Norjalaiset

Alkaa päivät lyhetä siihen malliin, että blogikuvien otto pitää miettiä ennakkoon. Tänäänkin mentiin viimeisillä valoilla ennenkö salaman olisi täytynyt astua kuvaan. Höh.

Sain nämä sukat valmiiksi kesän puolla, mutta niihin ehti tulla melkoisen suuri kyllästyminen. Vasta nyt iltojen pimetessä ja kylmetessä on sukat täytynyt kaivaa neulenurkkauksesta esiin. Ne ovatkin yllättävän lämpimät ja ihanat. Omasta mielestäni ainakin. :) Näin joskus aikaa sitten ystävälläni samanhenkiset sukat, jotka hän oli saanut lahjaksi. Ne olivat niin kauniit, että halusin tehdä samantyyppiset itselleni. Täytyy kyllä myöntää, että kirjoneulomisessakin harjoitus tekee mestarin ja kaikki muut kliseet. Käsiala vaihteli melkoisesti, ehkä siis hyvä, että kuvat ovat hieman huonohkoja.

Malli: Drops, isompi koko
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3 sukkapuikot

Lankana käytin Novitan Nallea. Täytyy kyllä sanoa, että tein siinä virheen. Yleensä olen ollut varsin tyytyväinen Novitan lankoihin, eikä eteen ole sattunut huonoa laatua. Kerta se on ensimmäinenkin. Tällä kertaa olin hieman pettynyt Nallen laatuun. Erityisesti valkoisesta langasta lähti sellaisia pieniä langanpätkiä ja haituvia. Musta oli suurilta osin "normaalia" Nalle-laatua. Hieman kyllä harmittaa, varsinkin näin suuren ja vaivalloisen kirjotyön jälkeen.. :) Langan takia epäilyttää myös sukkien kestävyys ja se, kuinka nopeasti ne menevät rikki. Blääh!

No, ei se kait yllätyksenä tule, että halvassa langassa saattaa laatu vaihdella paljon. Pitää vaan ihailla sukkia niin kauan kuin ne kestävät.

Sitä vielä mietin, että tuleeko sukkia pidettyä, koska ne ovat pitkää mallia. Mutta kyllä ne ovat kaikin puoliin kätevät ja lämpimät. Meillä on kotona nimittäin syksyisin ja talvisin todella kylmä. Kämpässä vetää ihan hulluna ja ikkunoista käy kauhea puhuri koko ajan. Nyt kelpaa kölliä!

Lämpöä syksyyn

Keväällä teimme Ebbun kanssa reissun Pälkäneelle lähilankaa hankkiaksemme. Lumi oli vielä maassa, kun projekti alkoi ja lumi taitaa kutakuinkin nyt olla maassa, kun projekti valmistui. Voihan villapaita; aina ne ottaa yhtä koville.

Kyseessä on Pikku-ja isopalmikot by 50 villapeikkoa eli Suvi Simola. Ihastuin malliin jo aikoja sitten ja koska alpakkalähilankani tuntui olevan paksuudeltaan suunnilleen sopivaa alkoi projekti. Korvaan projektin pitkää kestoa paljolla määrällä kuvia, vaikka näissä nyt ei sinänsä ole mitään ihmeellistä.


Kaarinassa oli viikonloppuna ihanan kirpakka syyslauantai. Kirpakkuudesta huolimatta kylmyys ei vaivannut, kun alpakkaiseni lämmitti.

Tiukkana kriitikkona omille hommilleni nyt tulee taas sen aika. Koska olen mustan "värin" hillitön fani, on tämäkin neule nyt tietty musta. Tämä ei ehkä kaikkein parhaiten tuo esiin mallin ihania kaapeleita. Ainakaan nyt kun alkaa pimeys olla vallannut Suomen maan. Lisäksi kuvaaminen oli aika haasteellista taas kerran.

Malli: Baby Cables and Big Ones Too (Ravelry-linkki) by by Suvi Simola
Lanka: Joensuun tilan Cindy-alpakka (Cindy ja muuta mahtavat alpakat löytyvät tästä bloggauksesta)
Kulutus: 300g
Puikot: 4 pyöröt
Muuta: Tein koon S:n pidemmällä kropalla ja orankikäsilleni sopivana :P

Tämä taisi kallisarvoisen lankansa takia ensimmäisiä tekosiani, jota sovitin ylleni läpi projektin etenemisen. Työ taisi alkaa niihin aikoihin, kun vielä suunnittelin mallinuken ostamista. Tässä tuli hyvin todistettua, että eipä ole tarpeen. Yhtä lailla se mallinukkekin vaatii sen sovittamisen vaivan. :)


Cindy-alpakka on jo hieman harmaantunut, joten langan värikin on jossain määrin elävä ja vaihteleva. Kaikki hienot mustan sävyt löytyvät!

Lämpöä syksyyn kaikille blogin lukijoille!

Hopeakurssin satoa

Pari viikonloppua on nyt tullut vietettyä Ahjolan hopeakurssilla. Itse olen aloittelija hopeatöissä, joten kurssi sopi minulla loistavasti, sillä se on pääasiassa ketjujen tekemistä, eli sahailua ja pujottelua. Siitä on sitten hyvä jatkaa jatkokurssille keväällä.

Ilmottautuminen työväenopiston tai Ahjolan kursseille onkin sitten asia erikseen. Siinä pitää kyllä olla sormi reload-nappulan päällä valppaana. Tosi nopeasti ne kurssit täyttyy ja kaikille halukkaille ei taida olla tilaa. Tosin ilmottautumistapa on kyllä mielestäni tasapuolinen, kun puhelimellakin sen pystyy tekemään.

Ensimmäisenä tein perus muinaisketjusta rannekorun. Lukko on väliaikainen, ajattelin tehdä siihen sitten jatkokurssilla sellaisen levyn. Jatkoa siis seuraa keväällä.. Lisäksi tein retro-oilin, josta on myös kuva alla. Muutakin tuli väkerrettyä, mutta niistä joskus myöhemmin, kun saan asiaankuuluvia lukkoja jostain kehiin.

Tosi kivaa tuo hopeanäpertely kyllä on, vaikka aika perussettiä vielä teen. En kyllä mitään hirveän erikoista viitsi vielä tehdä, sillä hopealla ei halua mokailla paljoakaan, sen verta hintavaa touhua se on. Ketjuja tehdessä tosin ei voi kamalasti mokailla, niillä mennään siis näin alkuun. Ehkäpä hopeoitu kuparilankakin voisi tulla kysymykseen.

Olen neulonut melkoisesti viime aikoina. Mitään erikoisempaa valmista ei kyllä ole, sen verta isoo rojektii pukkaa! :)
Pipon sentään sain tehtyä Dissaajalle. Nallea ja Smarttia sekaisin peruspipoon. Molemmat langat kutittavat miehen päätä melkoisesti, joten laitoin vielä fleece-vuoren. Ihan huippu pehmee! Tällä hetkellä olen sitten vuoraamassa kaikkia talvivarusteitani fleecellä. Fleece rocks!

Miehistä.

Tästä aiheesta on pitänyt bloggaamani jo useampaan kertaan, mutta tänään tulleen Knitting Daily -päivälärpäkkeen myötä innostuin uudestaan aiheesta. Eli kaikille meilleähän (?) tulee säännöllisesti näitä mahtavia kuningasideoita ilahduttaa omaa kultaa jollakin mukavalla itse tehdyllä käsityöllä. Perinteisin käsityölahjus taitaa olla kaulaliina poikaystävälle. Poikaystävä-parat sitten joutuvat parhaansa mukaan käyttämään kaikkia saamiaan viritelmiä.

Olen niin naisten kuin lasten neulemalleissa tykästynyt Phildarin malleihin ja nyt uusin aluevaltaukseni on miesten neuleet. (Tykästynyt tässä yhteydessä tarkoittaa, että tilaan jatkuvasti lehtiä Ranskasta, mutta ne eivät koskaan ehdi puikoille asti. Mutta yhtä tärkeä vaihehan käsitöiden teossa on lehtien ostaminen ja selaaminen kuin itse tekeminen).

Olen jo useaan otteeseen joutunut toteamaan, että harvassa tuntuvat olevan tyylikkäät ja erityisesti nuorekkaat miesten mallit. Nyt hyvin pienellä vaivalla kotiin kolahti kirjekuoressa kaksi Philarin miesten neuleisiin keskittynyttä lehteä (kolmas lehti kuvassa on ekstralahja itselleni). Pieni vaiva (valitse netistä ja maksa), ja hintaa näille tuli postimaksuineen vajaa kymmenen euroa! Ei paha!


Alla muutama oma suosikkini miesten malleista:

Ihanan simppeliä raidoitusta. Sopiva telkkuneuleeksi.

Tähän istuus sama kuvateksti: simppeliä telkkukamaa.

Taidan olla hieman heikkoina näihin ranskalaismalleihin, millä saattaa olla arvostelukykyäni heikentävä vaikutus. :)

Vinoraitoja. Ja on se vaan söpö! :D

Knitting Dailyn ohjeista olen ihaillut Woven Band Pulloveria (Ravelry-linkki), johon nyt sainkin sitten ohjeen ilmaispäivän johdosta.

Jos jollakulla on hyviä vinkkejä nuorekkaiden miesten neulemallejen lähteeksi, niin vinkatkaapa aiheelle paljon ajatuksia uhrannutta!

Loppupäätelmänä sanottakoon, että ihastus taitaa olla vakavansorttinen, kun suunnittelutyö on jo edennyt näin pitkälle. Josko tässä pian lähtisi lankakaupoille! Jouluunkaan ei ole enää pitkä aika.

Lämmikettä ja mirrejä

Iänikuinen tyhjennä lankavarasto -projekti on taas käynnissä, kun päätin tehdä viime talvena ostetuista Wendy-langoista kaulaliinan syksyn kylmeneviin ilmoihin. Ensi viikolla kylmenee kuulemma oikein kunnolla.

Mallina on Dropsin sivuilta löydetty kaulaliina. Silmukat ja langat ovat tosin omasta päästä. Jossain syksyn neulelehdessä taisin myös pongata samanhenkisen taskullisen kaulaliinan. Lanka kyllä hieman epäilyttää, sillä jo neuloessa se vähän nukkaantui. Ei lupaa hyvää siis. Voin myös kuvitella kuinka musta villakangastakki tykkää hyvää irtonukasta. Voisin joskus ihastua lankaan, enkä pelkästään väreihin. hihihih.

Malli: Scarf by Drops
Lanka: Wendy Fusion (3 x 50g)
Puikot: 8
Muuta: Pari nappia taskuihin

Eri asia on sitten se, mitä sitä tekee taskuilla kaulaliinassa. Nenäliinatasku ehkä?

Eilen käväisin Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa (kavereiden kesken Pirkkahalli) rotukissanäyttelyssä kuolaamassa niitä ihania kisumirrejä. Dissaaja oli mukana(!) ja huolestuttavasti alkoi hieromaan kutiavia silmiään heti, kun astuimme sisään. Toivotaan, että se johtui vaan siitä huimasta kissämäärästä, eikä sama toistuisi yhden tai kahden kissan seurassa.

Muutamia kuvia tuli otettua, niissä on hieman kyllä vankilafiilis. :) Aikamoisia keimailijoita ja söpöstelijöitä ne näyttelykissat oli. Olin myös ihan ihmeissäni, kuinka ne pysyivät paikoillaan niin pitkään. (Ensimmäistä kertaa siis kissanäyttelyssä.)

Värejä

Olen tehnyt kaikkea muuta kuin kutonut viime aikoina (taas kerran näin). Yhden sukkaparin valmiiksi saamista ei lasketa, vaikka nyt onkin sukkasato käynnissä. :)

(Speksi sama kuin edellisen Puro-sukkaparin)

Aikaa kutomiselle ei vain ole jotenkin löytynyt. Päivät venyvät töissä pitkiksi ja syys- ja muuttomasennuksen estämiseksi olen näemmä varannut iltani aina täyteen erilaisia harrastuksia, luentoja, kursseja, kavereiden tapaamisia jne. Millekään, mitä normaalisti tekisin, ei ole riittänyt aikaa. (Normaali tekeminen = kutominen, telkkarin katselu, siivoaminen (?!), Ravelryn ja/tai blogien seurailu, ruoan laitto). Onkohan tämä nyt sitten sellaista kiireisen sinkun elämää?! Huh!

Ja olen taas hurahtanut entisestäni. Jostain keksin varata kirjastosta kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson). Olin jonossa n. 100. , mikä kertonee kirjan suosiosta. Lyhykäisyydessään kirja kertoo teollistuneesta ruoasta ja on vähintäänkin ahdistavaa luettavaa. Lukemisen myötä olen alkanut entistä tarkemmin katsomaan kaupassa tuotteiden sisällysluetteloita.

Alunperin taisin hurahtaa lukiessani muutama vuosi sitten Kemikaalicocktail-blogia. Sittemmin vastaavanlaisten blogien seuraaminen on lisääntynyt ja olen kaikilla elämän osa-alueilla alkanut pohtia enemmän ekologisuutta ja terveellisen ravinnon perusteita. En ole mitenkään vielä jyrkkä kummankaan asian suhteen, mutta asia pohdituttaa minua kovasti.

Linkkinä näihin kahteen valokuvaan; VÄRIT: eikö olekin kauniit Puron värit, vähän samanlaista kuin kaikki värjätty moska mitä tulee syötyäkin... Hur, hur (hurahtelee).

Seuraavaksi sukat

Voihan sukkalangasta tehdä kaikkea muuta kuin sukkia? Edellisen postauksen paljettipipo saa parikseen tumput Gjestalin Silja-langasta. Paljetit jätin suosiolla väliin, sillä yksinkertaiset palmikot ovat itsessään jo riittävän nätit.

Malli: Dashing by Cheryl Niamath (Ravelry-linkki)
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Muuta: Hiukan tiukahkot ne ovat, mutta käytössä varmaan löystyvät juuri sen verran.

Alkuperäinen malli on kämmenikäs-malli, mutta syksyn tuulisissa keleissä sormetkin tarvitsevat lämmikettä. Aluksi meinasin tehdä sormikkaat, mutta laiskuus iski ja tein perustumput. Ainoa harmitus on se, että kun pidän takkia päällä, ei kauniit palmikot näy. Toisin sanoen, koko idea menee piiloon. Ehkä sitten paistettelen palmoikoilla vain itselleni.

Onneksi tumppuja ei ole tarvinnut tänä syksynä vielä pitää. Tänään oli aivan uskomaton keli, aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Tuulessa ei ollut pienintäkään häivää kylmästä syystuulesta! Ihanaa!

Pipo ja paljetit

Viimeisestä blogitekstistä on jo niin kauan aikaa, että nyt tuntuu siltä kuin kirjoittaisin ensimmäistä kertaa blogiin. Mitä ihmettä kirjoittaisin, kun kaikki kuulostaa niin luonnottomalta. Luen tekstin sataan kertaan ja julkaisun jälkeen huomaan kuinka moni asia olisi voitu selittää miljoona kertaa selvemmin. Koittakaa kestää, nyt tulee siis jo muutakin kuin pelkkiä kuvia ja satunnaisia lauseita.

Aloitin neulontasyksyn rauhallisesti pipolla. Mietinkin voiko blogipostausta omistaa täysin yhdelle pikku pipolle. No voihan sen. Itse mallihan ei ole mikään superhaastava, vaan juttu on tietysti paljeteissa. Paljetteja on näkynyt vaatteissa ja asusteissa jo pitkin kevättä ja kesää, mutta kyllä ne sopivat hyvin myös talven asuihin.

Malli: oma, resorissa 1o, 1n, muuten sileää neuletta
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Kulutus: 47g (paljetteineen)
Muuta: Paljetit ostin Tiimarista.

Älkää sitten ihmetelkö kuvissa näkyvää hiukset silmillä –tyyliä. Ihan noin huolettoman näköisenä en normaalisti kulje. Sunnuntaiaamu ei vaan ole kaikista paras aika ottaa kuvia.

Peppiinan kirjoituksen myötä mietin itsekin suhtautumistani lankoihin ja yleisesti neulomiseen. Täytyy kyllä myöntää, että olen aika hoomoilasena useiden lankamerkkien ja laatujen kanssa. Vähitellen olen alkanut tajuamaan, että mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. (ts. muitakin kuin novita) Suuri syy tähän on ollut tietysti netti ja kaikki käsityöblogit. Nyt olen jopa harkinnut, että tilaisin nettilankakaupasta lankoja yhteen projektiin. Ooooo!

Rajoittavana tekijänä on kyllä hinta. En vaan raaski laittaa satkua villapaidan lankohin, varsinkin jos olen hieman epävarma tuloksesta. Nimenomaan, jos tuloksena on se Peppiinankin mainitsema "itsetehdyn näköinen villapaita" ;) Tai sitten minulla on vaan liian suuri itsekritiikki tuon asian suhteen. Joten kyllä täälläkin pitäydytään vielä suht samoissa seteissä. Vähitellen vähitellen.

Käsitöitä nämäkin

Aika on mennyt taas vähän erilaisiin käsitöihin kuin mitä perinteisesti. Yhtäläisyyksiä lankakäsitöiden ja sieni- ja mustikkametsän kanssa tosin löytyy paljon. Samalla vimmalla ja kärsimättömyydellä mennään molemmissa! :) Suorastaan huvittavaa, miten samoja fiiliksiä metsässä kokee.

Olemme ystävieni kanssa käyneet Kirkkonummen lähimetsillä nyt pari kertaa tarkoituksena kerätä metsästä sieniä. Molemmilla kerroilla kuitenkin uskomattomat määrät mustikoita ovat pakottaneet keräämään niitä koreihin. Eilen olin jo vähän tuskastua, että eikö metsästä meinaa löytää sienen sientä, kunnes lopulta löysin saniaisten alta kanttarellikasvuston. Tuloksena n. 1 kg isoja keltaisia kanttarelleja! NAM! Tunne oli vähintäänkin samanlainen kuin ison (onnistuneen) villapaitaprojektin jälkeen!


Metsissä näytti kypsyvän hyvää vauhtia myös puolukka poikineen. Ne ovatkin ensi viikon keräyslistalla, koska nyt ne eivät ihan olleet kypsiä. Maa oli ihan punaisenaan!


Metsäreissun jälkeen todelliset käsityöt alkoivat kotona, kun piti irroittaa hirvikärpäsyhdyskunta tukastani! YÖÖÖÖK! Vieläkin tuntuu, että niitä vipeltää joka paikassa, mutta se on enää vain kuvittelua.

---------

Kävin viime torstaina ensimmäistä kertaa Helsingin käsityöbloggareiden live-tapaamisessa Ursulassa. Olin varmaankin hieman hoomoilasena. Kahvilavierailun myötä aloin miettiä omaa käsityöharrastustani hieman enemmän, koska tuntui, että suhtautumiseni lankoihin ja käsitöihin poikkesi siellä kuulemastani. Oli jännä nimittäin huomata, miten eri asioista saman harrastuksen omaavat ihmiset innostuvat ja saavat kiksinsä.

Omassa tekemisessäni korostuu kovasti lopputulos, ei niinkään langat ja niiden pehmeys ja sopivuus ko. neuleeseen. Huomaankin usein, että minulle on ihan sama mistä novitasta tms. käsityöni teen, kunhan malllissa on joku juju. Mallin tulee sopia minun tai neuleen saajan garderobiin, siinä tulee olla jotain jännää, se voisi jopa olla muodikas ja ajan hermolla. Tavoitteena aina, että mielessäni luoma kuva valmiista työstä vastaisi lopputulosta. Pyrkimyksenäni usein on myös, että itse tehty luomus ei näyttäisi siltä, että se on itse tehty. Tämä onkin usein se kohta, missä omat taidot eivät vielä oikein riitä.

Huomasin tapaamisessa, että tietoni eri langoista on vielä aika lapsen kengissä. Jatkan kuitenkin opiskeluani pikkuhiljaa, mutta jatkan myös novitailuani. Maailma on täynnä kivoja malleja ja josko jossain vaiheessa pystyisi luomaan jotain omaakin!

Kanervaa kallioilla

Puro-sukat solisivat Suomenlinnan kallioilla tänään. Värinä on Kanerva.

Olenko vain niuho, koska minua häiritsee suunnattomasti, että huolimatta siitä, että aloitin molemmat sukat korkkaamattomasta Puro-kerästä, niin raidat sukissa ovat kovin eri kohdissa. Mutta kuvia katsellessa on kyllä todettava, että ihan parilta nämä yksittäiset sukat näyttävät raitojen täsmäämättömyydestä huolimatta. :)

Sukkia tehdessä myös Puron värien vaihtuminen oli vähän turhan verkkaista ja osin tuli pitkiä pätkiä yhdellä värillä. Erityisesti kerissä, mitä minulla oli, oli paljon beigeä väriä.

Mallineuleena ollut Jaywalker-raidoitus oli mukava neuloa. Ohjeesta poiketen minun lankani oli huomattavasti paksumpaa ja toistin raidoitusta kolmen silmukan välein. Kantapään tein kuten sen olen oppinut tekemään 7. luokalla käsityötunnilla, samoin kavennukset. Kiitos kässänopelle!

Malli: kuvio Jaywalker-sukat by Grumperina, sukat 7. luokan käsityönopettajan oppejen mukaan (Ravelry-linkit)
Lanka: Novita Puro (Kanerva) ja tummansininen 7 veljestä. Parina nämä langat toimivat. Saa nähdä, miten Puro kestää käytössä.
Kulutus: 105g
Puikot: 4 sukkapuikot
Muuta: Sukat tein 44 silmukalla ja niiden koko on 41.

Picnic/neulontahetkeämme ilahdutti Suomenlinnan lokit. (Lintupelkoni nousee nykyään ihan fobian tasolle, mikä usein kanssakulkijoita huvittaa). En kuitenkaan edes minä toivonut lokin häviämistä sinne missä pippuri kasvaa, kun pikku lokkipoika alkoi leikkimään rantavedessä olleella tennispallolla.


Kohta tästäkin yksilöstä tulee viattomia ihmisolentoja ja niiden eväitä vaaniva tappajalintu. APUAA!

Vielä vähän aikaa

Josko sitä vähitellen palaisin ruotuun ja ottaisin keskeneräiset työt kesäisen hikisiin tassuihini? Tai josko sittenkin vielä vähän aikaa nauttisin ihanan lämpimästä kesästä ja vain etäisesti miettisin mitä voisin sitten syksyllä puuhailla. Kyllä, näin teen.

BerryBaktus

Olen jo jonkin aikaa sitten saanut tehtyä valmiiksi Baktus-huivin oman versioni eli BerryBaktuksen. Työ lähti käyntiin Zauberballin hempeiden marjamaisten punaisten värien myötä, jolloin nimesin projektini. Pikkuhiljaa marjat alkoivat mädäntyä ja keskellä huivia on suurempi tummanruskea/violetti alue. :)

Olisinkin ehkä tykännyt enemmän hempukasta huivisesta, mutta ihan mukavastihan nuo tummatkin sävyt sopivat. Yleisilme nyt vain aika tumma, koska (tietenkin) piti valita punertavan langan kaveriksi musta.


Huivin kutominen oli hauskaa puuhaa. Helppoa ja aivotonta. Joskin minähän fiksuna tyttönä kerran jouduin palaamaan alkutekijöihin, koska lisäisin vähän liian suurella innokkuudella silmukoita... :) Mutta huivia voin suositella kaikille muillekin työlistalle pantavaksi! Ajattelin vielä toisen huivin tehdä, koska laskeskelin lankani siten, että niistä riittää vielä juuri sopivasti toiseenkin huiviseen.


Malli: Baktus-huivi by Strikkelise
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball ja Sandnes Garn Lanett
Kulutus: 50 g + 50 g
Puikot: 3,5 bambupyörö
Muuta: Näitä onkin viime aikoina näkynyt joka toisessa blogissa... Baktus on suosion huipulla!

Matkaraporttini Lontoostakin on jäänyt tekemättä. Ehdin siellä käydä pikaiseen I knit London -kaupassa ja muutama vyyhti sieltä lähti Suomeen. Syynä tähän hiljaiseloon on ollut tuulet ja myrskyt omassa elämässäni. Banaanilaatikot kertonee kaiken.

Näitä olen viime päivät juossut lähi-Alepasta ja pakkaillut sitten romujani. Kierrätykseen on mennyt paljon kamaa (tarvinko tosiaan vuoden 2003 laajan kemian muistiinpanoja enää?!?!) ja tarkoitukseni on, että kaikesta pikkutavarasta hankkiudun eroon syksyn aikana kirppiksellä. Löysin uusilta kotikulmiltani itsepalvelukirppiksen ihan kävelymatkan päästä.

Muuttorumban yhteydessä on saanut myös hyvän kuvan sängyn alla majailevasta lankayhteisöstä. Se elää ja senkun vahvistuu. Lankojen lisäksi tässä koruvälinevarastoni. Kankaat ja villat olen säilönyt banaanilaatikoihin.


Mutta näin taas yksi elämänvaihe päättyy ja palaan itsenäisen sinkkunaisen elämään. Sen myötä olenkin tässä jo ajatellut erilaisia työväenopiston kursseja syksylle. Espoon työkkärillä näytti olevan mielenkiintoinen remonttikurssi ohjelmistossa. Tämän lisäksi tietysti pitää ilmottautua monelle muulle kurssille! Toiminee jonkin sortin terapianakin nämä kurssit. :)