Lämmikettä ja mirrejä

Iänikuinen tyhjennä lankavarasto -projekti on taas käynnissä, kun päätin tehdä viime talvena ostetuista Wendy-langoista kaulaliinan syksyn kylmeneviin ilmoihin. Ensi viikolla kylmenee kuulemma oikein kunnolla.

Mallina on Dropsin sivuilta löydetty kaulaliina. Silmukat ja langat ovat tosin omasta päästä. Jossain syksyn neulelehdessä taisin myös pongata samanhenkisen taskullisen kaulaliinan. Lanka kyllä hieman epäilyttää, sillä jo neuloessa se vähän nukkaantui. Ei lupaa hyvää siis. Voin myös kuvitella kuinka musta villakangastakki tykkää hyvää irtonukasta. Voisin joskus ihastua lankaan, enkä pelkästään väreihin. hihihih.

Malli: Scarf by Drops
Lanka: Wendy Fusion (3 x 50g)
Puikot: 8
Muuta: Pari nappia taskuihin

Eri asia on sitten se, mitä sitä tekee taskuilla kaulaliinassa. Nenäliinatasku ehkä?

Eilen käväisin Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa (kavereiden kesken Pirkkahalli) rotukissanäyttelyssä kuolaamassa niitä ihania kisumirrejä. Dissaaja oli mukana(!) ja huolestuttavasti alkoi hieromaan kutiavia silmiään heti, kun astuimme sisään. Toivotaan, että se johtui vaan siitä huimasta kissämäärästä, eikä sama toistuisi yhden tai kahden kissan seurassa.

Muutamia kuvia tuli otettua, niissä on hieman kyllä vankilafiilis. :) Aikamoisia keimailijoita ja söpöstelijöitä ne näyttelykissat oli. Olin myös ihan ihmeissäni, kuinka ne pysyivät paikoillaan niin pitkään. (Ensimmäistä kertaa siis kissanäyttelyssä.)

Värejä

Olen tehnyt kaikkea muuta kuin kutonut viime aikoina (taas kerran näin). Yhden sukkaparin valmiiksi saamista ei lasketa, vaikka nyt onkin sukkasato käynnissä. :)

(Speksi sama kuin edellisen Puro-sukkaparin)

Aikaa kutomiselle ei vain ole jotenkin löytynyt. Päivät venyvät töissä pitkiksi ja syys- ja muuttomasennuksen estämiseksi olen näemmä varannut iltani aina täyteen erilaisia harrastuksia, luentoja, kursseja, kavereiden tapaamisia jne. Millekään, mitä normaalisti tekisin, ei ole riittänyt aikaa. (Normaali tekeminen = kutominen, telkkarin katselu, siivoaminen (?!), Ravelryn ja/tai blogien seurailu, ruoan laitto). Onkohan tämä nyt sitten sellaista kiireisen sinkun elämää?! Huh!

Ja olen taas hurahtanut entisestäni. Jostain keksin varata kirjastosta kirjan Petos lautasella (Mats-Erik Nilsson). Olin jonossa n. 100. , mikä kertonee kirjan suosiosta. Lyhykäisyydessään kirja kertoo teollistuneesta ruoasta ja on vähintäänkin ahdistavaa luettavaa. Lukemisen myötä olen alkanut entistä tarkemmin katsomaan kaupassa tuotteiden sisällysluetteloita.

Alunperin taisin hurahtaa lukiessani muutama vuosi sitten Kemikaalicocktail-blogia. Sittemmin vastaavanlaisten blogien seuraaminen on lisääntynyt ja olen kaikilla elämän osa-alueilla alkanut pohtia enemmän ekologisuutta ja terveellisen ravinnon perusteita. En ole mitenkään vielä jyrkkä kummankaan asian suhteen, mutta asia pohdituttaa minua kovasti.

Linkkinä näihin kahteen valokuvaan; VÄRIT: eikö olekin kauniit Puron värit, vähän samanlaista kuin kaikki värjätty moska mitä tulee syötyäkin... Hur, hur (hurahtelee).

Seuraavaksi sukat

Voihan sukkalangasta tehdä kaikkea muuta kuin sukkia? Edellisen postauksen paljettipipo saa parikseen tumput Gjestalin Silja-langasta. Paljetit jätin suosiolla väliin, sillä yksinkertaiset palmikot ovat itsessään jo riittävän nätit.

Malli: Dashing by Cheryl Niamath (Ravelry-linkki)
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Muuta: Hiukan tiukahkot ne ovat, mutta käytössä varmaan löystyvät juuri sen verran.

Alkuperäinen malli on kämmenikäs-malli, mutta syksyn tuulisissa keleissä sormetkin tarvitsevat lämmikettä. Aluksi meinasin tehdä sormikkaat, mutta laiskuus iski ja tein perustumput. Ainoa harmitus on se, että kun pidän takkia päällä, ei kauniit palmikot näy. Toisin sanoen, koko idea menee piiloon. Ehkä sitten paistettelen palmoikoilla vain itselleni.

Onneksi tumppuja ei ole tarvinnut tänä syksynä vielä pitää. Tänään oli aivan uskomaton keli, aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Tuulessa ei ollut pienintäkään häivää kylmästä syystuulesta! Ihanaa!

Pipo ja paljetit

Viimeisestä blogitekstistä on jo niin kauan aikaa, että nyt tuntuu siltä kuin kirjoittaisin ensimmäistä kertaa blogiin. Mitä ihmettä kirjoittaisin, kun kaikki kuulostaa niin luonnottomalta. Luen tekstin sataan kertaan ja julkaisun jälkeen huomaan kuinka moni asia olisi voitu selittää miljoona kertaa selvemmin. Koittakaa kestää, nyt tulee siis jo muutakin kuin pelkkiä kuvia ja satunnaisia lauseita.

Aloitin neulontasyksyn rauhallisesti pipolla. Mietinkin voiko blogipostausta omistaa täysin yhdelle pikku pipolle. No voihan sen. Itse mallihan ei ole mikään superhaastava, vaan juttu on tietysti paljeteissa. Paljetteja on näkynyt vaatteissa ja asusteissa jo pitkin kevättä ja kesää, mutta kyllä ne sopivat hyvin myös talven asuihin.

Malli: oma, resorissa 1o, 1n, muuten sileää neuletta
Lanka: Gjestalin Silja
Puikot: 3 sukkapuikot
Kulutus: 47g (paljetteineen)
Muuta: Paljetit ostin Tiimarista.

Älkää sitten ihmetelkö kuvissa näkyvää hiukset silmillä –tyyliä. Ihan noin huolettoman näköisenä en normaalisti kulje. Sunnuntaiaamu ei vaan ole kaikista paras aika ottaa kuvia.

Peppiinan kirjoituksen myötä mietin itsekin suhtautumistani lankoihin ja yleisesti neulomiseen. Täytyy kyllä myöntää, että olen aika hoomoilasena useiden lankamerkkien ja laatujen kanssa. Vähitellen olen alkanut tajuamaan, että mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. (ts. muitakin kuin novita) Suuri syy tähän on ollut tietysti netti ja kaikki käsityöblogit. Nyt olen jopa harkinnut, että tilaisin nettilankakaupasta lankoja yhteen projektiin. Ooooo!

Rajoittavana tekijänä on kyllä hinta. En vaan raaski laittaa satkua villapaidan lankohin, varsinkin jos olen hieman epävarma tuloksesta. Nimenomaan, jos tuloksena on se Peppiinankin mainitsema "itsetehdyn näköinen villapaita" ;) Tai sitten minulla on vaan liian suuri itsekritiikki tuon asian suhteen. Joten kyllä täälläkin pitäydytään vielä suht samoissa seteissä. Vähitellen vähitellen.

Käsitöitä nämäkin

Aika on mennyt taas vähän erilaisiin käsitöihin kuin mitä perinteisesti. Yhtäläisyyksiä lankakäsitöiden ja sieni- ja mustikkametsän kanssa tosin löytyy paljon. Samalla vimmalla ja kärsimättömyydellä mennään molemmissa! :) Suorastaan huvittavaa, miten samoja fiiliksiä metsässä kokee.

Olemme ystävieni kanssa käyneet Kirkkonummen lähimetsillä nyt pari kertaa tarkoituksena kerätä metsästä sieniä. Molemmilla kerroilla kuitenkin uskomattomat määrät mustikoita ovat pakottaneet keräämään niitä koreihin. Eilen olin jo vähän tuskastua, että eikö metsästä meinaa löytää sienen sientä, kunnes lopulta löysin saniaisten alta kanttarellikasvuston. Tuloksena n. 1 kg isoja keltaisia kanttarelleja! NAM! Tunne oli vähintäänkin samanlainen kuin ison (onnistuneen) villapaitaprojektin jälkeen!


Metsissä näytti kypsyvän hyvää vauhtia myös puolukka poikineen. Ne ovatkin ensi viikon keräyslistalla, koska nyt ne eivät ihan olleet kypsiä. Maa oli ihan punaisenaan!


Metsäreissun jälkeen todelliset käsityöt alkoivat kotona, kun piti irroittaa hirvikärpäsyhdyskunta tukastani! YÖÖÖÖK! Vieläkin tuntuu, että niitä vipeltää joka paikassa, mutta se on enää vain kuvittelua.

---------

Kävin viime torstaina ensimmäistä kertaa Helsingin käsityöbloggareiden live-tapaamisessa Ursulassa. Olin varmaankin hieman hoomoilasena. Kahvilavierailun myötä aloin miettiä omaa käsityöharrastustani hieman enemmän, koska tuntui, että suhtautumiseni lankoihin ja käsitöihin poikkesi siellä kuulemastani. Oli jännä nimittäin huomata, miten eri asioista saman harrastuksen omaavat ihmiset innostuvat ja saavat kiksinsä.

Omassa tekemisessäni korostuu kovasti lopputulos, ei niinkään langat ja niiden pehmeys ja sopivuus ko. neuleeseen. Huomaankin usein, että minulle on ihan sama mistä novitasta tms. käsityöni teen, kunhan malllissa on joku juju. Mallin tulee sopia minun tai neuleen saajan garderobiin, siinä tulee olla jotain jännää, se voisi jopa olla muodikas ja ajan hermolla. Tavoitteena aina, että mielessäni luoma kuva valmiista työstä vastaisi lopputulosta. Pyrkimyksenäni usein on myös, että itse tehty luomus ei näyttäisi siltä, että se on itse tehty. Tämä onkin usein se kohta, missä omat taidot eivät vielä oikein riitä.

Huomasin tapaamisessa, että tietoni eri langoista on vielä aika lapsen kengissä. Jatkan kuitenkin opiskeluani pikkuhiljaa, mutta jatkan myös novitailuani. Maailma on täynnä kivoja malleja ja josko jossain vaiheessa pystyisi luomaan jotain omaakin!

Kanervaa kallioilla

Puro-sukat solisivat Suomenlinnan kallioilla tänään. Värinä on Kanerva.

Olenko vain niuho, koska minua häiritsee suunnattomasti, että huolimatta siitä, että aloitin molemmat sukat korkkaamattomasta Puro-kerästä, niin raidat sukissa ovat kovin eri kohdissa. Mutta kuvia katsellessa on kyllä todettava, että ihan parilta nämä yksittäiset sukat näyttävät raitojen täsmäämättömyydestä huolimatta. :)

Sukkia tehdessä myös Puron värien vaihtuminen oli vähän turhan verkkaista ja osin tuli pitkiä pätkiä yhdellä värillä. Erityisesti kerissä, mitä minulla oli, oli paljon beigeä väriä.

Mallineuleena ollut Jaywalker-raidoitus oli mukava neuloa. Ohjeesta poiketen minun lankani oli huomattavasti paksumpaa ja toistin raidoitusta kolmen silmukan välein. Kantapään tein kuten sen olen oppinut tekemään 7. luokalla käsityötunnilla, samoin kavennukset. Kiitos kässänopelle!

Malli: kuvio Jaywalker-sukat by Grumperina, sukat 7. luokan käsityönopettajan oppejen mukaan (Ravelry-linkit)
Lanka: Novita Puro (Kanerva) ja tummansininen 7 veljestä. Parina nämä langat toimivat. Saa nähdä, miten Puro kestää käytössä.
Kulutus: 105g
Puikot: 4 sukkapuikot
Muuta: Sukat tein 44 silmukalla ja niiden koko on 41.

Picnic/neulontahetkeämme ilahdutti Suomenlinnan lokit. (Lintupelkoni nousee nykyään ihan fobian tasolle, mikä usein kanssakulkijoita huvittaa). En kuitenkaan edes minä toivonut lokin häviämistä sinne missä pippuri kasvaa, kun pikku lokkipoika alkoi leikkimään rantavedessä olleella tennispallolla.


Kohta tästäkin yksilöstä tulee viattomia ihmisolentoja ja niiden eväitä vaaniva tappajalintu. APUAA!

Vielä vähän aikaa

Josko sitä vähitellen palaisin ruotuun ja ottaisin keskeneräiset työt kesäisen hikisiin tassuihini? Tai josko sittenkin vielä vähän aikaa nauttisin ihanan lämpimästä kesästä ja vain etäisesti miettisin mitä voisin sitten syksyllä puuhailla. Kyllä, näin teen.

BerryBaktus

Olen jo jonkin aikaa sitten saanut tehtyä valmiiksi Baktus-huivin oman versioni eli BerryBaktuksen. Työ lähti käyntiin Zauberballin hempeiden marjamaisten punaisten värien myötä, jolloin nimesin projektini. Pikkuhiljaa marjat alkoivat mädäntyä ja keskellä huivia on suurempi tummanruskea/violetti alue. :)

Olisinkin ehkä tykännyt enemmän hempukasta huivisesta, mutta ihan mukavastihan nuo tummatkin sävyt sopivat. Yleisilme nyt vain aika tumma, koska (tietenkin) piti valita punertavan langan kaveriksi musta.


Huivin kutominen oli hauskaa puuhaa. Helppoa ja aivotonta. Joskin minähän fiksuna tyttönä kerran jouduin palaamaan alkutekijöihin, koska lisäisin vähän liian suurella innokkuudella silmukoita... :) Mutta huivia voin suositella kaikille muillekin työlistalle pantavaksi! Ajattelin vielä toisen huivin tehdä, koska laskeskelin lankani siten, että niistä riittää vielä juuri sopivasti toiseenkin huiviseen.


Malli: Baktus-huivi by Strikkelise
Lanka: Schoppel-Wolle Zauberball ja Sandnes Garn Lanett
Kulutus: 50 g + 50 g
Puikot: 3,5 bambupyörö
Muuta: Näitä onkin viime aikoina näkynyt joka toisessa blogissa... Baktus on suosion huipulla!

Matkaraporttini Lontoostakin on jäänyt tekemättä. Ehdin siellä käydä pikaiseen I knit London -kaupassa ja muutama vyyhti sieltä lähti Suomeen. Syynä tähän hiljaiseloon on ollut tuulet ja myrskyt omassa elämässäni. Banaanilaatikot kertonee kaiken.

Näitä olen viime päivät juossut lähi-Alepasta ja pakkaillut sitten romujani. Kierrätykseen on mennyt paljon kamaa (tarvinko tosiaan vuoden 2003 laajan kemian muistiinpanoja enää?!?!) ja tarkoitukseni on, että kaikesta pikkutavarasta hankkiudun eroon syksyn aikana kirppiksellä. Löysin uusilta kotikulmiltani itsepalvelukirppiksen ihan kävelymatkan päästä.

Muuttorumban yhteydessä on saanut myös hyvän kuvan sängyn alla majailevasta lankayhteisöstä. Se elää ja senkun vahvistuu. Lankojen lisäksi tässä koruvälinevarastoni. Kankaat ja villat olen säilönyt banaanilaatikoihin.


Mutta näin taas yksi elämänvaihe päättyy ja palaan itsenäisen sinkkunaisen elämään. Sen myötä olenkin tässä jo ajatellut erilaisia työväenopiston kursseja syksylle. Espoon työkkärillä näytti olevan mielenkiintoinen remonttikurssi ohjelmistossa. Tämän lisäksi tietysti pitää ilmottautua monelle muulle kurssille! Toiminee jonkin sortin terapianakin nämä kurssit. :)

Maakuntamatkailua läntisellä Uudellamaalla

Aloitetaan käsityöosuudella ja jatkan sitten matkakuvauksella.

Hopeakerä-blogissa oli taannoin kilpailu, jossa piti arvata Ausiferin lankavarastojen saldo. Olen ollut näissä kilpailussa aika kehno, mutta tällä kertaa insinöörimäinen lähestymistapa tuotti tulosta. Laatikoiden dimensiot x lankojen tiheys = 17,5 kg (tietenkin). Oikea tulos oli 17,625. (Ja oikeasti heitin tuon luvun kyllä ihan hatusta). Palkinnoksi sain lempiväriäni mustaa! Sekä musta hahtuvalanka että kimaltava Sisu-lanka löytävät tiensä tuleviin projekteihin ihan varmasti! Kimalletta mustassa langassa on juuri sopivasti.

On vasta hiljan löytänyt Hopeakerä-blogin, mutta siitä tuli heti ensilukukerran jälkeen vakkariluettavaa. Tällä hetkellä luettavien blogieni määrä alkaa olla jo aivan liian suuri ja kaikkien lukemiseen menee ihan liikaa aikaa. Mutta kun ei millään malta olla lukematta vähempääkään. Kyllä blogiharrastus on addiktoivaa!



Sitten vähemmän lankaiseen maailmaan, mutta kuitenkin vähän sinne päin myös. Olimme nimittäin maanantaina keljun sadepäivän kunniaksi turistimatkalla Suomessa. Kävimme Fiskarsin Ruukissa, josta olin kuullut paljon kehuja. Ilma tosiaan oli hieman surkea, joten kuvailu jäi vähemmälle, vaikka kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka ja paljon. Vierailimme pikkuputiikeissa, söimme ja maleksimme. Reissu oli tosi inspiroiva, koska puotien kädentyöt olivat kyllä omaa luokkaansa ja heti olisi tehnyt mieli ryhtyä vaikka mihin projekteihin!


Parempi kuvia löytyy Fiskarsin omilta sivuilta. Paikkaa voi ehdottamasti suositella käsitöistä ja muotoilusta kiinnostuneille. Auringon paistaessa paikka on varmasti vielä hurmaavampi.


Koska päivä oli vielä nuori Fiskarsin polut koluttuamme päätimme jatkaa lähitienoolla olevaan Raaseporin linnaan (tai Wikipedia). Dissaaja oli viettänyt seudulla lapsuuden kesiään, joten hän tunsi paikat ja toimi matkaoppaana.



Linna on rakennettu jo 1300-luvulla ja paikka missä se kohoaa korkealla kalliolla on aika hienon näköinen. Linnan yhteydessä on myös kahvila, jota suosittelisimme ruokailuvaihtoehtona. Harmittelimme, että olimme syöneet Fiskarssissa, koska linnan yhteydessä olevan kahvilan seisovapöytä oli monipuolisen ja herkullisen näköinen (ja vain 9€/naama).

Tässä vaiheessa jo aurinkokin alkoi pilkistää pilvien lomasta ja tunnelma nousta. Päivämatkakoheena linna on myös suositeltavien listalla.



Seuraavasta kuvasta sen verran, että ko. naisen jalat ovat n. metrin maanpinnasta, mikä ehkä selittää kahjoa ilmettäkin. Ebbu halusi linnakuvaan ja korkealla loikallahan siihen pääsi. Lomafiilistä kintuissa!

Nyt Ebbu ja Dissaaja ovat jo lähteneet omille teilleen ja minäkin lähden tästä vähän kauemmaksi reissuun. Kohteena on Lontoo ja sen lankakaupat. No ehkei ihan niinkään, mutta toivon, että jossain ehdin käymään. Lankakauppavierailua helpottamaan onkin blogi, josta löytää ympäri maailmaa olevia lankakauppoja suomalaisten testaamina. Hieno ja toimiva idea.

Lomabloggailua

Lomallahan ehtii bloggaamaan vaikka joka päivä! Tosin saatan olla pian sähkön ja verkon ulottumattomissa mökkeilemässä, joten normaalibloggaustahti tulee jatkumaan.

Ostin itselleni valmistujaislahjaksi Canonin EOS 1000D -digijärkkärin ja sillä piti päästä heti sitten räpsimään. Vitsi on siistiä! Kiitos äidille ja isälle lahjarahasta!

Olen kutonutkin. Kyseessä on Baktus-huivi, Berry Baktus, joka on syrjäyttänyt kokonaan alpakkapaitaprojektini. Lisää Baktuksesta sitten, kun työ on valmis. Sen verran sanottakoon, että kerran olen sen jo purkanut kokonaan, koska pienessä kuohuviinihuppelissa piknillä kudoin ihan mitä sattuu (eli tuplaverran lisäyksiä). Siinä sitten mietin, että miten on mahdollista, että joku voi ryssiä näin helpon kutomuksen!! No nyt se edistyy mukavasti ja puolet nopeammin, koska silmukkamäärä lisääntyy hitaammin. :)


Kaivarissa kasvoi Berry Baktuksen lisäksi mahtavat kalliot. Jylhää!

Helminaisia

Ebbu ja Dissaaja ovat Helsingissä tämän viikonlopun; heillä alkoi allekirjoittaneen tavoin kesäloma. Ja onko ihanaisempaa, kun Suomen suvi! Lauantaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan kiitos asunnossamme liidelleen kärpäsen. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, vaan piipahdimme samantien Hietalandentorin kirpparille, missä kesätunnelma oli vähintäänkin korkealla.

Emme olleet ainoat ulkoilmakirpparille lähteneet.
Huom. taka-alalla olevat nosturit. Muistuttaako ne jonkun muunkin mielestä kuin jotakin suurta romuluista perhettä?! Katselen aina niiden perhe-elämää jotenkin lämmöllä. :)

Viehätyimme suuresti yhdellä ständillä olleesta helmiämpäristä, josta pääsi kauhomaan sormiinsa kivoja helmiä. Peruskrääsää pääasiassa, mutta se ei haitannut.


Käsityöhirmujen plärätessä helmiä Dissaaja keskittyi arvoautojen tsekkailuun. :)


Tässä kotona kuvattua helmisaalista. Näistä möykyistä tulee vielä jotain kivaa. Ebbu osti saman setin; kymmenen helmeä parilla eurolla. Ei nyt ehkä parhain tarjous kaikista, mutta kivoista olosuhteista voi maksaa vähän ekstraa.


Omaan väkertelyyn tulevien helmien lisäksi löytyi valmiitakin koruja:



Ja eihän torireissu olisi mitään ilman trippimehua ja possumunkkia. Ah, Suomen suvea! Häpihäpi-tsoitsoi!