoden valmistumisaika villaktakille. Mielestäni on kuitenkin hyvä suoritus, että neule ylipäänsä valmistui! Se on nopeaa toimintaa jos mikä!

Ostin langat kesällä vierailessani Tampereella, lankakauppa Kerässä. Muutama vuosi sitten, kun asuin vielä Tampereella, muistan, että sain vähän nihkeää palvelua Kerässä. Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun vierailin kaupasa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun sain paljon hyviä vinkkejä ja apua langan valintaan.

Villatakki on Dexter (Ravelry) ja itseasiassa bongasin senkin Kerän Instagramista joskus alkukesästä. En edes muista, mikä lanka alkuperäisessä ohjeessa oli, mutta lankakauppias suositteli Isagerin lankoja (Alpaca 2). Arvoin jonkun aikaa värin kanssa ja koska lempivärejäni ei ollut tarjolla, päätin valita neutraalin luonnonvalkoisen. Lanka oli miellyttävä neuloa ja työ eteni nopeasti, vaikka se olikin yksitoikkoista sileää neulette melkein koko matkalta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä pidensin hihoja ja vartalo-osan pituutta. Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin villatakki, jossa on liian lyhyet hihat?!
Sain Kerästä myös vinkin, että langan voi huoletta laittaa pesukoneeseen. Hieman jännitti nähdä mitä takille tapahtui. Mutta turhaan pelkäsin, sillä pesu teki vain hyvää villatakille ja suurimmat nöyhtät lähtivät pois. Mistä tulikin hyvä aasinsilta ainoaan negatiiviseen asiaan. Villatakista lähtee vieläkin ihan tuhottomasti karvaa. Jos alla on tumma paita, on se päivän käytön jälkeen ihan täynnä valkoistaa karvaa. Ei siis mikään kaikista käytännöllisin villatakki. Mutta olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Ihana oli saada valmiiksi oikeasti kivannäköinen ja käyttökelpoinen villatakki. Itsetehdyissä vaatteissa se kun ei aina ole niin varmaa, hahah. :)

Helpot säilytyskorit

Tämän jälkeen sain täydellisen neulomisjumin. Sain jumin vähitellen selätettyä, mutta sitten tuli elämä. Sama tarina kuin huvittavan monella muulla bloggaajalla viime vuosina. Täälläkin asuuu nykyään pikkuapuri, joka usein enemmänkin hidastaa kuin nopeuttaa neulomis- ja muita DIY-töitä.
Jos vauvan tulo ei ole riittävästi, sain samaan syssyyn vielä muuton Atlantin toiselle puolen. Jatkossa siis raportoin täältä Yhdysvaltojen itärannikolta ja voisinkin kirjoittaa muutaman postauksen käsityöharrastuksesta amerkkalaisen näkövinkkelistä.
Mennäään aiheeseen selittelyjen jälkeen. Meillä lojuu lattiat täynnä kaiken maailman rojuja ja niiden säilytys on ikuisuuskysymys. Duplojakin on kerääntynyt jo ihan tuhottoman paljon ja ne pitää saada säilöttyjä johonkin. Tein siis luvattoman isolle kasalla Duploja säilytyskorit.

Jo pari vuotta sitten Suomessa asuessani seurasin Purl Sohon blogia, mutta en varsinaisesti ikinä muistaakseni toteuttanut mitään heidän projektejaan. Nyt kun posti- ja tullikulut eivät päätä huimaa, on tarvikkeiden tilaaminen netistä päässyt ihan uudelle levelille. Innostuin siis näistä säilytysratkaisuista ja tilasin tarvikkeet suoraan Purl Sohon nettikaupasta. Myöhemmin ompelin vielä muutaman korin lisää ja tilasin kankaat suoraan tukkumyyjältä. Oli muuten huomattavasti halvempaa. Toki Purl Sohossa maksetaan tarvikkeiden lisäksi brändistä.

Korit oli kohtuullisen helppo ommella. Hieman hampaita kiristi välillä paksu kangas ja sai jännätä suoriutuuko perus-Bernina työstä. Ompelukoneeseen kannattaa varata denim-neula, mutta muuten mitään erityistarvikkeita ei tarvittu.

No niin, nyt se on sitten palattu blogosfääriin. Hieman on meno toista kuin kolme vuotta sitten. Mutta katsotaan, jos me Peppiinan kanssa päästään taas juonen päästä kiinni. Kiva taas kirjoitella kässäjutuista!

Käärmeellä vetoa torjumaan

Kirjoittelin viikonloppuna tuossa takkahuoneesta ja sen huonosta jamasta. Odotan, että löytyy aikaa huoneen sisustamiseen. Akuutti ongelma oli kuitenkin se, että asunnon alkuperäiset ikkunat ja ovet valskaavat siinä määrin, että piti tehdä jotain rajoittaakseen sisään tulevan kylmän ilman määrää talven pakkasilla. Erityisesti kun nakupellet pikkupojat juoksentelevat kylvyn jälkeen tässä huoneessa. Niinpä väliaikaisratkaisu eli kirjavaraidallinen froteepyyhe sai häädön valskauksentukkeena ja tilalle löysi käärme:

Veto oven edessä on niin paha, että sukat irtoaa jalasta, jos ei ole mitään tilkettä edessä.

Ohje käärmeeseen Guardianin sivuilta. (Ja on muuten mieheni vinkkaama ohje. "Etsäviitsisitsä")

Täytyy taas sanoa, että jopa oli taas aika säätöä, kun perhe-elämä rajoittaa harrastuksia. Kaahailin tuhatta ja sataa ompelukoneella, jotta ehdin tekemään kaikki konehommat nuorimman tunnin kestävien aamupäiväunien aikaan. Sen jälkeen tein käsinompelut vauvan kiipeillessä päälläni ja kirkuessa muuten vaan (vähän eroahdistusta ilmassa). Sillä seurauksella, että vähän on vinkura naama käärmepololla, mutta tuolla lattian rajassa sihistessään eipä isommin haittaa. Sisälle tungin ylijäämävaatteita, mitä oli löytynyt vaatekaappien siivoamisen jäljiltä.

Silmiä ommellessani esikoinen jo istui käärmeen päällä, ja eikös hänen vaippa vuotanut ja käärme sai ensikosketuksensa lapsiperhe-elämään, kun se kasteltiin pissalla :D
Ja mä mietin, että missä vaiheessa tää lainaamani totuus, että "vauvan (öööö, lapsen...) pissa on vaan vettä" muuttuu epätodeksi :D

Voi käärme-poloa! 

Mustavalkoinen ja pahasti kesken

Tiedättekö sen ilmiön, kun nainen on raskaana ja huomaa, että hyvänen aika, meidän on ihan pakko muuttaa! Meille kävi juuri näin ja nyt lähipiiriä seuratessani olen huomannut, että tätä tapahtuu aika usein. Jos muuttaminen ei onnistu, niin sitten tehdään kylpyhuoneremontti tai jotain muuta aikaa- ja rahaavievää. = hermojavievää.

Noin puolivälissä viimeistä raskautta tosiaan tämä muutontarve iski minulle. Siitä meni hyvän aikaa, että sai miehen suostuteltua mukaan tähän loistavaan suunnitelmaan. Sitten piti tietenkin myydä se vanha asunto ja kun se meni yllättävän nopeasti kaupaksi, niin paniikissa löytää uusi koti. Ja pikkuhiljaa alettiin olla raskauden loppupuolella ja tehtiin vauhdilla meidän uudessa, tai no uudessa vanhassa, 80-luvun alun alkuperäiskunnossa olevassa kodissa kylppäriremonttia todeten, että kosteuttahan siellä on.

Putkuti-putkuti sanoo kuivuri. Kahden viikon ajan. RV 34. 

Muutama harmaa hius ja nyt olemme asustelleet uudessa kodissa 8kk (juniori nyt 7kk). Muutto oli vaivansa väärti ja nyt meillä on kaiken ihanan lisäksi vielä yksi huone enemmän kuin aiemmin eli vähän enemmän tilaa majoittaa sukulaisia ja vieraita. Ja eipähän ole ne lastenrattaat olohuoneessa, vaan takkahuoneessa.

Takkahuoneen tyylistä mulla oli jo heti alkuun ajatus. Kun koti on muuten melko valkoinen, niin takkahuoneessa voisi olla rosoisempaa ja tummempia sävyjä, jotka houkuttelevat käpertymään sohvalle tuijottamaan takkatulta. (No tuijottamaan, ettei vikkelät pikkujalat juokse tulikuumaan takkaan).

Kirppisverho (joissa sauma keskellä korkeussuunnassa, mutta hyvin sinne häviää).

Kiikkaatuoli, joka myös vaatisi vähän DIY-työtä. Lisätään listalle. 

(Tarkoituksella vähän hämyinen kuva) 

Sitten kaivelin vuosien saatossa keräämiäni kivoja kirpparikankaita -laatikkoa ja sieltä löytyi verhokangas. (Taitaa näitäkin laatikoita olla enemmän kuin yksi). Sohva ostettiin second hand, koska maailma tuntuu hukkuvan sohviin ja pari mattoa ostettiin ihan uutukaisina. Mutta vielä ei olla ihan tavoitteessa eli se tyylikäs mustavalkoinen löhöhuone on lähinnä mauton sekasorto erilaisine kuoseineen. Mun Pinterest-boardissa nää asiat on keskenään ihan sulassa sovussa, mutta käytäntö ei vielä ole löytänyt uomaansa.

Takkahuoneesta näkymä myös eteiseen, missä tällä hetkellä myös keskeneräistä. 

Huokaus. Tämä matto ja verhokankaasta tehty lattiatyyny ei vaan istu toisiinsa. 

Listalla. 

Samoin huoneen valaistus on pahasti kesken.
(Tämän muuttoprojektin myötä olen hienosti oppinut elämään paremmin keskeneräisyyden kanssa eli tavoite saada koti valmiiksi noin viiden vuoden sisällä. Ja sitten muuttaa! (Vaikka ei olisikaan raskaana)).

Pääkattovalaisin löytyi Ikeasta ja takan spottivalaisimeksi löysin Finnish Designshopista Bollard lamp -lampun, joka myyntikuvissa näyttää tältä. Tykästyin erityisesti lampun säädettävyyteen yksinkertaisen muotoilun lisäksi.

Kuvat lainattu täältä ja täältä.

Ja alla kuva, miltä lamppu näyttää todellisuudessa.
Tästä lampusta on väännetty miehen kanssa muutaman kerran ja se on nyt aikalisällä tuossa roikkumassa. Näitähän olisi kaiken lisäksi kaksi kappaletta, joten tarpeen tullen voidaan lisätä tuplamäärä johtoja killumaan tuolta katosta ja takan hormista. Spottivaloprojektissa tällä hetkellä ohjenuorana (ohjejohtona) Inno-Markon ohje "korosta mitä et voi korjata"  (vai miten se meni) , joten sillä tätä lähdetään jatkojalostamaan. Kun keretään...

Kaikki hyvät asennusideat otetaan vastaan karvaisia käsiä taputtaen!

Tahallaan mätä

Meillä käy nyt säännönmukaisesti koko ajan niin, että kotiin ostetut banaanit alkavat olla mädänpuoleisia, minkä takia ne pitää pelastaa tekemällä banaanikakkua. Näin tuntuu käyvän nyt viikoittain.

En tiedä, onko tämä joku tiedostamaton tapa saada terveelliset banaanit muuttumaan herkullisen rasvaiseksi banaanikakuksi!

Eihän tämän näköistä banaania nyt tällaisenaan vaan voi syödä enää. 

Alunperin anoppi tutustutti minut banaanikakun saloihin ja olenkin tehnyt tällä BBC:n reseptillä kakkua siitä lähtien. 

140g voita

140g sokeria (laitan yleensä puolet määrästä jotain hippisokeria eli esim inkkarisokeria)

2 isoa munaa

140g jauhoja (ohjeessa self-raising flour, joka tässä avattu reseptiin Kinuskikissan ohjeen mukaan)

2,5tl leivinjauhetta

1/4tl suolaa

2 puolimätää banaania

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi. Lisätään munat, banaani ja keskenään sekoitetut kuivat aineet varovaisesti sekoittaen. 180 astetta ja puoli tuntia ja herkuttelemaan!

Tällä kertaa laitoin myös venhäjauhojen sijasta rohkeasti koko jauhomäärän Malmgårdin luomuista kokojyväspelttijauhoa, eikä eroa juurikaan huomaa lopputuloksessa. Mutta näiden jauhojen ja hitaan sokerin myötä tämähän alkaa olla melkein terveysruokaa :D 

Kotiäidin paras hetki eli päiväuniaika ja kakkua.

 Yllä olevan teehetkikuvan taustalla viime vuoden synttärilahja miehelleni (jolla luonnollisesti on jo kaikkea) eli itse kerättyjä ja kuivattuja teelaatuja. Hän on nuhailuun (man flu) taipuvainen, joten monessa luonnon yrtissä on tervehdyttäviä vaikutuksia. Tällä kertaa sekoituksessa minttua, ruusunterälehtiä ja mustanviinimarjan lehtiä.

Keräämällä lehtiä nätteihin purkkeihin ja nätisti nimikoimalla näistä saa kivan lahjan melkein kenelle vaan teen juojalle. Erityisesti ruusunterälehdet ovat tosi nättejä (näissä vähän katsottava, ettei kerää kaikkein tiheimmin liikennöidyn tien varrelta). Ensi kevättä ja kesää jo odotellen, jolloin keräilijäintoilija villiintyy taas! :)

Parin vuoden pipoprojekti?

Kaksi vuotta siinä sitten meni, kun blogi taukoili. Suorastaan huvittavaa, että viimeiseksi tekstiksi on jäänyt vauvapeittopostaus! Sen voi lukea kahdella tavalla, joko että oli niin kamala projekti, että ei ole koskenut lankoihin sen jälkeen tai niin, että vauvailu vei mennessään :D

Ebbu alunperin alkoi jutella, että pitäisikö taas alkaa bloggaileen ja itse heräsin tilanteeseen siten, että mun, siis vanhan käsityökonnan, lapsilla ei ole edes omatekemiä pipoja päässä. Pipoja siis vääntämään ja siinä yhteydessä sitten blogi-intokin alkoi nostaa päätään.

Katsotaan, mitä tästä tulee. Löytääkö kukaan enää meidän blogiin? Millaisiin taidonnäytteisiin sitä taipuu kahden pienen pojan viedessä lähes kaiken vapaa-ajan (vapaa-aika?!??!)

Itse huomaan olevani myös ihan ulkona koko scenestä! Mikä on tämänhetken kuumin lanka tai neulemalli? Missä kaikki neulojat kokoontuu (netissä)? Jne. Facebookissa seuraan muutamia ompeluryhmiä, mutta vastaavia neuleryhmiä en ole oikein löytänyt. Ehkäpä neulojat ovat edelleen Ravelryssä, mutta itsellä ei aika riitä vielä yhteen some-kanavaan. Kertokaapa vinkkejä, missä kaikki coolit neulojat jakavat ajatuksiaan? :)

Yksi syy blogihiljaisuuteen.

Tavoitteena nostaa siis blogi taas jaloilleen. Aihepiirit varmaan edelleen hyvin samanlaisia; käsillä tekemistä sohvalla, puutarhassa, keittiössä ja kodin diy-projekteja. Mitään isoa villapaitaprojektia en osaa kuvitella aloittavani juuri nyt, mutta pienempiä töitä. Järkkärikameraa tuskin ehtii ottaa avuksi, joten kuvailun taso voi laskea ja mallitkin voivat olla vähän liikkuvaa sorttia.

Kiukun kautta tämä ensimmäinen virallinen blogiprojekti lähti. (Jotainhan olen tehnyt parin vuoden aikana, mutta niiden dokumentointi on pitkälti jäänyt, ehkä Ravelryyn pääkohdat tullut tallennettua). Vaikka ihana kummitätini on ollut varaneulojana ja tehnyt kauniita toiveitani vastaavia pipoja pojille, ettei ole pelkästään kaupan pipoihin tarvinut luottaa, niin tämä on jäytänyt minua (suutarin lapsilla ei ole kenkiä).

Aloin tehdä hattua talven kylmille ja tuulille, koska olemassa olevissa kummitädin tekemissä hatuissa oli pyytämäni isot tupsut ja huppu ei oikein mahtunut päälle. Tämän piti siis olla sekä lämmin että huppuun mahtuva malli. Minusta lapsien neliöhatut ovat erityisen söpöjä, joten sellainen korvaläpillä valikoitui malliksi. En tähän hätään löytänyt valmista ohjetta, joten tein omasta päästä.

Ainaoikeaa, sileää ja i-cord-solmimisnarut. 

Ei varsinaisesti mitään rakettitiedettä.

Lankaahan minulla on varastoissa niin paljon, että tuskin tarvii kauppoihin mennä moneen vuoteen. Koska ensimmäisen lapsen aikaan vielä ostin lankoja vanhasta tottumuksesta, vaikka vähemmän enää mitään tein. Tähänkin projektiin langat siis hobbyroomin varastolaatikoista.

Pikkuherra Sudenpentu alkaa olla minäitte-vaiheessa ja ei suinkaan suostu pyydettäessä sovittamaan hattua (mikä ei helpota välisovituksia). Korkeintaan, jos uhkailee laittavansa hatun pikkuveljen päähän, niin silloin saattaa innostua. Nyt tämä reilu parivuotias on myös alkanut innostua pukemisesta, joten näissä (tärähtäneissä) kuvissa hän riemuitsee, kun sai itse laitettua hatun päähän. Jes, josko mun pian ei ulos lähdettäessä tarvis pukea kuin yksi pikkumies!

Vähän vielä koordinaation kanssa harjoittelemista :) 

Viime aikojen pipoihin olen laittanut aina lisäksi vuoren. Ulkoilemme lapsiperheiden tapaan paljon ja lämpimät vaatteet on onnistuneen ulkoilun a ja o. Tähän kyselisinkin vinkkejä muilta eli mitä vuorimateriaalia suositte pipoissa? Kun tekee villahatun, niin tuntuu vähän tyhmältä laittaa sinne fleece- tai trikoovuori! Toki lapsilla on talvella usein lisäksi (villainen) kypärämyssy, mutta villa itsessäänhän olisi lämpimämpi kuin nuo käyttämäni vuoret. Tähän pipoon pilkoin tuultapitämään yhden vanhan trikoopaitani. Lisäksi tämä ehkä olisi lapselle ilman vuorta vähän turhan pistelevä, joten vuori siksikin hyvä.

Jes! Mitä nyt sauma vielä edessä :) 

Toivottavasti tästä nyt pikkuhiljaa alkaa blogielämä aktivoitua. Ilmoitelkaa, jos eksytte tänne, niin lisäilen myös muiden blogeja lukulistoille. Blogeja jaksoin lukea esikoisen ensimmäiset puoli vuotta, mutta sitten sekin jäin. Tämänkin harrastuksen voisi aktivoida ja puistossa seistessä lueskella joskus blogejakin. Nyt olen neulehimoja hillinnyt Pinterestissä katselemalla ja laittamalla muistiin malleja, mitä pitäisi kokeilla. Myös Pinterest-profiileja saa laittaa jakoon kommentteihin! :)

Tadaa! Tässä kohtaa aina kehun, kuinka komea poika meillä on :D 

Malli: Oma, Ravelryssa yksityiskohtaisempaa tietoa

Lanka: Viking of Norway Baby Ull ja joku ohut epämääräinen kirppisangoralanka
Paino: 69g

Talvi saa tulla

Kesäkuun lopussa esittelin blogissa neljä ankkaa. Tänään ankkoja on tuplamäärä ja ovatpa vielä saaneet taustakseen valkoisen. Minä olin saada hermoromahduksen ja blogikin oli kuolla koko projektiin. En tiedä, voiko romahdusta laittaa kaikkea ankkapeiton syyksi, mutta enpä naismuistiin muista moista tehneeni taas. Pitäisi varmaan käydä tarkemmin blogimuistiinpanoja läpi.

Ihan symppishän peitto on, mutta perfektionistinä harmittaa, että edelleenkään se ei ole täysin suorakulmainen, vaan vähän lerppa ja kahdelle sivulle pitäisi tehdä lisäkolmiot. Vaan kun lopussa on sekä lanka, hermot ja aika. Peiton tuleva käyttäjä on laskelmoitu saapuvaksi kahden viikon sisällä, niin nyt on vain annettava ankkojen olla ja kiiruulla tehtävä muita kylmän talven kutomuksia uudelle tulokaspololle. 

Ohje on harvinaisen selvä ja osin jopa nautin ankkojen tekemisestä, mutta liekö se sitten se virkkaus, mikä tässä tökki. Ravelrystä olin ihastellut muiden tekeleitä, mutta omaan tuntuu vaikea olla tyytyväinen. 

Malli: Freeform Crochet Blanket by Kirsti Hallamaa

Lanka: Ankat tein Seiska Veikasta, josta riittää jämiä. Valkoinen oli kiharaista jämä-Nallea kaksinkertaisena. Tämän käyttö voi olla osasyy projektin nahkeuteen. 

Paino: 535g

Kaikkea pientä valmistautumista on pitänyt tehdä kotona muutenkin ankkojen kustannuksella eli onhan tässä ollut kaikkea järjestäytymistä, mitä lapsen tuleminen tuo tullessaan. Sisustamisen lasten huoneessa olen hoitanut räsymattoteemaan turvaten. 

Käsityöläisenä tietenkin tarkoituksen on yrittää käyttää kestovaippoja ja hahtuvahousuja olen tehnyt ja lanoliinikäsitellyt. Koska oma käsitys vauvojen koosta on edelleen hakusessa, niin lääkkeenä tähän olen tehnyt villapöpäohjeesta kaikki koot.

Malli: Villapöpät by Meri Markus

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuvalanka, beiget ovat samaista Viron villaa, mitä käytin Maija-paitaanikin.

Ja vieläpä kerkesin tekemään junasukatkin talvi-bebelle ja nyt jos vielä ehtisi tumput tehdä junasukkatekniikalla, niin sitten voin jäädä vain odottamaan h-hetkeä! 

Malli: Junasukat by Kerttu Latvala
Lanka: Schachenmayr nomotta Extra Merino Premium
Puikot: 3 sukkapuikot
Paino: 47g

Ankkaisaa kesää!

Tutuilta blogilukijoilta on jo tullut vaativaakin palautetta, että mikä on homman nimi, kun ei päivityksiä lumikuvien jälkeen ole näkynyt! :) Onko tytöt laiskistunut vai missä vika? 

Elossa ollaan, mutta pääasiallisin syy hiljaisuuteen taitaa olla projektien loppusilauksen puuttuminen. Ollaan sekä yhdessä että erikseen väännetty kaikkea näppärää, mutta oikein saamatta mitään päätökseen. 

Jotta mitään ei liian nopeasti tulisi valmiiksi, niin aloitin ensinäkemältä helpon oloisen ankkapeiton  (Ravelry-linkki) virkkaamisen. Unohdan aina, että virkkaaminen on aika työlästä hommaa. Sittemmin olen saanut valmiiksi neljä ankkaa, mutta aika monta vielä uupuu. Kannan villa-ankkoja mukanani kesän rientoihin ja josko ne sillä keinoin lisääntyisivät! 

Värikästä kesää kaikille blogimaailman ystäville!  

Villapaitakausi on ohi

Juuri parahuldaan kevään saapuessa saan talven villapaitaprojektin loppuun. Huippua! 

Kun näin Maijapaidan Taito-lehdessä, se oli menoa samantien. Ihastuin. Samoin kävi aikoinaan blogin ensimmäisen bloggaukseni Vihervaaran kanssa. Pidän kovasti Mari Muinosen palmikkoneuleista ja varmaan vielä eniten näistä hieman yksinkertaisimmista designeista, joissa palmikon lisäksi jää enemmän tyhjää pintaa. 

Ohje on selkeä ja siinä minimoidaan ikävien saumojen määrä. Palmikko pitää mielen virkeänä, mutta toimii myös kuitenkin hyvin tv-aktiviteettina. Koska paita tehdään kauluksesta helmaan, sitä on helppo sovitella työn edetessä ja varmaan senkin takia neule istuu hyvin. 

Malli: Maija-paita by Mari Muinonen

Lanka: Uudelleen käytetty Viron villa

Puikot: puikkomitta hukassa...

Paino: 430 g

Lankana käytin Virosta 2000-luvun alussa ostaami jättivillapaitaa, jonka purin keriksi nyt. Alunperin mietin, että värjään langan, kun koen, että beige ei oikein pue beigeä ihon väriä, mutta taitaa se jäädä. Villa on aika rapsakkaa eli ilman alupaitaa ei varmaan tule käytettyä. 

Vihervaaraa en taida olla käyttänyt paria kertaa enempää, mutta toivottavasti tästä tulisi nyt enemmän käyttöneule.

Kunhan roiskin

Facebookissa kiersi tämä Vuoden siivojan bloggaus kevään muodista. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä, että kevään muoti on pahimmillaan aikaa kamalaa ja kaupoista löytyy aikamoisia virityksiä. Toisaalta taas olen ollut kamalan inspiroitunut kevään muotikuvista naistenlehdissä. 

DIY-aktiiville kevään muotiin löytyy paljon toteuttamiskelpoisia ideoita. Kun samaan soppaan laitetaan lukemani Outsapopin Trashion-kirja ja mieltymykseni mustavalkoiseen, niin johan syntyy blogiinkin jotain valmista! 

Vielä kun saisi niitä muotikuvia! Mies jaksoi ottaa kaiken kaikkiaan kahdeksan kuvaa, joissa puolessa näkyy peilistä keittiön tiskit yms. Ikävä omaa blogikuvaajaani! 

Ostin halvan trikoopaidan, sisään muovipussi ja rentouttavaa kangasväriroiskimista ja voila, valmista! Pitäisi siirtyä enemmänkin tällaisiin projekteihin, koska neulomisurakointiin verrattuna aika vaivatonta puuhaa :)

Kovasti enempää en kuoseja laittaisi samaan kattaukseen, mutta esim mustan jakun kanssa menee ihan töissäkin, eikä kenelläkään ole ainakaan samanlaista!

Pakkasia odotellessa

Tässä se nyt on. Syksyn suur-projekti, jonka sain viimeisten vitkutteluiden jälkeen valmiiksi. Vaihtelevalla innokkuudella tein tätä pitkin syksyä ajatellen, että jouluna saisin villatakin ensimmäistä kertaa päälle. Eihän se ihan niin mennyt, mutta pääasia, että valmista tuli. 

 

Ihastuin tähän Rowanin syksy/talvi 2012 lehden malliin, koska siinä oli niin kauniit värit ja kuviot. En ole aikaisemmin tehnyt näin paljon kirjoneuletta kerralla. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin ja kivuttomasti se kuitenkin meni. Lankojen päättely meni myös sujuvasti. Tosin tein sitä pitkin työtä, kun kaipasin vaihtelua kutomiselle.

Tein hihoista reilusti pidemmät mitä mallissa oli. Ehkä jopa sentin pari liiankin pitkät, kun näin jälkikäteen ajattelee (ja sovittelee). Lisäksi tein selkä- ja etuosista myös muutaman sentin pidemmät, mutta niitä olisi saanut tehdä vieläkin pidemmäksi. Aika lyhyt tuo takki on nimittäin vieläkin. Ehkä pitää vielä yrittää vähän venytellä sitä. Jos joku siis innostuu tämän tekemään, suosittelen, että tekemään pituutta lisää.

On toinenkin asia, jossa tein virheen. Tai no, asian, jonka tekisin erilailla on se, että tekisin etu- ja takaosan ehdottomasti yhtenäisenä kappaleena. En tajua, miksi en ajatellut asiaa sen kummemmin. Tai miksi ihmeessä ohjeissa ei suosita yhden kappaleen tekotapaa. Alaosassa ei nimittäin ole edes mitään kavennuksia, joten senkin takia se olisi fiksuinta. 

Malli: Orkney by Marie Wallin (Ravelry)

Lanka: Rowan Felted Tweer DK

Puikot: 2,75 ja 3,25

Muuta: Johan oli villatakki!

Eri värejä villatakissa on 13 kappaletta. Kokonaisuus on mielestäni kyllä tosi kaunis. Lankaa jäi aika paljon jäljelle, joten jotain kivaa niistä voisi vielä keksiä. 

Itse takkia kohtaan on kyllä vielä toistaiseksi hieman ristiriitaiset fiilikset. Hieman meni lopussa hermo viimeistelyyn. Varsinkin etuosan tukikaistaleet oli vaikea saada onnistumaan nätiksi. Kunnon höyrytys toi kyllä hieman apua ja nyt kaistaleet eivät näy rumasti ja ne eivät ole niin paksut.

Loppuun vielä kuva neulojasta, joka on äärimmäisen onnellinen ja innostunut, että takki on valmis! :) Ja kiitos Peppiinalle kuvausavusta!

Nam nam

Oli pakko tehdä jotain kevyempää settiä hullun kirjoneuleprojektin väliin. Viimeistä viedään silläkin rintamalla, mutta saas nähdä kuinka paljon villatakkia tulee pidettyä. Tässä meinaa käydä perinteisesti, eli kun työn kanssa on jurnuttanut kuukausi kaupalla, ei sitä huvita valmistumisen jälkeen paljoa katsella. Noh, katsotaan nyt sitten, kun saisi ne hihat vielä kiinni.

Nämä söpöt donitsit tein pienelle synttärisankarille, joka sai teeleikkeihinsä hieman tarjottavaa. Näitä oli ihana tehdä ja hirmuisen nopeitakin vielä.

Malli: Doughnut

Lanka: Lanett by Sandness Garn

Puikot: 2,5 

Muuta: Ihquja! :)