Blogi on paljolti hiljentynyt, koska perinteisten käsitöiden sijaan on tehty kodin sisustustöitä. Niistä olen vähemmän blogannut, koska "koti ei ole vielä valmis". Se tuskin koskaan onkaan, joten ehkä voisin hieman raottaa verhon taakse. 

Niinkuin aiemmin mainitsin, mieheni on kodinsisustukseen(kin) kovin osallistuvaa sorttia, joten päätökset kodin sisustusratkaisuista tehdään yhdessä. Opin kovaksi neuvottelijaksi, perustelijaksi, joskus kiristäjäksi tai jopa luovuttajaksi, kun kulttuurierojen kasvattamat mielemme suunnittelevat yhteistä kotia. (Vrt. minun suht skandinaavinen tyylini ja mieheni maskuliininen britti-tyyli; huh-huh)

Verhot olemme saaneet yhdessä valittua. Kävimme läpi kaikki kaupat ja valmistajat ja kotiin vierailulle pääsi lähemmäksi puolitusinaa verhoja. Itse menetin jo toivoni puolessa välissä, mutta lopulta näiden kaikkien vaihtoehtojen jälkeen valitsimme yhdessä voittojan.

Marimekon kankaat olivat loppusuoralla (kuvat: Marimekko):

Mustekala

Nostosilta

 Puistoon

Rautasänky

Kylmänkukka

Valintaa vaikeuttamassa oli tietenkin kaikki jo kodissa olevat monenmonituiset värit sekä huolella valittu värikäs matto, joiden kanssa verhojen oli sovittava. Kasviteemaan päädyimme ja vaikka olemme aika niillä rajoilla, että kodista tulee liian monikuosinen, niin olen ollut vielä kuukausienkin jälkeen tyytyväinen lopputulokseen. 

 Ison mustan mötikän naamiointi lienee mahdotonta. 

Nokkosten tie pestoksi

Olen lukenut viime aikoina blo-geja luonnossa olevien kasvien hyödyntämisestä ruoassa. Juhannuksena teimme villiä salaattia apilasta, maitohorsmasta, vuohenputkesta jne. Keväällä keräsin kasan nokkosia, jonka tie kävi kattilan kautta pestoksi. 

Ystäväni keräsi kieloja, minä keskityin nokkosiin.

Keräämisen jälkeen nokkoset kiehautetaan nopeasti. Tämän jälkeen ylimääräinen vesi puristetaan pois. Sitten pakastin nyytit odottamaan käyttöä.

Puutarhassamme kasvaa basilikaa ja koska en ole pelkältään nokkosen suuri ystävä, yhdistän sitä basilikan kanssa  ja teen niistä valkosipulilla terästettyä pestoa. Olen tehnyt sekä punaista että vihreää pestoa; alla kirkuvan vihreää sellaista. Reseptissä olevat määrät ovat aika viitteellisiä; omassani lienee enemmän valkosipulia ja lisäksi esim. pellavansiemeniä tuomassa suutuntumaa. 

Basilikan lisäksi terassilla kasvaa laatikossa mm. lehtikaalia. Kaunista, röpöliäläisreunaista kaalia, jonka ravintoarvot on kohdillaan myös :) Saas nähdä, mitä siitä keksii! 

Uusia harrastuksia

Olemme löytäneet hippeilymme myötä uusia harratuksia. Vaikka elämmekin keskiluokkaista elämää turhuuksien roviolla, niin yritämme miettiä kuluttamistamme. Sen myötä meille on tullut harrastus eli roskalavojen penkominen. Mieheni on erityisen taitava siinä ja hänellä pokka pitää siinä, missä minua alkaa penkominen hävettää.

Roskalavamuotia aasialaisittain. 

Kevät ja kesä ovat erityisen otollista aikaa roskalavojen penkomiseen ja olemmekin saaneet paljon hyödyllistä tavaraa, jotka muut ovat hyljänneet. Tämän vuoden saaliiseen kuuluvat erilaiset pyörän osat, varaosat juuri hajonneeseen imuriimme (imureihinhan ei luonnollisestikaan myydä varaosia), jne. Nykyinen sohvapöytäarkkumme on lontoolaista roskalavadesignia. 

Kohde spotattu. 

Puutarhakori ja lampun osia (sähköturvallisuus erikseen tarkistettava).

Lähikulmilta löytyi myös kelpo grilli; naapuritalon roskakatoksesta hyljättynä ja surkeana. Vaati askarteluhenkiseltä mieheltäni vähän puurtamista, mutta sittemmin olemme saaneet nauttia monet herkulliset ateriat sen avustuksella. 

Nam! 

Toinen kelpo shoppailupaikka on kierrätyskeskus. Olemme vaihtaneet kodissamme ovia uudenveroisiin oviin, jotka olemme löytäneet Espoon kierrätyskeskuksesta. Se on suorastaan aarremaa ja tylsän hetken tullen lähdemme sieltä metsästämään ostoslistalla olevia tavaroita. Remontin myötä myös olemme vieneet sinne vaihdossa meille tarpeettomia tavaroita ja rakennustarvikkeita. 

Jollei roskalavalta tai kierrätyskeskuksesta löydy, niin kolmantena vaihtoehtona on aina huuto.net-shoppailu, joka tarjoaa paljon huvia, vaikka mitään ei huutaisikaan. 

Eipähän käy elämä tylsäksi, kun aarteita voi löytyä yllättävistäkin paikoista :)) 

Heebonen veluurista

Kevään vauvajaisten vauva on jo syntynyt ja porskuttaa keskuudessamme. Tätikin kävi uutukaista tapaamassa ja tuliaisiksi mukaani tuli Heebo Heebonen. Ohjeen mukaan Heebo on kissa, mutta minun tekemäni jotain nallen, koiran ja kissan välillä. 

Malli: Amineko Crocheted Cat by Nekoyama (Ravelry-linkki) 

Lanka: puuvillalankajämiä

Puikot: 3 virkkuukoukku

Muuta: on se ruma :))

Perheen veluuripukujen jälkeen veluuria on vielä jäljellä ja käytin jämiä hyödyksi tehdäkseni tällaisen vauvan kuolaliinan vai mikskä näitä nyt kutsutaan (allekirjoittaneella ei omia lapsia :) ) Heebo Heebosen on siis tarkoitus olla turvallinen kuolattava ja kuristettava lelu. Kasvon piirteet ja irtojäsenet ommeltu suurta huolellisuutta vaalien. 

Heebo Heebonen joraa. 

Uhkailin perheen väkeä kertomalla, että kangasta on vielä paljon ja joka kerta vastedes tuon jotain siitä itse tekemääni lahjaksi. (Vrt. satu suutari-kissasta (?!), joka tekee ensin takkia, sitten liiviä, sitten hattua ja lopulta pientä lompakkoa (tarinan kertojalla ei edelleenkään lapsia, joten tarinan juoni voi olla vääristynyt)).

Lohduton yksinäisyys. 

Koko perheen vauvajaislahja

Lähipiiriini saadaan jälleen pian uusi tulokas ja tulokkaan äitiä valmistettiin tulevaan vauvajaisilla. 

Perinteistä ohjelmaa oli jälleen eli maukasta syöminkiä, äidin elämään nivoutuva tietovisa, vaatteiden ja vauvatavaroiden hypistelyä, masukipsi jne.

Oma tieni vauvajaisiin oli hikoilun täyteinen trikooprojekti, joka sai alkunsa viattomasta huulenheitosta. Perheen isä oli aiemmin ihaillut vauvojen veluurihaalareita ja siitä lähti idea koko perheen mukaviin veluurioloasuihin.

Jälkikäteen ajateltuna en ehkä enää lähtisi tähän projektiin, mutta into lahjan keksimisvaiheessa oli taas niin suuri, ettei pystynyt vastustamaan kiusausta. 

Ostinpa ensin lähemmäksi kymmenen metriä veluuria. Pesin kutistumisvarat pois, koska 8% kutistuminen olisi tuonut liikaa vaikeuskerrointa kokojen oikeaksi tekemiseen. Tämä peseminen saattoi olla virhe, koska sen jälkeen koko kotimme oli veluuripölyn peitossa seuraavat kaksi viikkoa. (Kai sekin parempi kuin rakennuspöly). 

Muutama yö ja ilta siinä sitten meni. Muistin jälleen, miksi inhoan ompelemista. Ehkä saumurilla olisi ollut vähän hauskempaa, mutta ompelukoneella vauvan asun tekeminen veluurista oli välillä hieman tuskaa. Perheen isompien oloasujen tekeminen oli suht kivutonta. 

Lopulta lapsukaisenkin 68-koon haalarista kehkeytyi ihan mainio. Haalarissa on pitkävetoketjun toisessa laidassa helpottamaan pukemista. Haarovälissä vaipanvaihtonapit. 

Perheen isän haalari tehtiin yhdistämällä SK:n t-paitakaava ja mieheni pyjaman housuista tehty kaava. Hyvin joustaa:

(Huom. Banaanilaatikoista tullut pysyvä osa sisustusta, kohta jo melkein vuoden ajan!)

Perheen tuleva äippä, ystäväni, sai tunikan, joka mahtuu myös mahdollisesti raskausaikana päälle säädettävyytensä vuoksi. Kylläpä on ajattelevaista.

Soma paketti kerrassaan.

Itse vauvajaisissa tuleva äiti pääsi osoittamaan valmiutensa äitipuuhiin sovittamalla vauvan haalarin juhlissa mukana olleen Eeron (nimi muutettu) päälle. Eero oli kiinnostuneempi tärisevästä sammakon koivesta.

Seuraavaa ompeluprojektia saadaan taas odottaa. Ehkäpä jotain niinkin monimutkaista kuin verhoja voisi harkita päräyttävänsä.

Ruoho vihertää

Elämä alkaa jo kevään muodossa taas voittamaan! Viherrystä on nähtävissä jo ainakin ikkunalaudalla. 

Herneenvarsia odottamassa salaattiin pääsyä: 

Herneen lisäksi vihertää idut, joilla olen jo päässyt terveellistämään salaattejamme. NAM. Helppoa ja maukasta! Kaikki muutkin kesän syömingit pitäisi laittaa taas jo aluilleen... 

Herrat elämässämme

Olemme jo melkein päässeet remppahommista muunlaisten käsitöiden pariin. Sisustussormea jo syyhyttää. 

Sitä ennen on hoidettava remontin loppusilaukset kuntoon:

- Kutsuin keittömme remppamiestä herra Testosteroniksi. Homma oli ripeää ja miehekästä, mutta viimeistely puuttui. Hra on piakkoin tulossa kolmatta kertaa viimeistelemään työtään. Ihan hyvässä hengessä toki, mutta itse ajattelen, kun maksan siitä, että joku muu tekee remontin, niin jäljen pitää olla parempaa kuin mitä itse tekisi. Tai sitten olemme itse niin pirun hyviä remppaihmisiä (enpä usko).

- Kutsun taloyhtiömme isännöitsijää herra Dorkaksi. Väitän, että olemme joutuneet uuden asunto-osakeyhtiölain uhreiksi ja korjaamme laskuumme asunnossa vuosien saatossa tehdyt pikkumokat. Kommunikaatio Hran kanssa lähes toivotonta. Tänään soitin ystävälliselle palomiehelle ja kyselin paloturvallisuusmääräyksiä saadakseni pontta omaan viestiini. 

Ehkä voimme pian hyvästellä molemmat herrat elämästämme ja alkaa elää täyspainoista elämää uudessa keittiössämme. Ei enää seinän puhkomisia, kiitos. 

Väri-iloittelu

Tänään oli mahtava päivä kaikille bloggaajille. Nimittäin kerran kuukaudessa näyttäytyvä aurinko paistaa porotti niin, että valoa riitti uusien valmistuneiden töiden kuvaamiseen.

Malli: Clockwork by Stephen West (Ravelry-linkki) 

Lanka: M&K Eco bomull

Puikot: 4

Muuta: Tulisi jo kevät, sillä tämä menee kevättakin kanssa kivasti. 

 

Nyt ei irtoa tekstiä ollenkaan! Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Mau

Täällä ei ole keittiöremonttia tehty, ihan vaan muuten jumitettu. Töitä on jopa valmistunut, mutta hirveän nihkeästi olen saanut mitään kuvattua saatika oltua itse kuvissa. Lähdetään siis kevyesti liikkeelle:

Voisiko rennonpaa heeboa löytyä näiltä kulmilta?? Nämä amigurumit ovat aivan ihania, harmi vaan itselle niitä ei määräänsä enempää viitsi tehdä. Tämä on ystävän tytölle, joka toivottavasti jo leikkii jollain tasolla pehmoleluilla.

Malli: Amineko Crocheted Cat by Nekoyama (Ravelry-linkki) 

Lanka: puuvillalanka

Puikot: 3 virkkuukoukku

Muuta: Ohjeet oli väännetty rautalangasta, joten aloittelijatkin ymmärtävät varmasti, vaikka olivatkin englanniksi. Myös kuvia oli piirretty niin virkkauksesta kuin kokoonpanostakin.

Ohjeet tosiaankin ovat Ravelrystä, mistä löytyy vaikka kuinka paljon muitakin ilmaisia amigurumi-ohjeita. Itse olen jollain tasolla innostunut näistä, mutta en ihan vielä mitään kirjaa ole ostanut. Taidanpa kahlata Ravelryä vielä läpi.

Käsityöni tila

Käsityöni tila on kutomisen saralla kehno tällä hetkellä. Syy löytyy kotoa: aiemmin kaupittelin täällä vanhaa keittiötämme, joka sittemmin ostettiin ja sen jälkeen nyt myös vihdoin purettiin. Jäljellä vain seinä ja putket.

Vanha lattiamme myös purettiin ja uusi löysi paikkansa viikonloppuna. Kädet tikuttavat siis vähän toisenlaisia käsitöitä tällä hetkellä. 

Jotain pientä kutomistakin on käynnissä. 

Kutomuksissa on se hieno puoli, että niiden projektin kulun saa päättää ihan itse. Näissä kotiprojekteissa on jatkuva neuvottelu käynnissä siitä, miten mikäkin vaihe tehdään. Hmm. 

Myös blogien lukurintamalla on kehnoa: Yhteensä yli 1000 lukematonta uutta blogipostausta. Lienee hyvä vaihe siivota bloginurkkia samalla, kun kotona siivoaa nurkkia remontin ja uuden vuoden kunniaksi. Ongelmana on, kun ei millään raaskisi luopua rakkaista ystävistä. 

Töpö-töpö

Tänään on joululomani viimeinen päivä, huomenna pääsen lepäämään töihin (tästä myöhemmin). Onkin pitkälti viimeinen hetki tehdä loman käsityöpostaus. 

Vietimme joulun jälleen Englannissa ja jälleen olisi myös Secret Santa -projekti itsetehtyjen lahjojen teemalla. Sain mieheni veljen arvonnassa lahjani kohteeksi ja hän kun hurtilla huumorilla varustettu nuori mies, niin lahjanhan piti naurattaa hieman myös. Hyvä idea noin alkuun.... 

 

Tein töppösiä useamman kuukauden. Pakottauduin niitä aina välillä tekemään, kun muulta tekemiseltä ehdin. Jotenkin homma ei vaan napannut. Liekö syy huonon ohjeen, huonon ohjeenlukutaidon vai sen, että alkuun loistava idea ei enää tuntunut niin loistavalta. 

Malli: Feet Eaters -töppöset Knitting Mochimochi -kirjasta by Anna Hrachovec. Kirjasta bloggasin jo aiemmin. 

Lanka: sekalainen lajitelma Seiskaveikkaa

Puikot: 5  ja 3,5 sukkapuikot

Muuta:  Ohjeet eivät yllä ihan suosikiksi, jossain määrin epäselvä ja sävelsin omiani monessa kohtaa.

Nihkeän projektin palkkio oli lahjan saajan hymy ja innostus. Töpötöpöt olivat sopivan kokoiset ja kalsen kylmässä talvessa niille varmasti on käyttöä!

Isänpäiviä!

Jokainen vanhempihan tykkää saada lapsien itsetekemiä lahjoja syntymä- ja isänpäivälahjaksi. Tämä pätee myös siihen, kun lapsi on 26 vuotta ja isä 61, eikö?! Tänä vuonna isä sai  isänpäivälahjaksi kangaskassin, johon painoin isän kuvan kultaiselta (kaukaiselta) 70-luvulta. Aika makee siitä tuli ja henkilö on jopa tunnistettavissa. Samaan rytäkkään isä sai hiirimaton samalla kuosilla.

Täydelliset kankaanpainantaohjeet löysin aikoinani Huippuhomma-blogista. Oma tekemiset ovat vielä räpeltelyä verrattuna Katrin tekemisiin. Kannattaa tutustua aiheeseen, jos vähänkin kiinnostaisi tehdä itse. Linkin Töhrytutoriaali kertoo askel askeleelta miten homma sujuu helposti.