Tänä viikonloppuna oli juhlaan syytä. Olemme nyt kuukauden päivät asuneet uudessa kodissa, siinä yksi syy. Lisäksi noin kuukauden päivät mies on ollut miehen iässä, joten siinäkin oli syytä pyytää rakkaimmat ystävät kokoon. Syödä hyvää hyvin, nauraa ja nauttia toisten seurasta.
Mies sai oman 30-vuotisjuhlansa kunniaksi olla menun päävastuullinen. Pienissä arjen ja juhlan tilanteissa huomaan pieniä kulttuurieroja, joiden pitää antaa vain rikastuttaa elämäämme ennemmin kuin ottaa ne mankeliimme. Mies halusikin ehdottomasti tehdä chili con carnea vieraiden täyttämiseksi. Perienglantilaiseen tyyliin sen lisäksi tarjottiin riisiä ja itse tehtyä valkosipulipatonkia. Isoja makuja kaikki! Ostimme 10 pakettia jauhelihaa ja teimme kaksi isoa kattilallista tulista herkkua. Tänään ei meille jääneet kuin pienet rippeet, joten vieraat tuntuivat tykkäävän.
Minä olin jälkiruoka vastaavana. Kauden herkuksi valittiin yllätyksettömästi omenapiirakka. Netin ylitarjonnosta osasin onneksi valita todella makoisan reseptin, jossa omenoiden määrä oli isoin. Kinuskikissan herkkublogista löysin ohjeen, jota en tässä uudelleen esittele, vaan halukkaat pääsevät linkistä eteenpäin.
Täytteenä 1kg omenoita / piirakka. Kokkaillessa olisi tehnyt mieli vähän jo syödä keskeneräistä kakun sisusta. Miten kaneli, fariinisokeri ja vanilijasokeri voivatkin täydentää hienosti toisiaan.
Kakut oli aika järeän näköisiä (rough :) ). Carnen tavoin piirakatkin hävisivät lähemmäksi 30 hengen parempiin suihin jäätelön kera. Suosittelen ohjetta ehdottomasti. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea makoisaa.
Loppuun muutama tunnelmakuva lämmintunnelmaisesta illastamme.
Halauksia. Porukkaa silmänkantamattomiin. Vaikka tilaa oli nyt 50m2 enemmän kuin omissa 30-vuotisjuhlissani, niin onnistuimme täyttämään tilan nytkin niin, ettei tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. :)
Ebbu raportoinee vielä lisäksi suklaakeksileipomuksistaan samaisiin juhliin. Namnam!
4 kommenttia:
Wau! Onnea teille uuteen kotiin! Oliko omenatkin omaa satoa?
Kiitokset!
Oispakin omenapuita, mutta nämä äitiltä saatuja.
Harkinnassa, josko Espoon kaupunki ei välittäs, jos korvattas pari sadotonta lähipuuta omenapuilla... :)
Wou, mahtavat bileet! Ja menu oli hauska :D Isäni 50v kekkereissä oli pyttipannua, sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Suurin taisto käytiin siitä paistetaanko pyttärin kaveriksi minkälaisia munia, koska synttärisankari halusi pelkkiä häränsilmämunia... Ne oli kanssa hauskat kekkerit, sankarin näköiset ja ilman voileipäkakkuja ja leivoksia ja pikkuleipiäkin voi juhlia isosti!
(Tosin, minun 50v juhlissa on salettiin voileipäkakkua...)
Haltiakummi; paha valinta ei tosiaan ole se voileipäkakkukaan! Nam. Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo tässä pidemmän aikaa. Pääasia tosiaaan, että tarjottavat ovat sankarin näköisiä!
Lähetä kommentti