Järjestykseen, mars!

Omat puikkoni lojuvat milloin missäkin, joten toivon, että tällä pussukalla niihin saataisiin hieman järjestystä. Joku jossain blogissa joskus ihmetteli (todella eksakti määritelmä), että miksi ihmiset eivät pidä puikkojansa niissä puikkojen alkuperäisissä muovisissa taskuissa. Mutta onhan se nyt tylsää! Ja saa niitäkin aina etsiä. Saatika kuka nyt muistaa laittaa oikeat puikot oikeisiin läpysköihin tai jaksa tunkea pyöröpuikkoja siitä kapeasta aukosta.

Idea tuli Juttikselta, joka oli saanut oman ideansa ilmeisesti Iikalta. Molemmilla tytseillä on todella näpsäkän näköiset pussukat. Kankaan ostin Vallilan alesta, kun sattumalta poikkesin liikkeeseen sisään. Alekankaita oli enää todella vähän ja valinnanvaraa ei ollut paljoa. Halusin kuitenkin värikkään ja räiskyvän. Joten vaihtoehtoja minulla oli vaan kaksi, tämä ja sininen versio samasta. Loput olivat sitten perusverhokauraa. Ja jos sellaista joku etsii, kannattaa vielä käydä kurkkaamassa, koska alekankaat olivat kaikki puoleen hintaan. (Tampereen Vallilassa siis)

En ole mikään master of ompelukone. Joten täytyy tällä kertaa kiittää pimeitä päiviä ja huonoja valoja, sillä pienet virheet eivät näy kuvissa niin hyvin :) Pientä haparointia ja vinoja ompeleita oli havaittavissa, mutta kyllä siitä ihan jees –työ tuli.

En nyt sitten kuitenkaan tiedä, onko järkevää säilyttää pyöröpuikkoja noinkin pienessä tilassa. Mutta toisaalta, onhan ne kaupassakin niissä em. pikkuläpysköissä. Muutenkin mietin pitkään, miten pyöröpuikot saisi järkevimmin ja kätevimmin säilytettyä. Lopulta päädyyin vain vähän suurempaan lokeroon, jossa ne ovat "vapaina". Tein myös toisen vähän suuremman taskun, johon saa puikkomitan ja muita ylimääräisiä ja tuikitärkeitä härpäkkeitä. En kirjoittanut lokeroille sen kummemmin nimiä tai muita tunnisteita, koska puikkotilanne varmasti vaihtelee pitkin neuleuraani.

Lopulta taskun/pussukan saa pieneen tilaan sitomalla narut kiinni. Pienestä en kyllä tiedä, mutta näpsäkästi yhteen ainakin. Tuleva näyttää, onko pussista lopulta hyötyä.

SuklaaUNELMAkakku, joka onnistuu aina

Kun leipoo makoisia juttuja noin kerran, pari vuodessa, niin silloin aina reseptin toivoisi mieluusti olevan sellainen, että lopputulos onnistuisi varmasti. Edellisessä bloggauksessani mainitsin, että minulla näitä "varmoja kakkuja" on kaksi. Tässä tulee se toinen.

.

Viimeisen työpäivän kunniaksi hemmottelen työkavereitani ja viikonlopun viettoon lähdetään suut makosina. Tämä on helppo ja aina onnistuva kakku. Itse en ole uunissa tehtävien kakkujen ystävä, koska aina käy joku kumma lässähdysefekti ja saat selitellä, mistä kakun epäilyttävän masentunut ulkonäkö. Vatkata saa niin mahdottomasti ja vatkauskulhoja tarvitset enemmän kuin muutaman, mutta ikinä en ole epäonnistunut tämän kanssa. Ohje on Pirkan sivuilta, suosittelen.

.

SuklaaUNELMAkakku

Onnen kantamoinen

Onni lykästi minua jälleen. Varmaan kuukausi sitten voitin Piiskun blogin arvonnassa ja nyt jälleen onnetar suosi minua; voitin Eikun blogissa. Onko onneni kääntymässä? Muutenkin on ollut hämmästyttävän onnellinen olo.

Posti toi paketin Eikulta. Ihania asioita kuori oli täynnä! Eikku oli itse tehnyt ihanan kortin. Lisäksi mukana oli namusia, puikkojen säilytykseen puikkopidikkeitä (onko näillä joku suomenkielinen nimi??), nappeja, leimasinkuvia ja Linea-lankaa.




Alan olla pikkuhiljaa omavarainen leimasinkuvien suhteen, kiitos näiden arvontavoittojen! Pitäisikö alkaa taas uusi harrastus?? En ole vielä ryhtynyt aktiiviseksi korttitehtailijaksi, mutta nyt olisi hyvä tsäänssi.

Kävin myös jo Ravelryssä kurkkimassa vinkkejä langasta tehtyihin töihin, jotta saisi aivonystyröiden toiminnan käynnistymään. Lanka oli ihanan keväisen väristä, joten jotain mukavaa siitä varmasti tulee!

Loppuilta tässä meneekin kyökissä huuratessa. Huomenna on viimeinen päivä nykyisessä työpaikassani, ja tarviihan sitä jotenkin muistaa ihania työkavereita, kun niinkin kauan jaksoivat minua... Minulla on kaksi kakkubravuuria, joista ensimmäinen nähtiin jo blogin aloituspippaloiden yhteydessä, nyt teen sitten sen toisen. :) Voehan vatkaus!

Asian vierestä

Katsoiko joku eilen subilta Pushing Daisiesin? Hymyilytti, kun etsivä Emerson Cod lievitti stressiään neulomalla. Hih. Ja lopuksi vielä pelasti koko porukan hengen, koska kantoi puikkoja mukanaan. Mitä tästä voimme päätellä? Kyllä kannattaa ottaa neulomukset mukaan matkaan, koskaan ei tiedä mistä pulasta ne pelastaa :)

Mutta piirakan tekijä se vasta ihqu on :)

VALMIS!

Ihan hullua! En voi uskoa tätä todeksi!! Siis sitä, että olen vihdoinkin saanut tämän kietaisuliivin valmiiksi. Huhhuh! Täytyy kyllä sanoa, että alitajunnassani olin jo päättänyt, että tämä rojekti ei valmistu ikinä. Olin jo mielessäni sijoittanut sen lankakorini pohjalle.

Ajatukseni muuttui vähän aikaa sitten, kun kietaisuliivini kuva lisättiin Ravelryssä kyseisen mallin kuvaksi Novita 2008 grouppiin. En sitten kehdannut olla tekemättä sitä :D hah. Kaiken lisäksi ollaan Peppiinan kanssa ainoat ketkä sitä on Ravelryssä tehnyt. Kertoo jotain meistä, vai?

Malli: Novita 2008 syksy
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,5
Kulutus: 250g
Muuta: Hieman puuduttavaa tehdä melkein 1,5m samaa tylsähköä palmikkoa.

Olen kohtuu tyytyväinen työn tulokseen. Pituutta tein loppujen lopuksi noin 140cm. Väri tosin vielä hieman epäilyttää. Värjätäkkö vai ei? Toisaalta tuollainen vaalean beige on vähän keväisempi kuin ne normaalit mustat ja harmaat neuleet, joita on jo kasapäin. Mutta toisaalta, eihän tuo väri hirveesti erotu, jos menee tapettia vasten!! Joten kumpi olisi parempi?

Joku varmaan ihmettelee, miksi ihmeessä yleensä teen mitään käsitöitä, kun joka työn jälkeen valitan kuinka pitkään siinä meni tai kuinka tylsää se taas oli. Täytyy myöntää, että viime aikoina olen valinnut hieman huonoja töitä. Toisin sanoen, saman puurtamista rivi riviltä. Pitää harkita seuraavan työn kohdalla hieman paremmin. Mistä pääsinkään oivan aasinsillan kautta aiheeseen: seuraava työ! Jiihaaa! Mielessä on jo monta ihanaa mallia, joista tässä yksi. Mutta luultavammin käyn kiinni Fitted Knits -kirjan kimppuun. Saas nähdä!

Mikä kuvasta puuttuu?

En ole vielä kertaakaan neulonut mitään elämänkumppanilleni, Epäilijälle. (Kuulemma poikaystävä kuulostaa liian teiniltä). No nyt kuitenkin ryhdyin tuumasta toimeen ja pitkäpiimäisen kietaisuliivin lisäksi olen työmatkoja ja oppitunteja käyttänyt rakkaimmalleni tulevan kaulaliinan neulomiseen.

Ihastuin lankaan joskus Menita-reissullani ja sitä oli vain pakko saada mukaan, kun olin nähnyt liikkeessä olleen mallitilkkuneuleen. Yleensä en ole näiden pätkävärjättyjen lankojen suuri fani, koska pelkään oksennusefektiä, mutta tämä viehätti kovasti. Näin puhuu siis nainen, joka käyttää aivan liikaa mustaa vaatteissa, asusteissa, neuleprojekteissa jne. Epäilijää epäilytti langan maastohenkisyys. Oli muuten kummallinen ilmiö, että raidat alkoivat mennä ihan järjestyksenmukaisesti samoihin kohtiin joka kierroksella, joten jouduin tekemään kaikkia kikkailuja, jotta kuvio olisi pysynyt säännöttömänä.

Pienellä lahjonnalla sain Epäilijän itsensä vielä malliksi. Viikset senkun kasvaa, joten meillä alkaa teinimäisyyttä nimitysten lisäksi löytyä jo ulkomuodostakin... Kuulemma tammikuuprojekti. Hän myös oli vallan miesmallina kameran edessä, olisinpa itsekin yhtä luonnollinen kameran edessä. Ja kuvista puuttuu tietenkin samanhenkinen pipo, joka on jonossa.

Malli: Oma. Voiko tätä kutsua malliksi; 3 reunasilmukkaa aina oikein ja sileää muuten. Alussa ja lopussa ainaoikeaa muutamia rivejä.
Lanka: Sandnes Garn alfa, 85% villaa, 15% mohairia. Väri 9083, vihreä ja ruskea sävyineen.
Puikot: 7
Kulutus: 200g
Muuta: Jaksoin viimeistellä työn; höyrytin sen. Tämä on historiallista, mutta yritän muistaa seuraavan työn valmistuessa, sillä jäljestä tulee huomattavan paljon siistimpää. (Tämähän ei ole mikään uutinen, mutta uutinen, että jaksoin tehdä sen.)

Alla vielä "Hehän ovat kuin kaksi marjaa" -sarjaan pieni osio. Hihitytti, kun viime viikolla mtv3:n Mette oli pukeutunut kovin samanhenkiseen jakkuun. Tyylikästä kerrassaan!

6

Tässä omat kuusi asiaa kutakuinkin randomisti ilman mitään erityistä järjestystä tai syvempää ajatusta:

1)
Asuin vuoden Guadalajarassa, Meksikossa. Tarkoitus oli tuolloin opiskella ja saada opintoviikkoja kielten sivuaineeseeni. Noppia ei loppujen lopuksi paljoa tullut, kun aika meni muissa asioissa. Vuoden aikana Meksiko tuli koluttua läpikotaisin ja maan monet puolet tuli tutuksi.

Ulkomailla asuminen on huippua, kun näkee kaikenlaista erilaista ja uutta. Vaikka Suomessa on hyvä asua, haluan ehdottomasti vielä nähdä muitakin paikkoja ja asettua hetkeksi vaikkapa jonnekin päin Eurooppaa.

Isla de mujeres

2)

En pystyisi elämään ilman tietokonetta ja nettiä. Niin säälittävältä kun se kuulostaakin. Netissä on kaikki. Sieltä löytyy uutiset, turhat nippelitiedot ja tärkeät faktat, pankki, kaverit ja työpaikat. Pointti on vaan se, että osaa suhtautua kriittisesti ja järjellä siihen mitä sieltä löytyy. Ja tietysti ylläpitää elämää myös netin ulkopuolella.

Oooh, rakas maccini :)

3)

Ressaamattomuus. Kun elää Dissaajan kanssa, on väkisinkin alkanut relaan enemmän. Tavoitteenani on nykyään ottaa asiat mahdollisimman rennosti, sillä useimmiten turha kiristeleminen ei pahimmin asioita muuta. Tosin, pakko myöntää, että tällä hetkellä harmaita hiuksia löytyy kohtuuttoman paljon :(

Matkustellessa ressi vähenee mukavasti.

4)

Minulla on paha sanomalehtifobia. En sitten yhtään tykkää sanomalehtien paperista, ja siihen yhdistettynä painomusteen haju. YÖK! Toisin sanoen meille ei tule ollenkaan sanomalehtiä tai mainoksia. (Lukuun ottamatta äidin tilaamia lehtiä, mistä olen MUUTAMAN kerran kieltäytynyt kohteliaasti :P) Pahin painajaiseni olisi herätä paperinkeräyslaatikosta vuorattuna sanomalehtiin.

Pelkkä kuvakin saa aikaan kylmänväreet.

5)
Seuraan Salatut elämät -sarjaa. Elämä ei mene pilalle, jos en yhtä jaksoa näe. Mutta tunnetusti salkkareiden juonikuvioihin on helppo hypätä kyytiin, vaikka jäisi parikin viikkoa välistä. Se vaan on yhtä komediaa, kun Ismo ja kumppanit viettävät tapahtumarikasta elämää Pihlajakadulla ja Kentaurissa :D Suosikkihahmoja on tietysti kaikki vanhan liiton tyypit, eli Salinit ja Taalasmaat kokonaisuudessaan. Uusista perheistä en niin välitä.

Kuva maikkarin nettisivuilta.

6)
Rakastan kesää, festareita ja roadtrippejä! Ihan parasta on lähteä hyvällä porukalla festareille kuuntelemaan hyviä bändejä ja muuten vaan häsläämään. Tavoitteena on päästä ainakin yksille festareille kesässä, viime vuonna se oli Ruisrock. Roadtripeillä tapahtuu aina jotain yllättävää, talvella auton puhaltimien hajoaminen ei kuitenkaan välttämättä ole kaikista kivointa :D

AURINKOOO!

Lisää lymyilyä

Talvitakkini kaula-aukko on kohtuu iso, joten olen jo sen ostohetkestä asti miettinyt, että takki tarvitsee jonkinmoisen kaulurin parikseen. Lisäksi Vilalla oli mallistossa syksyllä/talvella sellainen kiva kauluri, josta sain lopullisen inspiksen. Eihän kukaan nyt neulottuja vaatteita viitsi ostaa, kun itse pystyy tekemään samanlaisen.

Mutta kuten tavallista, eihän siitä nyt täysin samanlainen tullutkaan. Valitsin Mambo-langan, koska ajattelin, että mitä paksumpi sitä parempi. Siinä Vilan kaulurissa itse asiassa on aika ohut lanka, kun olen kaupassa sitä käynyt hipelöimässä. Joten oma kaulurini on nyt vähän eri henkinen, sitä nimittäin ei oikein viitsi pitää sisällä sen paksuuden takia.

Kuvat olisivat ehkä onnistuneet vähän paremmin, jos olisin laittanut jotain vaaleeta alle. Mutta hirveessä kiireessä, oli vaan pakko ottaa kuvat nopeasti. Langan värikin näkyy hieman huonosti, vielä ei ole tarpeeksi valoa näin aamusella otettuihin kuviin. Mutta joka tapauksessa, kyllä te tiedätte minkä väristä on Mambon tumman lila lanka :)

Malli: Omasta päästä
Lanka: Novita Mambo
Puikot: 8
Muuta: Säätöä oli taas havaittavissa. Kaulurissa on hieman haarsiskamaisia piirteitä, erityisesti helmineuleosassa.

***

Hankitaan tähän taloon kissa –rojekti on saanut uutta puhtia.

Ratkaisevin askel tässä rojektissa ei ole oma askeleeni vaan ihan jonkun muun. Toisin sanoen Dissaajan. Edistystä on siis havaittu. Dissaaja nimittäin tunnusti käyneensä KISSAFOORUMEILLA!!! :D Kyllä, tutkailemassa kissoihin liittyviä asioita. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, kuinka paljon maksaa kissa/kissan ruoka. Hehehehehe. Mutta joka tapauksessa, tästä ei ole pitkä matka kissanomistajaksi.

Meemimaailmaan

Otin Ripaus inkivääriä -blogista Kuusi asiaa minusta -meemin. Hei ja sehän on meidän blogin eka meemi! Kertonee siitä kuinka alkutaipaleella tässä vielä ollaan. Tässä minun listani:

1) Minulla on vain kaksi mielialaa, loistava ja surkea. Älyttömän harvoin mitään siltä väliltä. Se on hirveän mukavaa silloin, kun on se hyvä fiilis, mutta sitten kun tulee romahdus sinne huonon puolelle, niin luonnollisestikin se on karmivaa. Ja varmasti tämä on myös aika karmivaa kaikille läheisilleni (voi Epäilijä-parka). Harmillisinta oli, että viime syksy oli melkein kokonaan surkean puolella. Marraskuussa alkoi blogin kirjoittaminen ja se auttoi paljon. Vuosi on onneks vaihtunut hyvissä fiiliksissä.

Jaa kumpiko tämä on?

2) Makkara. Rakastan kaikkia rasvaisia lihaherkkuja, makkaroita, parman kinkkuja, meetwursteja jne. Käyn napsimassa niitä aina lisää ja lisää jääkaapista, minne niitä aika usein tulee hamstrattua. Jo lapsena söimme kotona balkanin makkaraa 2 cm:n paloina; johtuikohan muuten siitä, että meillä ei lapsena syöty karkkia ollenkaan... :D

Pienet varastot tällä hetkellä.

3) Kissat. Kultsi-kissa kuoli kesällä, ja se oli suuri menetys minulle. Näin jälkeen päin mietittynä, silloin alkoi myös harmaa kausi, joka vain jatkui ja jatkui. Kultsi oli ollut mukana oikeastaan koko aikuisikäni, joten se tiesi minusta kaiken ja lohduttanut milloin minkäkin porun takia. Nyt Kultsi elää enää valokuvissa, mutta onneksi myös mielessäni, tosi elävänä. Uusi kissa tulee heti, kun saadaan katsottua uusi koti meille.

Älykkäin tuntemani kissa. (Jokainen kissan omistaja sanoo omastaan näin)

4) Kärsimättömyys. Kaikki pitää saada aina heti; menestystä töissä, käsityöt valmiiksi, vaiettu salaisuus kuultava heti, uusi asunto, jne... Koko homma kerralla, mulle, heti! Taas pitää sääliä Epäilijää... :D Onneksi kärsimättömyys saa aikaan paljon energistä tekemistä, mutta silti olen sitä mieltä, että vähän pitäisi opetalla kärsivällisemmäksi.

Tässä hyvä esimerkki. Joko? Joko?

5) Itkeminen. Itken aina ja kaikesta. Eikä se ole aina välttämättä yhtään vakavaa. Se puhdistaa, se voi johtua jopa ilosta, sen jälkeen on melkein aina parempi olo. Itkun paikkoja on joka paikassa ja koko ajan: eläintä kidutetaan leffassa, Teho-osaston tyyppi kuolee, hyvästit ja jälleen näkemiset ystävien kanssa, joku saa vauvan, lämmitää mieltään muistelemalla Kultsin mumeltamista, bussia ei tulekaan ja myöhästyy, pomo ei ymmärrä, muistelee rakasta jo edesmennyttä vaariaan, jne, jne, jne. Joku vois sanoa, että onpa tasapainotonta menoa... :) -ei yhtään.

Pimeä syksy ja talvi ovat itkun paikka.

6) Parasta ennen merkinnät ovat ihan puppua. Ruoan pilaantumattomuuden voi tarkistaa aisteilla, mitä meille on suotu; haju, maku ja rakenne kertoo kaiken tarpeellisen. Ja tämä pätee siis myös viimeinen käyttöpäivä -merkintöihin. Epäilijä on tästä menetelmästä eri mieltä, joten meillä on aina kissa-hiiri-leikki jääkaapilla siitä, mitä voi heittää pois ja mikä on vielä ihan syömäkelposta. Minusta on typerää heittää ihan hyvää ruokaa pois pelkästään yhden merkinnän vuoksi.

13.1. jaj 15.1.; aivan käyttökelpoista kamaa.Tain no, ainakin jugurtti.

Semmosta. Tulipa aika lista. Halukkaille lista on vapaasti otettavissa. Ebbukin voisi oman listansa kirjoittaa.

Runsauden sarvi

Jokin aikaa sitten voitin Piiskun blogissa olleessa arvonnassa. Tänään postissa saapui mahtava päivän piristys! Odottelin tärkeää puhelua koko päivän, mitä ei sitten tullutkaan, joten "great day" alkoi vasta kun pääsi kotiin ja avasi kuoren. Tuhannet kiitokset Piiskulle ajatuksella kasatusta paketista, joka oli kyllä kuin oikea runsauden sarvi! (Mistäköhän lie tuo sanonta tulee... Mielenkiintoinen).

Tumma suklaa on paljon terveellisempää kuin tavallinen maitosuklaa. Nam! Kirjekuori tuoksui herkulliselle, kun sen avasi, sisällä olleiden tuoksukynttilöiden johdosta.

Minulle justiinsa värinsä puolesta passaavia kirjontalankoja!

Kissaisia, nauhaisia:


Sydämisiä:


Mieletön paketti. Piiskun sanojen mukaan "vähän" jotain... Minä olen ihan sanaton. :D (harvemmin olen)

Itku pitkästä

Kuinka pitkä on tarpeeksi pitkä?? Ainakin 135 cm! :P

Tällä hetkellä kietaisuliivilläni on pituutta noin 80 cm. Metrissä ajattelin alkaa harkita koko hässäkän kokoamista, ettei vaan sitten vahingossa tule liian pitkää kietaisua ja sitä kautta ihan liian löysää vaatetta. Mutta onpa pitkäpiimäistä touhua. Varsinkin kun vielä samaan aikaan työn alla on sileällä neuleella tehtävä kaulaliina, niin johan syö miestä nämä pitkulaiset. Molemmat hommat tosin oivia junassa tai luennolla istuessa (niin, koulu jo taas alkoi).

Tällainen "pitkästä" lopulta pitäisi tulla. Tätä en varmaan olekaan lukijoille aiemmin vilauttanut. Ohje ja olla oleva kuva siis Novitan Syksyn 2008 lehdestä.

Jatkan puurtamista! :)

Kevään kahdet kasvot

Viikonloppu saimme nauttia tovin auringostakin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka odottavat kevään tuloa kuin hullu puuroa. Pimeys imee voimani. Onneksi siis sen hetken kun aurinko viikonloppuna kurkisti, olin reippailemassa (uusilla eggogengilläni) Seurasaaren maastossa. Olen asunut reilut pari vuotta pääkaupunkiseudulla, mutta tähän päivään mennessä en ollut siellä käynyt. Niin paljon hienoja paikkoja, jotka olisivat vain hetken matkan päässä. Niin paljon aikaansaamattomuutta ja laiskuutta, että monet kivat paikat jäänyt vielä vierailematta.

Pokkarilla en oikein saanut heikon keväistä aurinkoa taltioitua. Seurasaareen pitää päästä uudelleen, kun kesä koittaa. Sieltä palattuaan ruskean lokaiseen Helsinkiin pystyi onnellisena vain todeta, että kyllä kannatti. Valkeus oli kaunista. Hesarin mukaan päivä pitenee puoli tuntia viikossa, joten suunta on taas oikea!

Joku muukin oli käynyt siellä. Näiden tyyppejen jälkien lisäksi näimme oravan ja tikan (paljon huonoja kuvia heistä, mutta säästän teidät niiltä). Sääliksi kävi kaverin päänsärkyä sen nakuttamisen jälkeen. :D

Nyt kevääseen liittyvään dilemmaan. Tuossa jo viikkoja sitten tuli postimyynnin kevätkuvastot. Argh, paljon oli kaikkia kivoja karkkivärejä. Nyt sitten tuli myös odottamani Novita, jonka menin syksyllä tilaamaan.

Pastellien hohtoa kerrassaan... Olen kuparinpunaisine hiuksine kaikkea muuta kuin pastelli. Värikartalta katsottuna olen selkeä syksy. Vuosien saatossa olleiden epäonnistuneiden yritysten myötä olen oppinut kammoksumaan niitä värejä, jotka minulle ei sovi. Ja niitänhän oli Novitan lehti täynnä. Tokihan värit voi sulkea pois mielestään malleja katsellessaan, mutta jotenkin tuli ihan ähky katsellessa lehden kuvia.

Olinkin enemmän kuin onnellinen, että pystyin siirtymään hetki sitten saapuneiden Rowaneiden pariin. Paljon enemmän minun juttu. (Kuvat lehdistä Thrown together ja New shapes). Sopivan synkkää ja murrettua.

Eli tässä nämä kahdet kasvot, rakastan kevään tuloa, mutta kevään pirteät värit eivät nappaa. Saman huomaa, kun menee vaatekauppaan kevään korvalla. Toisin kuin syksyisin, jolloin aina voisi viedä kaikki rekeillä roikkuvat tummanpuhuvat ihanaiset parempaan kotiin, omaan kaappiin, keväällä muut saavat pitää hempukat. :)

Mietin tässä kyllä myös, onko asenteeni nyt jotenkin huono. Onko hienompaa tilata netistä ulkomaisia lehtiä ja mollata kotimaista ja sen takia arkisempaa Novitaa.. Onko se vain liian tuttu ja helppo; helppo löytää, helppo lukea ohjeita suomeksi jne... Kaikesta huolimatta ajattelin hyödyntää heikon punnan ja tilata lisää... :) Vielä kun joskus ehtisi hyödyntää lehtiä muutenkin kuin mukavana iltasatuna.

Jokaisessa meissä asuu pieni patonki

Aloitin tekemään tätä baskeria joskus parisen kuukautta sitten. Langaksi valitsin jonkun jämälangan, joka sopi juurikin tällaiseen jämäprojektiin. Halusin tehdä itselleni mustan pipo/hatun, sillä musta on aina musta ja talveahan tässä eletään. Jouduin purkamaan baskerin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla siitä ei tullut riittävän löysä. Seuraavaksi tein yhden ylimääräisen mallikerran, jotta se olisi riittävän löysä, mutta siitä tuli liian pitkä. Joten säätöä ja henkistä silmukan kiristelyä oli havaittavissa.

Lopulta meni hermo koko lätsään ja jätin sen lojumaan nurkkaan. Kunnes sitten tällä viikolla päätin tehdä sen viimein loppuun. Ja hieno baskerihan siitä tuli! Joskus vaan pitää antaa projektien muhia omassa sopessaan ja tehdä ne loppuun, kun aika on kypsä. Joissakin projekteissa muhimisaika lasketaan vuosissa! :D hehe

Malli on siis Ravelrystä Spring Beret by Natalie Larson. Langat ja puikot mitä lienevät. Eli en muista enää millä sen loppupelissä teinkään. Malli on myös mukavan helppo, joten sen neuloo kivuttomasti. Mustasta langasta kuvio tosin ei näy kovin hyvin, mutta tässä baskerissa ajatuksena oli vain musta väri ja elävä pinta on vain plussaa. Mission completed!
Baskeri on ollut näissä pakkaskeleissä hieman vilakka, mutta sisäkäytössä se on ollut myös veikeä. Patonki vaan toiseen käteen, ja menoks! :)

***

Alan vähitellen kypsyä tähän talveen, vaikka hienoimmat talvikelit ovat vasta tuloillaan. Mutta ehdottomalle kesäihmiselle pimeät ja lyhyet päivät eivät hirveästi innosta, vaikka aurinko silloin tällöin pistäytyisikin piilostaan. Positiivista on se, että nyt ollaan menossa jo kohti kesää ja päivät pitenevät hetki hetkeltä. Ja suuret lankavisiot lähenevät! :D

Kesäilta