Heebonen veluurista

Kevään vauvajaisten vauva on jo syntynyt ja porskuttaa keskuudessamme. Tätikin kävi uutukaista tapaamassa ja tuliaisiksi mukaani tuli Heebo Heebonen. Ohjeen mukaan Heebo on kissa, mutta minun tekemäni jotain nallen, koiran ja kissan välillä. 

Malli: Amineko Crocheted Cat by Nekoyama (Ravelry-linkki) 

Lanka: puuvillalankajämiä

Puikot: 3 virkkuukoukku

Muuta: on se ruma :))

Perheen veluuripukujen jälkeen veluuria on vielä jäljellä ja käytin jämiä hyödyksi tehdäkseni tällaisen vauvan kuolaliinan vai mikskä näitä nyt kutsutaan (allekirjoittaneella ei omia lapsia :) ) Heebo Heebosen on siis tarkoitus olla turvallinen kuolattava ja kuristettava lelu. Kasvon piirteet ja irtojäsenet ommeltu suurta huolellisuutta vaalien. 

Heebo Heebonen joraa. 

Uhkailin perheen väkeä kertomalla, että kangasta on vielä paljon ja joka kerta vastedes tuon jotain siitä itse tekemääni lahjaksi. (Vrt. satu suutari-kissasta (?!), joka tekee ensin takkia, sitten liiviä, sitten hattua ja lopulta pientä lompakkoa (tarinan kertojalla ei edelleenkään lapsia, joten tarinan juoni voi olla vääristynyt)).

Lohduton yksinäisyys. 

Koko perheen vauvajaislahja

Lähipiiriini saadaan jälleen pian uusi tulokas ja tulokkaan äitiä valmistettiin tulevaan vauvajaisilla. 

Perinteistä ohjelmaa oli jälleen eli maukasta syöminkiä, äidin elämään nivoutuva tietovisa, vaatteiden ja vauvatavaroiden hypistelyä, masukipsi jne.

Oma tieni vauvajaisiin oli hikoilun täyteinen trikooprojekti, joka sai alkunsa viattomasta huulenheitosta. Perheen isä oli aiemmin ihaillut vauvojen veluurihaalareita ja siitä lähti idea koko perheen mukaviin veluurioloasuihin.

Jälkikäteen ajateltuna en ehkä enää lähtisi tähän projektiin, mutta into lahjan keksimisvaiheessa oli taas niin suuri, ettei pystynyt vastustamaan kiusausta. 

Ostinpa ensin lähemmäksi kymmenen metriä veluuria. Pesin kutistumisvarat pois, koska 8% kutistuminen olisi tuonut liikaa vaikeuskerrointa kokojen oikeaksi tekemiseen. Tämä peseminen saattoi olla virhe, koska sen jälkeen koko kotimme oli veluuripölyn peitossa seuraavat kaksi viikkoa. (Kai sekin parempi kuin rakennuspöly). 

Muutama yö ja ilta siinä sitten meni. Muistin jälleen, miksi inhoan ompelemista. Ehkä saumurilla olisi ollut vähän hauskempaa, mutta ompelukoneella vauvan asun tekeminen veluurista oli välillä hieman tuskaa. Perheen isompien oloasujen tekeminen oli suht kivutonta. 

Lopulta lapsukaisenkin 68-koon haalarista kehkeytyi ihan mainio. Haalarissa on pitkävetoketjun toisessa laidassa helpottamaan pukemista. Haarovälissä vaipanvaihtonapit. 

Perheen isän haalari tehtiin yhdistämällä SK:n t-paitakaava ja mieheni pyjaman housuista tehty kaava. Hyvin joustaa:

(Huom. Banaanilaatikoista tullut pysyvä osa sisustusta, kohta jo melkein vuoden ajan!)

Perheen tuleva äippä, ystäväni, sai tunikan, joka mahtuu myös mahdollisesti raskausaikana päälle säädettävyytensä vuoksi. Kylläpä on ajattelevaista.

Soma paketti kerrassaan.

Itse vauvajaisissa tuleva äiti pääsi osoittamaan valmiutensa äitipuuhiin sovittamalla vauvan haalarin juhlissa mukana olleen Eeron (nimi muutettu) päälle. Eero oli kiinnostuneempi tärisevästä sammakon koivesta.

Seuraavaa ompeluprojektia saadaan taas odottaa. Ehkäpä jotain niinkin monimutkaista kuin verhoja voisi harkita päräyttävänsä.

Ruoho vihertää

Elämä alkaa jo kevään muodossa taas voittamaan! Viherrystä on nähtävissä jo ainakin ikkunalaudalla. 

Herneenvarsia odottamassa salaattiin pääsyä: 

Herneen lisäksi vihertää idut, joilla olen jo päässyt terveellistämään salaattejamme. NAM. Helppoa ja maukasta! Kaikki muutkin kesän syömingit pitäisi laittaa taas jo aluilleen... 

Herrat elämässämme

Olemme jo melkein päässeet remppahommista muunlaisten käsitöiden pariin. Sisustussormea jo syyhyttää. 

Sitä ennen on hoidettava remontin loppusilaukset kuntoon:

- Kutsuin keittömme remppamiestä herra Testosteroniksi. Homma oli ripeää ja miehekästä, mutta viimeistely puuttui. Hra on piakkoin tulossa kolmatta kertaa viimeistelemään työtään. Ihan hyvässä hengessä toki, mutta itse ajattelen, kun maksan siitä, että joku muu tekee remontin, niin jäljen pitää olla parempaa kuin mitä itse tekisi. Tai sitten olemme itse niin pirun hyviä remppaihmisiä (enpä usko).

- Kutsun taloyhtiömme isännöitsijää herra Dorkaksi. Väitän, että olemme joutuneet uuden asunto-osakeyhtiölain uhreiksi ja korjaamme laskuumme asunnossa vuosien saatossa tehdyt pikkumokat. Kommunikaatio Hran kanssa lähes toivotonta. Tänään soitin ystävälliselle palomiehelle ja kyselin paloturvallisuusmääräyksiä saadakseni pontta omaan viestiini. 

Ehkä voimme pian hyvästellä molemmat herrat elämästämme ja alkaa elää täyspainoista elämää uudessa keittiössämme. Ei enää seinän puhkomisia, kiitos. 

Väri-iloittelu

Tänään oli mahtava päivä kaikille bloggaajille. Nimittäin kerran kuukaudessa näyttäytyvä aurinko paistaa porotti niin, että valoa riitti uusien valmistuneiden töiden kuvaamiseen.

Malli: Clockwork by Stephen West (Ravelry-linkki) 

Lanka: M&K Eco bomull

Puikot: 4

Muuta: Tulisi jo kevät, sillä tämä menee kevättakin kanssa kivasti. 

 

Nyt ei irtoa tekstiä ollenkaan! Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Mau

Täällä ei ole keittiöremonttia tehty, ihan vaan muuten jumitettu. Töitä on jopa valmistunut, mutta hirveän nihkeästi olen saanut mitään kuvattua saatika oltua itse kuvissa. Lähdetään siis kevyesti liikkeelle:

Voisiko rennonpaa heeboa löytyä näiltä kulmilta?? Nämä amigurumit ovat aivan ihania, harmi vaan itselle niitä ei määräänsä enempää viitsi tehdä. Tämä on ystävän tytölle, joka toivottavasti jo leikkii jollain tasolla pehmoleluilla.

Malli: Amineko Crocheted Cat by Nekoyama (Ravelry-linkki) 

Lanka: puuvillalanka

Puikot: 3 virkkuukoukku

Muuta: Ohjeet oli väännetty rautalangasta, joten aloittelijatkin ymmärtävät varmasti, vaikka olivatkin englanniksi. Myös kuvia oli piirretty niin virkkauksesta kuin kokoonpanostakin.

Ohjeet tosiaankin ovat Ravelrystä, mistä löytyy vaikka kuinka paljon muitakin ilmaisia amigurumi-ohjeita. Itse olen jollain tasolla innostunut näistä, mutta en ihan vielä mitään kirjaa ole ostanut. Taidanpa kahlata Ravelryä vielä läpi.

Käsityöni tila

Käsityöni tila on kutomisen saralla kehno tällä hetkellä. Syy löytyy kotoa: aiemmin kaupittelin täällä vanhaa keittiötämme, joka sittemmin ostettiin ja sen jälkeen nyt myös vihdoin purettiin. Jäljellä vain seinä ja putket.

Vanha lattiamme myös purettiin ja uusi löysi paikkansa viikonloppuna. Kädet tikuttavat siis vähän toisenlaisia käsitöitä tällä hetkellä. 

Jotain pientä kutomistakin on käynnissä. 

Kutomuksissa on se hieno puoli, että niiden projektin kulun saa päättää ihan itse. Näissä kotiprojekteissa on jatkuva neuvottelu käynnissä siitä, miten mikäkin vaihe tehdään. Hmm. 

Myös blogien lukurintamalla on kehnoa: Yhteensä yli 1000 lukematonta uutta blogipostausta. Lienee hyvä vaihe siivota bloginurkkia samalla, kun kotona siivoaa nurkkia remontin ja uuden vuoden kunniaksi. Ongelmana on, kun ei millään raaskisi luopua rakkaista ystävistä. 

Töpö-töpö

Tänään on joululomani viimeinen päivä, huomenna pääsen lepäämään töihin (tästä myöhemmin). Onkin pitkälti viimeinen hetki tehdä loman käsityöpostaus. 

Vietimme joulun jälleen Englannissa ja jälleen olisi myös Secret Santa -projekti itsetehtyjen lahjojen teemalla. Sain mieheni veljen arvonnassa lahjani kohteeksi ja hän kun hurtilla huumorilla varustettu nuori mies, niin lahjanhan piti naurattaa hieman myös. Hyvä idea noin alkuun.... 

 

Tein töppösiä useamman kuukauden. Pakottauduin niitä aina välillä tekemään, kun muulta tekemiseltä ehdin. Jotenkin homma ei vaan napannut. Liekö syy huonon ohjeen, huonon ohjeenlukutaidon vai sen, että alkuun loistava idea ei enää tuntunut niin loistavalta. 

Malli: Feet Eaters -töppöset Knitting Mochimochi -kirjasta by Anna Hrachovec. Kirjasta bloggasin jo aiemmin. 

Lanka: sekalainen lajitelma Seiskaveikkaa

Puikot: 5  ja 3,5 sukkapuikot

Muuta:  Ohjeet eivät yllä ihan suosikiksi, jossain määrin epäselvä ja sävelsin omiani monessa kohtaa.

Nihkeän projektin palkkio oli lahjan saajan hymy ja innostus. Töpötöpöt olivat sopivan kokoiset ja kalsen kylmässä talvessa niille varmasti on käyttöä!

Isänpäiviä!

Jokainen vanhempihan tykkää saada lapsien itsetekemiä lahjoja syntymä- ja isänpäivälahjaksi. Tämä pätee myös siihen, kun lapsi on 26 vuotta ja isä 61, eikö?! Tänä vuonna isä sai  isänpäivälahjaksi kangaskassin, johon painoin isän kuvan kultaiselta (kaukaiselta) 70-luvulta. Aika makee siitä tuli ja henkilö on jopa tunnistettavissa. Samaan rytäkkään isä sai hiirimaton samalla kuosilla.

Täydelliset kankaanpainantaohjeet löysin aikoinani Huippuhomma-blogista. Oma tekemiset ovat vielä räpeltelyä verrattuna Katrin tekemisiin. Kannattaa tutustua aiheeseen, jos vähänkin kiinnostaisi tehdä itse. Linkin Töhrytutoriaali kertoo askel askeleelta miten homma sujuu helposti.

Vielä syksyn värejä

Lokakuun alussa raportoin oranssi-vihreästä hahtuvakasasta, joka ei meinannut muuntua mihinkään muotoon. Lopulta selätin sen. Työ valmistui juuri parahuldaan vauvajaisiin, joissa hahtuvapöksyjä päästiin jopa hieman sovittamaankin:

Eli näyttäisi, että pöksyt eivät ainakaan ole liian pienet.  :)

Toisen parin saaja syntyi syksyyn ja lahjaksi annoin sitten hahtuvaiset. Uutukaisten äitin ja isän arjen tasaannuttua varmaan jossain vaiheessa pääsevät suunnittelemalleen kestoilu-uralle. 

Malli: Villapöpät (Ravelry-linkki) by Meri Markus

Lanka: lahjaksi saatu kaksinkertainen hahtuvalanka

Puikot: 5 pyöröt ja sukkapuikot

Muuta:  Ensimmäinen hahtuvatyöni. Helppoa kuin heinänteko! Ja hauskaa vaihteeksi. 

Ennen aloittamista hahtuvakerä näytti, no suoraan sanoen, oksennukselta. Valmiissa neulepinnassa lanka on kuitenkin ihan kaunis. Lisäksi vauvajaisperheen vaatekaapisssa näytti olevan vastaavia syksyisiä sävyjä, joten tulipa pöksyistä sitten ihan tyylikkäätkin. 

Ei-neulepiireissä esitellyt pöksyt aiheuttivat lähinnä kauhistusta. Samoin ilmeisesti kestovaippailu. Voi ihmisiä, voi ihmisiä. 

Lopuksi raportin lailla tämän vuoden viimeiset puutarhakuvat. Jostain syystä sisälle ajautuneet tomaatit ovat kovasti jatkamassa satokautta. Olisiko aika luovuttaa jo? 

Chilisatommekin vasta syksyn tullen valmistui. Ja tässä yhteydessä jotenkin muistutti tärkeyttään se, että laittaa ylös, mitä missäkin purkissa kasvaa, jotta sitten tietää, kun sato tulee. Mutta kun ei millään malta moista siinä iloisessa kasvuvaiheessa. Tänään sitten bolognesekastikkeemme sai makua omista chileistä ja syyssadon punajuurista! Ihania syksyisiä värejä vielä, kunnes lopullinen mustuus tulee. 

Ryhtiliike jämälankoja vastaan

Yksi jämämyttykerä vähemmän, kun sain tehty maailman helpoimman kaulurin. Oikein silmukoita pyörössä, helpommaksi ei voi mennä. Halusin testata uutta 15mm pyöröpuikkoa, jonka juuri ostin Merletosta. On muuten Merletto laajentunut huimasti viime käynniltä!

Lanka on Novitan Rose Mohair ja sitä kului 22 grammaa. Isompikin se olisi voinut olla, jos lankaa olisi vain ollut. Tykkään kyllä tuosta isoilla puikoilla neulotusta ilmavasta pinnasta. Sitä voisi alkaa oikein harrastamaan enemmänkin.

 

Kuvien ottaminen on sitten hyvinkin vaikeaa. Hovikuvaaja ei ole oikein sisäistänyt neulekuvaamisen ydintä, vai onko vika sittenkin kohteessa?!?! Karmeet kuvat tällä kertaa! Hermotkin meni! :)

Pipotuotantoa

Syksyn edetessä harmaa maisema lisääntyy ja ilmat kylmenevät entisestään. Väripilkuksi harmauteen tein pirtsakanvärisestä langasta Kim Hargreavesin Misty -kirjassa julkaistun Starr-pipon. Kylmeneviin ilmoihin tästä piposta ei taida olla apua, sillä puuvillalanka ja reikäkuviot pitävät huolen siitä, että tuuli pääsee puhaltamaan läpi. Noh, kylmiin ilmoihin voin sitten tehdä taas uuden pipon.

Pipon kaveriksi tein Strikkelisen kukkakoristeen takkiin. Siitä tuli kyllä iso, vähän liiankin iso. 

Malli: Starr by Kim Hargreaves (Ravelry)

Lanka: Essentials cotton

Puikot: nelosen pyöröt

Muuta: Tein ylimääräisiä kierroksia palmikoihin, sillä muuten piposta olisi tullut liian pieni.

Muutenkin olen ryhdistäytynyt neulerintamalla. Talven tuiskuihin tein myös muhkean kaulaliinan, joka näkyy kuvissa. Mallina on kakkien tuntema (ja tekemä) Baktus. Lankana ihanan pehmeä merinovillainen Rowan Big Wool. 

Viimeiseksi vielä pieni vinkki myslin ystäville. Bongasin Kemikaalicoctaili-blogista ohjeen itsetehdylle myslille. Pienellä vaivalla saa aikaan superhyvää aamu- ja välipalaa. Parasta on se, että saa itse valita ainesosat. Kaupan mysleissä on aina liian vähän rusinoita! Peruspohjan lisäksi laitoin siis rusinoita, kuivattuja omenoita ja goji-marjoja. Suosittelen!